Löytyykö täältä pariskuntia, jotka ovat aikansa yhdessä asuttuaan päätyneet asumaan erillään, liiton silti jatkuessa?
Ajattein vaan, että olisko tuo ilmava ratkaisu muuten liian likeiseen yhdessäolon liittoon?
Ajattein vaan, että olisko tuo ilmava ratkaisu muuten liian likeiseen yhdessäolon liittoon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole kokemusta, mutta eihän tuo pahalta kuulosta. Itselläkin välillä mielessä käynyt. :)
Juu. Melkein 30 vuoden jälkeen asumme erillään, jopa eri maissa. Liitto jatkuu ja olemme toistemme parhaat ystävät ja rakastamme toisiamme. Mutta se melkein 30 vuotta: olimme yhdessä 24 t/vrk, työskennellen yhteisessä yrityksessä. Rankkaa, mutta myös hienoa.
Mieheni veli ja tämän vaimo muuttivat erilleen, mutta jatkavat avioliittoaan. Siihen loppui raivokas riitely, sekä vaimon itku ja hammasten kiristys. He tapailevat iltaisin ja viikonloppuisin. Tavallaan taas seurustelevat leppoisasti keskenään.
Vaimo on parempituloinen kuin mies, mutta miehellä oli huikentelevainen elämäntyyli, jota vaimon tuli osaltaan kustantaa. Vaimo myös kustansi kalliin 3h asunnon ydinkeskustassa ja mies ylpeili sillä ja halveksi niitä, jotka asuivat lähiössä (kuten minä ja mieheni...) Mies oli myös kauhean epäsiisti, ja vaimo joutui lisäksi jatkuvasti riitelemään miehen siivottomuudesta ja toimimaan riidan jälkeen kuitenkin siivojana kahden aikuisen edestä.
Vaimo sanoi, ettei kestä enää ja haluaa nauttia palkastaan ja siististä kodista edes joskus elämässään. Oli epäoikeudenmukaista, että tuhlailija / sotku vaati toisen elämään tyylillään, eli aina rahat lopussa ja koti kuin sikolätti. Vaimo etsi itselleen söpön pikkukaksion ja vei lempihuonekalut mukanaan. Mies kieltäytyi ylpeästi muuttamasta isosta keskusta-asunnosta ulos ja vaati aluksi, että vaimon olisi kustannetava siitä edelleen ainakin puolet! Hemmoteltu pikkupoika.
Vaimo pysyi tiukkana ja sanoi että rahahanat on nyt kiinni. Pärjäile. Nyt miehellä on vatsa kuralla, kun joutuu maksamaan kallista vuokraa ja kustantamaan huikentelvaisen elämäntyylinsä. Mieheni sanoo, että kauniista keskustan kolmiosta on tullut varsinainen sikolätti ja veli elää luottokorteilla ja pikavipeillä.
Veli ehdotti, että minä ja mieheni muuttaisimme sinne hänen kämppäkavereikseen, niin "meiltä kakilta säästyisi rahaa". Päästin niin paskaiset naurut, että asia ei ole sen koomin noussut esille. Juu, kun yksi sponsori-rouva lähtee siivoamasta niin toista värvätään tilalle? Olisin taas astetta köyhempi ja nyt minun pitäisi siivota kahden aikuisen miehen sotkut. Ei kiitos.
Jos on ylläolevassa tilanteessa, niin erilleen muutto kannattaa aivan ehdottomasti.
me ei olosuhteiden pakosta voida asua yhdessä, ollaan uusipari ja molempien lapset jo aikuisia ja molemmilla vakityö ja oma asunto, mutta eri kunnissa.
Ollaan yli viiskymppisii, eikä enää kantsi jäädä työstä pois, kun kummankaan kunnassa ei löydy uutta töitä ja eläkeikä jo lähellä.
Vajaan kymmenen vuoden päästä päästään yhteen asuun.