Lähinnä naisille on kysymys asiasta, toki mieskin voi valaista asiaa jos on törmännyt vastaavaan.
Olen joskus aiemminkin joutunut todistamaan vähän vastaavanlaista käytöstä mutten aivan samaan ja olen miettinyt onko "vika" sitten minussa miehenä tai jotain.
Kyse on nuoresta naisesta jonka tiedän eräästä paikasta. Me hädin tuskin tunnemme toisiamme, mutta olosuhteiden myötä moikkailemme ja olemme vaihtaneet joskus muutaman sanankin.
Eräässä vaiheessa ajattelin hänen käytöksensä perusteella (katseet jne.) että hän voisi olla kiinnostunut. Vaikuttaa todella avoimelta ja sosiaaliselta persoonalta. Itsekin olen sosiaalinen ihmisten seurassa vaikka muuten en mahdottomasti seuraa kaipaakaan.
Hän kuitenkin kieltäytyi lähtemään ulos kanssani ja tietääkseni nykyisellään on myös varattu.
Se mikä minua ihan puhtaasta uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta kiinnostaa on naisen käytös.
Hän ei vaikuttaisi koskaan seurassani olevan "normaali". Kenenkään muun en huomaa reagoivan samalla tavoin minuun. Alunperin tämä siis johti harhakäsitykseen että hän voisi olla kiinnostunut ja toisaalta ajattelin että ehkä heijastelen omaa kiinnostustani käytöksessäni joka sitten taas näkyy hänen käytöksessä.
Mutta hänen käytöksensä on jatkunut myös tuon jälkeen ja omalla kohdalla taas voisin sanoa olevani enemmän kuin normaali hänen seurassaan.
Hän siis toisinaan katsoo avoimesti silmiin, tervehtii jne. ja toisinaan hän on aivan uskomattoman välinpitämättömän oloinen, tuskin huomaa minua. Tämän lisäksi hän vaikuttaa jotenkin säikyltä ja vilkuilee.
Ymmärtäisin että hän yrittäisi toimia siten joka ei rohkaisisi minua ajattelemaan että hän voisi olla kiinnostunut, mutta sitten näitä vilkuiluja yms. en lainkaan ymmärrä.
Oma sydämeni on useampaan kertaan rikottu ja poljettu säpäleiksi, joten tuskin nyt yhdet pakit minun maailmaa kaatavat.
Tietyllä tavalla asia on yksi hailee minulle, mutta toisaalta voi kai nyt varsin tuttavallisina pysyä?
En nyt kysele tätä sen vuoksi että "jospa hän sittenkin on kiinnostunut kun käyttäytyy noin" vaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta.
Mikä miehessä, tilanteessa voisi olla sellaista joka saisi kuitenkin varsin rohkealta vaikuttavan sosiaalisesti reippaan naisen käyttäytymään pikkaisen omituisesti?
Olen joskus aiemminkin joutunut todistamaan vähän vastaavanlaista käytöstä mutten aivan samaan ja olen miettinyt onko "vika" sitten minussa miehenä tai jotain.
Kyse on nuoresta naisesta jonka tiedän eräästä paikasta. Me hädin tuskin tunnemme toisiamme, mutta olosuhteiden myötä moikkailemme ja olemme vaihtaneet joskus muutaman sanankin.
Eräässä vaiheessa ajattelin hänen käytöksensä perusteella (katseet jne.) että hän voisi olla kiinnostunut. Vaikuttaa todella avoimelta ja sosiaaliselta persoonalta. Itsekin olen sosiaalinen ihmisten seurassa vaikka muuten en mahdottomasti seuraa kaipaakaan.
Hän kuitenkin kieltäytyi lähtemään ulos kanssani ja tietääkseni nykyisellään on myös varattu.
Se mikä minua ihan puhtaasta uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta kiinnostaa on naisen käytös.
