Koska teidän mielestä on sopivaa aloittaa uusi suhde virallisen eron jälkeen. Käytännössä liitto veteli viimeisiään muutaman vuoden ennen eropäätöstä.
Uusi partneri katsottu valmiiksi, tunteita on jo uutta miestä kohtaan.
Sanotaan aina ettei pitäisi aloittaa uutta suhdetta heti eron jälkeen. Miksei, jos tunteet exää kohtaan jo hiipuneet. Mitä olette mieltä asioista. Jätetyt tietysti ovat sitä mieltä ettei koskaan saa esitellä uutta suhdetta lapsille..
Mikä on teidän mielesä sopiva aika aloittaa suhde ja milloin lapsille voisi esitellä uuden puolison.
Ihan mielenkiinnosta kysyn jos jollain on kokemuksia asioista. Miten lapset ovat reagoineet uuteen puolisoon?
Uusi partneri katsottu valmiiksi, tunteita on jo uutta miestä kohtaan.
Sanotaan aina ettei pitäisi aloittaa uutta suhdetta heti eron jälkeen. Miksei, jos tunteet exää kohtaan jo hiipuneet. Mitä olette mieltä asioista. Jätetyt tietysti ovat sitä mieltä ettei koskaan saa esitellä uutta suhdetta lapsille..
Mikä on teidän mielesä sopiva aika aloittaa suhde ja milloin lapsille voisi esitellä uuden puolison.
Ihan mielenkiinnosta kysyn jos jollain on kokemuksia asioista. Miten lapset ovat reagoineet uuteen puolisoon?
Vastaukset 112
Vanhimmat
No voit aloittaa uuden suhteen milloin itsestäsï siltä tuntuu!!
Kyllä sitä yleensä ollaan jo se entinen liitto märehditty jo siellä ollessa, varsinkin jos on jättäjä.
Tuohon, milloin lapset siihen uuteen kumppaniin tutustuttaa, ei pidä kiirehtiä.
Miksi edes pitäisi?
Onhan siinä vapaa-aikaa, kun lapset ovat toisella vanhemmalla, joten nauti vaan uudesta ja jätä tutustuttamiset hamaan tulevaisuuteen..
Ja MUISTA!: yhteenmuuttoa ei kannata suunnitella pitkään aikaan!
Siihen se onni taas lösähtää, kun toinen alkaa pitää toista päivästäänselvyytenä.
Joidenkin lapset tietysti ovatkin toisen vanhempansa luona. Joidenkin lapset taas eivät koskaan tai aniharvoin. Joten kaikki eivät voi nauttia uudesta suhteesta yhtä täyspainoisesti ja tiiviisti.
Äläs nyt!
Täälläkinhän on vain niitä super-isiä palstat täynnä, jotka haluaisivat olla 100% lastensa kanssa ja näitä super-mummoja, jotka vain itkien odottavat lastenlapsiaan käymään! ;)))))
Eihän niitä tuollaisia lastensa karttelijoita ole kuin saduissa.. ;))))
Super-isiä ei taida olla kuin tällä palstalla ;)))
Miksi tehdä testamentteja ala-asteen oppilaille,jos ylä-astekin on vielä käymättä?
Taidatpa olla oikeassa! ;)))
Heti heti jos siltä tuntuu ja tuntuuhan siltä! Pian pian.
Mun mielestä mitä nopeammin aloittaa uuden suhteen, sitä nopeammin vanhat asiat lakkaavat vaivaamasta. Löysin itse uuden kumppanin todella nopeasti tällä sivulla http://bit.ly/seuranhaku mainittavan paikan avulla.
No eipä tuo mieskään tunnu minua kaipaavan, eli sopuero tässä on kyseessä. Asumme pienellä paikkakunnalla jossa ihmiset tuntevat toistensa asiat niin ei heti viitsi alkaa "virallisesti" seurustelmaan eli matalaa profiilia tarttee pitää.
Lapset ovat teinejä, ja suhtautuvat eroon aika mutkattomasti. Varmaan siksi kun me lasten iskän kanssa edelleen kaveerataan ja kyläillään toistemme luona. Mitään haaveita yhteenpaluun ei ole kummallakaan.
Uusi mies on ihana mutta otan kyllä rauhallisesti ja katson missä mennään. Kiva se on käydä kaupungissa treffeillä näin nelikymppisenäkin, tulee ihan nuoruus mieleen.
Kohta laitetaan kakkosvaihe, lapsetkin tietävät asian. Kun tätä palstaa lukee niin kai meillä on sitten tosi sopuisa ero. Ollaan juteltu asioista ja mä luulen että kaikki ovat tyytyväisiä tähän tilanteeseen.
Ollaan siis ex-miehen, lasten iskän kanssa kavereita edelleen ja se on paras juttu. Hänellä oli noita vieraita naisia jo liiton aikana mutta pidettiin se salassa. Siitä mä oikeastaan itsekin tuon uuden miehen innostuin löytämään kun isäntä aloitti. Mitäpä sitä teeskentelemään jos on tunteet hiipuneet niin ei voi mitään.
Joo...meilläkin 20 vuoden jälkeen alkoi isännällä olla suhteita muihin naisiin ja sen sanon, että se on aivan potaskaa, että sen takia vieraisiin menisivät miehet, ettei muka kotoa saa! Meillä oli seksiä ihan loppumetreille saakka ja itsekkin aloin katsella miehiä taas aivan eri silmin, kun selvisi isännän pelit muiden naisten kanssa ja kun ensi tyrmistyksestä selvisin.
Rakkaudet tieten oli meilläkin keskenämme jo kulahtaneet, joten ero oli helppo ja uusi mullakin jo mielessä. Tuttu naapurin mies..
Nuorinkin oli jo opiskelemassa muualla, joten mitään kähinää ei tullut sieltäkään suunnalta.
Yhtään kyyneltä ei ole tarvinnut eron takia vääntää joten samaa mieltä olen
tuon yhden kanssa siitä, että kyllä sitä eroa on käsitelty pitkässä liitossa monesti jo aivan tarpeeksi ja helpotus on se päättää ja aloittaa uuden kanssa, jos uusi on jo katottuna.
Lapsille uusi mies oli jo tuttu ennestään, joten sekin meni kivuttomasti.
Mä en niistä miehen vieraista naisista meteliä jaksanut nostaa sen enempää kun mies oli kuitenkin hyvä isä ja muuten ihan kelvollinen. Ja kyllähän mies myönsi että se oli enempi sellaista jännityksen hakemista ollut kuitenkin. Ehkä mun tunteeni olivat jo siinä vaiheessa hiipuneet kun en asiasta jaksanut mesota sen enempää. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä miehen touhuista mitään, lapset eivät tiedä eikä kukaan muu. Täällä maalla jutut leviävät niin nopeasti.
En silloin vielä halunnut erota mutta nyt kun löysin tämän uuden ihanan miehen niin pakkohan se on vanha liitto lopettaa. Sopuisasti on kaikki mennyt.
