Voiko oudompaa asiaa olla kuin tämä ?
Uskokaa ken tahtoo, mutta aion kertoa sen joka tapauksessa koska saattaahan olla että telepaattista yhteyttä onkin olemassa, tai kaikki on aivojeni summa ?
Olen viime aikoina ajatellut erästä vanhaa heilaani jota rakastin hyvin paljon, suhde päättyi hänen toimestaan .
Paljon jäi kysymyksiä, niitä tyypillisiä miksi, miksi ja miksi !!
Tänään sitten tunsin ajatukseni kulkevan aivan kuin joku sitä johdattelisi tai sinne viestiänsä buukkaisi , en usko pahemmin yliluonnolliseen mutta kerronpahan tämän viestin silläkin uhalla että joku tunnustaisi sellaista ajatuksissaan jollekkin lähettäneen.
Tulit silloin juuri oikeaan aikaan elämääni, elämäni oli silloin rikkinäinen ja halusin takertua johonkin jotta tuntisin kuuluvani jonnekkin, etten olisi yksin.
Usko pois, rakastuin sinuun ihan oikeasti hetkeksi , uskoin sinun olevan se oikea minulle, usko pois että kaikki tuntui juuri silloin oikealta ja en muuta halunnutkaan kuin että saisimme olla yhdessä.
Rikkinäinen peilini eheytyi , silmäni avautui lopulta ja huomasin tehneeni virheen suhteesi, huomasin ettei maailman käsityksesi vastannutkaan omaani, etkä muutoinkaan ollut sellainen mies joka täydentäisi ja tyydyttäisi käsitystäni miehen kuvasta jonka kanssa olisin valmis jakamaan elämäni.
Erehdyin kuvittelemaan että olit se oikea, minun oli pakko jatkaa elämääni koska en halunnut uhrautua vuoksesi vaikka tiesin sinun rakastavan minua paljon, halusin jatkaa matkaani ja löytää sen oikean onneni , anteeksi , mutta minun täytyi olla itsekäs ja mennä .
Näin oli parempi molemmille, en halua että ajattelet minua vieläkin , haluan että tiedät etten tunne sinua kohtaan mitään, minulla ei ole ollut, eikä tule olemaan tunteita sinua kohtaan, en halua tietää sinusta mitään, unohda minut , älä haaveile yhteenpaluustamme koska puoleltani sitä ei koskaan tule tapahtumaan, päästä irti minusta ja jatka elämääsi.
Uskokaa ken tahtoo, mutta aion kertoa sen joka tapauksessa koska saattaahan olla että telepaattista yhteyttä onkin olemassa, tai kaikki on aivojeni summa ?
Olen viime aikoina ajatellut erästä vanhaa heilaani jota rakastin hyvin paljon, suhde päättyi hänen toimestaan .
Paljon jäi kysymyksiä, niitä tyypillisiä miksi, miksi ja miksi !!
Tänään sitten tunsin ajatukseni kulkevan aivan kuin joku sitä johdattelisi tai sinne viestiänsä buukkaisi , en usko pahemmin yliluonnolliseen mutta kerronpahan tämän viestin silläkin uhalla että joku tunnustaisi sellaista ajatuksissaan jollekkin lähettäneen.
Tulit silloin juuri oikeaan aikaan elämääni, elämäni oli silloin rikkinäinen ja halusin takertua johonkin jotta tuntisin kuuluvani jonnekkin, etten olisi yksin.
Usko pois, rakastuin sinuun ihan oikeasti hetkeksi , uskoin sinun olevan se oikea minulle, usko pois että kaikki tuntui juuri silloin oikealta ja en muuta halunnutkaan kuin että saisimme olla yhdessä.
Rikkinäinen peilini eheytyi , silmäni avautui lopulta ja huomasin tehneeni virheen suhteesi, huomasin ettei maailman käsityksesi vastannutkaan omaani, etkä muutoinkaan ollut sellainen mies joka täydentäisi ja tyydyttäisi käsitystäni miehen kuvasta jonka kanssa olisin valmis jakamaan elämäni.
