Siinä kysymys.
Olen onneton ja surullinen.... Avioliitto huono ollut jo vuosia... LApsiakin on 2.
Silti löysin salaa uuden upean.. Upean naisen. Hellä ja huomaavainen. Ymmärtää minua.
Mitä tehdä?! Kaksi pientä lasta.. En uskalla erota..
Silti kosketusta kaipaan ja ymmärrystä.
Olen onneton ja surullinen.... Avioliitto huono ollut jo vuosia... LApsiakin on 2.
Silti löysin salaa uuden upean.. Upean naisen. Hellä ja huomaavainen. Ymmärtää minua.
Mitä tehdä?! Kaksi pientä lasta.. En uskalla erota..
Silti kosketusta kaipaan ja ymmärrystä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Avioero ei tarkoita eroa lapsista. Sinä olet isä ja toivottavasti osaat, ymmärrät ja kykenet hoitamaan vastuusi ja velvollisuutesi, kun olet pikkuihmisiä maailmaan laittanut.
Mutta joo-o, ymmärrän sua paremmin kuin hyvin. Elämän kinkkisimpiä kysymyksiä, elääkö niin kuin kaikki muut vaativat ja odottavat vai niin kuin oma sisin huutaa. Taisto ja kamppailu oman mielensä kanssa on oleva kova, ennen kuin saat asian selville. Meillä muilla, tuntemattomilla, ei ole sulle siihen vastausta, sun pitää itse se räätälöidä; sun elämäsi, sinä päätät, petätkö puolisoasi vai itseäsi.
oletpa itserakas etkä tajua mitä menetät!
Mutta realisti ymmärtää, että hän se siinä on, jolla on sitä menetettävää ja menettääkin paljon, loppujenlopuksi.
Ja aina joku vieraaseen pillunvakoon uppoava menettää paitsi perheensä, myös itsekunnioituksensa, loppujen lopuksi.
Sitä kun ei vaan ole vielä sellaista pillua keksitty, joka ammottaisi levällään
niin usein, kuin miehet sitä haluaisi, paitsi näillä pumpattavilla Barbaroilla.. :))))
Jos avioliitto on huono ollut jo vuosia en ihmettele yhtään et kaipaat kosketusta ja ymmärrystä. Minulle kävi samoin ja nyt vihdoin ero vireillä. Löysin myös salaa ihanan miehen. Lapsetkin kärsii jos liitto on huonolla mallilla. Kuuntele itseäsi mutta älä tee hätiköityjä päätöksiä. Minäkin pelkäsin eroa ja roikuin surkeassa suhteessa aivan liian kauan kunnes tajusin että atkaisu on tehtävä, muuten palan loppuun itsekkin. Voimaa sinulle, kyllä se ratkaisu löytyy.
ennenonneton; lohduttavasti sanottu. Ei parisuhteessa ole toisille sijaa, jos suhde itsessään voi hyvin.
atkaisu?
Puhu Suomea!
tapaus.
Täytenä tietona:
Kunhan pari kertaa hellällekin tölväiset, muuttuu ääni hellän kellossa.
Voi että!
Olet helppo nakki, jonka kanssa on tosi simppeliä olla salaa hellä ja upea. :))
Totta kai hän ymmärtää sinua! Sehän taotaan jokaisen naisen päähän, että ole alussa miestä kohtaan hellä, huomaava ja ymmärtävä. Naura jutuille, kehu fiksuksi, kiinnostu ajatuksista, ihaile jotain taitoa. Huolehdi ulkonäöstäsi, näytä hyvältä ja fressiltä. Älä hauku vaimoa, lapsia, kehu mieluummin sitä, miten hyvä isä mies on. Ole kiinnostunut myös lapsista.
Ymmärrystä kyllä kaipaat, itseymmärryksestä olisi hyvä aloittaa ;-)
Riippuu siitä, onko sinulla kanttia ja pokkaa pitää salasuhteesi salaisena.
Jos lähdet siihen leikkiin, ainakin voit heittää hyvästit kokonaan avioliittosi eheyttämiselle.
Haluatko sitä?
Uusi suhteesi tulee varmaan kuitenkin happanemaan aikaa myöten, mutta onhan siinä alussa kivaa ja paljon seksiä.
Ne tahtoo tuollaiset syrjäsuhteet olla enempi juuri niitä arjesta irtautumisia ja kun niihinkin se arki astuu, kuivuu kasaan.
