Kuinka vanhempasi voi ? Milloin kävit viimeksi heitä katsomassa ?
Oletko opettanu lapsesi kunnioittamaan vanhempiasi ? Käykö he isovanhempia katsomassa ?
Tiesitkö vanhempasi kaipaavat sinua ja lapsenlapsiaan !
Älkää unohtako vanhempianne !
Unohtuuko vanhempanne? Kuinka he voivat ?
omatunto kolkuttaa !
35
188
Vastaukset
Hyvin huonosti voivat, kuolleetkin jo yli kaksi vuosikymmentä sitten....
- omantunnon ääni ,,,,
Sama se onko vaan ei, muistakaamme vanhuksiamme, kuten olette tiedotusvälineistä kuulleet heidän hyvinvointi on kyseenalaista, kuinka he tulevat toimeen sairaana yksin ilman apua.
Vanhukset tarvitsee apua esm. lääkärissä käyntiin, omainen vanhuksen seurassa on korvaamaton tuki vanhukselle.
Jos teillä omat vanhemmat elää älkää uohtako heitä yksinäisyyteen, sillä muistakaa, teistäkin tulee vielä vanhuksia, kuka silloin on teidän apunne ?- eri näkökanta
vaikea sanoa onko ketään. Naapurin Kertulla oli kaksi lasta jotka kuolivat jo muutama vuosi sitten. Kerttu se vaan melkein satavuotisena porskuttaa omassa mökissään. Onneksi ei laskenut lastensa varaan kun menivät mokomat kuolemaan vaivoihinsa.
Nykynuoret eivät välttämättä elä meitä pidempään, tai eivät ainakaan ole parempikuntosia, joten saattaa olla että joudutaan vielä ysikymppisinä hoitelemaan omia lapsiamme. Jos sinun omaatuntoasi kolkuttaa, niin siitä vain, mutta minulla ei tuossa asiassa ole mitään ongelmaa. Äitini pitää kyllä itse huolen siitä, että häntä ei kukaan unohda.
Minä en vain pidä siitä, että tänne tullaan sormi pysytyssä opettamaan aikuisia ihmisiä. Asennevamma sinulla!
- Heikunkeikku
Äiteemuori voi hyvin, kiitos kysymästä. Eilen vein hänelle puhtaita pyykkejä, pistin kaappeihin ja hetken istuin juttelemassa. Tänään en mene hänen luokseen, mutta huomenna töiden jälkeen meen.
Puhelimessa jutellaan joka päivä, joinakin päivinä montakin kertaa.
Lapseni ja lapsenlapset käyvät palvelutalossa myös muoria katsomassa.
Että ei häntä ole unhoitettu. Hänen luonaan käy päivittäin niin paljon ihmisiä, että minä tulisin semmosesta rauhattomasta elosta hulluksi. - Metronomi
Äitini on vielä hengissä ja viettää melko vireää elämää, isä kuoli joitain vuosia sitten. Kerran viikossa tulee poikettua äitiä morjenstamassa, ja aika usein tuntuvat lapsenikin siellä poikkeavan, vaikken heitä sen kummemmin ole siihen opettanutkaan.
Kaikki vanhemmat eivät kaipaa lapsiaan eikä kaikki lapset vanhempiaan. Tämä on semmoinen asia johon ei kukaan taida voida yleispäteviä ohjeita antaa että kuinka tulisi menetellä. - puhdasomatunto......
Vanhempani voivat mitä mainioimmin.
Kumpikin on levännyt nurmen alla yli 20 vuotta.
Aikoinaan huolehdimme heistä yli 10 vuotta, kun olemme ainoita lapsia, ei ollut vaihtoehtoja huoltajista.
Meistä ei tule olemaan vaivaa omaisille, koska olemme lapsettomia, ja, kuten jo sanoin, sisaruksettomia.
Hoitaako kukaan, jos elää, sen sitten näkee, jos näkee.
Miten on omien vanhempiesi laita, kuinka auliisti itse heistä huolehdit?
Tänne laitetaan aina mitä kummallisimpia galluppeja, kertokaa aloittajat ensimmäisenä oma kertomuksenne asiasta.