Täytyy vähän katsella täällä miten sitä uskaltaa uuden suhteen kanssa näyttäytyä. Tunnen itseni ihan teini-ikäiseksi kun olen niin valtavan rakastunut tähän uuteen mieheen.
Usein sekoitetaan aika hyvin kumppanin eri roolit. Jos liitto on kuralla, niin ei se tarkoita automaattisesti sitä, että on huono isä.
Niin, niinkuin sekään ei tarkoita, jos nainen hakee miehestä eroa, että olisi huono äiti..
Kysyppe eronneelta keneltä tahansa niin aina oli toisessa se vika ja oli huono vanhempi! Ite ei ollu kukaan syyllinen mihinkään.
MInullakin oli vanha liitto ollut koomassa jo ikuisuuden ennen eropäätöstä. Olin ajatellut, että jos ihanan miehen kohtaan niin se on sit menoa. Eli en rupea viettämään"lakisääteistä" yksioloaikaa. Sattumalta törmäsin kivaan mieheen juuri kun oli muuttamassa kotoa. Asumme eri kaupungeissa, mutta suhde on silti tiivis. Tapaamme kun voimme ja päivittäin olemme yhteydessä. Tämä tuntuu nyt minulle hyvältä ratkaisulta.
Minulla oli myös sopuero, ja ollaan exän kanssa kavereita ja päivitetään kuulumisia. Lapset, jotka jo oikeastaan aikuisia, eivät ole tavanneet uutta miestäni, mutta ovat hänestä tietoisia. Eipä tämä tunnu olleen heille mikään ongelma, uteliaita ovat kovasti miehen suhteen:)
en tiedä yhtään mitä ne on puhunu. , sanoo vaa ettei muista ja siit on jo vuos aikaakoko vuosi pelkkään valheeseen. kanki ojossa kulkee. mä sanoin et pitääkö mun on perustunu ihmeellistä, ja ne kävi siellä oli eri aikaanki, joten mitä asiaa siitä on sit voinu olla? pahinta on se sellainen.eikä siel lastenvalvojallakaan mitään ettei se tapahtunu edes kerro mulle mitään siitä heppiäkö - ei kiitos!!!
Yleensä lehmä aloittaa samantien uuden suhteen. Ihmisillä voi olla vuosienkin mittainen väli seuraavaan suhteesen, jotkut miehet eivät uutta suhdetta aloita, jos huomaa, että suhde naiseen ei vastaa inhimillisyyden toiveita
jaa, ei meillä biologian tunneilla noin sanottu, ei elukoilla mitään suhteita ole, ne vaan jatkaa sukua, sulta on tainnu lääkkeet jäädä ottamatta.
Tämä "läsnä perheessä" viikon vitsi. =D Miehet ne hyppää eronneen jälkeen ekan naisen kanssa vaikka mihin. Eivät katso edes ulkonäköä, kunhan tärkein löytyy alapäästä.
"lehmä ?"
No sitä ei ainakaan tartte tuon enempi miettiä, miksi sinä et saa naista siihen vierellesi...
Varmaan olet kuullut tuota sanaa jo imeväisestä asti, kun isäsi nimitteli äitiäsi...
Sopiva aika on yksinkertaisesti silloin, kun sopiva suhde osuu kohdalle. Viis siitä osuuko se jo liiton aikana vai joskus sen jälkeen.
Uuden suhteen voi myös esitellä lapsille silloin kun aika tuntuu sopivalta. Ihan tapauskohtaista tämäkin.
Viis tosiaan esimerkiksi aviopuolison tunteista ja lasten tunteista. Miksi ihmeessä mennä parisuhteeseen, jos ajattelee asioita vain omalta kannaltaan? Olet oikea empatian kukkanen!
Jos menee parisuhteeseen vain huomioimaan muiden tunteet ja ajatukset, niin eipä ihme, että menee pieleen...
Empatia on myötäelämistä. Esim. jos puoliso on vaikkapa uskoton, niin osaa eläytyä hänen asemaansa, kuunnella ja ymmärtää häntä.
Emaptia on todella myötäelämistä. Esim. ymmärtää kuinka paljon loukkaa puolisoaan uskottomuudella, osaa eläytyä puolison asemaan ja kuunnella ja ymmärtää häntä.
Joo ei kun uuteen suhteeseen vain suin päin, pitää sen verran siviilirohkeutta olla ja viis lapsista ja uteliaista naapureista!
Ei noin. Jokaisella on omat asiansa. Empatia on nimenomaan sitä, että osaa eläytyä toisen asemaan tilanteessa kuin tilanteessa, ristiriidoissa, ongelmissa. Empatia ei ole ongelmien välttelyä ja elämistä toisen puolesta.
Kyllä kait voit suhteen aloittaa vaikket miestä lapsille esittelekään. Itse olen eroamassa ja voisin kuvitella eläväni hyvinkin pitkään ennen tiivistä uutta parisuhdetta. Seurustelu on ok ja kahden aikuisen välinen juttu. Lapsille on turha esitellä miestä/miehiä ennen kuin on tosi kyseessä-.
Täällä maalla lapset saisivat tietää uudesta puolisosta jos joku näkee meidät yhdessä. Eli täällä ei pysty pitämään mitään salassa. Miestä ei voi tuoda kotiseudulle kylään jos ei ole valmis esittelemään koko suvulle. Kaupungissa jos ollaan niin sittenkin joku naaapuri tai tuttava voi nähdä joten voi olla aika pakko esitellä lapsille ehkä liiankin nopeasti jotteivät he kuule asiasta muualta.
Ongelma on tietysti aina siinä, ettei voi tietää etukäteen miten pitkään suhde kestää. Matkoilla voidaan tietysti käydä yhdessä.
Juuri tuosta on kyse.;)
Kaikkihan ne on alussa niin mukavia, mutta vasta kuukausien ja joskus vuosien tutustuminen antaa sen oikean kuvan toisesta.
Ja toisekseen, mitä väliä on ihmisten puheilla?
Itsellesihän olet kumppania katsastamassa?
Älä pidä kiirettä, sillä touhulla ei tule kuin kusipäitä vekaroita.
Aikaa on..
Onko kaikki kunnossa jos pitää jotenkin piilotella?
Heti vaan jos siltä tuntuu, ite vaihdoin lennossa sänkyä,muutin siis heti toisen luokse, mulla uusi jo melkeen 2v avioliiton aikana.
lepakko lentelee...
Tutustuin alkuvuodesta kivaan mieheen, ja oli hienoa yhdessä. Mutta mutta, hänkin olisi halunnut lennähtää noin vanhasta kodistaan uuteen "lennosta". No, puhalsin pelin poikki ja etsin nyt oikeasti vapaata seurustelukaveria.
Uus uus uus uus ja uus...