Mutta onhan siinä aikansa kivaa...
Jos sinulla on pienintäkään halua korjata suhdettasi vaimoosi, menkää avioliittoleirille tai porisemaan väleistänne perheneuvolaan.
Itse vieraissa käyneenä huomasin aikaa myöten, ettei sen kummempaa touhu ollut, ensihuuma meni ohi ja tylsyys iski.
Kuitenkaan ei ollut enää mahdollisuutta sen tempun jälkeen entiseenkään palata, teatteripeliähän se olisi ollut.
Nyt ei ole ketään rinnalla.
Minulla oli samanlainen tarina kuin aloittajalla. Olin yksin ja lopulta annoin itselleni luvan pettää jos siltä tuntuisi. Nyt sitten olen useita kuukausia pitänyt salarakasta, ja kyllä, rakastunut, valitettavasti. Tarkoitus oli etsiä läheisyyttä vaan ja pitkään ajattelin että ehkä ei ollutkaan muusta kysymys, mutta ei se nyt kuitenkaan mennyt niin.
Liitto olisi silti ollut ohi, en rakastanut puolisoani enää. Mutta kyllä sivusuhde sinetöi sen lopullisesti, koska jatkuessaan liian pitkään tunteet tulivat.
Tästä salarakkaasta tiedän myös huonot puolet jo nyt ja ollaan samalla aaltopituudella. Ehkä suhde ei ikinä kehity vakavammaksi ja loppuu, mutta kyllä se on minulle paljon antanut; tajusin myös mitä oikeasti haluan elämältä. Silti en ole uskaltanut erota, vaikka läheisyys on puolison kanssa kuollut jo ajat sitten.
pahoinvointi omassa parisuhteessa on ilmeisesti joku uusi kansantauti...itsellä myös läheisyyden kaipuu...pettänyt en ole muuten kuin ajatuksissani...ilman seksiäkin vielä selviää mutta kun toinen on kuin jäätä nii tuntuu kuin olisi yksin parisuhteessa...en enään tiedä rakastanko naista vai muistoja suhteen alkuajoilta...nuo muistot ovat kuitenkin ehkä ainoa asia joka vielä pitää yhdessä...lapsia ei onneksi tähän murheeseen olla tehty...silti en koe olevani vapaa vaan enemmänkin muistojeni vanki...tyhmää eikö?
Melko normaalia juuttua menneisyyteen... tilanne jatkuu, kunnes ahdistus on kasvanut niin suureksi, että on pakko tehdä muutos.
Itse ajattelin rakastavani ex-miestäni vuosikausia ennenkuin tajusin se olevan vain sääliä.
Parisuhteet ovat voineet huonosti niin kauan, että olkoon nyt sitten vaikka kansantauti, kunhan vain tulee julki, miten huonosti ne voivat. Ennen ne vain pidettiin salassa neljän seinän sisällä. Onneksi ei enää.
Mitä teetkin niin älä pettämällä omaa elämääsi yritä parantaa!
Jos muuten ei homma toimi niin ota ero, ei siinä pettämistä tarvita.
Saat uuden suhteesi alkamaan puhtaalta pöydältä, sillä pettäisellä alkanut suhde sattaa alkaa mietityttämään tulevaisuudessasi tavalla tai toisella.
Tilanne oli mulla 7 vuotta sitten samanlainen. 15:sta vuoden suhde oli katkolla ja keskusteluyhteys puolison kanssa täysin poikki. Päädyin pettämiseen ja mitään en ole sen jälkeen niin paljoa katunut. Kerroin puolisolle humalapäissäni pettämisestä yhden riidan pääteeksi. Alkoi monta kuukautta kestänyt vääntö erota vai eikö. Saatiin tilanne rauhoitettua ja jatkettiin jopa onnellisena pari vuotta.
Tällä hetkellä suhde taas katkolla. Puoliso palaa koko ajan tuohon mun pettämiseen eikä pääse siitä yli ja kaiken lisäksi keksii lisää kaiken maailman henkilöitä joiden kanssa olen muka häntä pettänyt ja kaikki omat toilailunsa selittää tuolla mun petturuudella. Joten yhdyn edelliseen: tee tunteesi nykyistä puolisoasi kohtaan itsellesi todella selväksi ja hoida mahdollinen ero ennen uutta suhdetta . Mulle itselleni se pettäminen vasta selvitti että haluan todellakin olla vain nykyisen puolisoni kanssa.........mutta taitaa olla mahdotonta olisi pitänyt saada asia itselle selväksi jollakin muulla konstilla.....mutta tyhmä kun olin....
