Minulta poistettiin kilpirauhaset struuman vuoksi noin 1,5 kk sitten. Ensin toipuminen lähti tosi hyvin vauhtiin ja haava ei oikeastaan koskaan kipeä ensimmäistä päivää lukuunottamatta ole ollutkaan. Aloin syömään tyroksiinia noin kolme viikkoa leikkauksen jälkeen kun patologin lausunto oli tullut. Minulla olivat kyhmyt nk. hyvänlaatuisia eli ei syöpää. Luojan kiitos!
Mutta.. meni ehkä parisen viikkoa leikkauksesta kun aloin voimaan pahoin. Minulla on koko ajan sellainen etova, tunkkainen olo. Aivan kuin olisin syönyt itseni ihan ähkyyn, Vatsa ei toimi, ei tule pissaa eikä muutakaan ulos. Olen tosi tuskainen tässä tilassa. Lisäksi olen tosi pahalla tuulella koko ajan.
Käyn lenkkeilemässä joka päivä. Olen käynyt viime viikolla lymfahoidossa. Painoa on tullut tosi paljon lisää. Olen joutunut ostamaan uusia vaatteita ja kenkiä, että olisi edes jotakin päälle pantavaa. Olen nyt ollut yhden päivän töissä, mutta todellakin väsy. En ymmärrä, miten jaksan olla töissä. Olen koko ajan itkuinen ja masentunut. Töissäkin aloin itkeä aivan tyhmästä asiasta. Normaalisti olisin vain itsekin nauranut asialle.
Kertokaa hyvät ihmiset, onko tämä ohimenevää vai olisiko syytä tehdä jotakin tämän asian kanssa. Minulla on lääkäriaika parin viikon päästä ja sitä ennen verinäytteiden antaminen. Otan tällä hetkellä 1,5 tablettia 0.1 mg tyroksiinia ja en uskalla kyllä itse lisätä määrää.
Onko kellään mitään kokemusta tällaisesta?
Mutta.. meni ehkä parisen viikkoa leikkauksesta kun aloin voimaan pahoin. Minulla on koko ajan sellainen etova, tunkkainen olo. Aivan kuin olisin syönyt itseni ihan ähkyyn, Vatsa ei toimi, ei tule pissaa eikä muutakaan ulos. Olen tosi tuskainen tässä tilassa. Lisäksi olen tosi pahalla tuulella koko ajan.
Käyn lenkkeilemässä joka päivä. Olen käynyt viime viikolla lymfahoidossa. Painoa on tullut tosi paljon lisää. Olen joutunut ostamaan uusia vaatteita ja kenkiä, että olisi edes jotakin päälle pantavaa. Olen nyt ollut yhden päivän töissä, mutta todellakin väsy. En ymmärrä, miten jaksan olla töissä. Olen koko ajan itkuinen ja masentunut. Töissäkin aloin itkeä aivan tyhmästä asiasta. Normaalisti olisin vain itsekin nauranut asialle.
Kertokaa hyvät ihmiset, onko tämä ohimenevää vai olisiko syytä tehdä jotakin tämän asian kanssa. Minulla on lääkäriaika parin viikon päästä ja sitä ennen verinäytteiden antaminen. Otan tällä hetkellä 1,5 tablettia 0.1 mg tyroksiinia ja en uskalla kyllä itse lisätä määrää.
Onko kellään mitään kokemusta tällaisesta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.