Olemme olleet yhdessä nyt viisi vuotta, enkä ole koskaan tavannut aviomieheni ystäviä, tuttavia tai työkavereita. Olen tavannut hänen vanhempansa ja kaksi veljeä ja näitten vaimot, muuta en hänen elämästään tiedä.
Meillä oli pienet maistraattihäät, eli edes häissä en tavannut hänen tuttaviaan. Mies kosi ja halusi välttämättä naimisiin, itselleni olisi riittänyt seurustelu.
Mieheni puhuu paljon puhelimessa ja tapailee kavereitaan. Nytkin lauantai-iltana olen yksin kotona. Jos kysyn mieheltä ketä hän menee tapaamaan, niin hän kuittaa: "Et sä sitä tunne". No en tietenkään tunne!!!
Olin siskoni luona kolme päivää ja puuhastelimme kaikkea siskon perheen ja keveripiirin kanssa. Tunnen siskon ja hänen miehensä ystävät vuosien takaa. Olemme juhlineet, grillaneet, itkeneet ja nauraneet yhdessä. Yhden siskon miehen kaverin kanssa olemme siskoni lapsen kummeja yhdessä.
Silloin kolahti ihan todella se, että olen ystävystynyt SISKON MIEHEN KAVEREITTEN kanssa, mutta oman aviomieheni kavereita en ole KOSKAAN EDES TAVANNUT.
Eikö tämä ole outoa?
Meillä on sellainen harvinaisuus, eli lankapuhelin ja jotkut miehen kaverit soittavat usein siihen. Silloin puhun heidän kanssaan ja he aina moikkaavat tyyliin, että "kai mekin joskus vielä tavataan". Eli kavereitten taholta ilmenee uteliaisuutta ja kiinnostusta, mutta mies on muurina välissä.
Mies sen sijaan on tavannut kaikki tuttuni ja sukulaiseni Hän tuntee koko sukuni, ystäväni, tuttavani ja työkaverini. Olen aina halunnut, että hän edes näkee kenen kanssa vietän vapaaaikaa tai työpäiviä. Otan miehen aina mukaan kaikkiin juhliin, häihin, pikkujouluihin. Mies ei koskaan ota minua mukaan minnekään.
Jos kysyn mieheltä syytä siihen "piilotteluun" niin hän sanoo, että "ne vain kadehtii ja kylvää pahaa, jos ne näkee että mulla on noin upea vaimo". No joo, jos olisi jokin ammattikaunotar, niin tuo menisi kaupaksi. Olen silti ihan normaali viehättävä 30v nainen, joka tulee toimeen hyvin työkavereitten, sukulaisten ja ystävien kanssa.
Minua ei missään muussa suhteessa ole tällä tavoin "piiloteltu" miehen ystäviltä. Aina on ollut ihan normaalia kaveripiirin tapaamista ja yhdessä tekemistä ja kyläilyä lähipiirin kanssa. Nyt kävin jopa kurkkimassa miehen facebook-sivulla hänen kavereittensa kuvia, heillä sen sijaan on perhekuvia siellä, päinvastoin kuin miehelläni. Minut hän otti kerran facebookiin kaveriksi, mutta poisti minut sieltä aika pian sen jälkeen. Ei kuulemma halunnut , "että joku näkee".
Alkaa pikkuhiljaa tulla sellainen olo, että olen jokin 120kg hampaaton hirviö, jota täytyy piilotella kellarissa. Jotenkin kamala ja epäsosiaalinen tilanne, vaikka ei se maailmaa kaadakaan.
Käsittääkö kukaan mikä tämä juttu on?
Meillä oli pienet maistraattihäät, eli edes häissä en tavannut hänen tuttaviaan. Mies kosi ja halusi välttämättä naimisiin, itselleni olisi riittänyt seurustelu.
