Heips!
Onko kenelläkään kokemusta kurdimiehistä? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, kaveri aloitti seurustelun yhden turkkilaisen kurdin kanssa. Kertokaa kaikki kokemukset, niin hyvät ku huonotki...
Onko kenelläkään kokemusta kurdimiehistä? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, kaveri aloitti seurustelun yhden turkkilaisen kurdin kanssa. Kertokaa kaikki kokemukset, niin hyvät ku huonotki...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on kokemusta kurdeista, niin miehistä kuin naisista, oma parempi puoliskoni on kurdi ja omassa veressäni virtaa pisara kurdiverta.
Puolisoni on Iranin kurdi, yhteiseloni hänen ja perheensä kanssa on ollut mukavaa ja eloisaa...He ovat erittäin ylpeitä sukujuuristaan, mutta vuodet pakolaisena ja ei niin toivottuina etnisentaustansa vuoksi on tuntunut tekevän suurimmasta osaa kurdeista melko omiin piireihinsä sulkeutuneita, mikä on täysin ymmärrettävää kaiken ennakkoluulon keskellä. He ovat erittäin perhe ja sukusidonnaisia; oma perhe tulee aina ensin. Rakastan heidän tapojaan ja juhliaan, ystävällisyyttään ja auttamishaluaan, aina on joku joka on valmis auttamaan kaikin mahdollisin keinoin hädän hetkellä. Konflikteja on syntynyt lähinnä siitä, että isossa ylpeydessään ja jääräpäisyydessään he ovat periksiantamattomia ja suoraan sanoen saattavat olla hyvinkin kontrolloivia. Tälläinen jääräpäinen ja hyvin tulinen ihminen kuin minä, pärjää mainiosti, yhteiselo on täyttä tulta ja tappuraa välillä, mutta ihan kyllä rakastavassa ja väkivallattomassa mielessä. Kurdimiehet ovat usein hyvin omistushaluisia mutta rakkaudessaan heikkoja ja siten helposti vietävissä aina tarpeen vaatiessa...(hih,olen huomannut tämän lähipiirissäni...)Mikäli ystäväsi on valmis hyväksymään hänen kulttuurinsa,tapansa ,uskonsa ja perheensä ja on tarpeeksi jääräpäinen pitämään puolensa tai muuten taitava kietomaan hänet sormensa ympärille, niin onnea vain, hyvässä lykyssä hän saa uskollisen ja palvovan miehen, ja hyvän isän lapsilleen. He ovat tottuneet hyvin vahvaluonteisiin naisiin,sillä sitä Kurdit ovat ja sitä he myös odottavat ja kunnioittavat.
Mutta nyt pitää muistaa,että puhun vain omasta kokemuksestani ja omasta elämästäni ja suvustani ja perheestäni, yksilöitähän kaikki ovat, enkä tiedä miten paljon maan yleiset tavat ja ympäristö vaikuttavat, sillä henkilökohtaisesti en tunne kovin läheiesti Turkkilaisia.
Kiitos kommentista, ystäväni kertoi huolensa minulle ja pyysi katsomaan viestisi...Olen ainakin tähän mennessä samaa mieltä kanssasi. Harvoin tapaa niin ystävällisiä, vanhalla (lue:hyvällä) tapaa perhettään kunnioittavia ihmisiä. Huolenani on lähinnä se, että miten saan tämän ihmisen kiedottua sormeni ympärille niin, että on ja pysyy...olen valmis tekemään kaikkeni suhteen eteen, myös toinen puolisko on, vilpittömästi voin sen todeta. Kulttuurien väliset suhteet on aina vaikeampia, mutta minut on perheeseen otettu hyvin vastaan, saan kunnioitusta muilta suvun naisilta (pientä ihannointia myös, olenhan akateemisesti koulutettu, kuten miehenikin). Toivon todella, että kaikki sujuisi ilman suurempia ongelmia, toki olen niin vahva, että pienten myrskyjen en anna häiritä :) Kiitos vielä, useimmilla ihmisillä on aina ennakkoluulot ensimmäisenä pinnalla, mukavaa kun joku puhuu Kurdeista kuten ihmisistä!!!
Niin, kurdithan eivät vissiin sitten ole ihmisiä?
Jos yhtään tiedät kulttuurista tai seuraat uutisia, huomaat että heitä ei todellakaan kohdella kuten ihmisiä. Ota asioista selvää ennenkuin vastailet älyvapaasti!
Onnea suhteelle! Sepä on miljoonan euron kysymys, miten saada toinen kiedottua sormen ympärille :)
Jos suku hyväksyy sinut ja kummatkin olette valmiita kaikkenne tekemään suhteen eteen mahdollisista kommelluksista huolimatta, niin kyllä se oikea aito rakkaus on ja säilyy, kulttuuri eroista yms huolimatta. Oma puolisoni on ennen minua viettänyt viimeiset 10 vuotta villiä ja vapaata elämää eikä aina muista kaikkia parisuhteen pikkusääntöjä....Mutta kun henkinen yhteys ja luottamus on luja, niin kyllä se siitä. Sitoa ja omistaa ei ketään voi, hyvällä mielellä ja tietyllä vapaudella saa toisen pysymään luonaan paljon helpommin. Niin, pakkohan minun oli tästä luottamuksesta paasata, itse kun elän tällä hetkellä kaukosuhteessa... :S
Mutta onnea vielä kerran!