Onko sillä käytännössä jotain merkitystä? Ihmisen ei koskaan eikä missään tapauksessa kannata elää "sitku-elämää". Mikä tapahtuu nyt, ei tarkoita, että se voisi tapahtua joskus myöhemmin. Jos antaa tilaisuuden mennä ohi ja jää odottelemaan sitä "sitku on oikea aika", niin myttyyn menee.
Totta kai sillä on merkitystä. Jos elää sinkkuelämää, on vastuussa vain itselleen. Jos solmii vapaasta tahdostaan parisuhteen ja hankkii lapsia, ei voi elää vain omasta näkökulmastaan käsin. Tai ainakin täytyy sitten tehdä kumppanille selväksi, ettei ole tarkoitustakaan ottaa huomioon muuta kuin oma näkökulma. En usko, että kovinkaan moni haluaa solmia suhdetta ihmiseen, joka ajattelee vain itseään.
Kukaan tuskin haluaakaan suhdetta, jossa toinen ajattelee pelkästään itseään. Silti sellaisia suhteita on pilvin pimein, jossa toisella ei ole ollenkaan omaa elämää. Toinen tekee kaiken kuten puoliso toivoo, haluaa, vaatii. Ja mikä yleisintä: kumppani usein tiedostamattaan valitsee juuri sen vaihtoehdon, jonka ajattelee toisen mielestä olevan sopivin. Ei koskaan ajattele mitä itse haluasi.
Mielestäni vähintään pari vuotta ennen virallista eroa...
No onpa tarkkaa jos sen voi kalenterista laskea koska on valmis uuteen suhteeseen!
Älkää erotko jos noin tyhmiä olette että täältä pitää kysellä että mitä eron jälkeen, huh huh
Totta turiset viisaampi. Joskus ei vaan voi tietää, mitä elämä tuo. Sukset voi mennä riks raks ristiin, vaikka tehtiin lapset vasta turvallisessa ja vakaassa parisuhteessa. Entäs sitten? Onko kamala riitaisa kotielo parempi kuin ero ja siitä toipuminen?
älä ota kierrätys lavalta,se on jo loppuun käytetty,tai jos olet piipittäjä käy se sitten sinulle
Minusta uusi suhde vasta sitten, kun lapset ovat omissaan ja yli 18 v tai 20 v. Ennemmin ei kannata, se vaan hajottaa lasten ja isän suhdetta kun tulee uusia naisia sotkemaan. Mulla on siitä kokemusta, kun isä lapset hylkäsi, niin ei ole isälle enää lasten seura kelvannut kun koklmas osapuoli uhkaili että hän tai kakarat.
Emme ole naista nähneet emmekä edes halua, eme halua elämäämme ihmistä jotka katkeruuksissaan pilaa toisten perheet ja sitten nauttii siitä että lasten elämä on ilman isää.
Se minkä haluaisin muuttaa elämässäni.on tuo isäpuoli asia pois.Äiti olisi pärjännyt meidän lasten kanssa ihan hyvin.En mene katsomaan äitiä vieläkään vaikka on leski tästäkin miehestä ja 86 vuotias.Eihän äiti ajatellut meitä lapsiakaan silloin kun olimme holhottavia.Mies vei kaiken huomion jopa tuli kotiimme asumaan.
..sulla vaan ei ole kuin se yksi äiti.
Äitilläsi voi olla silti monta lasta.
Tuollaisella katkeruudella olet pilannut vain oman elämäsi.
Älä tee itse lapsia.
Et ole vissiin kuullut koskaan sanaa anteeksinanto..
No, kohta äitisi on mullan alla.
Sinä kärvistelet tunnontuskissasi vielä kauan, varsinkin kun järkesi kasvaa, jos kasvaa...
uusi vanhempi on lapsille aina kolkko kokemus.Siitä ei selviä koskaan.Lapsi toivoo ikänsä että vanhemmat menisivät yhteen ja sopisivat riitansa.Pitäisin lapsilta salaa suhteeni :Vasta itse avioiduttuaan he ymmärtävät jos sitten otat kaverin.Ei niin pitkään aikaan kuin lapset ovat kotona asumassa.
Kun vanhempani erosivat se oli paras juttu mitä olisi voinut tapahtua, sitä me lapset toivottiin koko ajan. Vanhemmat tekivät toisensa onnettomiksi yhdessä ollessaan ja se vaikutti tietysti meihinkin. Onneksi erosivat!
Oman tyttöni isästä olen ollut erossa 5 vuotta. Tyttö ei muuta haluaisikaan kuin että oltais keskenämme "ilman isiä". Sitä se on narsistin kanssa eläminen.
Huonoja isä- ja äitipuolikokemuksia voi lieventää valitsemalla kumppanin joka on oikeasti ok lasten suhteen. Usein näin ei nimittäin ole ja siitä tulee nää lasten huonot kokemukset. Uusi puoliso on mustasukkainen lapsista. Tuommoiset voi jättää tien poskeen, pitäis tietää mihin ryhtyy kun alkaa seurustelemaan sellaisen kanssa jolla on lapsia edellisestä liitosta. Nyrkkisääntö kuitenkin on että lapset tulevat ensin, se koskee vanhempaa sekä uutta puolisoa.
Itse olen seurustellut ajoittain eron jälkeen, mutta miehiä en esittele koska mitään vakavaa ei ole tullut vastaan. Siinä on ihmiset oikeessa, se vain hämmentää lasta liikaa, oli sitten pieni lapsi tai teini-ikäinen kyseessä. Rauhassa odottamaan sitä vakavampaa suhdetta..
Meillä lapset pyysivät että jättäisin mieheni (heidän isänsä). Tunnekylmä nimittelijä mies oli koko avoliiton ajan. Ei ne lapset aina kärsi, itse asiassa veikkaan että ovat monesti iloisempia kun riidat loppuvat. Tapasin uuden miehen vuoden päästä erosta, lapset tapasivat miehen vähän aikaa sitten ensimmäisen kerran ja sitä ennen kysyin haluavatko tavata miehen. Hyvin meni, avoimuus auttaa. Monet isukit varsinkin tekevät virheen, piilottelevat naisystäväänsä eikä lapset tykkää semmoisesta. Naurettavaa olisi odottaa lasten täysikäistymistä. Eihän rakkaudessa mitään likaista ja piiloteltavaa ole.
Ei lasten maailmaan kuulu uusia vieraita ihmisiä. Sen tähden useimmat lapset oireilee.
Ydinperhe on paras perhemuoto.
Onneksi me emme ole eronneet vaan lapsilla on omat vanhemmat. Koskaan ei kyllä kukaan vieras veisi minun paikkaani tai mieheni paikkaa, eikä kukaan tulisi meille asumaan.