Hän ei vaikuttaisi koskaan seurassani olevan "normaali". Kenenkään muun en huomaa reagoivan samalla tavoin minuun. Alunperin tämä siis johti harhakäsitykseen että hän voisi olla kiinnostunut ja toisaalta ajattelin että ehkä heijastelen omaa kiinnostustani käytöksessäni joka sitten taas näkyy hänen käytöksessä.
Mutta hänen käytöksensä on jatkunut myös tuon jälkeen ja omalla kohdalla taas voisin sanoa olevani enemmän kuin normaali hänen seurassaan.
Hän siis toisinaan katsoo avoimesti silmiin, tervehtii jne. ja toisinaan hän on aivan uskomattoman välinpitämättömän oloinen, tuskin huomaa minua. Tämän lisäksi hän vaikuttaa jotenkin säikyltä ja vilkuilee.
Ymmärtäisin että hän yrittäisi toimia siten joka ei rohkaisisi minua ajattelemaan että hän voisi olla kiinnostunut, mutta sitten näitä vilkuiluja yms. en lainkaan ymmärrä.
Oma sydämeni on useampaan kertaan rikottu ja poljettu säpäleiksi, joten tuskin nyt yhdet pakit minun maailmaa kaatavat.
Tietyllä tavalla asia on yksi hailee minulle, mutta toisaalta voi kai nyt varsin tuttavallisina pysyä?
En nyt kysele tätä sen vuoksi että "jospa hän sittenkin on kiinnostunut kun käyttäytyy noin" vaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta.
Mikä miehessä, tilanteessa voisi olla sellaista joka saisi kuitenkin varsin rohkealta vaikuttavan sosiaalisesti reippaan naisen käyttäytymään pikkaisen omituisesti?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lisäyksenä että tuskin kysymys on "pelosta" koska olemme tavanneet siten että hänen uskoisi voivan luottaa minuun.
Olen saanut sen käsityksen että hän näin tekeekin.
Mietinpähän vain että olenkohan tosiaan niin halveksittava kun uskalsin olla kiinnostunut että tällainen kylmän kyljen kääntäminen on paikallaan?
Ehkä hän on vaivaantunut seurassani tai jotain?
No eipä sillä sinällään väliä. Sen opin hyvin kyllä tuossa aiemmin että naisten pitkät katseet ja hymyt jne. eivät merkitse yhtään mitään kun puhutaan kiinnostuksesta.
Harmi että se on nyt vaihtunut tähän" vaivaantuneisuuteen".
Tässä koko tarinan ydin:
"Me hädin tuskin tunnemme toisiamme" ELI te ette tunne ollenkaan.
"Eräässä vaiheessa ajattelin..." Niin yleensä ihmiseen tutustuu vaiheittain mutta ajattelu siinä vaiheessa on LUULO.
"Vaikuttaa todella avoimelta ja sosiaaliselta persoonalta"
Niin, varmaan vaikuttaa mutta sinähän olet jo ehtinyt kertoa, että te ette tunne ollenkaan. Vaikuttaa voi monelta asialta ja usein ensivaikutelma pettää ja ihmiset eivät tunne toisiaan, koska eivät malta kuunnella mitä toinen sanoo, siis sanoo oikesti. He vain kuuntelevat puhetta ja pintaa. Ihminen on vähän tyhmä.
"Hän kuitenkin kieltäytyi lähtemään ulos kanssani ja tietääkseni nykyisellään on myös varattu." Niin, hän ei ollut kiinnostunut treffeistä sinun kanssasi, kuten jo mainitsitkin ymmärtäväsi, vaan oli kiinnostunut jostain toisesta, aivan oikein, jeppistä, näin on.
"Hän ei vaikuttaisi koskaan seurassani olevan "normaali"." Jälleen keran puhut vaikutelmista, ja sitäpaitsi kukas sinä olet määrittelemään hänen normaalinsa kun et häntä edes tunne? Ja mikä on normaalia sitten: se miten sinä sen määrittelet. Ehkäpä hän on juuri normaali itselleen.