Erehdyin kuvittelemaan että olit se oikea, minun oli pakko jatkaa elämääni koska en halunnut uhrautua vuoksesi vaikka tiesin sinun rakastavan minua paljon, halusin jatkaa matkaani ja löytää sen oikean onneni , anteeksi , mutta minun täytyi olla itsekäs ja mennä .
Näin oli parempi molemmille, en halua että ajattelet minua vieläkin , haluan että tiedät etten tunne sinua kohtaan mitään, minulla ei ole ollut, eikä tule olemaan tunteita sinua kohtaan, en halua tietää sinusta mitään, unohda minut , älä haaveile yhteenpaluustamme koska puoleltani sitä ei koskaan tule tapahtumaan, päästä irti minusta ja jatka elämääsi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kyllä tämä kuulostaa siltä ettet rakastanut ja saattaa olla et etsitkin ihan muuta.
Taidat käyttää laastareita ainakun sinulla menee vähänkin huonommin.
Ei, ei onnea sinulle taida löytyä, hukkasit sen jo!
Yleensä uskovaisena naisena uskon, että RAKKAUS tulee Jumalalta ja Jeesus velvoittaa lähimmäisenrakkautta suurimpana velvollisuutena, olen tavannut sen "oikean" sydämmessämme on tilaa muillekin, ihmettelen tunteettomuutta...
Mä en oikeen nyt kässänny... ???..Kumpi vai kampi tossa ap:n alotuksessa
näki ja mitä näki.. Mies vai nainen ?
Mie kyllä ymmärsin että mies sai viestin kaipaamaltaan naiseltaan.
... mutta miten hitossa voi kaivata, kun on jätetty?! Itselläni ainakin tunteet kylmeni nopeasti niin, että on aivan sama,
vaikka ex hyppäisi talon katolta.. ei kiinnosta, eikä nappaa, eli aivan sama, mitä elämällä tekee, vai tekeekö mitään!
Ei se noin mene.
Vaikka päästät exästä irti, hymyilet silti sadasti kaivaten kun joku biisi soi, tai kun joku muisto tunkee mieleesi. Hän on sydämessäsi aina :) Hyvä niin.
Eiei eiei.. riippuu siitä,mitä ex on sanonut ja tehnyt...
Luottamus kun on mennyt, niin se on mennyt.
Kaikesta eniten ihmettelen ihmisiä, jotka voi ottaa exän takaisin, vaikka suhde olisi jo kertaalleen, ellei jopa kahteen kariutunut ja välissä exällä on ollut muita suhteita ja vielä haluaa palata yhteen ex:n kanssa, kun ex niin haluaa, vaikka jo pariin otteeseen on rannalle jäänyt..! :)
Joku on kirjoittanut näin:
Luottamus on kuin lasinen astia, kun sen kerran rikkoo, sen voi liimata vielä kokoon, mutta koskaan (ei koskaan!) se ole enää samanlainen, kuin suhteen alkuaikoina....
Mielestäni tuo kuvastaa hyvin luottamuksen olemusta, vai mitä mieltä muut?
Usein kai siinä yhteenpalaamisessa on riippuvuus takana. Katsos vain niin tällaisilla ihimisllä on usein muitakin riippuvuuksia kuin tuo yksi: tupakointi, alkoholinkäyttö, syöminen, työnarkomania, huumeidenkäyttö tms.
Eri asia tietysti, jos on vuosia ollut tapaamatta toista ja löytää toisensa uudelleen, mutta jos on tekemisissä jonkin verran niin riippuvaisen ihmisen on vaikea päästää irti. Tarkoitan tällä sitä, että on varmasti elämääkin suurempaa rakkautta (jotkut nuoruudenrakastetut alkavat uudelleen vaikka keski-iässä) ja on riippuuvuudesta johtuvaa yhteenpalaamista (ollaan tekemisissä ja toinen tuntuu tutulta ja turvalliselta palata).
Olipas lapsellisesti kirjoitettu, voi voi, tuon nyt todistaa täysin vääräksi moni samassa tilanteessa vain lujittunut suhde.
