Olemme menossa sulhaseni kanssa nopealla aikataululla naimisiin, mahdollistaaksemme paitsi oleskeluluvan nykyiseen asuinmaahan minulle, myös tulevaisuutta ajatellen: Olemme sellaisilla aloilla, että työnsaanti samasta maasta ei ole itsestäänselvyys, lisäksi yhteisiin tulevaisuudensuunnitelmiimme kuuluu eri maissa oleskelu, eri mittaisia aikoja kerrallaan. Maasta toiseen hyppely helpottuu huomattavasti, kun avioliiton kautta toisella on aina "automaattisesti" lupa oleskeluun, kun edes yhdellä on työ/opiskelupaikka/maan kansalaisuus.
Kysymykseni on kuitenkin: Onko muita jotka ovat astelleet tämänkaltaiseen järkiavioliittoon? Naimisiinmeno ei muuten tulisi ehkä eteen koskaan, tai ainakaan olisi ajankohtainen vielä hetkeen. Meille kummallekaan se ei instituutiona ole kovin tärkeä. Miten hoiditte vihkimisen? Pidittekö silti häät? Kutsuttiinko koko suku vai kävittekö vain kahdestaan lounastunnilla maistraatissa?
Mieheni ei haluaisi juhlia lainkaan, käydä vain hoitamassa homma alta pois ja olla kuin ei mitään. Periaatteessa minun pitäisi olla samoilla linjoilla, mutta nyt vihkipäivän lähestyessä lapsuuden prinsessaleikit pulppuavat pintaan ja haluaisin juhlistaa edes jotenkin, muutaman ystävän tai perheenjäsenen kanssa hyvin syöden, laittaa parhaat päälle kaupungintalolle ja ottaa muistoksi kauniin hääkuvan. Miestäni jo tällaiset kaavailut tuntuvat stressaavan, mutta minä uskon ainakin itseäni kaduttavan, jos yksi perinteisesti elämän tärkeimmistä siirtymäriiteistä vain lakaistaan maton alle eikä päivästä jää yhtään kunnon muistoja.
Mielipiteitä? Omia kokemuksia? Mitä tahansa sanottavaa?
Kysymykseni on kuitenkin: Onko muita jotka ovat astelleet tämänkaltaiseen järkiavioliittoon? Naimisiinmeno ei muuten tulisi ehkä eteen koskaan, tai ainakaan olisi ajankohtainen vielä hetkeen. Meille kummallekaan se ei instituutiona ole kovin tärkeä. Miten hoiditte vihkimisen? Pidittekö silti häät? Kutsuttiinko koko suku vai kävittekö vain kahdestaan lounastunnilla maistraatissa?
Mieheni ei haluaisi juhlia lainkaan, käydä vain hoitamassa homma alta pois ja olla kuin ei mitään. Periaatteessa minun pitäisi olla samoilla linjoilla, mutta nyt vihkipäivän lähestyessä lapsuuden prinsessaleikit pulppuavat pintaan ja haluaisin juhlistaa edes jotenkin, muutaman ystävän tai perheenjäsenen kanssa hyvin syöden, laittaa parhaat päälle kaupungintalolle ja ottaa muistoksi kauniin hääkuvan. Miestäni jo tällaiset kaavailut tuntuvat stressaavan, mutta minä uskon ainakin itseäni kaduttavan, jos yksi perinteisesti elämän tärkeimmistä siirtymäriiteistä vain lakaistaan maton alle eikä päivästä jää yhtään kunnon muistoja.
Mielipiteitä? Omia kokemuksia? Mitä tahansa sanottavaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No luulisi ettei miehelläsi voi olla mitään pientä juhlistamista vastaan, jos sinä sellaista haluat. Jos hän asettuu kerta kaikkiaan poikkiteloin, voi kyllä alkaa ihmetellä.
Espanjalainen ystäväni menee naimisiin amerikkalaisen miehen (no, pojan, 24 vee :D) kanssa oleskeluluvan takia :) Ainoa sopiva vaihtoehto heille on että menevät naimisiin tai eivät pysty jatkamaan suhdettaan (ovat olleet yhdessä vuoden ja jos ei "olisi pakko" niin eivät menisi vielä naimisiin, mutta haluavat antaa suhteelle mahdollisuuden). Nyt hoitavat paperihommia ja häät olis tiedossa elokuussa USA:ssa, oikein isot bileet :D
Täällä yksi. En koskaan halunnut naimisiin, mutta sellainen tilanne tuli eteen, että päätimme mennä. Tiesin kyllä, että mieheni saa siten oleskelulupaan jatkoa. Se oli yksi iso syy naimisiinmenolle. Ajattelin, että jos ero tulee myöhemmin, niin tulkoon.
Meillä ei oolut ketään vieraita seremoniassa, vain me kaksi ja todistajat. Suku ei tiennyt, koska ei olisi hyväksynyt.