"Kenenkään muun en huomaa reagoivan samalla tavoin minuun."
Onko joku muu siis hän? Oletko sä kuten kaikki muutkin? Mitä sitten? Mitä väliä? Utelaisuudesta? Älä valehtele. Sä haluat kuulla, että sitä kiinnostaa tai häiritsee tai jotain: fakta voi olla että se hymyilee kohteliaisuuttaan, on välinpitämätön koska sä et vaan merkkaa mitään ja on täysin normaali oma itsensä. Ehkä siinä ei ole mitään erikoista. Mietipä sitä.
"ymmärtäisin että hän yrittäisi toimia siten joka ei rohkaisisi minua ajattelemaan"
Mitä jos hän toimii OMISTA lähtökohdistaan, siis ei ajattele sinua ollenkaan? Voisiko olla mahdollista että sinä et liity hänen luonteeseensa, reagointeihinsa, tapaansa olla ja nähdä ihmiset ehkä enää ollenkaan? Mitä jos on ihan saman tekevää rohkaistutko sä, tai et, tai mitä vaan, mitä jos hän vaan on sellainen kun on? Mitä jos sinulla ei vaan ole sen kummempaa merkitystä?
"Tietyllä tavalla asia on yksi hailee minulle, mutta toisaalta voi kai nyt varsin tuttavallisina pysyä?
Älä valehtele, jos hän olisi yksi hailee, sä et jauhaisi ja pohtisi asiaa, yritä edes. Ja miksi sä mitään tuttavuuksia kaipaat niin samantekevältä ihmiseltä? Niin, ei, kattos, näin se vaan menee. Sä oisit halunnut edes ystävyyttä, että sä merkkaisit jotain. No, aina ei merkkaa. Sä et nyt merkannut. Se siitä, ei se ole maailman loppu, itket hetken ja etsit sitten toisen. Parempi onni ensi kerralla.
Älä enää haaskaa aikaasi pohtimalla jonkun kuitenkin melko tuntemattoman ihmisen käytöstä, mihin sä et edes ole tutustunut niin hyvin, että voisit analysoida siitä yhtään mitään. Eikä kukaan täällä taatusti voi, kun ei tiedä senkään vertaa. Pääset nopeammin yli harmistasi, kun elät vaan omaa elämääsi, et stressaa ja keksit jotain parempia kiinnostuksen kohteita kun yksi nainen joka ei ollut kiinnostunut, joka jo seurustelee eikä halua edes ystävyyttä. Etsi parempia ystäviä, rakastu johonkin, joka rakastaa sinua ja lopeta liika analysoiminen, etenkin kun et tosiaankaan... Tunne tuon perusteella oikeasti yhtään.
Mistä päättelit ettei hän halua ystävyyttä?
Asiaa en ole häneltä kysynyt ja ON MAHDOLLISTA että me tutustumme paremmin.
Osittain sen vuoksi tahdoin kysellä asiaa koska todellakin on parempi pysyä erossa jos kyseessä on täysi välinpitämättömyys tai halveksunta.
Suurin syy kuitenkin kyselyyni asiasta on ihan uteliaisuus.
Koska hän voi olla normaalisti tuollainen toki minun tietämättäni, mutta jos kyse on minun käytöksestäni niin etkö sinä tahtoisi tietää?
Jotakin erikoista hänen käytöksessään on, en vain saa näppituntumaa että mikä.
"Etsi parempia ystäviä, rakastu johonkin, joka rakastaa sinua ja lopeta liika analysoiminen, etenkin kun et tosiaankaan... Tunne tuon perusteella oikeasti yhtään. "
Tosiaan. Ihmisiähän ei saa koskaan analysoida eikä mitään asioita pähkäillä. Eikä ihmistä nimenomaan OIKEASTI tuntea.