Aikuisten ei pitäisi elää - ei liitossa eikä eronneena - aina lasten ehdoilla. Vanhemmat ovat ennenkaikkea mies ja nainen. Muuten he eivät olisi vanhempiakaan ;). Heidän on opetettava lapsilleen miten elämää eletään. Jos tulee ongelmia, vaikeuksia, siitä selvitään. Mikäli ystävän, rakastetun tai puolison kanssa menee sukset pahasti ristiin, on parempi erota kuin olla väkisin suhteessa. Elämä on myös luopumista. Siltä ei voi välttyä muuta kuin kieltämällä koko asia tai syyttämällä menetyksistään toisia.
Lapsen elämässä pitäisi olla muitakin aikuisia kuin vanhempansa. Kun vanhemmilla on omia ystäviä, hyvät suhteet veljiinsä, sisariinsa, omiin vanhempiinsa, laspi tuntee olonsa turvalliseksi. Lapsi ei edes halua olla kaiken keskipiste, perheen napa, jonka ympärillä kaikki pyörii. Se on lapselle taakka. Lasten pitäisi samaistua vanhempiinsa eikä päinvastoin.
Nii nii laspi tuntee elonsa turvalliseksi kun äiti- ja isäpuolet vilistäen vaihtuvat ja hah haa!
Lapset tuntee olonsa niin turvalliseksi silloin kun isi haukkuu heitä tyhmiksi idiooteiksi tai pettää kaikki lupauksensa, kuten ex mieheni ja lasteni isä josta erosin enkä ole sekuntiakaan katunut!! Vieläkin yrittää lasten mielet pahoittaa, koska tietää lasten mielten pahoittamisen vaikuttavan minuun, äitiin moninkertaisesti. Harvoin perheenäiti eroaa täydellisestä miehestä, mutta usein eron jälkeen just ne isät ihmettelevät miksi nainen jättää niin upean miehen. Ja ne miehet hommaa uuden naisen max 2kk erosta, mutta ne äidit alkavat seurustelemaan vuoden-parin päästä erosta ja silloinkin ovat taatusti valinneet miehen, jonka hyväksyy lapsetkin. Kalja/huumeäidit ehkä asia erikseen, mutta tavallinen suomalainen eronnut äiti tekee noin.
No nimenomaan juuri noin. Meilläkin lasten isi haukkui lapsiaan finninaamoiksi idiooteiksi. Simputti heitä ja muuta inhottavaa. Lupasi lapsille kuten minullekin kaikenlaista, muttei antanut muuta kuin pahan mielen. Hyvä, että pääsin siitä törkimyksestä eroon. Ainoa hyvä puoli tässä on, että lähes kuka tahansa mies on lasten omaa isää parempi.
Kyllä ne sinunkin lapsesi niitä uusia ihmisiä jossain vaiheessa tapaavat, vaikka eivät ehkä pelkästään parisuhteeseen liittyen. Kokemuksena varmasti kasvattava. Tämän olen huomannut omasta lapsestani, ja olen oikeastaan hänestä erittäin ylpeä. Lapset ovat usein aikuisia suvaitsevampia ja viisaampia, ja saavat vanhempansakin näkemään asioita uudesta kulmasta.
Eikä uusi isä tai äiti vie lapsen oman vanhemman asemaa, jos lapsen oma vanhempi on lapsen elämässä täysillä mukana. Uusien perheiden pelisäännöt pitää sopia ajoissa, ja pitää niistä kiinni sovussa.
Sen jälkeen, kun olet kasvattanut lapset aikuisiksi, voit etsiä itsellesi uuden puolison.
Hyvänen aika! Onko kaikki tämän palstan ihmiset oikeasti sitä mieltä, että lapset ensin aikuisiksi ja sitten vasta uutta puolisoa kehiin? Musta olisi ihanaa löytää joku rinnalleni. Rakastan lapsiani yli kaiken ja haluan heille hyvän elämän. Siltikin olisin vielä onnellisempi, jos olisi aikuinen ihminen rinnalla, jolle jutella aikuisten asioista, jolta saisi hellyyttä ja seksiä.
Ei se uusi puoliso oikean vanhemman paikkaa vie, eikä tarvitse viedäkkään. Käsi sydämelle kaikki jotka odotatte lasten kasvamista aikuisiksi: oletteko onnellisia ihan yksiksenne?
Kyllähän on näin että aikuinen ihminen tarvitsee sen toisen rinnalleen:)
myös eron jälkeen , riippuu ihmisistä miten asiat hoidetaan.
Lapsille voi tehdä väärin tai asiat voi hoitaa sivistyneesti, elikkäs tarpeeksi aikaa eron jälkeen itselle ja lapselle, että saadaan asiat käsiteltyä.
Mutta jos on ihminen esim,28v kun eroaa pienten lasten kanssa,niin minusta on kyllä kohtuutonta edes vaatia, että siinä vaiheessa kun lapset muuttaa pesästä:
siis 20v ilman kumppania huh!
Ei kaikki isä ja äitipuolet ole pahiksia, katsokaa ympärillenne!
Ei jokainen uusio suhde ole tuhoon tuomittu päinvastoin;)
Täällä liikkuu vain tosi elämäänsä kyllästynyttä porukkaa;)
Itse olen löytänyt ihanan miehen elämääni eron jälkeen ja olen hänestä tosi onnellinen;) on ihanaa kun on ihminen jolle voi jutella ja viettää aikaa hänen kanssaan:)
Yhteen muuttoa ei ole vielä edes suunniteltu, annetaan kaikille aikaa tottua tilanteeseen, itselle ja lapsille;)
Joten ihanaa pääsiäistä vain kaikille;)
Kyllä, ehdottomasti! Lasten maailmaan ei mahdu taju että oma isä ottaa vieraan naisen enemmin kuin on lastensa kanssa. Kun isä hylkää, ei sitä lapset tajua, miski vieras ihminen on parempi kuin he.
Kyllä omat lapset pitää olla tärkeitä niin kauan kunnes muuttavat pois kotoonta, sitten vanhemmat ovat vapaita uusiin suhteisiin.
Ei tietnkään vieras vanhemman paikkaa vie, vaan se vie koko vanhemman pois lasten luota. Sitten ei isä enää ole lasten kanssa koskaan.
Ei kukaan lapsi halua outoja ihmisiä elämäänsä.
Katkeraa tekstiä. Olitko sinä kuitenkin se, joka etäännytti puheillaan ja teoillaan lapset isästään, kun isä löysi uuden puolison? Niitäkin äitejä tässä maassa riittää, toiselle ei suoda onnea kun itse katkeruuksissaan vastaan hangoittelee. Parisuhde on kahden aikuisen välinen suhde. Lapsiaan jokainen rakastaa eniten koko maailmassa mutta miksi ei saisi nauttia uudesta onnesta sen lisäksi? Mikä siinä on niin pahaa?
Lapset ovat varmasti onnellisia kun vanhemmat on onnellisia. Näiden kirjoitusten perusteella ainakin äitien pitäisi elää selibaatissa ja tuntematta mitään, omistaa elämänsä lapsilleen, kunnes ovat aikuisia. Saako siitä kirkkaamman kruunun itselleen kuolon koittaessa, kun olet elänyt kuin nunna?