Mieheni puhuu paljon puhelimessa ja tapailee kavereitaan. Nytkin lauantai-iltana olen yksin kotona. Jos kysyn mieheltä ketä hän menee tapaamaan, niin hän kuittaa: "Et sä sitä tunne". No en tietenkään tunne!!!
Olin siskoni luona kolme päivää ja puuhastelimme kaikkea siskon perheen ja keveripiirin kanssa. Tunnen siskon ja hänen miehensä ystävät vuosien takaa. Olemme juhlineet, grillaneet, itkeneet ja nauraneet yhdessä. Yhden siskon miehen kaverin kanssa olemme siskoni lapsen kummeja yhdessä.
Silloin kolahti ihan todella se, että olen ystävystynyt SISKON MIEHEN KAVEREITTEN kanssa, mutta oman aviomieheni kavereita en ole KOSKAAN EDES TAVANNUT.
Eikö tämä ole outoa?
Meillä on sellainen harvinaisuus, eli lankapuhelin ja jotkut miehen kaverit soittavat usein siihen. Silloin puhun heidän kanssaan ja he aina moikkaavat tyyliin, että "kai mekin joskus vielä tavataan". Eli kavereitten taholta ilmenee uteliaisuutta ja kiinnostusta, mutta mies on muurina välissä.
Mies sen sijaan on tavannut kaikki tuttuni ja sukulaiseni Hän tuntee koko sukuni, ystäväni, tuttavani ja työkaverini. Olen aina halunnut, että hän edes näkee kenen kanssa vietän vapaaaikaa tai työpäiviä. Otan miehen aina mukaan kaikkiin juhliin, häihin, pikkujouluihin. Mies ei koskaan ota minua mukaan minnekään.
Jos kysyn mieheltä syytä siihen "piilotteluun" niin hän sanoo, että "ne vain kadehtii ja kylvää pahaa, jos ne näkee että mulla on noin upea vaimo". No joo, jos olisi jokin ammattikaunotar, niin tuo menisi kaupaksi. Olen silti ihan normaali viehättävä 30v nainen, joka tulee toimeen hyvin työkavereitten, sukulaisten ja ystävien kanssa.
Minua ei missään muussa suhteessa ole tällä tavoin "piiloteltu" miehen ystäviltä. Aina on ollut ihan normaalia kaveripiirin tapaamista ja yhdessä tekemistä ja kyläilyä lähipiirin kanssa. Nyt kävin jopa kurkkimassa miehen facebook-sivulla hänen kavereittensa kuvia, heillä sen sijaan on perhekuvia siellä, päinvastoin kuin miehelläni. Minut hän otti kerran facebookiin kaveriksi, mutta poisti minut sieltä aika pian sen jälkeen. Ei kuulemma halunnut , "että joku näkee".
Alkaa pikkuhiljaa tulla sellainen olo, että olen jokin 120kg hampaaton hirviö, jota täytyy piilotella kellarissa. Jotenkin kamala ja epäsosiaalinen tilanne, vaikka ei se maailmaa kaadakaan.
Käsittääkö kukaan mikä tämä juttu on?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Huhhuh. Kuulostaa kyllä todella kaamealta. Olen hieman samantyyppisessä tilanteessa ja uskon saman kohtalon olevan mahdollista minunkin kohdallani, mikäli siis annan sen edetä niin.
