Sain selville että puolisollani on ollut jotain peliä työkaverinsa kanssa jo lähdes vuoden ajan. Runsasta viestittelyä lähes päivittän ja viime viikkoina jopa tapaamisia työajan jäkeen. Tämä kaikki tietysti minulta visusti salaten. Sain heidät kuitenkin kiinni, jolloin vastaukseksi tuli, että ei se ole mitään pettämistä kun eivät ole harrastaneet seksiä.
Puolisoni on itse laatinut suhteeseemme hyvin tiukat rajat siitä, että muita ei tapailla ja on aina ollut äärimmäisen mustasukkainen. Itse olen ollut sillä kannalla, että vapautta ja luottamusta pitää olla. Suhteen alkuvaiheessa minun oli vaikea hyväksyä sitä, että toinen kyttää ja valvoo koko ajan (tutkii puhelinta, tiliotteita, jne) mutta totuin siihen, sillä minulla ei todellakaan ole ollut mitään salattavaa (eli mitä väliä jos penkoo). Nyt tilanne on kääntynyt niin, että minä olen kauhea kyttääjä kun sain hänet kiinni.
Suhde on tietenkin kriisissä - rakastan puolisoani, mutta ilmeisesti hänen rakkautensa minuun on hiipunut. Erota hän ei kuitenkaan halua - mutta samalla ei kuitenkaan juurikaan osoita rakkautta.
Olen aikasemmassa suhteessa antanut seksuaalisen pettämisen anteeksi - ja se on onnistunut hyvin, koska toinen on oikeasti katunut tapahtunutta ja omaehtoisesti siitä kertonut. Mielestäni tuollainen ei ole läheskään niin paha kuin nykyinen tilanne jossa asioita salaillaan jne.
Olen vain aivan hukassa - mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä.
- sekaisin-
Puolisoni on itse laatinut suhteeseemme hyvin tiukat rajat siitä, että muita ei tapailla ja on aina ollut äärimmäisen mustasukkainen. Itse olen ollut sillä kannalla, että vapautta ja luottamusta pitää olla. Suhteen alkuvaiheessa minun oli vaikea hyväksyä sitä, että toinen kyttää ja valvoo koko ajan (tutkii puhelinta, tiliotteita, jne) mutta totuin siihen, sillä minulla ei todellakaan ole ollut mitään salattavaa (eli mitä väliä jos penkoo). Nyt tilanne on kääntynyt niin, että minä olen kauhea kyttääjä kun sain hänet kiinni.
Suhde on tietenkin kriisissä - rakastan puolisoani, mutta ilmeisesti hänen rakkautensa minuun on hiipunut. Erota hän ei kuitenkaan halua - mutta samalla ei kuitenkaan juurikaan osoita rakkautta.
Olen aikasemmassa suhteessa antanut seksuaalisen pettämisen anteeksi - ja se on onnistunut hyvin, koska toinen on oikeasti katunut tapahtunutta ja omaehtoisesti siitä kertonut. Mielestäni tuollainen ei ole läheskään niin paha kuin nykyinen tilanne jossa asioita salaillaan jne.
Olen vain aivan hukassa - mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä.
- sekaisin-
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuntuu varmasti todella pahalta ! Minua on petetty myös, mutta se on seksuaalista ja ns. yhden kännireissun hairahdus.. Jota mies katuu paljon.
Tuo on paljon pahempi asia.. Suostuuko mies keskustelemaan heidän ystävyytensä luonteesta vai suuttuuko hän saman tien siitä.
Mies on aika varmasti ihastunut naiseen ikävä kyllä. Ei tuollaista sinun pidä hyväksyä..
Itse ehkä yrittäisin saada miehestä irti jotain, eli joko tapailu loppuu tai sitten pitää erota. Jos mies kallistuu eron kannalle niin asia on päivän selvä.
Samassa veneessä olen ollut. Mies ihastui työkaveriinsa, teksiviestejä ja juttua oli riittänyt. Ei seksiä, jolloin oli aluksi hyvin vaikea suhtautua koko juttuun. Sattui, mutta mikä kaikessa oikein sattui jäi itsellenikin alussa epäselväksi.