Osaatko vain vaatia muilta, mitä itse annat?- omantunnon ääni
Omia vanhempia kävin päivittäin katsomassa, itsellä oli perhe
lapsineen odottomassa.
Lapseni ovat jo maailmalla, heillä omat perheet, en ole osannu heitä kasvattaa itseä varten, niin että muistaisivat meidänkin olevan olemassa, joten vanhuus tuntuu pelottavalta, kuka mahtaakaan tulla katsomaan jos sairauskotaus satuu kotona, voi mennä viikkoja, jopa kuukausia ennenkuin huomaisivat tai joku huomaa ettei meitä näy liikkeellä.
Elämä ei ole oikeudenmukaista nykyään.
Olen huomannu myös ettei heille tule mieleenkään olla tukena lääkärissä käydessä.
Itse vein vanhempiani lääkäriin, istuin jopa aamupuolelle yötä odottamassa tietoa mitä oli tapahtunu, oli verisuoni katkennu päässä, siitä vanhempai selvisi, eli vielä vuosia kotiavun turvin jokan olin heille hankkinu.
Ei vanhukset yksin jaksa apua hake, omaiset on ensiarvoisen tärkeitä tukihenkilöitä.
Pitäkää yhteyttä vanhuksiinne jos he vielä elävät, he tarvitsee nyt teitä.
Jotain on tapatunu nyky yhteiskunnassa kun jälkeläisten käytös on muuttunu piitaamattomaksi, jostain syystä eivät ymmärrä omien vanhustensa tarvitsevan heitä, onko nyky ihmiset tunneköyhiä, vajaa kehittyneitä tunteitensa suhteen, suhteessa omiin vanhempiin
Te olette nyt viiskymppisiä, kaiken järjen mukaan teidän pitäis olla kehittyneitä aikuisia ihmisiä, muistakaa omat vanhukset jos he vielä elää. - Ei pelota vanhuus
omantunnon ääni kirjoitti:
Omia vanhempia kävin päivittäin katsomassa, itsellä oli perhe
lapsineen odottomassa.
Lapseni ovat jo maailmalla, heillä omat perheet, en ole osannu heitä kasvattaa itseä varten, niin että muistaisivat meidänkin olevan olemassa, joten vanhuus tuntuu pelottavalta, kuka mahtaakaan tulla katsomaan jos sairauskotaus satuu kotona, voi mennä viikkoja, jopa kuukausia ennenkuin huomaisivat tai joku huomaa ettei meitä näy liikkeellä.
Elämä ei ole oikeudenmukaista nykyään.
Olen huomannu myös ettei heille tule mieleenkään olla tukena lääkärissä käydessä.
Itse vein vanhempiani lääkäriin, istuin jopa aamupuolelle yötä odottamassa tietoa mitä oli tapahtunu, oli verisuoni katkennu päässä, siitä vanhempai selvisi, eli vielä vuosia kotiavun turvin jokan olin heille hankkinu.
Ei vanhukset yksin jaksa apua hake, omaiset on ensiarvoisen tärkeitä tukihenkilöitä.
Pitäkää yhteyttä vanhuksiinne jos he vielä elävät, he tarvitsee nyt teitä.
Jotain on tapatunu nyky yhteiskunnassa kun jälkeläisten käytös on muuttunu piitaamattomaksi, jostain syystä eivät ymmärrä omien vanhustensa tarvitsevan heitä, onko nyky ihmiset tunneköyhiä, vajaa kehittyneitä tunteitensa suhteen, suhteessa omiin vanhempiin
Te olette nyt viiskymppisiä, kaiken järjen mukaan teidän pitäis olla kehittyneitä aikuisia ihmisiä, muistakaa omat vanhukset jos he vielä elää.Kukin taaplaa tyylillään. Silloin kun sinun lapsesi odottivat sinua kotiin niin minä leikin ja vietin laadukasta aikaa omien lasteni kanssa, kerran viikossa kävimme yhdessä moikkaamassa mummia ja pappaa. Nyt kun omat lapset ovat jo maailmalla käyvät he jokainen edelleen kerran viikossa heitä moikkaamassa, lisäksi siellä käy itseni lisäksi vielä kaksi sisartani, eli joka päivälle on kävijä joka tsekkaa että kaikki on ok.