Oma tilanteeni on sellainen, että mieheni on aivan hirmuisen hitaasti lämpiävä ja vaikka olemme jo vuoden kulkeneet yhdessä, en ole varma mitä hän vastaisi, jos joku kysyisi häneltä seurusteleeko hän. Hän on tavannut lapseni, mutta ei muita sukulaisiani eikä ystäviäni, tosin ystäväni asuvat kaukana ja nään heitä itsekin niin harvoin, ettei tilaisuuksiakaan ole montaa vielä tullut. Hän ei ole missään vaiheessa ehdottanut, että tapaisin hänen vanhempiaan. Olen kuitenkin törmännyt hänen isäänsä ihan livenä sekä netissä hänen lapsuudenystäväänsä, tuon lapsuudenystävän aloitteesta. Emme ole vielä keskustelleet juuri mitään. Olen törmännyt näihin ihmisiin työn kautta ja koska en tiedä tietävätkö he minun ja mieheni välisestä suhteesta mitään, en ole asiaa itse esille tuonut. Ihan vain siitä syystä, että en ehkä ole aivan varma haluanko seurustella ihmisen kanssa, joka ei voi lähipiirilleen kertoa seurustelevansa mun kanssa. Itse en kuitenkaan pidä itseäni sinkkuna, eikä hänkään ole omien sanojensa mukaan tavannut muita tänä aikana. Sen lisäksi hänellä tuntuu olevan hyvin pitkäaikaisia suunnitelmia meille, Siksi en ymmärrä miksi kaikki salailu. Tosin esimerkiksi eri paikoissa liikkuminen yhdessä on lisääntynyt. Puhutaan nyt kuitenkin ihan perusjutuista, kuten kaupassa ja ravintolassa käymisestä, minne nyt luulisi voivan mennä jo parin tapaamisen jälkeen yhtäaikaa. Mutta esim siinä missä hän aiemmin käveli kaukana minusta, hän saattaa nyt törmäillä vahingossa minuun. Käsi kädessä emme kulje missään, tosin en ole sitä kaivannutkaan (pidän siitä kyllä). Ja jos hän aiemmin tapasi minua vain öisin, hän kulkee nykyään kanssani kaikkina vuorokaudenaikoina.
Hän käy paljon ystäviensä luona, mutta näillä ystävillä ei ole koskaan nimiä. Hän vain aina käy "kaverin luona" milloin missäkin. Kun itse puhun ystävistäni, käytän aina nimiä. Jos epäilen hänen kiinnostustaan itseäni kohtaan, hän tekee selväksi, että olen väärässä, mutta ei silti koskaan sano mitä tuntee mua kohtaan. Tosin ei kyllä tarvitsekaan, niin kauan kuin se näkyy muusta toiminnasta, että välittää ja on kiinnostunut. Se vaan ei aina näy.
Mun on ihan pakko myöntää, etten tiedä yhtään kauanko aion tätä piiloelämää sietää.Tai oikeammin, annanko vielä lisää aikaa lämmetä. Muutoin olisin valmis sitoutumaan loppuiäksi, mutta tämä asia häiritsee, vaikka minulla ei ole minkäänlaista tarvetta esimerkiksi sekoittaa ystäväpiirejä keskenään, eikä ystävystyä hänen kavereidensa kanssakaan millään tavalla. Haluaisin vain tietää minkälaisissa ympyröissä kulkee. Monessa muussakin asiassa hän vain yksinkertaisesti PAKOTTAA luottamaan itseensä. Tuntuu monesti siltä, etten saa itse valita luotanko vaiko enkö, vaan joko luotan tai sitten ei ole enää mitään mihin tarvitsisi luottaa. Hassua silti, että luotan häneen enemmän kuin keneenkään miesystävääni koskaan aiemmin. Hänen johdonmukaisuutensa tämän suhteen etenemisessä on niin selkeä, että en koe tulleeni huijatuksi. Kaikki mitä hän on luvannut, on kyllä aina toteutunut. Vaikkakin hänen tavallaan ja kun aika on hänelle oikea. Arvostan suuresti sitä, että hän ei koskaan tee mitään mitä ei oikeasti halua tehdä. Siitä tiedän, että hän haluaa olla juuri minun kanssa.
