Minun ja mieheni suhteessa on vakavia ongelmia. Minusta tuntuu että alan kohta olemaan henkisesti ihan lopussa. Meillä on ikäeroa 3 vuotta, minä olen 24 ja mieheni on 21 vuotta. Olemme olleet yhdessä 2.v ja rakastamme kyllä toisiamme, mutta minusta tuntuu että suhteemme ei ole oikeilla raiteilla. Olemme sopineet tiettyjä pelisääntöjä suhteessamme esim. riidat sovitaan ja molemmat pyytää anteeksi jos toista loukkaa, menoista yms. jutellaan yhdessä. Mieheni ei pidä yhteisistä pelisäännöistä kiinni. Jos meillä on riitaa hän sanoo että syy ei ole hänessä ja hänellä ei ole mitään syytä pyytää anteeksi vaikka hän olisikin minua loukannut ja saanut minut jopa itkemään. Menonsa hän sopii omin päin eikä häntä kiinnosta mitä mieltä minä asiasta olen. Meillä on sellaiset työt että näemme harvoin, mutta silti hän sanoo että menee itse minne haluaa eikä tarvitse siihen toisen mielipidettä. Tässä suhteessa tuntuu sille että olen ikäänkuin tallattu maahan ja toinen on suhteen valtias. Kaiken lisäksi olen raskaana joka on ihan alussa ja lapsi kyllä on toivottu mutta pelkään että jotain sattuu kun joudun stressaamaan koko ajan suhteesta. Mitä teen?? Nimimerkki: -kaisa-
Pattitilanne
jajaj
4232
0Äänestä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulosta tulevalta parisuhdehelvetiltä. Keskity nyt siihen lapsesi kasvattamiseen. Tuollaiset miehet harvoin tulevat muuttumaan. Kun lapsi syntyy ja mies kulkee omia polkujaan, sinä kypsyt lopulta ja otat eron. Näin se kuvio parisuhdehelveteissä menee...
Kyllä tämä minustakin alkaa toivottomalta tuntumaan. On meillä hyviäkin aikoja tietty ollut ja mies osaa olla tosi ihanakin, mutta kyllä hän voisi joskus itsessäänkin jotain virheitä huomata...eihän kaikki voi aina olla toisen syytä...
..ja vielä jatkoa edelliseen: tälläinenkin yksinkertainen esimerkki...jos pyydän häntä vaikka joskus töistä soittamaan minulle ja en ehdi vastaamaan hänen ensimmäiseen puheluunsa hän suuttuu ja kysyy miksi en vastaa heti kun hän soittaa. Mutta jos minä soitan hänelle vaikka 5 kertaa peräkkäin ja hän ei vastaa silloin asialla ei ole merkitystä. Minun täytyisi aina mennä hänen mielensä mukaan mutta hän saa näköjään tehdä mitä haluaa. Jos on riitaa hän ei koskaan pyydä itse anteeksi eikä tee riidan sovinnolle aloitetta...kun kysyy miksi ei tee niin hän vastaa että hän alkaa sopimaan vasta sitten kun minä ensin aloitan. Millähän ihmeen konstilla tuota äijää oikein kolauttais...?
Vaikeahan sitä toista on muuttaa, usein jopa mahdotonta. Koitappas ottaa häneen hieman etäisyyttä, eli et vaadi häneltä niin paljon, etkä mäkätä asioista. Katso onko sillä mitään vaikutusta häneen. Onhan se hankalaa jos on lapsikin tulossa ja tilanne on jo nyt mikä on.