Pettämistä se silti oli. Mutta samalla tavalla kuin minulta vei aikaa sen tajuamiseksi, niin se vei myös mieheltä aikaa. Ja kun hän sen lopulta tajusi ja myönsi itselleen, niin kyllä siitä selvittiin. Vaikka henkinen pettäminen on paha asia, niin siitä pääsi selville vesille. Ihastua voi kuka tahansa, avioliitossa tai missä muussa tahansa suhteessa. Ei se tarkoita rakkauden loppumista tai tyytymättömyyttä puolisoon. Minäkin olen ollut ihastunut, vaikka koko ajan rakastanut miestäni. Teot kuitenkin viime kädessä ratkaisevat. Ja niitä tekoja on se seksisuhteen aloittaminen, selkeä rajan ylitys kahden aikuisen suhteen aloittamiseksi.
Minusta ihastus, fantasiat ym eivät kaada hyvää suhdetta. Teot kaatavat.Tapaaminen on kyllä jo osittain teko, mutta sinun täytyy itse vetää ne rajat, joiden mukaan suhtaudut asiaan ja millä edellytyksin jatkat. Mitä odotat, tarvitset ja mihin suostut.
Itse olen aina ajatellut, että ketään ei voi omistaa, tunteitakin tulee ja menee, ja olennaista on se, kenen kanssa haluaa aamuisin herätä ja rakentaa uuden päivän.
Joku toinen ei kestä yhtään mitään, joku toinen kestää paljon. Itse yritän olla venymättä liikaa, mutta samalla kuristamatta ihmisiä lähelläni.
Kiitokset viesteistänne,
Vaikeaksi tilanteen tekee lähinnä kaksi asiaa, ensimmäinen on se, että mielestäni ei vielä ole menty omien rajojeni yli, mutta puolisoni minulle (ja mielestäni silloin myös parisuhteelle) asettamat rajat on jo ylitetty moneen kertaan, miksi se hänelle salitaan - ja hän on monesti itse sanonut tälläisen käytöksen olevan pettämistä!?!?
Toinen vaikea asia on se, että vaikka on nyt ottanut etäisyyttä työkaveriin, ei vieläkään avoimesti pysty siitä puhumaan (suuttuu, kieltää, jne) eikä mielestäni vieläkään yritä tosissaan parisuhteemme eteen. Eli eihän suhteessa silloin kaikki ole kunnossa jos tarvitsee lohtua hakea muualta, muttta jos tilannetta ei pyri parantamaan, niin eikös se vastaava ole sitten taas edessä??
Haluaisin uskoa, mutta pelkään että taas petyn.
Minun mieheni viestitteli toisen naisen kanssa ja olin siitä todella pahat pultit. Vaikka tapahtuneesta on aikaa jo lähes vuosi en edellenkään ole päässyt tapahtuneesta yli. Aluksi mies ei halunnut puhua asiasta. Suhteemme oli silloin hyvin tuore. Jälkeenpäin keskustelimme asiasta paljon ja mies on näyttänyt että haluaa tehdä kaikkensa. Minun on vaikea myös päästä yli siitä että alussa hän ei ollut se joka tilannetta selvittää.
Tämähän on vähän rajamailla onko se pettämistä vai ei. Väestöliiton sivuilla puhutaan pettämisestä ja siellä kerrotaan siitä miten pettäjä reagoi ja miten petetty reagoi tilanteeseen. Pettäjä mm. ei halua puhua asiasta ja vetäytyy asiassa kuoreensa. Petetty puolestaan haluaa puhua asiasta koko ajan ja palata asiaan uudelleen ja uudelleen ja saada selvyyden tapahtuneesta.
Minä laitoin miehen koville. Sain haluamani vastaukset.... ja kun kaikki on tavallaan selvitetty ja mies on todella tosissaan ja toistaa rakkauttaan en siltikään ole vieläkään täysin päässyt yli.
Puhumista tarvitaan, paljon puhumista että asia selviää. Ja siihen vaaditaan molempien tahtoa. Mikäli se tahto toiselta puuttuu on tilanne aika hankala. Kerro miehellesi että jotta voitte rakentaa toimivaa suhdetta asia on käsiteltävä loppuun ja sinun on saatava tietää mistä tapahtuneessa oli kyse.