Ja jatkuu vielä:
Vaikka kaikki tuo kummallisuus tässä kaveripiiriasiassa ja monessa muussa asiassa onkin totta, huomaan hänen kohtelevan minua aivan eri tavalla kuin muita ihmisiä (siis päätellen hänen puheistansa, joista huokuu joko arvostus tai arvostuksen puute tiettyjä ihmisiä kohtaan, sekä kun kuuntelen puhelinkeskusteluja, joita hän käy ja miten kommentoi mulle puhelun jälkeen). Kaikissa vaikeissa elämäntilanteissa hän myös antaa sellaista henkistä tukea, jota moni vaimo ei uskalla edes unissaan mieheltään toivoa. Se on tehnyt meistä parhaat ystävät ja vienyt molemminpuolisen luottamuksen aivan uusiin sfääreihin. Hän myös viettää kaiken liikenevän aikansa kanssani, jos ei livenä niin sitten puhelimessa, eikä se ystävien luona vieraileminen siis ole minulta mitenkään pois. Vietämme aikaa yhdessä moninkertaisesti sen, mitä monet yhdessä asuvat pariskunnat.
Suuresta yhteisestä ajasta huolimatta hän ei vieläkään ole kertaakaan nukkunut vieressäni. Hän lähtee aina kotiinsa nukkumaan, vaikka vasta viideltä aamulla. Kerran nukahti vahingossa seksin jälkeen mun luokse. En ole toisaalta myöskään kertaakaan vieraillut hänen luonaan, vaikka olen pyytänyt päästä kurkkaamaan miten asuu.
Jos joku sellainen mies, joka tunnistaa näitä kerrottuja piirteitä itsessään, sattuisi lukemaan aloittajan ja mun kirjoitukset, niin voisitko ystävällisesti vastata niitä ajatuksia mitkä johtavat vastaavaan käyttäytymiseen. Olen lukenut, että välttelevästi sitoutuvat ihmiset pelkäävät oman itsenäisyytensä menettämistä ja olisivat siksi joissain asioissa todella etäisiä ja erillisiä ja haluavat pitää omat juttunsa erillään puolisoidensa jutuista.
Oli helpotus lukea viestisi. Ajattelin, ettei kenelläkään ole näin omituista tilannetta. En kaipaa miehen kaveripiiriä, sillä minulla on omani ja laaja onkin, mutta kyllä tämä tilanne jotenkin ontuu.
Ja minun mieheni nimenomaan halusi naimisiin, hän sanoi ettei tyydy pelkkää seurustelusuhteeseen. Eli tuo sitoutuminen ja piilottelu ovat täysin käysittämättömässä ristiriidassa keskenään. Vähän niinkuin sinunkin tapauksessasi.
Me emme koskaan käy yhdessä missään, paitsi jos omat ystäväni järjestävät jotakin, niin mies tulee mielellään mukaan ja tulee hyvin toimeen ystävieni ja näitten puolisoitten kanssa. Kahdestaan emme tee mitään.
Näin kylläkin miehen kavereitten facebook kuvista, että mieheni oli istunut iltaa, oli ollut grillaamassa jonkun perheen puutarhassa kesällä ja terassilla kavereittensa kanssa. Miehellä on facebookissa profiilikuva, missä hän istuu kahvilassa aamiaisella, edessään suuri maitokahvi ja pieni korillinen voisarvia. Miksen minä saanut koskaan mennä mukaan, eikä hän koskaan kertonut mitä oli tehnyt ja missä ollut? Joudun tirkistelemään hänen elämäänsä facebookista, mikä on ihan typerä tilanne, mutta yritän vain ottaa selvää miltä hän minua piilotelee.
Hmm. No me sen sijaan tehdään kahdestaan koko ajan jotain, mutta todellakin kahdestaan, ei yhdessä muiden maailman ihmisten kanssa. Mikä sillä tavalla on kiva asia, että edellisen kanssa ei koskaan tehty kahdestaan mitään, vaan exän kaverit oli aina kutsuttu joka ikiseen paikkaan mukaan, niihinkin, joissa oli sovittu että ollaan kaksin, esim lomareissut ja kaikki.