Voihan jeesus että joku jaksoi taas ylianalysoida minun tekstejäni että tämä olisi minulle jokin suurikin ongelma.
Juuri tuollaisten aivohippiäisten takia ei kannattaisi näillä palstoilla kysellä edes puolileikillään mitään.
"Älä valehtele. Sä haluat kuulla, että sitä kiinnostaa tai häiritsee tai jotain:"
Älä itse muksuta.
Asia on kuten sanoin.
Yksi juttu jota en tuohon lisännyt on se että jos vastaisuudessa kohtaan samanlaista käytöstä joltain naiselta niin osaan sitten tulkita sitä oikein.
Minulle on tietyllä tavalla sama häiritseekö häntä vain onko välinpitämätön koska tätä myöten meistä nyt ei tule sen parempia tuttuja (tosin se mahdollisuus on olemassa) mutta eikö sinua koskaan kiehdo jonkun ihmisen käytös?
Vai onko jollakulla niin sairas paranoidi mieli ettei pelkästään kuvittele että kaikessa on kiinni itsestä vaan myös siten että jos tätä asiaa kysyy mies niin tietysti miehenkin pitää olla vain sillä motiivilla liikkeellä että mitä mies merkkaa tuolla naiselle vai eikö merkkaa.
Pitääkö jonkun ihmisen merkitä jotain erityistä toiselle että hänen käytöstään voi miettiä?
Johtaisko se mietintä ehkä parempaan ihmistuntemukseen jatkossa?
Jos mies kysyy asiaa avoimesti vaikkapa näin netissä niin miksi pitää olettaa että miehellä olisi mitään muuta syytä kysyä kuin se että onko asia jota hän itse ei ole ehkä ajatellut?
Nyt en jaksa enää vastata tällaisiin heittoviesteihin joiden tarkoitus on nähtävästi vain vittuilla kun ihmisellä ei ole omaa elämää.
Vaikutat mielenterveyspotilaalta joka seltitää että kukaan ihminen ei koskaan toimi kuten joku toinen toimii koska mikään tilanne ei vastaa koskaan mitään muuta tilannetta vaan kaikki on aina uutta ja ihmeellistä.
Toisin sanottuna mielestäsi ihmisten käytöksestä ei voi oppia mitään vaan ihminen on kuin lapsi kohdaten koko ajan uusia jänniä juttuja.
Mitään muuta järkeä viestissäsi en näe paitsi tarkoitus vain provota kun ei ole muuta ajankulua.
No kuule. Kyllä tuo tyttö on ihan hirveän rakastunut sinuun. Älä välitä siitä, että hänellä on poikaystävä tai että hän selvästi säikkyy sinua. Ja kaikki naiset, joilla on miesystävä ja jotka säikkyvät sinua, kategorisesti ovat hulluina sinuun ja pyytävät sanattomasti sinua lähestymään vaikka puoliväkisin. Luota vain sitkeästi siihen, että sinä olet normaali, ja jos joku käyttäytyy mielestäsi oudolla tavalla, hän on epänormaali kategorisesti sukupuolensa määräämällä tavalla.
Selvisikö nyt?
Juuri tätä tarkoitin suoranaisen provokatiivisilla vastauksilla.
Onko tosiaan niin että ihan harmiton kysymys ihmisen, tässä tapauksessa naisen käytöksestä täytyy kääntää joksikin rakkausdraamaksi tai pakkomielteeksi?
Herää toisaalta kysymys että ehkä tämäkin nainen on yhtä vainoharhainen kuin sinä?
Puhutko minusta? Kuulostaa niin tutulle. On ihmisiä, jotka eivät osaa pitää ketään itsestäänselvänä. Jos hädin tuskin tunnette toisianne, ei toinen oikein osaa välttämättä tietää, pitäisikö teidän tuntea enemmän, vai vähemmän.