Onhan niitä poikkeuksia, mutta usein kyse on riippuvuudesta tai siitä, että tyydytään siihen mitä saadaan. Yritetään löytää uusi ja hyvä suhde ja kun ei löydetä palataan siihen vanhaan, että on edes joku. Osa palaa myös lasten takia (vaikka se on tyhmä syy palata, koska ei lapset ole onnellisia, jos vanhemmat ovat heidän takiaa yhdessä).
En ole nähnyt mitään muuta kuin onnettomia uudelleen yrittäneitä pareja. Aina yleensä ainakin toinen pariskunnasta on jalka oven raossa, kun haluaa oikeasti jotain muuta, jotain suurempaa. Siinä ne sitten sinnittelee onnettomassa suhteessa vaikka voisivat olla onnellisia jonkun toisen kanssa. Kovin surullista, mutta totta!
Häh? Minä taas olen kiinnostunut taas vanhasta heilasta!
Olen samaa mieltä siinä ettei kerran paikattu astia ole sama kuin uusi, niin se valitettavasti vaan on.
Moni haluaa silti yrittää uudestaan koska mukana on tunteet toista kohtaan, mutta se särö muistuttaa aina itsestään , ja sitä on mahdotonta koskaan unohtaa.
Rakkaus on kahden kauppaa, siinä täytyy olla aina molemmat antavana osapuolena, heikompi astia aina kärsii ja vahvempi selviää helpommalla.
Miltei aina se kärsinyt osapuoli on se, joka on halukkaampi yrittämään uudestaan, ja jos aloite tulee vahvemmalta astialta on miltei aina kyseessä ainoastaan hetkellisen sylin kaipuu.
"raakaamuttatotta" on hakoteillä, tai sitten ko. tapauksessa on kyseessä teinirakkaus tai muuten keskenkasvuinen ihminen.
Huono vertaus ihmistä johonkin esineeseen joka on särkynyr, voi elämän kevät!
Voin itse todistaa tuon todella vääräksi : )
"raakaamuttatotta" kirjoitti juuri niin, kuin se asia on.
Kirjoitushan on vertauskuvallinen; astia on liimattu kokoon, mutta säröt näkyvät, eli luottamus on "koossa, mutta epäilyksen varjot näkyvät"
Ensimmäiseksi tulee mieleen, että "onnellinen eheytynyt" on se, joka jätti exänsä ja halusi palata yhteen kuitenkin harhahypyn jälkeen?
Mitäköhän mieltä oikeasti on tämä jätetty, jonka luokse sitten on halajanut takaisin?
Anteeksi on pyydetty ja annettu puolin että toisin, mutta voiko kaikki palata ennalleen ja se luottamus, siinä jokaiselle jättäjälle (toisen ottaneena ja luona asuneena) ja ennenkaikkea takaisin ottajalle miettimistä..?
.. eli voiko kaikki palata ennalleen niin, jotta jätettykin saa sen rauhan ja varmuuden onko tämä jättäjä vieläkään varma tunteistaan, vaan päättäkö vielä kerran lähteä suhteesta lätkimään...
Siinä on sitä miettimistä, voiko toisen sanaan luottaa ja pysyykö päätö kset vieläkään...
Varmaan se jätetty on se eniten särkynyt, eikä jättäjä?
Hänethän jätettiin ja pitää muistaa että on muitakin syitä suhteen päättymiseen kuin kolmas osapuoli.
Jonkinlainen "epävarmuus" on aina olemassa parisuhteessa ja pitääkin
olla ettei toinen ole itsestäänselvyys, uusi suhde voi päättyä aivan yhtähyvin
kuin se "vanhakin".
Kyllä se pettymyksen jälki pysyy ihmisessä kuitenkin jonkin aikaa, ja riippuen ihmisestä miten kauan ja vaikka siinä olisi uusi ihminen niin se epävarmuus on edelleen olemassa kunnes aikaa myöten parantuu.
Ihminen ei ole esine ja siksi toi vertaus astiaan on huono.
Särkynyt astia on hyvä ja kuvaava symbolinen nimi , ne jotka ovat tulleet loukatuiksi, jätetyiksi ymmärtävät vertauksen erittäin hyvin, ei se rakkauden tunne minnekkään katoa vaikka toinen mitä tekisi ..
