Olen huomannut, että olen kaiken aikaa pyrkimässä "täydellisyyteen". Tai tarkoitan, että minun tulisin olla TÄYDELLINEN, jotta kelpaisin miehelle. Enkä todellakaan koe itseäni lähelläkään tätä ihanneminääni, joka taas ahistaa entisestään. Minua on kehuttu luonnonkauniiksi, mutta eihän niitä voi uskoa: huuleni eivät ole tarpeeksi täyteläiset, ja nenäni on liian lyhyt jne. Eihän silloin voi olla kaunis? Luonteeseeni olen onneksi tyytyväinen, mutta koen sen kuitenkin riittämättömäksi. Tämä rajoittaa suhteettoman paljon miehiin tutustumista :/
Tiedän kuulostavani nyt pinnalliselta ja täydelliseltä urvolta, mutta toivoisin jonkun ymmärtävän ongelmani :'D vaikken itsekkään ole aivan varma siitä, mikä se on..
Tiedän kuulostavani nyt pinnalliselta ja täydelliseltä urvolta, mutta toivoisin jonkun ymmärtävän ongelmani :'D vaikken itsekkään ole aivan varma siitä, mikä se on..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinusta ei tule koskaan täydellistä kuten ei kenestäkään muustakaan. Hyvä sinä voit olla sekä itsellesi ja varmasti jollekin miehellekin. VOit olla tämän miehesi mielestä täydellinen ja sen pitäisi riittää. Useimmiten meidän naisten suurin kritisoija olemme me itse ja sitten tietysti toiset naiset.
Koitahan nyt keskittyä elämästä nauttimiseen ja löytää itsestäsi ne hyvät puolet. Niitä on jokaisessa, samoin kuin on kehitettävääkin. Täydellisyyteen on turha pyrkiä mutta ystävällisyyteen ja inhimillisyyteen kylläkin.