Psyykkisesti terve ihminen pitää lapset aina etusijalla ja rakentaa aktiivisesti suhdetta lapsiinsa. Lapset etääntyvät, jos etävänhempi ei ole aikuinen eikä osaa ottaa vastaan lasten tunteita ja ajatuksia. Avioero on aina kova paikka lapsille ja pölyn pitäisi antaa laskeutua ennen kuin uusia suhteita tuodaan lasten elämään. Väestöliiton sivuilta löytyy hyviä artikkeleita, jotka kannattaa lukea. Jos uudessa suhteessa on kyse todellisesta rakkaudesta, ei pieni viivytys haittaa mitään.
Kyll aikuinen saa seurustella, mutta ei niitä seurustelu suhteita tuoda lasten eteen eikä saman katon alle asumaan. Ei ole oikein että isä ottaa naisen ja esittelee sen lapsille! Ei lapset kuulu isän naisen elämään eikä se nainen lasten elämään.
Vasta sitten kun lapset on pois kotoonta muuttaneet, voi ottaa jonkun siihen kylkeen.
Höpsistä!
Uusi kumppani vain pitää osata valita kunnolla!!
Oma ensimmäinen mieheni häippäsi niin minun kuin lapsenikin elämästä ja parin vuoden päästä tapasin miehen, josta tuli lapselleni verraton isäpuoli!
Vielä nyt aikuisenakin poika sanoo, että "enempi se tämä on hänen isänsä, kuin entinen ikinä."
Ei oma vanhempi ole aina välttämättä se paras kasvattaja!
Ja ihan siitä eroavasta kumppanista on itsestä kiinni, miten hoitaa jatkossa suhteensa lapsiinsa.
Tämä vanhin poikani otti naamakirjan kautta biologiseen isäänsä yhteyttä, ei ollut kiinnostunut pojasta edelleenkään...
Ihmiset ovat erinlaisia, kaikilla ei sitä "hoiva"-viettiä vain ole!
Kyllä on katkeraa tekstiä. Eikun vaan kaikki eron jälkeen elämään selibaatissa, laput silmillä, uhraten koko loppuikänsä lapsille. Sitten vanhana itketään, kuinka yksin onkaan maailmassa kun ei tullut sitä uutta ukkoa hommatuksi ja lapsetkaan ei muista vanhaa mammaa. Mahtava tulevaisuudenkuva! Ei kiitos minulle.
Ei kun uutta ukkoa ettimään heti viivana! Mitä sitä miettimään ja suremaan, lapsista viis.
Vanhemmat tarvitsevat muitakin ihmisiä elämäänsä kuin lapsensa. Lapset puolestaan tarvitsevat muitakin aikuisia kuin vanhempiaan. Se on vissi ja varma, ettei kukaan voi riistää lapselta vanhempaa "viedä koko vanhemman pois lasten luota". Kyllä se on vanhempi itse, joka näin valitsee ja lähtee pois. Monessa tapauksessa se on myös hyvä.
Miksiköhän joillekin on niin vaikea ymmärtää, ettei ydinperheessäkään elävillä lapsilla ole niin maan perusteellisen upeat ja hienot välit molemman vanhempansa kanssa. Suuri saavutus on jo se, että välit ovat edes jotakuinkin jees toiseen vanhempaan.
voi, voi lissu, täälläkin paasaat tuota samaa, uusiperheet palstalla olet temmeltänyt jo vuodesta -04.
lissu blaaaaaaaaaaaa
haista sinä lissu paska...
Höh!
Mitenhän se on lapsilta muka pois, jos näkevät onnellisen ja nauravan äidin taas elämässään?
Mee muualle myrkkyäs nieleen, katkera!
Jos siltä tuntuu, että olet löytänyt sen oikean ihmisen niin heti vaan eteenpäin elämässä. Jos jäät miettimään ja jahkaamaan, menee tämä paikka varmasti sivu suun. Mitä siinä menetät jos tavoittelet onnea? Ehkä onnistuu, ehkä ei. Sitä ei voi tietää kukaan. Pahinta on jos et yritä.
Eikä ne lapset siitä sen enempää kärsi, ero on ollut jo kova paikka. Selität lapsille kuinka asiat ovat, ihmeesti pienetkin ymmärtävät. Ja teidän onnenne heijastuu kaikkeen.
Itselläni oli juuri samanoloinen tilanne. Sitten alettiin empimään, harventamaan tapaamisia, miettimään mitä muut ajattelevat, mitähän lapset? Eihän siitä sitten mitään tullut. Harmittaa vieläkin, että se suhde kaatui aivan turhaan.
onni tulee itsestä, ei toinen ihminen voi tehdä onnelliseksi, kauhea vastuu pitää toinen onnellisena.
Ei muuta kun uusi ukko viereen ja penska alulle.Mitäs siitä vaikka uusperheessä on jo sun ja mun melkein teini-iässä olevat kakarat.Ei väliä vaikka äiti ja uusioisi ovat jo liki 50v.Onhan sitä näytettävä exmiehelle ja suvulle kuinka meidän suku saa uuden puolison jo ennen virallista eroa.Kuka sitä nyt viitsii edes ajatella miltä niistä molempien teini-ikäisistä kakaroista tuntuu.Hyi hitto miten ällöttävää........
Huomaa sun katkerasta tilityksestäsi, että onni ja rakkaus ei kuulu sinun elämääsi.
Jotkut kuule sattuvat vain muistamaan, miltä se kahden ihmisen välinen yhteenkuuluvuus on, eivätkä anna periksi tavallasi ja yritä elää olematonta eläänsä kissansa kanssa..
Sinäkin nukkuisit kuitenkin varmasti ennemmin kultasi kainalossa 5.49 (jos kulta olisi..) onnellisemmin, kuin tilittäisit kiukkuasi puutteessasi
heti ennen sian pieremää täällä turhautumistas! ;))
Niinpä,mutta onko sulla lukihäiriö vai muu aivovamma???.Ei sen olisikaan väliä jos olisi kyse KAHDEN aikuisen väleistä.Kyseessä on sun ja mun kakarat ja nyt siihen pökitään vielä yhteinen penska vanhoilla päivillä.Yök,yök ja YÖK.
On tuossa sun tapauksessa yksi hyvä puoli, mies pääsi sinusta eroon ja on ilmeisesti onnellinen uudessa suhteessa kun lapsia vielä väsää! Teinit kyllä ymmärtää kun asiallisesti selittää. Ja mistäs tiedät, miten kovasti oppivat uudesta sisaruksesta tykkäämään? Sehän sua vasta harmittaisi.
jooo ja sattuu varmaan olemaan vielä sellainen tyyppi, joka nyt ei paljon muista vältä, kuin itestään..