Meidän sukupolvella on hommat paremmin nyt kun on keksitty facebookit, meset ja skypet. Niiden kautta voi asiat viestitellä eikä tarvitse aina paikanpäälle päästä tarkastamaan asioiden laitaa.
Lapset tehdään maailmaa varten eikä miksikään omaishoitajiksi.
- kednah
Jokapäivä äitille, suvun matriarkalle soitan.
84, mutta kristallinkirkas tyttö.
En koskaan pääse hänen tasolleen.
Ei tarvii rollaattoria, ei mitään apua koskaan.
Missä näitä teräsnaisia aikoinaan tehtiin?
Vitsi meikäläinen jotain jostain ymmärtää.
Muori hakkaa mennen tullen.... - RIMMIR
Jopas nyt jotakin kun serveri valikoi jos kuinka kauan hyväksyykö vai ei vastaustani. Siis jotenkin näin vastasin aiemmin.:
Siis kyllä vanhempani voivat hyvin. Ovat päässet pois sairauksista ja murheista joita minä perheen musta lammas heille tuotin.Käyn joskus puhuttelemassa heitä perhehaudalla, ja kumma, aina melkein hautakivet ovat vinksollaan. Liekö suvun kränät jatkuneet vielä haudassakin? No, hirtehishuumori hirtehishuumorina.
Nyt minä olen perheeni vanhin ja kyllä, lapseni kunnioittavat minua ja minä heitä. Käyn niin usein kuin mahdollista poistamassa kaipaukseni lapsenlapsiini halailemalla ja leikkimällä heidän kanssaan. Vielä eivät vanhempansa ole päästäneet heitä yksin tänne kaupunkiin :)
Ja kyllä, lapsenlapset kaipaavat myös ukkiaan hänhän vain häipyi maisemista jättämättä edes osoitettaan heille kuten lapsilleenkaan Mitähän lienee lapsilla ajatelmissa, mutta olen sanonut heille että tilanne ei ole heidän syytään.- lähteäkövaikoei.....
Tänäkin iltana on todellakin masiina hidastellut. Ei meinaa avautua vastaa-kohta, eikä viesti tunnu lähtevän sitten millään eteenpäin.
Eipä ensikertaa.
- älkää unohtako
Käykää edes kerran kuukaudessa, vierailun EI tarvitse kestää kuin 10-20 minuuttia, vanhempanne tulevat siitä iki onnelisiksi, luulempa että tekin saatte henkistä hyvää mieltä, käykää hyvät ihmiset jos vanhempanne vielä elää., niin minäki kävin jokapäivä, työmatkallani poikkesin, se piipahtaminen oli heille taivaan lahja, tiesin heidän odottavan, ei se minua kuluttanu eikä rasittanu, olin aina ajan tasalla heidän hyvinvoinnistaan, menin heidän kansaan lääkäriin se tuki oli ensiarvoin tärkeää heille kuin myös lääkärille.
- Heikunkeikku
Mielestäni ei ole vallan mukavaa neuvoskella, mitä muiden pitää tehdä.
Me ihmiset olemme niin erilaisia.
Mistä voi tietää, mitä kukin ajattelee. Jotenkin nyppii pääknuppia, jos joku Ilmoittaa, miten toinen ajattelee tai kokee asioita. "Tee-niin,-niin-tuntemuksesi-ovat-semmoset-ja-semmoset"-systeemillä.
Kun minä tulen vanhaksi, niin en konsanaan tahtoisi, että mun lapset tukkis lääkäriin mun mukana.
Minusta jokainen voi ja pitää tehdä niin, kuin itsestä tuntuu. Heikunkeikku kirjoitti:
Mielestäni ei ole vallan mukavaa neuvoskella, mitä muiden pitää tehdä.
Me ihmiset olemme niin erilaisia.
Mistä voi tietää, mitä kukin ajattelee. Jotenkin nyppii pääknuppia, jos joku Ilmoittaa, miten toinen ajattelee tai kokee asioita. "Tee-niin,-niin-tuntemuksesi-ovat-semmoset-ja-semmoset"-systeemillä.