No miksi et kysy häneltä syytä ? tai mitä vastasi jos olet kysynyt, onhan tuo varsin outoa käytöstä.. vao onko jossain " toinen " vaimo ?
Kun olette yhdessä esim kaupassa tai jossain muualla ihmistenilmoilla, niin häpeääkö miehesi sinua? Jos ei niin ei hän sinua siksi piilottele.
Miehesi voi myös kokea itsensä vaivautuneeksi jos olet paikalla, eli hän esittää sinulle eri kuvaa itsestään kun kavereilleen. Moni mies esittää kovaa jätkää kavereilleen ja kotona ne on kaikkea muuta.
On sitten syy kumpi tahansa niin molempiin on tehtävissä jotain. Kysy mitä miehesi häpeää jos se johtuu siitä. Myös silloin jos miehesi esittää eri kuvaa sinulle ja kavereille niin anna esittää, lupaa ettet nolaa häntä kavereille muuten tilanne pahenee entisestään. Erikoisesti herkkä mies reagoi siihen että paljastat hänen kavereilleen sen ettei hän olekkaan kova jätkä.
Toivottavasti saatte parisuhteenne toimimaan tässäkin asiassa.
Ei hän näköjään häpeä minua julkisilla paikoilla. Se tässä käsittämätöntä onkin. Hän pitää kädestä ja saattaa suikata kaupassakin suukon poskelle. Mutta yhteinen "näyttäytyminen" rajoittuu siihen ja minun tuttavieni tapaamiseen.
Omia kavereitaan mies tapaa aina yksin, enkä tiedä edes kaikkien nimiä ja mistä hän heidät tuntee. Hän kyllä käy heillä kotona ja tapaa heidän perheitään, minä vain en saa mennä mukaan. Kerran mies soitti kaverin luota lankapuhelimella lankapuhelimeemme, näin numeron näytössä ja siitä tiedän 100% varmasti että hän oli siellä. Kuulin taustalla lasten hälinää ja kaverin ja tämän vaimo puhetta. En käsitä miksi minua pitää heiltä piilotella. En ole edes mikään ajattelematon rääväsuu, jonka puheita pitäisi toisen jälkeenpäin hävetä... Ensimmäistä kertaa ole tässä tilanteessa kenenkään miehen kanssa.
Oudolta kuulostaa todella, mutta kun ensikerran joku miehesi kavereista soittaa sulle pyydä itse hänet /heidät kylään ja sano, että pane sana kiertämään myös muille kavereille. Kiva nähdä miehen ilme.. Kun porukka tulee.
Vai viettääkö miehesi kaksois elämää ?? Onko toinen vaimo jsk ?
Miehelläsi on ollut tietenkin se exäkin olemassa jossain joskus ja nämä hänen tuttunsa voivat olla siis exänkin tuttuja.
Tuskin haluaa, että törmäätte jonkun miehen ystävän luona....!
Minun miehelläni ei paljon edes ystäviä ole, mutta ne ystävät ovatkin sitten
ajalta hänen ja exänsä kanssa, joten en edes tunkeile heidän reviireilleen.
Nolo tilannehan siitä tulisi, jos joskus kohtaisimme sitten jonkun miehen ystävän luona, jossa exäkin vierailee.
Syy voi olla siis aivan vain tällainen juttu.
Vaikeaa on tällaisen ystäväperheen sekin sitten miettiä, kun johonkin juhliin pitäisi mennä, että kumman kutsuu, exän, vai miehen uuden kumppanin sinne?
Eihän niitten ystävyyssuhteiden tarvitse kadota miehen elämästä, vaikka exän kanssa loppu onkin tullut?
Ne vain ne ystävät ovat myös sen exän ystäviä..