Siis pettämistä se mielestäni on, kuten jo aiemmin kirjoitin. Pettämistä on ylipäätään kaikki toiminta, joka täytyy salata puolisolta sen takia, että se ei sovi heidän yhteisiin sääntöihin. Luottamuksen voi pettää myös muilla tavoin kuin suhteella ulkopuoliseen.
Jos mies ei (vähän) ajankaan kuluttua suostu katsomaan itseään peilistä ja kohtaamaan omaa vastuutaan, niin silloin sinun on mietittävä, että onko teidän suhteessanne jotain isompaa pielessä kuin pelkät tekstiviestit työkaverille.
Ja suhteessa voi asiat olla kunnossa vaikka ihastuu, ainakin oman henkilökohtaisen kokemukseni mukaan. On hyvää ja fiksua osata katsoa myös itse peiliin, mutta sen matran hokeminen, että suhde on huono, koska toinen pettää, on hieman lyhytnäköistä ja suuntaa katseet väärään suuntaan. Joskus ne katseet täytyy suunnata pettäjään itseensä, sillä yksi pettämisen "syy" on juuri tyytymättömyys jollain tavalla itseensä ja omaan persoonaan. On vain niin kovin helppoa ja yksinkertaista siirtää se tyytymättömyys tyytymättömyydeksi parisuhdetta kohtaan.
Ja kaikissa suhteissa on aina huonompia ja parempia aikoja. Jokaisen omalla vastuulla on kuitenkin avata oma suu ja kertoa kumppanille tuntemuksista ja tarpeista.
Ja riippumatta "syistä", niin pettäminen on aina pettäjän vastuulla ja valinta. Sitä ei oikeuta yksikään "syy". Mutta joskus jokainen meistä voi astua vahingossa sivuraiteille. Osaako sieltä palata takas, on se suurin ja olennaisin kysymys. Ottaako siis opiksi.
Aikuismaista, kypsää tekstiä, kiitos!
huomaat että koko elämä on pettämistä.
Tuo ylläoleva on aika kypsää pohdintaa elämästä.
Olen ollut a- (vai b/c) liitossa yli 35 vee. Elämään sopii kaikenlaista. Onko vain seksuaalinen käyttäytyminen "vieraan" kanssa pettämistä. Ehei, enemmäkin sitä on ajankäytölliset asiat. Kun suuntaan ajatukseni, menemiseni, käyttäytymiseni niin, että siinä ei ole toiselle tilaa - se on mielestäni suurempaa pettämistä kuin mahdollisesti seksi suhde jonkun muun kanssa. Miksei sitten ole erottu, jos noin on? Ero on sinänsä aika "helppo" ratkaisu. toisaalta ns. arkiasiat sujuu meillä todella hyvin ja varmaankin perustavaa kiintymistä koemme - vaikka esim seksuaalisesti olemme aika kaukana.
Miksi tähän on tultu? Joku mestari osaa sanoa, ette ole tarpeeksi keskustelleet, tuoneet ongelmianne toisen tietoisuuteen, jne. Pitää paikkansa. Mutta aikanaan, sitä ei vain osannut tai rohjennut? Nyt se ei neää auta. Mutta eroaminenkin tuntuu toissijaiselta.Toisaalta tässä on se hyvä puoli, että molemmat, kaiken lisäksi ilmeisesti toisiamme rakastaen - voimme myös katsella "ympärillemme". Ja kyllähän sellainen pikku vipinä pitää vanhankin virkeänä!!!
Sano sille ettet jaksa tuollaista paskaa ja jos se ei lopu niin teidan juttu loppuu. Suhteessa pitaa olla tasa-arvoa, jos sina et saa harrastella vastaavaa jonkun toisen kanssa, niin ei saa kumppanisikaan. Elama on liian lyhyt tuhlattavaksi suhteeseen, jossa ei saa vastarakkautta.
lortto, kuin kyselet kiimaas täältä?
Kuule, tuohan on selvää pettämistä, uskotko todella että siinä ei ole seksiä? Varmasti on. Jo tuo että miehes ei itse uskaltanut kertoa sanoo sen että hän ei rakasta snua niinkuin itsekkin tiedät.