Kun minä tulen vanhaksi, niin en konsanaan tahtoisi, että mun lapset tukkis lääkäriin mun mukana.
Minusta jokainen voi ja pitää tehdä niin, kuin itsestä tuntuu.Niin niin, huomenta vaan Heikku.
Ihan samaa mieltä olen että ne meidän vanhemmatkin on ihmisiä jotka tietää mihin tarvii lapsiaan.
Meidän äiti ainakin oli selkeä mielipiteiltään.
Niin paljon kun vietinkin ajastani nimenomaan äidin kanssa niin ei tulis mieleen täällä ketään neuvoa.
Kyllä jokainen aikuinen tietää miten omiensa kanssa elää.
On olleet jo haudassa vuosia, eikä olleet unohdettuja eläessäänkään.
Tämmöiset syyllistämisketjut on mun mielestä ihan turhia.
Ne jotka ei välitä ei välitä tälläisistä aloituksista huolimatta ja ne jotka välittää kyllä hoitaa vanhempansa ihan ilman muistutuksiakin.
Ja kaikki vanhemmat ei ole hoitaneet lapsiansa aikoinaan niin pitääkö heistäkin muistuttaa näillä ketjuilla.
Kaikilla on omat juttunsa.
Mutta aloittajan varmaan kannattaa tehdä omiensa kanssa töitä luulen.- ?
Nyky viiskymppiset on tuuneköyhiä, siis kehittymättöniä , jääneet jonnekki lapsen tasolle olisko syynä että äidit ja isät oli töissä silloin kun he oli pieniä.
- wilma60
Vanhempani voivat tällä hetkellä melko hyvin. Ja kun vertaa tilannetta ennen joulua olevaan tilanteeseen niin voivat siihen nähden todella hyvin. Odottelen nuorimmaistani koulusta ja kun hän tulee niin lähdetään mummolaan. Viedään pestyt pyykit ja käydään täyttämässä mummolan jääkaappi. Ylihuomenna onkin mummolan siivouspäivä ja menen tekemään kunnon viikkosiivouksen ja vaihdan petivaatteet. Eilen en vanhempiani käynyt katsomassa mutta normiviikkoina käyn siellä joka päivä. Kerran viikossa laitan lääkkeet dosetteihin, kolme kertaa viikossa käyn kaupassa, kerran viikossa otan pestävät pyykit. Joten voin kyllä sanoa että en ole unohtanut vanhempiani.
Muutaman kerran viikossa esikoinen piipahtaa mummolassa koulun jälkeen. Pienemmät lapset käyvät siellä minun mukana.- iso äiti
Olipa lohduttava lukea wilma 60 juttusi. Onko noin hyvin kasvatteujakin suomessa, vanhempsi ovat osaannet oikean tavavn opettaa ja kasvattaa teidät, itse en voi kehua onnistuneeni muuhun kuin kasvattamaan hyvinkoulutettuja, kiireisiä, itsekkäitä, oman elämäsä kulkijoita, luoja heitä siunatkoon valitsemallaan tiellä.
Jaksamista sinulle valitsemallasi tiellä, työsi on kunnioitettavan arvokasta nyky yhteiskunnassa.
Itse aikoinani pidin vanhemmistani huolta, hankin heille kotiapua ja koti sairaan hoitoa tarvittaessa, itse olin työelämässä, oliskohan siinä syy kun en osannut heitä kasvattaa itseäni varten, heillä omat perheet, omat kiireet, eivät ehdi muistaa vanhuksiaan. - mirjami........
iso äiti kirjoitti:
Olipa lohduttava lukea wilma 60 juttusi. Onko noin hyvin kasvatteujakin suomessa, vanhempsi ovat osaannet oikean tavavn opettaa ja kasvattaa teidät, itse en voi kehua onnistuneeni muuhun kuin kasvattamaan hyvinkoulutettuja, kiireisiä, itsekkäitä, oman elämäsä kulkijoita, luoja heitä siunatkoon valitsemallaan tiellä.
Jaksamista sinulle valitsemallasi tiellä, työsi on kunnioitettavan arvokasta nyky yhteiskunnassa.