Vituttaa kait se, kun mies ottaa nuoremman vaimon, panee vanhan meneen ja tekee vielä uusia lapsiakin..
Vituttaako noin uusi onni?
Muija petti ja jäi kiinni. Meni kaks päivää kun löysin uuden. Siitäkös muija suuttui, sanoi haluavansa palata yhteen. Sanoin et ei onnistu. En palaa yhteen sellasen kanssa kun pettää. Itse en ole koskan pettänyt, enkä petä. Nyt menee hyvin
uuden naisen kanssa.
Sitten kun lapset ovat aikuisia!!
Kun saa isäpuolen, saa myös äitipuolen! Ja päinvastoin. Vanhankansan viisas sanonta.Elikkä oma äiti muuttuu äitipuoleksi,kun uusi "isä" tulee taloon!
Niin se vaan menee..
No ei se noin mee... hauska sanaleikki sulla.
Joo...en oo ikinä kuullutkaan!
taisi tollo keksiä ihan omasta päästään!
Kysymys herää misi on erottava,ei ole yksi seliteinen,ei avioliitto ole sitävarten että erotaan kun halutaan missä on puolisoiden vastuu.
Olisi selvitettävä ne syyt jotka johtavat eroon ne olisi tuotava päivän valoon.
Pakkohan se on sitten erota, kun mennään suinpäin suhteeseen ja
kuvitellaan kaikki vaaleanpunaiseksihötöksi, joka ei kestä minkäänlaista arkea!!
Sitten taas uuteen suhteeseen...jne..
Riidat pitäisi pystyä sopimaan ja
se suhteen tuhoava välinpitämättömyys toisen ajatuksille pitäisi julistaa pannaan!
Pääasia että saadaan tuhansien eurojen "satuhäät" jossa ei kestä olla yksikäänkukka vinossa,tai häät on pilalla...
Se kertoo jo kaiken tulevasta avioliitosta ja sen kestävyydestä....
No hääthän ne on pääasia!
Huh, huh. Mitä asenteita. Tuo "kaikki lasten ehdoilla", asenne kertoo jo sen, ettei ole tarkoitus huomata sitä nykyistä kumppaniaan, vaan tuijotetaan pelkästään läpsia. Kaksi elämäänsä tyytyväistä aikuista osaa kasvattaa lapsistakin itseään kunnioittavia ja tunteellisia ihmisiä. Jos vanhemmat elää väkisin yhdessä katkerana, niin lapsiin tarttuu helpolla sellainen katkeruus myös. En puolusta eroa, mutta elämän pitää olla elämisen arvoista.
Sanoisin varoituksen sanan, et jos suhtautuu suhteeseen, asenteella "me ei erota" Se tarkoittaa myös sitä, ettei suhteeseen tarvii ainakaan puolison viihtymisen takia panostaa, et saa pitää puolisonsa... Siinähän tuo pysyy, kun ei kerran erota. Tosiasia on monasti se, et juuri noiden ajatusten jälkee saattaapi jäädä yksin ;)
Uutta/uusia suhteita voi mielestäni aloitella ihan miltä tuntuu, mut olisi hyvä pitää se uusi kumppani ihan kaverina lasten silmissä, kunnes aikaa hieman kuluu. Lapset kiintyy ihmisiin ja haluaisivat säillyttää ne suhteet niihin vanhemman "seurustelu" kumppaneihin, eihän se heidän suhde mihinkään kompastunut. Eli, jos on oikeita kavereitä ja sit se uusi kumppani, niin joko nähdään kaikkia, eikä silloin kiinnytä keheenkään liikaa tai sit ei nähdä niitä kokelaitakaan. Se lapsen äiti/isä ei saa kuitenkaan vaihtua joka vuosi tai moneen kertaan.Ajattele nyt, miltä lapsesta tuntuu, kun ei koskaan tiedä näkeekö samaa leikkikaveria enää ikinä. Viikon aikana on voineet mennä välit poikki ja sanotaan, et se ei tuu enää meille :(
Eli aikuiset menoks vaan, mut lapsen välittämistä ja läheisyyttä pitää antaa/ottaa harkiten. Ei heti uutena vanhempana lasten eteen, vaikka se tuntuiskin itsestä hienolta. Voihan retkillä olla vuorotellen Mikan, Minnan, Jaskan ja Sannan kanssa. Kyllä lapset kavereita ymmärtää, mut sit, kun se on aina se sama, ja jos se vielä vie oman isän/äidin huomion kokonaan. Sit ei ole helppo pärjätä lasten kanssa :) Sorry, tuli liian pitkä.
Kyllä kannattaa katella uus heti varalle, kun alkaa entisen kans välit viilenemään. Ja toki vaihtaa lennosta, ettei joudu yksikseen olemaan. Se on sitten lapsillekin mukavampaa, kun on paljon uusia isiä ja äitejä. Eikä oo enää syytä pitkittää entistä liittoa, kun on jo uus puolisko koeajettuna, ja kuumaksi todettu. On se sitten makiaa kun saa naapurien juorujen aiheena kulkea! Mitä sitä ois erossa totuttelemista, muuta kun että jos joskus vahingossa kutsuu uutta puoliskoa sen entisen nimellä. Kun vaan yrittää olla kutsumatta entistä uuden nimellä ennen kuin on ero tullut. Kyllä erosta selviää hyvin ja hetkessä kun on jo lohduttaja kainalossa. Lapsethan tottuu hetkessä ja tykkäävät vaan kun on hauskoja ja mukavia uusia vanhempia.
Heh!
Ootko muuten huomannu että ulkona aurinko paistaa
ja kesäkin tulee??
Et taida katkeruuksiltasi edes huomata, että elämäsi lipuu ohitsesi?
Huh! Onneksi en ole sinä...!
En minä vaan sekoita ex:n ja nykyisen nimeä. Miksikö? Kun ero miehissä on kuin kuulla ja päivällä. Lapset tykkää tästä tulevasta isäpuolestaan paljon enemmän kuin tahallaan etäiseksi jättäytyneestä oikeasta isästään. Sääli tavallaan, mutta ex:n oma valinta.
Ei ole ruoho vihreämpää aidan takana. Asiat ei vaihtamalla parane. Se eronnutkin on jätetty, minkä vuoksi? Miksi se sit olis jotenkin parempi. Liitto on liitto jossa ollaan ja selvitellään, itketään ja sovitaan. Lapset AINA etusijalla sillä he eivät ole vanhempiaan voineet valita.
Kyllä vaihtamalla paranee. Makuasia. Toista eronnutta ei ole välttämättä jätetty. Usein vain toinen hakee eroa, toinen ei haluaisi erota millään. Sitäpaitsi toisen "vika" voi olla toisen onni. Ihmisillä on erilaisia tarpeita.
Lapsia ei voi pitää etusijalla kaikessa. Lapset ovat osa perhettä kuten ovat aina olleetkin.
vaikka lapset olisivatkin etusijalla, mahtuu siihen uusi mieskin, tai nainen rinnalle..