Tuo on oikein hyvä ja asiallinen teoria ja varmaan pitää monen kohdalla paikkansa, mutta ei oikein sovi tähän tilanteeseen. Mieheni muutti tähän kaupunkiin muualta ja tapasimme heti sen jälkeen. Hän ei silloin tuntenut täällä ketään muita kuin veljensä perheen. Silloin hän heti esitteli minut veljensä perheelle ja ilmoitti heille tavanneensa tulevan vaimonsa. Suuri osa näistä uusista tuttavista on kertynyt sen jälkeen kun menimme naimisiin.
Mitä miehen exään tulee, niin hän asuu kaukana uuden aviomiehensä kanssa eikä itse ole koskaan asunut tässä kaupungissa.
Salatulle vaimolle:
On hassua miten totuudella on tapana tulla julki vaikka kukaan ei yrittäisi sitä kaivaa. En ehkä koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä. Minun tarinassani kävikin sitten niin, että törmäsin mieheni exään aivan täysin sattumalta. En tiennyt, että hän on mieheni ex, enkä tuntenut muutenkaan entuudestaan. Kunhan törmättiin ja ruvettiin juttusille ja kävi ilmi, että asuvat vielä yhdessä mieheni kanssa tuossa naapurikadulla. Siksi ei ole päästänyt minua käymään luonaan, mikä on ollu todella kummallista ja mitä olen usein kysynyt, että miksei. Eivät ole olleet yhdessä koko tänä aikana kun olen mieheni kanssa seurustellut, mutta lapsen takia ovat viivästyttäneet erilleen muuttoa. Muuttavat aivan kohta erilleen, asunto jo exällä valmiina. Että näin pieni maailma sitten. Mieheni ei luonnollisesti tiedä tästä keskustelusta mitään, eikä saa tietääkään. Aion kyllä hiillostaa häntä melkoisesti aiheesta jos toisestakin. Että kiitos luottamuksesta ja esim siitä, ettei voinut kertoa, että hänellä on jo lapsia. Olen asiaa tiedustellut, kun ei ole mikään nuori mies enää kyseessä. Ja epäillyt olen pelurista perheelliseen koko ajan, kun onhan se nyt hemmetin kummallista, ettei koskaan kutsu kylään.
Toivon kuitenkin vilpittömästi, ettei sinulla, Salattu vaimo, ole tämänlaista tilannetta. Vaikka ei tässä kukaan esim ole pettänyt ketään, enkä ole miestä heti jättämässäkään. Haluan katsoa aikooko kertoa ja muuttuuko tilanne, kun muuttavat erilleen. Että sellainen tapaus. Olen erittäin huojentunut saamistani tiedoista, koska niin monta teoriaa olen päässäni miettinyt ja kaikkea pelännyt. Kai se vaan niin on, että naisen vaisto ei petä ikinä.
Aika heviä, mutta totta puhuen tuo käväisi mielessäni kun mainitsit, ette saa käydä hänen kotonaan. Mielenkiintoista kuitenkin, miten suhteenne kehittyy sitten kun heidän erilleen muuttonsa on selvä. Olisi tosin ollut luontevaa mainita lapsestaan, jos hän kerran on tavannut oman lapsesi... Ei tuossa kuviossa mielestäni olisi ollut mitään salaamista, jos kerran asumusero oli jo vireillä.
Meillä on sen verran eri tilanne, että olemme olleet jo vuosia naimisissa ja mies on paljon kotona. Ei hänellä oikein ole elämässä tilaa toiselle perheelle.
MInulle tuli mieleen sellainen ajatus että miehesi ehkä vain haluaa että hänellä on ihan omia ystäviä. Hän ei siis halua jakaa heitä muiden kanssa vaan pitää vain omina ystävinään. Hän voi ehkä olla hieman sulkeutunut ja varautunut, jolloin saattaa pelätä että sinä mukaan tullessa ehkä sosiaalisempana ja avoimempana ihmisenä alkaisit "johtaa" tuota ystävyyttä ja sanoisit mitä tehdään,milloin tavataan yms. Ja muuttaisin kahdenkeskisen ystävyyden "pariskuntaystävyydeksi" jolloin se väkisinkin muuttuu.
