Tapasin avomieheni kun oli 17 ja hän 22. Käytännössä siitä saakka olemme olleet yhdessä, samassa asunnossa asuneet jo 3 vuotta ja seurustelua takana yhteensä 5 vuotta. Olen tavannut itseäni kaksi vuotta nuoremman miehen jonka kanssa minun on todella helppo olla, pystyn puhumaan hänellle kaikesta. Nykyisen mieheni kanssa enpysty samallla tavalla puhumaan, mutta takana on jo liian monta vuotta, pelkään. Pitäisikö minun luopua kaikesta mitä minulla on nyt vain tämän uuden tunteen vuoksi?
Toinen mies mielessä :(
minävain____________
111209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lyö lössiksi vaan kaikki hetken ihastuksen vuoksi. Muutaman vuoden päästä sama homma alusta uudelleen. Näin elämäsi ei junnaa paikoillaan.
PS: Tee joka ukolle omat penskat!
"Pitäisikö minun luopua kaikesta mitä minulla on nyt vain tämän uuden tunteen vuoksi?"
Mietis, mitä sinulla OIKEASTI on, jos joku heppu saa keskustelemalla(tai oikeammin kuuntelemalla, mitä sinä sanot) sulta jalat veteliksi...? Sinänsä miehethän seksin toivossa lausuu mitä tahansa pehmosia, ja ovelimmat sitten muka-kuuntelee, kun tietävät vetävänsä oikeista naruista.
Ainahan sitä pystyy puhumaan selaisista asioista jonkun oudon kanssa tai kun on ihastunut mitä ei omalle kumppanille uskalla kertoa.
Onko tämä nyt sitten se ainoa asia että joku puhuu kansassi ja kuuntele sinua nyt ? Mietipä sitä kun tapasit tämän hetkisen miehen eikös juttu luistanut hienosti ?
Katsos aika ajaa kaavoihin.
Se on sitte eri asia jos muuten ei luista. tuo kuulostaa kyllä vähän nuoruden ihastukselta.
Noin nuoria kun olette, teihin ei päde ihan samat "säännöt" kuin vanhempiin.
Harvoin seurustelu joka on alkanut 17 vuotiaana kestää noinkaan kauan.
Harkintaa kuitenkin kehiin ja jos siltä tuntuu niin menoksi.
Tuossa iässä on vielä helppo etsiä sitä "oikeaa" ja tavallaan viisasta tehdä se nyt kuin 10 vuoden päästä.
kuvastuu tuollaisista kyselyistä. Joko olet lapsellinen tai sinulta puuttuu kyky rakastua. Ihastuminen ei ole sama asia kuin rakastaminen. Rakastaminen kehittyy pikkuhiljaa jos on kehittyäkseen, kaikilla ei ole sitä kykyä.
Salatut elimet ja muut roskasarjat näkyvät vaikuttavan joihinkin liiaksi. Kasvakaa aikuisiksi, ei elämä ole ihastusten perässä juoksemalla onnellista.
Ihastusten perässä muutaman vuoden välein juoksevat ihmiset rikkovat vain oman elämänsä ja huomaavatkin jossain vaiheessa että kukaan ei voi oikeasti luottaa ja rakastaa ihmistä joka ei osaa asettua ketään aidosti rakastamaan. Kun itse oikeasti osaa rakastaa jota kuta niin silloin on mahdollisuus saada oikeanlaiselta ihmiseltä samanlaista rakkautta takaisin.
Minä aloitin myös seurusteluni 17-vuotiaana avopuolisoni kanssa. Olemme nyt olleet yhdessä 22 vuotta ja jos jotain kadun, on se, etten nuorempana mennyt ja "kokeillut" enempää. Eli minun neuvoni on, että älä sitoudu liian nuorena, vaa nkatsele rauhassa ja nauti elämästä. Näin pitkän suhteen ja lasten jälkeen on enää vaikeampi lähteä, jos/kun ihastuu & rakastuu. Nyt on jo niin paljon enemmän pelissä.
Kuuntele itseäsi ja sydäntäsi - sieltä se ratkaisun avain löytyy :)
äänen kuuleminen helpottuu, kun hankkii stetoskoopin.
Sen voi ostaa vaikka nettikaupasta.
tunnet, mutta et kai mieti tosissan suhdetta ainakaan vasta
kakskymppisen pojan kanssa.
Helppoa sinulla hänen kanssaan kyllä varmaan on verrattuna omaan "ikämieheesi". :) (20v miehenalut kun vastaavat iältään n.18-vuotista tyttöä.)
Epäilenpä vaan, että ihastuksellasi ei vielä kohtakaan ole juoksut juostu.
Jos sinun on erottava, niin älä sentään suin päin sukella uuteen suhteeseen tai ainakaan elättele toiveita kestävästä suhteesta "alaikäisen" kanssa.
kannattaa miettiä asioita, mikä on elämässä pitkän päälle tärkeintä ja mitä on rakastaminen ja lähimmäisetä välittäminen, niin puolisosta kuin lapsistakin.