Uusi kumppanisi on väärin lapsia kohtaan. Vie lapset vaikka mummolaan ja käy vaikka ruotsinlaivalla hoitojesi kanssa "salaa". Kun perhe on rikki niin se on rikki, mutta älä enää lyö lyötyä tuomalla ketään teennäistä isää jokapäiväiseen elämään.
Mitä tuo nyt olevinaan? Isäpuolella voi parhaassa tapauksessa olla aivan loistavat välit lapseen. Paljon paremmat kuin lapsella hänen biologiseen isäänsä. Monet lapset on isäpuoli kasvattanut aikuiseksi asti. Monella lapsella on paremmat välit isäpuoleensa kuin monella ydinperheessä elävällä lapsenlla isäänsä.
Perhe ei myöskään ole rikki vanhempien eron takia. Pikemminkin se on rikki silloin, kun asutaan yhdessä, vaikka vanhempien välit ovat rikki. Siitä kärsii kaikki. Kun vanhemmat eivät asu yhdessä, perhe muuttaa muotoaan, mutta eheytyy.
Kun kaikki tuntuu paskalta, ei hyväksytä sitä että puoliso käy työssä ja joutuu käymään ulkomaankomennuksilla vaikkain vain viikon tai parin kestäviä. On aika typerää kuunnella eron syyksi toisen työssäoloa.
Lasten pitäisi heti itse pitämään huolta itsestään, sillä äidinhän pitää saada mennä, eihän vastuu äidille kuulu, kun isän pitää pitää huolta.
Pitäisi olla vain helppoa elämää, viiniä ja laulua ja luxusta itselle.
Eipä ole ihme että eroja on paljon ja kärsiviä lapsia vieläkin enemmän, näiltä lapsilta on samalla viety usein tulevaisuus, mahdollisuus koulun käyntiin(jonka omat vanhempanne on teille kustantanut), mahdollisuus näin saada työtä jolla itsensä elättää. Lapsille ei ole kuin ryysyt päällä, itse mennään viimeisen muodin mukaan, velkaa otetaan lisää ja lisää.
No kuulehan. Ystäväni muutti juuri lapsineen erilleen miehestään, joka viettää kotimaassa aikaansa n 50 päivää vuodessa. Tuohon 50 päivään sisältyy myös lomat, joilla aina on kansainvälisiä bisnesvieraita kylässä tai matkustettiin Lapissa ym. Suomessa heidän ehdoillaan. Viikon komennuksilta käydään kotona pesettämässä pyykit ja pakkaamassa matkalaukku uudestaan.
Tuossa tilanteessa ei ole mitään hyväksyttävää tai ei-hyväksyttävää. Mutta jos haluaa edes joskus läsnäolevan puolison, niin silloin kannattaa erota. Nyt ystäväni lasten isä viettää sen vähän vapaa-aikansa joka häneltä töistään liikenee, lastensa kanssa jokatoinen viikonloppu. Tosin ihan kokonaista jokatoista viikonloppua ei vietä; mummi ja ukki hoitavat siitä puolet. Isällä on jo sunnuntaina kiire lennolle ja aamupäivä menee pakatessa.
Suomessa on maksuton koulutus, johon kaikilla, vähävaraisillakin on mahdollisuus. Aivan turhaa höpötystä, että lapsilta viedään vanhempien eron myötä tulevaisuus. Eikö syyllistämisellä ole mitään rajaa ja tolkkua?
Tietysti heti kun sopiva suhde osuu kohdalle. Lapsille ei tietenkään ihan heti kannata uutta suhdetta esitellä. Toisaalta mitä hyötyä on kuukausien tai jopa vuosien odottelustakaan?
ei se niin vain osu kohdalle, meikä ainaski valkkaa kunnolla, olen kovin kriittinen ja rima on korkealla, sen pitää olla paras, eikä toiseksi paras.
Ennemmin yksin kun huonon kumppanin kanssa.
Tottakai valkata pitää. Mutta kovin vaikea on sanoa kuka on paras eikä toiseksi paras.
jos pieniä lapsia, en tutustuttelis pitkiin aikoihin, sitten täytyy vain tavata uutta tyyppiä harvemmin alkuunsa!!! lapset kuitenkin the most important thing..!!
Olen itse samassa tilanteessa, suhde veteli viimeisiään jo vuosia, uusi suhde alkoi kun ero 'virallistui'. Minusta kannattaa ajatella itseään ja lapsiaan ei muita.
Esittele uusi suhde kun siltä tuntuu, ehkä kannattaa jutella asiasta ensin ja kertoa lapsille kuinka tärkeitä he ovat.
eipä sitä huomaa alussa jos on alkoholin kanssa ongelmia vaikka, ei kannata mennä yhteen liian nopeasti.
Yksin parempi kun et elämä muuttuu eron jälkeen vielä pahemmaksi uuden kanssa.
Mieheni suhde toiseen naiseen oli alkanut jo vuosi sitten. Tapasivat samalla kurssilla toisella paikkakunnalla. Melkein heti vaistosin, että nyt ei ole kaikki kuten ennen. Pyysin ja rukoilin monta kertaa, kerro kerro. Pyysin sanothan ensin minulle jos sulla on toinen nainen? Hän lupasi, mutta ei sittenkään.. Kaikki klassiset merkit: kylmyys, välinpitämättömyys, kännykässä puhumiset säännöölliseen aikaan kun lähti lenkille. Poissaoloja, keksittyjä reissuja..Ilkeät puheet mulle ja kotona asuville tytöille. Toinen tytöistä 16, toinen 11v. Vanhemman tytön kanssa pystyin puhumaan kuinka rikki oon isän käytöksestä mua ja meitä kohtaan. Loppuhuipennus pari päivää sitten, "työmatkalla" pari päivää, tiesin ja taas soitin ja rukoilin kerro! Lupasi kun tulee. Ei kertonut, ei ketään toista ei ole. Täydellisen kylmyyden vallitessa nukkumaan, itkin siinä vieressä sikiöasennossa hiljaa.. Ei minkäänlaista vastakaikua. Hiivin aamuyöllä hänen repulleen ja kas! Siellähän oli sen naisen työvuorotaulukko ja kuva! Vein sen hänelle, yritti vielä huutaa että ei toisen kassia saa tonkia! Menin täysin shokkiin ja sain paniikkikohtauksen. Keittiön lattialla maatessani hetken aikaa kokosin itseni. Minulla oli aamuvuoro alkamassa. Hän tuli juttelemaan, mutta kaiken sai kiskoa ulos. Voitko jättää hänet? En tiedä. Rakastatko häntä? En tiedä. Rakastatko minua? En tiedä. Menin töihin,mutta koska olen hoitotyössä, katsoimme paremmaksi lähteä pois. Tärinästä ei tullut loppua, olin aivan shokissa. Vaikkakin vuoden piina tuli nyt julki se sattui niin syvälle syvälle..ja sattuu vieläkin..
