Olen nyt vuoden sisällä aloittanu kaks suhdetta ja myös saanu ne loppumaanki vuoden sisällä. Muutaman kuukauden suhteita ja siinä ajassa ehdin jo niin kovasti kyllästyä kyseiseen ihmiseen kenen kanssa seurustelen. Mikä mua vaivaa? Kuuluuko mun ikääni vain tälläinen vaihe? Olen 20-vuotias nuori tyttö. Jotenki tuntuu että on helpompi olla yksin. Aluksi suhteessa kaikki menee niin hyvin ja vaikka ois kuinka ihana seurustelu kumppani niin silti jotenki vain kyllästyn siihen aika alta yksikön. Jotenki liianki nopeeta. Jos joillaki on vastaavia kokemuksia tai auttavia keinoja jos tälläseen nyt voi olla auttavia keinoja niin kiitos ottaisin niitä vastaan.. :) En tiä oliko oikea palsta tulla avautumaan mutta tulin kuitenkin. Koska olen jälleen eron kynnyksellä kyllästymisen takia. En ole vielä eroa seurustelu kumppanille ilmoittanut. Mutta pian se olisi tehtävä. Jo toisen läsnäolokin "ällöttää" ja ahdistaa. Miten näin voi käydä kun kuitenkin aluksi on tykännyt siitä ihmisestä ja sitten se alkaakin "ällöttää",
Kyllästynkö liian helposti ihmisiin?
Kyllästynytkö?
5536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
et ole vain löytänyt oikeaa
turha sitä on vetkuttaa - viisas olet ollut!
Minulle tulee ensimmäisenä mieleen kysymys siitä, millä perustein olet suhteisiin ryhtynyt? Oletko itse valinnut kumppanisi, vai "ajaudutko" jonkun kelkkaan kyytiin? Ja mitä oikeastaan odotat suhteelta?
Millä tavalla kyllästyt näihin kumppaneihisi? Muutamassa kuukaudessa ei montaakaa mielenkiintoista asiaa ehdi edes tulla vielä esille. Itse olen ollut vain pitkissä parisuhteissa ja ainoa mihin olen koskaan kyllästynyt on tietyntyyppinen kohtelu, jonka olen halunnut lopettaa katsottuani sen olevan haitaksi molemmille.
Jotkut kyllästyvät kaikkeen muuhun paitsi itseensä, osaatko sinä arvostaa näitä kumppaneitasi vai oletko erinomaisuudessasi aivan eri luokkaa? (tämä ei ole loukkaus eikä vitsi, vaan ihan totisinta totta, toiset etsivät "täydellistä" kumppania koko ikänsä, vaikka heidän elämänsä ainoa täydellisyys ovat he itse)
Itse voisin kuvitella kyllästyväni ainoastaan sellaisiin miehiin, jotka eivät tee mitään. Passiivisuus on minulle punainen vaate. Koko ajan ei tarvi häärätä, levätä saa ja onkin ihanaa välillä osata ihan vain pötkötellä. Mutta pääsääntöisesti aktiivinen (ei tarkoita liikuntaa, eikä toisaalta yhteisen ajan vähättelyä/välttelyä) pitää minunkin mieleni virkeänä ja kiinnostuneena.
no mie voisin tähän kommentoida sen verran, että alussahan aina kaikki on ihanaa, menee hyvin, suuria unelmia,haaveita,rakastumisen tunnetta.Mutta..alkuhuuma kun menee ohi, astuu arki kuvioihin. Sehän on päivänselvä juttu. Silloin todellakin punnitaan se,miellyttääkö se todellinen minäkuva toista. jos osaa siihen asennoitua että tasoitus tulee tapahtumaan juurikin muutaman kuukauden päästä aloituksesta,ei se silloin ole niin ällöttävää. Jos siitä pystyy jatkamaan saman kumppanin kanssa, (eli hyväksyä hänenkin vikojaan), on kyse yleensä aidosta rakkaudesta.
Siihenkin on keinonsa jos haluaa pidemmälle katsoa, mutta kyllästyttää. Eli, älkää nähkö niin usein,vaan muutama kerta viikossa.Puuhaa kavereiden kanssa,harrasta tms, sitten on mukava taas nähdä toista kun on hetken saanut hengähtää. Riidoiltakaan ei voi suhteissa välttyä, mutta sekin täytyy sitten hyväksyä että se myös kuuluu suhteisiin. (en kuitenkaan tarkoita väkivaltaa tms).
Rakastumisen tunne, ja aito rakkaus ovat eriasioita. Mutta sie olet vielä nuori, ja kyllä se siitä sitten varmaankin tasapainottuu kun olet siihen itse valmis. eli ymmärtämään asian niin että sitten kun "se oikea" astuu kuvioihin, olet valmis myös jakamaan ihan perusarkea hyvine ja huonoine puolineen.
Minulla on ihan sama juttu. Muutaman kuukauden oon tapaillut nykyistä miestä ja nyt vaan jotenkin ahdistaa. Toinen haluaisi alkaa seurustella vakavasti, mutta minä haluaisin taas vaihtaa vapaalle. Ihan tavallistahan se on nuorena, ettei jaksa pitkään seurustella. Sitten kun kunnolla rakastuu ja rakastaa, jaksaa katsoa toista pidempäänkin. Itselläni näin on käynyt kerran, joten uskon, että se tapahtuu vielä joskus jonkun toisenkin kanssa. Mutta nyt taitaa tulla ero.