Nyt voi tulla aika pitkä stoori luettavaksi, mutta toivottavasti joku jaksais lukea ja vastailla..
Elikkä ihastuin alusta alkaen vahvasti mieheen, tapasin hänet lähes 2 vuotta sitten. Ei olla seurusteltu missään vaiheessa, "suhteemme" perustui enimmäkseen seksiin. Tänä päivänäkin minulle on arvoitus mitä hän tunsi minua kohtaan.
Kaiken kaikkiaan olemme tavanneet ehkä vain noin kymmenisen kertaa, välillä hän soitteli minulle ja kysyi kuulumisia taikka tekstaili.
Tulin hälle raskaaksi, tein abortin koska tiesin mitä mieltä hän olisi raskaudestani. En kertonut hälle tätä silloin koska pelkäsin hänen reaktiota ja sitä että hän ei haluaisi enään olla missään tekemisissä kanssani. Kerroin hänelle noin puoli vuotta myöhemmin asiasta, hän oli tietenkin aika järkyttynyt, ja oli ihmeissään miksen hälle tätä kertonut, olisi kuulema halunnut olla tukena ja sanoi lopuksi että tein ihan oikein, sillä hän ei olisi ollut valmis isäksi.
Minulla itselläni on aika paska itsetunto, joten olin kokoajan varuillaan miehen suhteen, en missään vaiheessa ole paljastanut todellisia tunteitaan hänelle. Hän on sanonut minulle muutamia kertoja että hän välittää minusta. Mutta ei silti näköjään ole halunnut viedä suhdettamme vakavammalle asteelle, vaikka enhän minäkään sen eteen ole tehnyt mitään. Mutta lähes joka päivä hän pyörii mielessäni ja olen vieläkin vahvasti ihastunut/rakastunut häneen vaikkei hänestä nytkään ole kuulunut yli 4 kuukauteen.
Tapasin uuden miehen puoli vuotta sitten, nyt seurustelemme ja hän haluaa perustaa kanssani perheen. Rakastan häntä, mutta en ole hänen kanssa kokenut missään vaiheessa sitä intohimoa ja ihastumisen tunnetta. Välitän hänestä ja paljon, enkä halua ikinä häntä satuttaa, vaikka välillä olen vaipunut epätoivoon ja miettinyt suhteet lopettamista, mutta kuitenkin palaan aina lähtöruutuun ja yritän olla hänelle mahdollisimman hyvä, sillä kukaan ei ole koskaan rakastanut ja huolehtinut minusta samalla tavalla kuin hän.
Tämä toinen mies siis joka pyörii mielessäni otti minuun yhteyttä joulun jälkeen ja kyseli kuulumisia. En aluksi ollut vastannut hänelle, ja hän yritti soittaa monta kertaa ja viimeisenä laittoi viestin että onko kaikki hyvin ja haluaisi vain puhua kanssani. En voinut vastustaa kiusausta, joten vastasin ja hän soitti minulle ja kyseli kuulumisia. Hän ei tiedä että seurustelen, ei hän kyllä sitä edes kysynytkään. Mutta minä sain tietää että hän seurustelee, ja se suhde on alkanut jo aikoja sitten, eli todennäköisesti hän on pettänyt naistaan minun kanssaan koko tämän ajan, ellei niillä ole ollut suhde ns "katkolla".. mutta enpä usko. Tämä satutti ja paljon, mutta mies ei tiedä että minä tiedän. En viitsi puuttua asiaan, vaikka välillä käyn suuria vihantunteita häntä kohtaan, haluaisin paljastaa kaiken ja "pilata" hänen suhteensa, mutta se tuskin tulisi parantamaan minun oloani.
Tässä vaan pähkäilen että mitä hän on halunnut minusta? Sanoo välillä kaivanneensa minua ja välittävän minusta. En olisi koskaan uskonut että hänellä on tyttöystävä ja pettää häntä minun kanssaan, ei vaikuta yhtään niin kusipäältä. Mutta kai me naiset ollaan vaan taipuvaisia ihastumaan kusipäihin.