Olen pahoillani tilanteesta, mutta olet kuin exäni. Minä en voinut sietää että tonki tavaroitani ja se olikin suhteemme viimeinen niitti. Exäni tutki kaiken: kännykkäni, sähköpostini, kirjepostini, päiväkirjani.. Minulla ei ollut mitään yksityisyyttä vaan kaikki olisi pitänyt kuulua myös miehelleni, ajatuksenikin. Ei sellaista normaali omilla jaloillaan seisova ihminen kestä lähtemättä.
Oliko miehelläsi aluksi edes suhdetta vai ajatteliko kuten minä: ihan hyvin voin alkaa toisen kanssa kun kotona kuitenkin istui epäilijä ja nuuskija. Mies soitteli kun lähdin kävelylle nippeliasiaa ja jos puhelin oli varattu (naispuolinen kaveri soitti) olin ilman muuta juttelemassa jonkun miehen kanssa. Sen neuvon annan: älä ala vetämään tyttöjäsi itkuihisi ja surkeaan oloosi. Vaikutat ylireagoivalta roikkujalta (kuten exäni). Jos toinen haluaa mennä, anna mennä. Toista ei voi sitoa, omistaa tai pakottaa.
Ajattelinkin juuri että se saa sitte jäädä tähän yhteen kirjoituskertaan jos tollasia vastauksia tulee. Sää et kuule tiiä mun jutusta pätkän vertaa.Etkätuu kuule enää koskaan kuuleenkaan. LUUSERI oot ite.
Toi on niin tota ja sama toisinpäin. Vaikka kumppani käyttäytyisi hyvin, ei tutkisi s-posteja, kännykkää, ei soittaisi varmistussoittoja yms. Vaan pelkästään miettii ääneen päivittäin "en ymmärrä miksi olet minun kanssa?" "Olet liian hyvä minulle" "jätät minut kuitenkin" jne. Niin ei tällaistakaan normaali ihminen jaksa.
Joo, mä ainakin ymmärrän sua, aina yksin..
Oot sellainen, joka kaipaa rakkautta suhteeseen ja siihen kuuluvaa luottamusta.
Helppo on tulla tänne tuollaisten "kylmien" tilittään, kuin he eivät välitä sellaisesta tiiviistä, yhteisestä elosta, vaan kumppani saa mennä ja tulla ja käydä vieraissa, eikä tunnu missään!
Minullakin on sellaisia tuttavapariskuntia, jotka viis veisaavat kumppaniensa reissuista, eivätkä todellakaan välitä heistä niin paljoa, että edes kiinnostaisi, miksi ei kumppani koteudu yöksi..
Ajattelevat vain, että no, kyllä se aikuinen ihminen tietää, mitä tekee..
Tuollaisissa suhteissa ei rakkautta ole, vaan se perustuu enempi sellaiseen kaverijuttuun..
Sinun "vikasi", aina yksin, on vain se, että olet rakastunut mieheesi, mutta hän on tyypillinen mies, eikä sotke tunteitaan peliin.
Harvassa ovat ne miehet, jotka osaavat naistaan rakastaa.
Sellaiset liitot on harvassa. Niitä kadehditaan...
Mutta ole huoleti, sinunkin rakkautesi mieheen kyllä kuolee, kun tarpeeksi huonosti kohdellaan.
Aluksi on vaikeaa, mutta selviät siitä, niin minullekkin kävi.
kyllä ihmisellä saa olla uusi puoliso vaikka lapset on pieniä.on turha vedota omiin katkeriin tunteisiin lasten kautta,jos ero on ollut esim.riitaisa tai kolmansia osapuolia sisältävä..jos isä tai äiti ei uuden puolison löydyttyä anna lapselle huomiota tai hylkää kokonaan,niin onko jo ennen sitä eroakaan ollut mikään tähtivanhempi?tosiasia on,ettei ihmistä,ei edes lasta voi suojella kaikelta maailman pahalta ja epämukavilta tai uusilta asioilta vaikka kuinka se tuntuisikin hyvältä.elämässä sattuu ja tapahtuu,ja itsestään huolta pitävällä (ja onnellisella) vanhemmalla riittää energiaa myös pitää huolta lapsista.parasta mitä vois tehdä olis opettaa lapset hyväksymään ettei kaikkea saa mitä haluaa,ja että vastoinkäymisistä selvitään.sitten ne ei ehkä aikuisena syö miljoonaa eri mielialalääkettä ja yritä itsemurhaa kun lemmikkimarsu kuoli,siks ettei niitä koskaan opetettu käsittelemään surullisia/epämukavia asioita.täytyy vaan olla tukena ja näyttää ettei ite ole lähdössä minnekkään,eikä kuluttaa aikaa ja energiaa sen miettimiseen mitä toinen on tehnyt vanhempana väärin yms..tän viestiketjun alottajalle vois sanoa,et tiedät sen varmasti itse kun oot oikeasti valmis,todennäköisesti eri vastauksia tulee yhtä paljon kun on vastaajia.
Juuri noin. "..jos isä tai äiti ei uuden puolison löydyttyä anna lapselle huomiota tai hylkää kokonaan,niin onko jo ennen sitä eroakaan ollut mikään tähtivanhempi".
Minusta on kummallista, että täällä paasataan miten paljon traumoja ero lapselle aiheuttaa. Todellisuudessa lapsi ei välitä kovinkaan paljon vanhemmasta, joka ei huolehdi hänestä ja johon hänellä on viileät välit. Tähän ei vaikuta onko lapsen vanhemmat liitossa vai eronneet.
Isä- ja äitipuoliin puolestaan suhtaudutaan usein kuin hirviöihin. Monet tuntemani vanhempipuolikkaat ovat olleet tosissaan mukana puolison lapsen/lasten elämässä. Jopa siinä määrin, että lapsilla on paremmat välit etenkin isäpuoleensa kuin biologiseen isäänsä.
Ap:lle sanoisin, että ihminen on valmis uuteen suhteeseen silloin kun hän tuntee olevansa valmis eikä järkikään sano vastaan.
aikuiset lapset ei tarvii kärsiä isä- tai äitipuolesta. Eikä aikuisille lapsille sanota jomman kumman uutta puolisoa isä tai äiti puoleksi. On isän uus tai äidin uusi puoliso.19
4v. asustellu yksin, eikä eron jälkeen ollut "katseltuna" uutta heti valmiiksi. Ei enää samaa toiste.
Se on kuule ihan silloin, kun itse tykkää aloittaa uuden suhteen ja sopiva osuu kohdalle. Ei sitä kukaan muu voi päättää :).
Lapsille kannattaa esitellä uusi mielitietty silloin, kun nuorena katsoi olevansa valmis esittelemään poikakaverinsa vanhemmilleen. Eikö olekin hyvä nyrkkisääntö :D?