Onko tungettelevaa tuntea enemmän, kuin ei oikeastaan tunnetaankaan, eikä välttämättä ole oikein luontevaa syytäkään tuntea, vai onko häiritsevää tuntea vähemmän, kun kerran kuitenkin tietää toisen ja ns. pitäisi tuntea. Saatko väärän käsityksen, jos toinen onkin yhtäkkiä tuttavallinen, vaikka omia sanojasi lainaten "hädin tuskin tunnetaan". Saatko väärän käsityksen, jos toinen ei noteeraa, jos kuitenkin pitäis jotenkin huomata?
Oletko sinä hänen elämässään, onko hän sinun elämässäsi, tuleeko koskaan olemaankaan mitenkään? Miten siinä pysyä tuttavallisena, onko se tekemällä tehtyä teeskentelyä? Ja miksi pitäisi pysyä, jo jotakin kautta satutte tietämään toisenne, niin ei se tarkoita, että te välttämättä omista lähtökohdistanne koskaan tutustuisitte keskenänne. Esimerkkinä vaikka työkaverit, jotka ovat tilannetuttavuuksia monesti, mutta tilanteen mentyä ohi, ei olla enää toisen elämässä muuten.
Koska et ole tavallaan tuttu, mutta et ole niin vieraskaan. Juuri siinä välimaastossa, jossa ei olla vieraille luontevasti tuttavallisia, tai tutuille normaalin tuttavallisia. Ollaan joko tungettelevan tuttavallisia tai häiritsevästi niin, että ei tunneta tarpeeksi.. Tuollaisissa tilanteissa ei ehkä ikinä tiedä, mihin ratkaisuun tulisi. Siitä ehkä se säikähdyksen tunne, mikä varmasti voi olla sosiaalisellakin ihmisellä aika todellinen.
Vaikka lokeroiminen kuulostaa huonolta sanonnalta, et ole missään lokerossa, ei ole ehkä mitään mallia eikä ratkaisua olemassa, miten sinuun pitäisi/voisi/saisi suhtautua, jos et ole mitenkään hänen elämässään, eikä hän sinun elämässä. Pallo on hukassa, voi olla juuri sellainen säikäyksen tyyppinen reaktio, että mitä nyt..Tuleeko näitä tilanteita kaikille? Minulle ainakin.
Kuka nyt on kenenkin elämässä? Vaikea tuohon on vastata. Eikö me kaikki olla toistemme elämässä jotenkin.
Ongelma naisen käytöksessä on ollut sen kaksijakoisuus. Tämä sai minut alunperinkin hämilleen ja en ihan käsitä miksi se jatkuisi.
Siis se että välillä hän vaikuttaa vaivaantuneen välinpitämättömättä, välillä taas normaali neutraalin ystävälliseltä ja välillä uteliaalta/säikyltä.
"että te välttämättä omista lähtökohdistanne koskaan tutustuisitte keskenänne. Esimerkkinä vaikka työkaverit, jotka ovat tilannetuttavuuksia monesti, mutta tilanteen mentyä ohi, ei olla enää toisen elämässä muuten. "
Meidän ei ole pakko tutustua tuon enempää.
Ehkä mietin tässä lähinnä sitä että viestiikö myös oma käytökseni jotain "epänormaalia" joka vaikuttaa tähän naiseen vai onko naisen käytös kovinikin "normaalia" hänelle itselleen.
Vaikea selittää, muttta ajattelin vain kysellä että miten nainen tuollaisena tuttavana suhtautuu miehen kiinnostukseen ja toisaalta sitä kautta sitten ihan tuttuina olemiseen.
Kaikki on toisten elämässä jotenkin, mutta esim. postinjakaja ei kuulu elämään, vaikka joka aamu käy ovella. Vs. vaikka ystävät, joiden elämässä on mukana ja jotka on mukana omassa elämässä enemmän tai vähemmän, ei tilanteen vuoksi, vaan omasta halusta.