Mä toivon että pääsisin yli tästä äijästä, edelleen odotan että hän ottaisi yhteyttä minuun, olen ihan sekaisin hänestä.. Haluaisin vain olla onnellinen nykyisen mieheni kanssa ja unohtaa menneet, varsinkin tuon kusipään. Tavallaan toivon että hän ei ottaisi yhteyttä minuun, se tekee tästä unohtamisesta vaikeampaa kun tiedän että tunteeni näyttää vaan kasvavan häntä kohtaa. Mitä tässä nyt oikeen pitäisi tehdä? :(
Elikkä ihastuin alusta alkaen vahvasti mieheen, tapasin hänet lähes 2 vuotta sitten. Ei olla seurusteltu missään vaiheessa, "suhteemme" perustui enimmäkseen seksiin. Tänä päivänäkin minulle on arvoitus mitä hän tunsi minua kohtaan.
Kaiken kaikkiaan olemme tavanneet ehkä vain noin kymmenisen kertaa, välillä hän soitteli minulle ja kysyi kuulumisia taikka tekstaili.
Tulin hälle raskaaksi, tein abortin koska tiesin mitä mieltä hän olisi raskaudestani. En kertonut hälle tätä silloin koska pelkäsin hänen reaktiota ja sitä että hän ei haluaisi enään olla missään tekemisissä kanssani. Kerroin hänelle noin puoli vuotta myöhemmin asiasta, hän oli tietenkin aika järkyttynyt, ja oli ihmeissään miksen hälle tätä kertonut, olisi kuulema halunnut olla tukena ja sanoi lopuksi että tein ihan oikein, sillä hän ei olisi ollut valmis isäksi.
Minulla itselläni on aika paska itsetunto, joten olin kokoajan varuillaan miehen suhteen, en missään vaiheessa ole paljastanut todellisia tunteitaan hänelle. Hän on sanonut minulle muutamia kertoja että hän välittää minusta. Mutta ei silti näköjään ole halunnut viedä suhdettamme vakavammalle asteelle, vaikka enhän minäkään sen eteen ole tehnyt mitään. Mutta lähes joka päivä hän pyörii mielessäni ja olen vieläkin vahvasti ihastunut/rakastunut häneen vaikkei hänestä nytkään ole kuulunut yli 4 kuukauteen.
Tapasin uuden miehen puoli vuotta sitten, nyt seurustelemme ja hän haluaa perustaa kanssani perheen. Rakastan häntä, mutta en ole hänen kanssa kokenut missään vaiheessa sitä intohimoa ja ihastumisen tunnetta. Välitän hänestä ja paljon, enkä halua ikinä häntä satuttaa, vaikka välillä olen vaipunut epätoivoon ja miettinyt suhteet lopettamista, mutta kuitenkin palaan aina lähtöruutuun ja yritän olla hänelle mahdollisimman hyvä, sillä kukaan ei ole koskaan rakastanut ja huolehtinut minusta samalla tavalla kuin hän.
Tämä toinen mies siis joka pyörii mielessäni otti minuun yhteyttä joulun jälkeen ja kyseli kuulumisia. En aluksi ollut vastannut hänelle, ja hän yritti soittaa monta kertaa ja viimeisenä laittoi viestin että onko kaikki hyvin ja haluaisi vain puhua kanssani. En voinut vastustaa kiusausta, joten vastasin ja hän soitti minulle ja kyseli kuulumisia. Hän ei tiedä että seurustelen, ei hän kyllä sitä edes kysynytkään. Mutta minä sain tietää että hän seurustelee, ja se suhde on alkanut jo aikoja sitten, eli todennäköisesti hän on pettänyt naistaan minun kanssaan koko tämän ajan, ellei niillä ole ollut suhde ns "katkolla".. mutta enpä usko. Tämä satutti ja paljon, mutta mies ei tiedä että minä tiedän. En viitsi puuttua asiaan, vaikka välillä käyn suuria vihantunteita häntä kohtaan, haluaisin paljastaa kaiken ja "pilata" hänen suhteensa, mutta se tuskin tulisi parantamaan minun oloani.