Jeees, varsinkaan "tyhmien" ei kannata lotrata alkojuomien kanssa.
Kauansitten:Olette molemmat sössineet liittonne hoitamisen moneen kertaan, mutta vaimosi taitaa touhuta vielä vähemmällä ymmärryksellä mustasukkaisuus-solvauksineen. Nyt, ennen kuin saat sydärin tai syövän tms. psykosomaattisen kaatajan, ilmoita teidät seurakunnan avioliittoleirille ihan oma-aloitteisesti. Jos vaimo sanoo ettei sinne lähde, lähde sinä sitten asumuseroon ja kysy sitten uudestaan. Muutama motivoitunut käynti pariterapiassa auttaisi kummasti, jos vaimosi haluaa muutakin kuin kostaa loppuikänsä yhtä erhettäsi. Virhe on nyt hänen, jos ei ole antanut anteeksi sinulle vuosien päästäkään. Hän ilmeisesti kokee olevansa se puhdas pulmunen liitossanne?
Petät ainoastaan itseäsi jos jatkat huonoa suhdetta.
Jos ei rakasta niin ei väkisin kannata rakastaa.
"Kalteritango" kirjoitti ": "sun elämäsi, sinä päätät, petätkö puolisoasi vai itseäsi." Erittäin hyvä toteamus. Ellet uskalla erota, jää ainoiksi vaihtoehdoiksi pettää itseään tai puolisoa.
Ihminen harvoin kaipaa mitään muuta kuin henkistä ja fyysistä yhteyttä toiseen ihmiseen. Näiden ainoarvo vaihtelee, riippuen ihmisen omista arvoista. Joku arvostaa fyysisyyttä, joku toinen henkisyyttä. Joskus, etenkin silloin kun on ollut huonossa avioliitossa jo vuosia, kadottaa itsensä, tarpeensa ja toiveensa. Unohtaa arvonsa. Usein on työn ja tuskan takana, että löytää ne jälleen. Niiden löytämiseksi pitää nähdä vaivaa ja se vie paljon aikaa. Pitää myös uskaltaa ja voittaa pelkonsa.
Mikäs munaton hiiri täällä vikisee! Et uskalla erota? Ai miksi et?
Pelkäätkö ympäristön mielipiteitä?
Pelkäätkö lasten hyvinvoinnin kärsimistä?
Pelkäätkö vaimon reaktiota?
Vai pelkäätkö peräti, että vaimosi saisi silloin mahdollisuuden etsiä paremman?
No juu, ratkaisuhan tietysti silloin on pettäminen! Silloinhan ympäristö pitää sinua täydellisenä, lapsetkaan eivät kärsi, eikä vaimo reagoi... niin paitsi tietysti, jos joku saa tietää, jolloin kaikki pelkäämäsi asiat tulevat silmillesi moninkertaisena.
Voi, voi, kylläpä käy sinua sääliksi (not) kun sinua ei ole paijattu viime aikoina niin paljoa kuin olisit kaivannut. Mikä vauva sinä oikein olet? Mitä itse olet tehnyt korjataksesi asian liitossasi?
Ole mies ja kanna vastuusi. Joko yrität korjata avioliittosi tai haet eroa! Pettäminen on munattoman miehen ratkaisu, joka paljastuessaan aiheuttaa pahempaa tuhoa kuin avioero. Lapset saavat oivan mallin häntäheikki-miehistä. Vaimo menettää uskonsa ihmisiin ja itseensä ja ympäristö menettää uskonsa sinuun. Oletko valmis siihen?
Ap. Päästä piinasta ja käy kertomassa mitä teit?
Leuka rintaan ja odottamaan seuraavaa pettymystä! Jokainen päivä on arvokas ja kannattaako odottaa sellaista mitä tietää ettei huomenna ole tulossa. Uutta matoa koukkuun!
No, yksi näkökulma olisi tällainen: Eroa ensin, käy luopuminen ja suru jotenkin läpi ja ryhdy vasta sitten uuteen suhteeseen. Itse olen eron partaalla, apua, jos tässä olisi vielä joku kolmas (mies) sotkemassa ajatuksia, tässäkin prosesissa on ihan tarpeeksi tekemistä. Vaikka haluan lähteä, on se tosi raskasta...