Eikö kaukosuhde ota ns. koville? Mutta joo itseasiassa oon huomannut, että jälleennäkemisen ilo on mahtava, kun ei tuijota silmiin joka päivä...Siispä pidän tiettyä etäisyyttä, mutta avoimin mielin ja ehdottoman rehellisenä, sitä ei voi vaatia toiselta, jos ei osaa itse olla. Toivottavasti teilläkin menee kaikki hyvin, for ever ja näin päin pois :)
Onko kukaan tiennyt että jos kurdimies pettää vaimoaan ja jää siitä kiinni,nainen saa tappaa miehensä,jos haluaa (ainakin Kurdistanissa).Yleensä suomalainen nainen on hellempi kuin kurdinainen-kurdinaisella on kovat arvot.Siksi kurdimies ihastuu suomi-naiseen,koska "tämä ymmärtää" häntä.Kurdinaisen on pakko "ymmärtää" miestään,jos asuvat täällä Suomessa-kuka toisi muuten leivän taloon,jos ei mies:eihän naisella välttämättä ole muuta toimeentuloa,kuin se mitä lapsista saa:lapsirahat ja kotihoidontuet-nehän menevät lapsille...ei siis jää paljon vaihtoehtoja.Suomi-naiset ovat helppoja viihdykkeitä kurdimiehille:osaavat enemmän sängyssäkin-se on jotain sellaista mitä kurdinainen ei voi miehelleen antaa:uusia kokemuksia.Ei riitä että kotona hillutaan alusvaatteisillaan ja keskustellaan huutamalla suureen ääneen-siitä on romantiikka kaukana.Suomi-nainen osaa romantiikan ja sekös uppoaakin näihin ruskeasilmiin (vai sanottaskos:"sinisilmäisiin" miehiin).
Noh...tämä ei ollu provoa,eikä rasismia.Sanoisin vaan,että yrittäkää jättää kurdimies rauhaan ja antakaa heidän elää rauhassa oman kurdinaisensa kanssa-sillä he ovat toisensa ansainneetkin..loppujen lopuksi kurdimies ei usko pehmeisiin arvoihin:naisen on näytettävä välittämisensä juuri sillä kamalalla huutamisella,jota me suomalaiset yritämme välttää-syystäkin...aika paljon on muutenkin stressiä ja sydänsairauksia..asioistahan voi jutella rauhallisemminkin-myös niistä ikävistä asioista.
nauratti sinun viestisi, olihan se hurjan kärjistetty, mutta osuit niin hauskasti oikeaan päin siinä, että eloisia ja metelöiviä kurdit ovat - myös osoittaessaan rakkauttaan. Minäkään en rakasta mukamas,ellen säännöllisesti ole "hurjan"mustasukkainen ja "lyö nyrrkkiä" pöytään - tosin täysin pilke silmäkulmassa. Jos moinen saa toisen hyvälle mielelle niin mikäs siinä...Itse olen kovin tulisieluinen, joten en varmaan muiden kanssa voisi näin onnellisesti seurustellakaan. Joten päinvastoin ystävä kallis, kaikki te ei niin kiltit ja nöyrät ja äkkipikaiset suomalaiset, älkää jättäkö kurdeja rauhaan, vaan siinäpä vertaisenne haaste, saatte toteuttaa hurjaa luontoanne ilman että toiselle tulee edes vähimmässä määrin pahamieli!
No jaa, älkää ottako liian kirjaimellisesti kirjoitustani, kärjistettyhän se on, mutta juuri tänä aamuna ja tällä hetkellä minusta tuntuu tältä :)
Hei !
Itselläni on pitkä liitto kurdi miehen kanssa, kohta 12v, ja parempaa miestä saa etsiä:))ja lapsille isää, 2 lasta on meille tullut ja kolmatta odotellaan:))
Tahtojen taistelua oli aluksi, itse kun olen perus skorpioni luonteeltani ja periksi en anna vaikka joskus:)) tiedän olevani väärässä. Mies sanoikin kerran että olen täydellinen, annan vastusta, sanon oman tahtoni.
Nyt olemme molemmat muokkautuneet yhteen, olemme toisillemme parhaita ystäviä, rakastamme päivä päivältä enemmän jos mahdollista.
Olisi hienoa jos joku tästä asiasta tietävä kommentoisi. Olen todella masentunut, koska sain kuulla vanhemmiltani, ettei kurdipoikaystäväni ole tervetullut kylään heidän luokseen. Olisin halunnut esitellä hänet, olemme olleet yhdessä kaksi kuukautta. Olin onnellinen ja iloinen hänestä, kysyin ihan pahaa aavistamatta voimmeko tulla käymään. Tunnen itseni nolatuksi ja hänet on nolattu myös. Nyt minua pelotellaan kunniamurhilla ja alistetuksi tulemisella. En ole sinisilmäinen mutta tuntuu, että minut on nyt jätetty yksin valintojeni kanssa.
Tiedän tunteen, vanhempani ovat (tai olivat) erittäin rasistista sorttia, muttakun odottelette hetken ja todistatte heille, kuinka tosissanne olette, niin eiköhän he sula ajatukselle. Heillä on vääristynyt käsitys varmasti kaikista ulkomaalaisista, eikä juuri Kurdeista ja ovat varmasti vain huolissaan sinusta. Osoita, että elät rakkaudessasi kuten sinä haluat, etkä kuten he olettavat sinun elävän. Elät vain kerran ja jos elät elämäsi muille, tulet aina olemaan onneton! Uskalla rakastaa ja olla rakastettu!!!