Pakko ei ole tutustua, mutta olisiko se tutustuminen muutenkaan mahdollista. Joskus miettii, että jos ei luontevasti onnistu, niin voiko väkisinkään tutustua, vaikka haluaisi. Juuri sen vuoksi, että haluaisi, menee helposti suorittamiseksi ja väkinäiseksi. Monesti sekin, että jos tarkoituksella haluaa tutustua vaivaannuttaa liikaa. Sitten ei tutustu, koska se on jotenkin liian ilmeistä tai tyrkkyä, tarkoitushakuista. Luontevimmin ihmisiin tutustuu silloin, kun unohtaa varsinaisen tutustumisen ja tavoitteen, ja muuten vain tulee olleeksi tekemisissä jostain syystä.
Luultavasti oma käytöksesi ei ole mitenkään väärää. Tai toisen käytös voi olla hänelle itsellekin vaivaannuttavaa tai epänormaalia, jos sen vielä tiedostaa, niin sitäkin enemmän kiusallista. Joskus asiat vaistoaa liian herkästi, huomaa toisenkin vaistoavan ja hankala kierre on valmis, vaikka mtään varsinaista ongelmaa ei olisi.
"Vaikea selittää, muttta ajattelin vain kysellä että miten nainen tuollaisena tuttavana suhtautuu miehen kiinnostukseen ja toisaalta sitä kautta sitten ihan tuttuina olemiseen. "
Lähinnä tuossa tilanteessa pitäisi unohtaa kiinnostus. Olla itse tuttu ilman mitään miettimisiä. Ei ihmisistä monestikaan edes tule olleeksi mitään mieltä tai ajatelleeksi etukäteen. Minusta asia menee niinpäin, että ensin ollaan edes jotenkin tuttuja, ennenkuin on mitään perustetta kiinnostua. Vaikeampi on ensin kiinnostua ja sitten alkaa tekemään tuttavuutta vähän tyhjän päälle.
"Luultavasti oma käytöksesi ei ole mitenkään väärää. Tai toisen käytös voi olla hänelle itsellekin vaivaannuttavaa tai epänormaalia, jos sen vielä tiedostaa, niin sitäkin enemmän kiusallista. Joskus asiat vaistoaa liian herkästi, huomaa toisenkin vaistoavan ja hankala kierre on valmis, vaikka mtään varsinaista ongelmaa ei olisi."
Voi olla.
Ehkä hän on hieman kiusaantunut nyt kun on varattukin.
"Lähinnä tuossa tilanteessa pitäisi unohtaa kiinnostus. Olla itse tuttu ilman mitään miettimisiä. Ei ihmisistä monestikaan edes tule olleeksi mitään mieltä tai ajatelleeksi etukäteen. "
Tiedän tämän ja näin olen toiminutkin. Se ei vain vaikuttanut hänen kohdallaan olevan ihan noin ja sen takia käytös kummaksutti.
Onko pakko tutustua jokaiseen niin hiton perusteellisesti? Olet jo pyytänyt treffeille, saanut pakit, kehittänyt runsaasti luuloja ja arveiluita, joiden varaan rakennellut käsityksen tuon ihmisen persoonasta. Mikisipä et vain moikkaisi, kun tapaatte ja ehkä vaihtaisi pari latteaa fraasia? Miksi kaikista pitäisi päästä perille niin perusteellisesti? Jokainen on mitä on, mutta lopultakin aika harva esittää suoria loukkauksia. Ja voihan sitä joskus tehdä syväanalyysia itsestään ja motiiveistaan eri tilanteissa. Siinä voisi selvitä sekin, miksi olet niin kiinnostunut tuosta naisesta.
Ei ole pakko tutustua perusteellisesti.
Miksi ketjun aloittajaa eli minua pitää arvostella sanoilla "luuloja ja arvailuja"?