Itse aikoinani pidin vanhemmistani huolta, hankin heille kotiapua ja koti sairaan hoitoa tarvittaessa, itse olin työelämässä, oliskohan siinä syy kun en osannut heitä kasvattaa itseäni varten, heillä omat perheet, omat kiireet, eivät ehdi muistaa vanhuksiaan.Minun järkeeni ei tule koskaan mahtumaan, että ihmistä pitäisi opettaa inhimillisyyteen. Koskaan ei minua ole siihen opetettu, ja silti hoidimme vanhempiamme vuosia, huolehtien heidän saamastaan hoidosta.
Emme olleet omaishoitajia.
Ennemminkin luulen, että nykyinen nautinnon yhteiskunta, itsekkyyden ja omahyväisyyden, ruokkii ihmisten empatianpuutetta, jolloin ei syvennytä edes lähiomaisten elämään, ja olemiseen.
Täällä moni jankuttaa, kuinka lapset eivät ole omaishoitajiksi suunniteltuja.
Harva lapsi onkaan. Useimmat omaishoitajat ovat puolisoita.
Mutta ei vanhan, sairaan omaisen hoidon järjestelyyn tarvitse omaishoitaja ollakaan, sitä varten on viranomaisia.
Katsomassa silti kannattaa käydä, henkilökohtaisesti, mahdollisuuksia mukaan.
Ei mikään tekninen vempain korvaa sitä, että saa ottaa pienen lapsenlapsensa syliin. Se antaa paljon lapselle, kuin vanhuksellekin.
Ehkäpä antaaa asennekasvatusta jälkipolville. - wilma60
iso äiti kirjoitti:
Olipa lohduttava lukea wilma 60 juttusi. Onko noin hyvin kasvatteujakin suomessa, vanhempsi ovat osaannet oikean tavavn opettaa ja kasvattaa teidät, itse en voi kehua onnistuneeni muuhun kuin kasvattamaan hyvinkoulutettuja, kiireisiä, itsekkäitä, oman elämäsä kulkijoita, luoja heitä siunatkoon valitsemallaan tiellä.
Jaksamista sinulle valitsemallasi tiellä, työsi on kunnioitettavan arvokasta nyky yhteiskunnassa.
Itse aikoinani pidin vanhemmistani huolta, hankin heille kotiapua ja koti sairaan hoitoa tarvittaessa, itse olin työelämässä, oliskohan siinä syy kun en osannut heitä kasvattaa itseäni varten, heillä omat perheet, omat kiireet, eivät ehdi muistaa vanhuksiaan.Ei minua ole sen kummemin kasvatettu kuin muitakaan saman ikäisiä, 50 vuotiaita naisihmisiä. Olen perheeni ainut lapsi ja aikalailla pettymys vanhemmilleni. Koskaan en opiskellut rahaa tuottavaan ammattiin enkä muutenkaan ole elänyt sellaista elämää jonka ätini minulle suunnitteli. Olen aina tiennyt mitä elämältä haluan ja millaista elämää haluan viettää.
Uskon, että toisista huolehtiminen on sisäsyntyistä. Nuorena asuin rivarissa ja seinänaapurissa asui vanha mummo, n. 70 vuotias. Minusta oli päivänselvää että autan häntä kaikessa missä pystyin ja mihin minulla oli aikaa. Kävinpä muutaman kerran mummon kanssa lääkärissäkin kun hän halusi jonkun mukaansa. Omat lapsensa olivat juuri näitä hyvin koulutettuja, kiireisiä uraihmisiä ja asuivat toisella puolella Suomea.