Rikoslaissa ei ole pykälää loukatun tunteen aiheuttajalle, vaikka se tuntuu hirveän väärältä kun sellaisen joutuu kokemaan.
Miten väärältä se tuntuukaan kun huomaa tulleensa petetyksi tai jätetyksi, siinä menee kuukausia jos ei vuosiakin ymmärtää toisen osapuolen rakkauden loppuminen yllättäen !!
Jokaisessa rakkaussuhteessa on aina toinen osapuoli se joka on niskan päällä, se saattaa vaihdella pitkissä suhteissa mutta erittäin harvoin tunteet ovat tasapuoliset.
Mielestäni syy tälläiseen on aina se, että kaksi ihmistä rakastuu mutta salakavalasti toinen on epävarma tunteistaan, mistäs pirusta sitten tämä toinen voi päätellä ettei rakkauden kohde olekkaan täysillä mukana.
Eikä tämä ole kenenkään syy, niin se vaan usein on, mielensä saa vapaasti muuttaa mutta selittäppäs se sille osapuolelle joka aidosti on sydämensä pohjasta jo rakastunut, ja epävarmat omista tunteistaan ei tietenkään uskalla olla rehellisiä ennen kuin ovat täysin varmoja omista tunteistaan.
Rakastuminen on maailman hienoin tunne, valitettavasti myös usein vaarallinen, silloin liikutaan alueilla jota ei järjellä voi selittää .
Sen särkyneen ruukun kun saisi rakentaa alusta uudelleen, niin että parantaisi niitä heikkoja kohtia mistä ensimmäinen meni rikki. Oi mikä haave :)
Kaiken pitää alkaa alusta, ei vanhaa voi korjata tai yrittää korjata, sillä juuri silloin revitään vanhat haavat auki. Menneestä pitää oppia ja uskaltaa elää täysillä vaikka hieman siipin onkin tullut.
X5 oot kuunnellu hömppäiskelmää liikaa missä tollasta mallia tyhmille ihmisille ja aivopestään, haavoja mitää auki revitä vaan parannetaan, se on kypsymättömyyttä joka pelkää, anna itkun tulla jos on tullaksee, mut älä pelkää ja mee karkuun.
Aloittajalle: Onpa kaamea kirjoitus, rakastit häntä ihan oikeesti, mut et halunnut uhrautua? Millainenkohan se sinun nykyinen elämäsi on? Parempiko? Ajattelepa miltä vastapuolelta tuntuu nyt, jos hänkin oikeesti rakasti/ rakastaa sinua?
Luulen ettet sä ole eheytynyt vieläkään, valitettavasti..
Kaikki näköjään ovat ymmärtäneet väärin kirjoutukseni.
Korjaanpa tähän.
Ensinnäkin olen mies, ja sain(uskoo ken tahtoo) voimakkaan tunteen tai voisiko sitä nimittää vaikka telepaattiseksi sanomaksi tältä entiseltä rakkaaltani, ja sen kirjoitin aloitukseeni, kaikki ovat ymmärtäneet tämän viestin olevan minun ajatuksiani.
Ajatuksiini tuli yllättäen tämä rakkauteni ja kuin itsestään aivoihini tuli kuin toisen kertomana " tulit silloin juuri oikeaan aikaan.....jne " sanomaa.
Olen itsekkin skeptinen, ja tuskinpa tuo sittenkään oli lähtöisin tuolta kaukaiselta rakkaaltani vaan omien aivojeni tuotos, ihmettelin silloin sitä että kyseiset ajatukset tulivat niin selvinä nopeasti aivoihini ja tavallaan koko tarina oli hyvin johdonmukainen antaen vastauksia vanhaan suhteeni loppumisen syiksi.
Olihan meillä silloin puhumaton yhteys välillämme, ja sekin johtui varmaan silloin siitä että olimme hyvin samankaltaisia ajatusmaailmaltamme, käytimme silloin tästä nimitystä telepaattinen yhteys, ja varmaan nämä useat asiat saivat minut kuvittelemaan jotain josta aloituksessani kirjoitin.