Mistä sinä tiedät miten hyvin hänen persoonallisuutensa tiedän?
"Ja voihan sitä joskus tehdä syväanalyysia itsestään ja motiiveistaan eri tilanteissa. Siinä voisi selvitä sekin, miksi olet niin kiinnostunut tuosta naisesta. "
Se on jo minulle suurin piirtein selvinnyt.
Tämä asia ei varsinaisesti liity siihen paitsi sillä tavoin että nimenomaan naisen häilyvä käytös sekä tietynlainen uteliaisuus sai minut alunperin ajattelemaan että hän voisi olla kiinnostunut.
Nyt mietin niitä muita vaihtoehtoja mistä se voisi johtua.
Kovasti ihmettelen miksei tällaista asiaa saa edes miettiä tai se on aina jotain hiton perusteellista anaylsointia?
Olisiko niin että te ja sinä itse sivuutatte ihmiset tuosta vain miettimättä koskaan omia tai toisten motiiveja tehdä asioita joten olettte todellisuudessa surkeita ihmistuntijoita ja sitten päätätte kaikkia muita jotka kysyvät ääneen kysymyksiä nimittää luulottelijoiksi ja arvuuttelijoiksi?
Itselläni on epäilys käytöksen johtuvan siitä että nainen on varsin suosittu miesten keskuudessa ja hän ei aina osaa laittaa uteliaisuus/keimailu vaihdetta pois päältä vaikkei olisikaan kiinnostunut miehestä lopulta ollenkaan.
tai sitten on mahdollisesti ujo, peittää sen vain sosiaalisuuteen. Niin kauan on suosittu ja pärjää hyvin miesten kanssa, kun sillä ei ole isompaa merkitystä. Jos kiinnostuu, niin menee vaikeaksi. Veikkaan ensivakutelman pitävän paikkaa, voi olla kiinnostunut, mutta ei varattuna ota tietenkään kontaktia. Ristiriitaisesti huomaa tai ignooraa sitten kuitenkin. Vilkuilun voisi veikata tarkoittavan, että asia häiritsee.
Voihan olla että hänessä on ujoutta. Jotenkin en nyt enää jaksa uskoa millään että olisi ollut tuolloin aiemmin vapaana ollessakaan kiinnostunut puhumattakaan nyt että on varattu. Varmaan kyse on enemmän jostain pienestä uteliaisuudesta kuin kiinnostuksesta.
Ehkä on tottunut miesten huomioon, mutta voihan olla että ympäristö tai minun käytöksessä on ollut jotain sellaista joka on laukaissut jonkun tarkkaillujutun hänen mielessään.
Voihan olla että hän ei ole varma miten lopulta suhtaudun häneen tai miten otin pakit.
Jospa en häiritsisi häntä kuitenkaan.
Mä voisin hyvin toimia noin. Olisin iloinen ja ystävällinen oma itseni, ku huomaisin että vaikutat mukavalta mieheltä kaverina. Mutta sitte jos huomaisin että vaikutat kiinnostuneelta enemmän ku kaverimielessä niin välillä oisin kylmä/tyly, ihan sen takia että ymmärtäisit etten oo kiinnostunu siinä mielessä.
Näin minäkin ajattelin, mutta miksi kiinnittää toiseen sitten huomiota vilkuilemalla jne.?
Tosin kun tämän ketjun myötä aloin ajattelemaan asiaa niin sen verran tiedän hänestä jotain joka voi vaikuttaa hänen suhtautumiseensa miehiin noin yleisesti.
Se liittyy tuohon "ujouteen" ja taitaakin ehkä selittää asiaa aika pitkälle.
No eipä sillä suuresti väliä, varsinkaan enää.
mä voisin toisaalta toimia ihan samoin, mutta sillä motiivilla, että oisin kiinnostunut, enkä haluis sitä näyttää ja ettei kukaan luulis, että alkasin ahdistella.