En minä pystyisi omista vanhemmistani täysin yksin huolehtimaan vaan heistä huolehditaan yhdessä kotipalvelun kanssa. Aamulla siellä käy kotipalvelu antamassa lääkkeet ja katsomassa että kaikki on hyvin. Päivällä tulee valmis ruoka ja iltapäivällä kotipalvelu käy lämmittämässa ruokaa ja antamassa lääkkeet. Kerran viikossa saavat suihkuavun. Mutta kotipalvelu on niin kiireinen etteivät ennätä edes roskapussia viedä, tiskaamisesta puhumattakaan. Joten minä huolehdin sitten kaiken muun. Minulla on vielä oma perhe ja kouluikäiset lapset sekä työ niin täysin omaishoitajaksi en kykene. Minun on helppo auttaa kun asun samalla paikkakunnalla. En tiedä miten tästä kaikesta selvittäisiin jos välimatkaa olisi satoja kilometrejä. Vanhempieni elämä olisi varmasti todella yksinäistä. Ystävät ja sukulaiseet ovat kuolleet, kukaan ei kävisi kylässä.
- silleen!!!
äitini ei hyväksy elämäntyyliäni niin en ole käynyt aikoihin. Ei ole kiinnostunut elämästäni.
- omantunnon ääni ,,
" silleen " Olet pahasti erehtyny, äitisi on voinu kärsiä suuresti kun yhteys on menny poikki,, ainaki minä koen suurta tuskaa ja surua , omien jälkeläisten unohdettuaan minut.
Olisimme varmasti monesti oleet avuksi heille, niin taloudellisesti kuin psyykkisesti, älä unohda omaisiasi, jos olet loukannu heitä he varmasti antavat anteeksi, jos he on loukannu sinua he pyytävät sinulta anteeksi, tärkeintä on että otat yhteyttä heihin.
Me suomalaiset olemme tyhmänylpeitä aivan liian usein. - .
Muistitko tänään elossa olevia vanhempiasi ?
- Surun kyyneleet
Kolkuttaako omatunto?Olen 4lapsen mummo,2 lapsen Äiti, nuorempi lapsistani pitää minulle ovet ja puheet avoinna, mutta vanhempi,tyttäreni ei oleoikeastaan vuoteen antanut minkäänlaista tietoa itsestää, ja vain nuorin hänen lapsistaan käy meillä silloin kun haemmen hänet Mummolaan.Tämä viikonloppu tuntuu ettei voi olla todellista,Äitien päivä, ja ei mitään havaintoa hänestä tai lapsista!Ei korttia, ei soittoa, ei yhtään mitään,ainakaan 9kk. Olenko minä Mummo niin halveksittava ettei edes omaa Äitiä voi muistaa edes puhelinsoitolla?Olen kysynyt häneltä monesti että mitä olen sinulletehnyt,mutta hän sanoo että ei mitää, lopeta kyselyt! Aiemmin sain olla hänen luottoenkilö ja jos jokin asia oli vinossa, niin minä tiesin sen ensinmäisenä, nyt 100% hiljaisuus! haluaisin lähettää sinulle rakas lapseni Äitien päivä viesti, mutta en halua tunkeilla koska olet sanonut minulle että "et ole mikään sukurakas" osaan pysyä syrjässä, vaikka sydämeni kaipaa sinua ja perhettäsi,ethän ole edes kaukana,reilu puoli tuntia autolla erottaa meitä, mutta olen oppinut pelkäämään sinua,ja siksi en halua olla häiriöksi,kun et halua tietää minusta mitään.Kaipaan entistä aikaa ja sinua, mutta olet varmaan tehnyt selväksi itsellesi ettei Äiti kuulu elämääsi, ja en pakoita sinua muuttamaan mietäsi,olet aikuinen ja tiedät mitä haluat elämältä.Mukavaa ja iloista äitienpäivää sinulle rakas tyttäreni.Terv.Äitisi.
- ei romantiikkaa
Kaikki äidit ei ole hyviä äitejä.On pahoinpitelijöitä, kiristäjiä, juoppoja.
Olitko sinä hyvä äiti.
Vai pakeniko lapsesi heti kun voivat?
- 5kymppinen
Niimpä.
Hyvyydestä en tiedä,
mutta syyllistämällä ja vähättelemällä
on moni äiti tai isoäiti lapsensa karkottanut.
Myös toisten elämään puuttuminen ja hallitseminen
ei mielestäni kuulu äidille eikä isälle.
Toivon todella, että niitä harmonisia perhesuhteitakin
vielä jollakin on. - lejanna
Tuomitse vain ja ainoastaan itseäsi, älä muita.