Tämä tarina on tosi, mutta älkää ottako kaikkea kirjaimellisen vakavasti koska elämässä kaikkeen löytyy selitys, ja tämäkin tapaus on melko varmasti ainoastaan omien aivojeni tuotosta jonka halusin uskoa olevani jotain suurempaa.
tiätsä mitä, hieno kirjoitus, mutta inhimillinen olet myös sinä. Täysin varmaa on, että osa tuosta on hyvinki ehkä koettua ja totta, mutta kaikki ei. On viisautta erottaa se, mikä on omaa asennettasi ja mielikuvaasi, toiveita, unelmia, pelkoja ja haaveita ja sitten se, minkä pystyt tuossa ihan jo järjellä päättelemään. Tipuhan sieltä pilvenreunalta vähän alemmaksi ja analysoi tuo juttu, niin huomaat, että useimmat voisi kirjoittaa jostain rakkaastaan juuri noin.. tulit elämääni, teit sen hyväksi, unelmat kävivät toteen jne.. Useimmat voisi myös pelätä just kuvaamallasi tavalla, ei nähdä enää koskaan.. en tarvitse sinua, tämä ei merkitse mitään, kaikki oli suurta erehdystä jne. jne..
Varmaan alku totta, osa koettua, täysin paikkaansa pitävää, mutta tuon lopun leimaat sinä omilla ajatuksillasi, kokemuksillasi, oletuksilla. En sano, että en olisivat vääriä, ne ovat totta sinulle siinä tilanteessa, mutta niitä kannattaa havainnoida ja kysyä itseltään, miksi näin?
Luulen, että kuka tahansa ihminen voisi kirjoittaa aika samantyyppisen kirjoituksen. Minä ainakin voisin.
Varmaan moni joka on korviaan myöten rakastunut, ja kuvitellut tunteen olevan molemminpuoleista jää vaille tyydyttävää vastausta siitä miksi suhde päättyi toisen osapuolen toimesta.
Eihän siihen vastausta joka tyydyttää tulla koskaan saamaan, totuus siitä ettei se toinen vaan ollutkaan niin rakastunut ei vaan ole hyväksyttävä vastaus henkilölle jolle rakkaus oli ainoa ja oikea laatuaan.
Oikea molemminpuolinen rakkaus kestää kivet ja karikot , syynä yleensä niin epäoikeudenmukaisilta tuntuviin eroihin onkin toisen osapuolen epävarmuus omista tunteista ja epärehellisyys kertoa niistä riittävän ajoissa.
Kun sydän avataan toiselle ja rakastutaan joka solua myöden tapahtuu myös sokaistuminen eikä siinä osata epäillä ollenkaan vastapuolen outoa käyttäytymistä tahi sitten huomata ihan selvää luikurin laskettelua.
Siksi kysymys miksi näin, on usein aivan turhaa koska mitään vastausta joka miellyttää ei ole olemassakaan, on vaan yritettävä unohtaa - mennä eteenpäin ja yrittää olla katkeroitumatta.
Ja mikäli tunne on ollut aitoa molemmille, varmasti sitä vuosien vieriessä jonkinlaista yhteyttä halutaan pitää koska se tunne ei koskaan unohdu kumpaisenkaan mielistä.
Ihmisen joka jättää taakseen useita ihastuksia ei koskaan muistele samalla tavoin kuin ihminen joka on ollut korviaan myöden rakastunut - vaan hakee ja hakee sitä oikeaa ja sillä matkallaan särkee monia sydämiä kunnes löytää itselleen sataman eli sen oikean, ja eihän se tietenkään ole oikein niitä matkan varrelle kaipaamaan jääneitä aitoja ihmisiä kohtaan.
Elämä on julmaa ja rakkaus joskus murhaa!!
on teletapia olemassa.
Varmaan sun sisin pyrkii pääsemään irti hänestä. Jos jotakuta ei voi päästää irti, se itää sisällä. Mutta on asioita, joille ei mahda mitään. Antaa elämän mennä ja menkööt asiat omalla painollaan. Se on kuitenkin nähtävästi varmaa, että tuo heila oli sinulle hyvin merkittävä ihminen. Ainutlaatuinen.