Voi kuullostaa ehkä sinusta naurettavalta mutta moni vähän ujompi ihminen on voinut kokea sen miten sosiaalisemmat ihmiset ikäänkuin omivat ystävyyssuhteet (ihan tiedostamattaan) ja ujompi joutuu sitten vain peesailemaan mukana jos haluaa enää olla mukana. Ehkä tästä ei ole kyse mutta vaihtoehto sekin on...
Jonkinlaista oman tilan hakemusta tuossa kuitenkin ihan varmasti on takana jos nuo ystävät ovat ihan tavallisia normaaleja perheellisiäkin ihmisiä.
En ymmärrä. Ei ole normaalia. Sairaalloinen mustasukkaisuus lähinnä tulee mieleen. Mitä tapahtuisikaan, jos ehdottomasti vaatisit saada tutustua miehesi tuttavapiiriin? Väkivaltaa? Tuon "120 kg hampaaton hirviö"-tunteen kyllä ymmärrän! Kaksoiselämä ei ihan poissuljettu mahdollisuus taida olla...
Käsittämätöntä, miten joku nainen alistuu moiseen.
Tuskin monellakaan on ongelmia päättää suhde kaksoiselämätilanteessa, toki lapset ja yhteiset asunnot yms muuttaa tilannetta aina jonkun verran johonkin suuntaan ajallisesti. Mutta jos sitä ei voi mitenkään epäilyistään huolimatta tietää, niin mitä muuta jää jäljelle, kuin luottaminen? Itse ainakin haluan uskoa siihen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Sen voi osoittaa vääräksi, mutta se taas on suhdekohtainen asia. Sitäpaitsi tässä maailmassa on oikeasti paljon niitäkin ihmisiä, jotka epäilevät aivan suotta koko ajan, joten ei sitä pelkkää epäilystäkään voi alistumiseksi sanoa.
Se, että joku sietää tässä keskustelussa esillä olevaa piilottelua, voi olla alistumista tai kunnioitusta. On olemassa muitakin syitä piilotella, kuin kaksoiselämä. Joku voi kunnioittaa toisen tilantarvetta ja se voi olla oikein. Ulkopuoliset ei sitä voi tietää. Kokeeko Salattu vaimo itsensä alistetuksi tilanteeseen?
Minkälainen on Salatun vaimon seksielämä? Nimittäin noille kaksoiselämävaihtoehdoille on tyypillistä, että kiinnostus seksiin menee hieman kausiluontoisesti. Kun välillä pitää olla panemassa yhtä ja sillon ei kiinnosta sen toisen kanssa oleminen tai jos on toisen suhteen kanssa ongelmia, niin se heijastuu sinne toiseenkin paikkaan. Itse huomasin kyllä paljonkin syklittelyä omassa tilanteessani, mutta en päässyt jyvälle siitä, kenen aikataulujen mukaan mennään. Epäilin omaa kuukautiskiertoa ensin, koska hän osui paikalle aina ovulaation ympärillä. Sitten rupesin miettimään muita vaihtoehtoja, kuten että hän ehkä tekee muutakin työtä kuin mitä on minulle kertonut. Ja sitten aloin epäilemään, että ehkä se meneekin jonkun muun ihmisen vuorottelun tai vuorotyön mukaan. No, näitä teorioita oli varmasti kymmeniä, en niitä koskaan lähtenyt selvittämään, enkä niistä kysellyt mitään. Syystä, että hän vietti kaiken mahdollisen aikansa kanssani kuitenkin. Hän on pitänyt minusta kiinni niin voimakkaasti, että olen halunnut uskoa olevani merkityksellisempi kuin ne mahdolliset muut. Totuus tulisi joka tapauksessa julki joskus (se aina tulee, uskokaa pois) ja tiedän paranevani sydänsuruista, vaikka sydän särkyisi miten pieniksi murusiksi. Halusin ihan vapaaehtoisesti katsoa, mitä tuleman pitää.