Omat vanhempani kuolivat jo yli 20 vuotta sitten.
Heistä pidin, minä, ainoa lapsi, hyvää huolta. Pidä sinäkin omistasi, äläkä täällä soita suutasi!!
.- ei romantiikaa
Lejanna, sinä et päätä kuka täällä kirjoitta ja mitä.
Miten pitäisi muistaa äitiä jos on koulukodissa kasvanut?
Äiti huorasi ja meidät 3 lasta (kaikki eri isille) otettiin huostaan jo varhaisina vuosina.
Jokainen meistä meni eri perheeseen.
Senhetkinen Isä ja äiti hakkasivat meitä aina kun huomasivat läsnäolomme.
Ruokaa sai jos naapureilta kerjäsi tai vanhemmilla sattui olemaan nälkä ja ylimääräistä jäi.
Hiukset täynnä täitä, kaikki jätteet pitkin asuntoa.
Lapsilla yksi huone ullakolla, ei lämmitystä.
Kokeile sinäkin samanlaista elämää ja ihannoi sitten vasta - lejanna
ei romantiikaa kirjoitti:
Lejanna, sinä et päätä kuka täällä kirjoitta ja mitä.
Miten pitäisi muistaa äitiä jos on koulukodissa kasvanut?
Äiti huorasi ja meidät 3 lasta (kaikki eri isille) otettiin huostaan jo varhaisina vuosina.
Jokainen meistä meni eri perheeseen.
Senhetkinen Isä ja äiti hakkasivat meitä aina kun huomasivat läsnäolomme.
Ruokaa sai jos naapureilta kerjäsi tai vanhemmilla sattui olemaan nälkä ja ylimääräistä jäi.
Hiukset täynnä täitä, kaikki jätteet pitkin asuntoa.
Lapsilla yksi huone ullakolla, ei lämmitystä.
Kokeile sinäkin samanlaista elämää ja ihannoi sitten vasta20 ensimmäistä elinvuottani olen asunut ensin isän ja äidin, myöhemmin heidän erottuaan, kaksistaan äitini kanssa hellahuoneessa, pienessä.
Isäni on juoppo, jonka iskuista minäkin sain osani.
Äitini, minun onnekseni, oli maailman paras ihminen.
Voin vain aavistaa sinun tunnelmasi, ja ehkä ymmärtääkin, osittain.
Anteeksi, jos sanoin jotain niin typerää, että siitä saisi ajatuksen, että haluaisin muita hiljentää.
Siihen ei ole minulla, eikä kellään muullakaan oikeutta.
Äitienpäivä saa monenlaisia ajatuksia nousemaan.
.
- Ransu-koira
Äitini oli narkomaani ja tappoi itsensä jo silloin, kun me 4 lasta olimme vielä kaikki alaikäisiä En tiedä, miten nykyisin voi.
Isälleni on tärkeää vain oma uskontonsa, jota hän tyrkyttää heti, jos häneen vahingossa erehtyy ottamaan yhteyttä. Hän ilmeisesti voi hyvin ja tullee uskollaan autuaaksi.- ei romantiikkaa
Eivät kaikki äidit ole muistamisen arvoisia.
Liha ja veri sitoo, ei mikään muu.
Ei siis jumaloida, ihmisiää hekin ovat.
Virheineen
- roskaposti:::::
Eilen vein kukan haudalle , joten siinä juttelimme niitä ja näitä hauskaa oli
mutsilla ja faijalla . Eivät kääntäneet edes kylkeä kuopassaan - turhaa syyllisyyttä
en ole huolissani, katsoin studio55 ja siinä oli Kirsti Paakkanen, kertakaikkiaan on elämänmyönteinen ihminen, hyvä asenne elämässä.
Eli ei aina tarvii ikäihmisiä käydä katsomassa, varmasti nauttivat monet kun saa elää omaa elämää rauhassa. - ?????????
jotenkin jäi vaivaamaan tuossa aiemmassa viestissä, mihin tämä ukki lähti kun ei edes osotetta jättäny?
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2317786
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s455310- 594822
- 763517
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko162035Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗321991- 311859
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹441707- 381652
Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?
Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin1381502