Ei avioliitot ole tarkoitettu enää elämänajoiksi, katso ympärille, ihmiset eroavat ja voivat paremmin kuin valehtelevan, pettävän puolison kanssa. Etkö usko?
Usko pois, selviät yli ja saat itsesi arvostuksen takaisin. Ja usko KIINNOSTAT TUOLLAISENA PÄÄTTÄVÄISENÄ VAHVANA NAISENA MYÖS MUITA MIEHIÄ ENEMMÄN, EI MIEHT OIKEASTI ARVOSTA NAISTA EIKÄ VAIMOA JOKA TIETÄÄ ETTÄ HÄNTÄ EI RAKASTETA JA ANTAA PETTÄMISEN ANTEEKSI. MIEHET USEIN HALUAA JÄÄDÄ KIINNI, JOTTA VAIMO OTTAISI ERON, KUN SANOA EIVÄT ITSE USKALLA, EHKÄ NYTKON ODOTTAA ---VAPAUTUSTA--SINULTA.
Minun xmieheni ja minä emme ole katuneet, hän arvostaa mua koska ein antanut salasuhdetta anteeksi vaikka silloin lopettikin. En salli että toinen salaa minulta jotakin, mitä tahansa, ja sitten taas yrittää katua. Saahan rikoksestakin rangaistuksen vai eikö? Pitäiskö petoksesta vain räyhätä vähän aikaa ja antaa sitten mennä ilman rangaistusta? Ei se niin mene. Ja uskokaa, miestä ei kannata pitää pelkän kilpailuvietin vuoksi.
Tosi on, että jos nainen on itsenäinen ja vahva ja viisas päästään, laittaa hän miehen maksamaan ja potkaisee pihalle!
Mulla myös kokemusta miehen pettämisestä. Sain sen kiinni viestittelystä jota oli jo aika kauan salannut minulta. Aloin epäillä, kun kännykkä oli koko ajan mukana, jopa vessassa. Ne viestit oli tyyliin "kaipaan sun viereen" ja "moi kulta"..ja mies kehtasi vielä väittää, että tämä nainen on vaan kaveri. Sen mukaan ei ole pettänyt, mutta kyllä tollaset viestit kertoo aika paljon..Kun halusin puhua asiasta, mies vaan suuttui ja sanoi että skitsoilen..
Rajoja aikuinen ihminen yleensä tarvitsee?Eikä ne sukupuolielimet siitä kulu,vaikka niitä käyttää vieraankin kanssa.
Henkinen pettäminen on pahempaa. Meitä ei ole luotu yksiavioisiksi. Olisi puhdas mahdottomuus olla pitkän suhteen aikana koskaan ihastumatta kehenkään -epänormaalia.
Jos parisuhteessa haluaa elää, pitää hyväksyä tosiasiat. Silkkaa masokismia kuvitella voivansa hurmata joku ihminen loppuelämäksi. Elämäntilanteet muuttuu ja ihminen niiden myötä.
Sinkkuna olossa on paljon hyviä puolia. Huonojakin, mutta rohkenisin väittää että enemmän hyviä.
ET MITÄÄN
ET YHTÄÄN MITÄÄN
Pettämisestä ,mut oikein on jos auttaa jotain ystävää kiimassa olevaa varattua tai yksinäistä naista.Vaikeata on mun olla tekemättä sitä kun toinen haluu et oltas sexisuhteessa hetken.Saa hyvän mielen itsekkin ka saa ja pystyy auttaan.Monesti jälkeenpäinkin olen joutunut samaa henkilöä auttaan ,olen saanut luottamuksen häneen ,hänen hyvästä auttamisesta,tykännyt aina et olen avoin ollut häntä kohtaan tässäkin asiassa.
no,huh.....
siinä vasta oikein itserakas sika,joka luulee että toiselle voi tehdä mitä vaan....muka auttamista ,kyllä sillä autettavallakin on muumit kadonneet laaksosta ,kun ei nää!!! Ja en ole tiennytkää että se,LUOTTAMUS haetaan haarovälistä ..YÄK .
Näin se vaan on .Autettavaa kohtaan kahden keskeinen luottamus.