Henkilökohtaisesti en ole omalla kohdallani huolissani ajoittaisesta alistumisesta, koska osaan lopettaa sen, jos koen sen olevan itselleni haitallista. Osaan erottaa sen, milloin tilanne on niin vaikea tai raskas, että on parempi lähteä pysyvästi. En myöskään pelkää yksinolemistä enkä yksinjäämistä, en ole läheisriippuvainen. En ole koskaan ennen tarvinnut ketään ja sen ovat aiemmat miesystäväni myös huomanneet, mikä taasen on aiheuttanut niissä suhteissa omat ongelmansa. Ihmiset yleensä haluavat kokea, että heitä tarvitaan.
Teen vain asioita, joita haluan tehdä ja olen mukana vain kuvioissa, joissa itse haluan olla mukana. Voin uteliaisuuttani katsoa asioita paljon pidemmälle, kuin mitä moni olisi valmis tilannetta tarkkailemaan ja pidän siitä, että osaan pysyä suhteellisen tyynenä ja pitkäjänteisenä mm. tällaisissa asioissa. Ainahan on olemassa väärintulkitsemisen mahdollisuus ja mieluummin katson niin kauan, että asia on varma, jos mitään muuta hälyttävää ei ole. Ja tämä ei tarkoita kylmyyttä, kyllä mun sydän on aivan sykkyrällä tämmösistä jutuista. Mutta mun sydän on niin suuri, että se rakastaa täysillä ja antaa hyvin hyvin paljon kaikenmoista anteeksi niin kauan kuin näen ne hyvät puolet, joita olen alusta asti siinä ihmisessä rakastanut.
"Epäilin omaa kuukautiskiertoa ensin, koska hän osui paikalle aina ovulaation ympärillä."
Tästä on olemassa mielenkiintoinen tutkimus.
Kun naisia pyydettiin muokkaamaan ihannemies kuvankäsittelyohjelmalla, niin ne muokkasivat eri kierron vaiheissa eri tavoin. Suurimman osan aikaa mies muokattiin naisellisemman näköiseksi, mutta ovulaation aikaan mies muokattiin entistä miehekkäämmäksi.
Huomaan tämän myös omasta vaimostani, aina ovulaation aikaan saan kuulla olevani liian kiltin näköinen. Muina aikoina ei koskaan valiteta ulkonäöstäni. Alussa tämä johti jatkuvasti riitaan, mutta nykyään tiedämme molemmat mistä se johtuu. Vaimo yrittää olla arvostelematta ulkonäköäni sen ajan ja itse yritän olla hermostumatta vaikka vahinkossa arvostelua tapahtuisikin.
Vanha totuus pätee aina:
Mies jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään.
Hyi, itse en jaksaisi elää suhteessa jossa on noin paljon epäselvyyksiä, ihmettelyä ja avoimuuden puutetta!
Aloittajalle: outo tilanne, kieltämättä. Kerroit olevasi viehättävä, 30v. nainen. saattaisiko johtua mustasukkaisuudesta, ehkä miehesi pelkää tosissaan, että joku hänen kavereistaan ihastuu sinuun - tai päinvastoin?
Eli mies haluaa sekä syödä että säästää. Elää poikamieselämää ja kotona on vaimo.
Mä olin jopa kihloissa miehen kanssa,joka ei halunnut esitellä sukulaisille mua.
Sanoi vain että ne on niin sekoja,hänen isänsä ja mummonsa ja äitiään ei muka ole tavannut vuosikausiin..
EN tiedä mutta niin paljon epämääräistä liittyi koko touhuun,että päätin jättää miehen.
Tuntui että viettää jotain kaksoiselämää.
Netissä kävi puhelimella , salaa vessassa:D