Tässä vaan pähkäilen että mitä hän on halunnut minusta? Sanoo välillä kaivanneensa minua ja välittävän minusta. En olisi koskaan uskonut että hänellä on tyttöystävä ja pettää häntä minun kanssaan, ei vaikuta yhtään niin kusipäältä. Mutta kai me naiset ollaan vaan taipuvaisia ihastumaan kusipäihin.
Mä toivon että pääsisin yli tästä äijästä, edelleen odotan että hän ottaisi yhteyttä minuun, olen ihan sekaisin hänestä.. Haluaisin vain olla onnellinen nykyisen mieheni kanssa ja unohtaa menneet, varsinkin tuon kusipään. Tavallaan toivon että hän ei ottaisi yhteyttä minuun, se tekee tästä unohtamisesta vaikeampaa kun tiedän että tunteeni näyttää vaan kasvavan häntä kohtaa. Mitä tässä nyt oikeen pitäisi tehdä? :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
On aika monimutkainen tilanne.
Sinun vain pitäisi mielestäni unohtaa tämä
joka mielessäsi pyörii.Voihan sitä soitella ja kuumisia
kysellä mutta ymmärrät sen varmaan itsekin ettei tilanne johda
mihinkään ja jos johtaa niin voi olla että vaan petyt.
Jos sinulla on nyt joku josta välität ja joka välittää sinusta niin
kannattaa yrittää tätä suhdetta jatkaa.
Jos sinua vaivaa mitä hän olisi sinusta halunnut niin kysy ihan
suoraan niin saat tietää eikä tarvitse asiaa yksin miettiä.
Mutta kokonaan tuskin pystyt unohtamaan.Aina menneet asiat välillä
käy mielessä.
Suosittelen silti että jos sinulla nyt on tämän uuden suhteen kanssa
kuitenkin asiat hyvin niin se saattaa kantaa ja voit nauttia suhteesta ja
olla onnellinen vaikka ymmärrän ettei helppoa tule olemaan kun
olet noin paljon kaikkea kokemaan joutunut.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Sun pitäisi päättää. Joko kiellät yhteyden otot tai sitten kysyt suoraan onko teillä mahdollisuuksia? Jos ei ole, niin ehkä kannaltasi on parempi, että ette ole missään yhteydessä. Unohtaminen on muutoin vaikeampaa.
Ja sellainen neuvo, että tuo uusi, "hyvä" suhde ei välttämättä voi kestää tuolla pohjalla. Ymmärrän, mitä tunnet ja tarkoitat. Itse menin vastaavassa tilanteessa naimisiin jne. mutta lopulta homma kaatui omaan mahdottomuuteensa: Rakastumista ja intohimoa ei ollut koskaan ollut, ei edes alussa. Eipä sitä toki sitten myöhemminkään tullut. Että ei sekään niin mukavaa ja kivaa ole miehelle, jos ihan ystävällisyyttään lähtee vakavaan suhteeseen... :/
Minunkin pitäisi unohtaa rakkaus, olen intohimoisessa suhteessa mieheen, johon en kuitenkaan viime kädessä voi luottaa...naisia pyörii ympärillä. Kertokaa onko kaikki eronneet miehet pettureita ja pitäisikö vaatia todisteita, että olen ainoa tällä hetkellä.Tosihan on, että pettää voi vaikka 10 minuutissa, jos haluaa. Mies kyllä katselee muita naisia, mutta ei sanojensa mukaan ole toista.Miten saisi luottamuksen rakennettua, tunne repii hajalle.
Mä olen tällä hetkellä jossain "salarakas" suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Itelleni teen vaan pahan mielen jos en lopeta taas kerran ajoissa. Mies tuli baariin ja siellä me sitten taas olimme ja nyt hän on soitellut ja viestitellyt. Uskon että suurin osa eronneista on pettureita...minulle tämä tapaus vannoi ja vannoi että ottaa eron mutta minä tyhmä jatkan tätä sontaa hänen kanssaan koska tunne on niin syvä häntä kohtaan..ei vaan voi mitään...älä tee samaa virhettä kuin minä,eli ei eronneita eikä varattuja-