mun sisarukset syyllistää minua, kun en ole perheeni kanssa tekemissä. Olen seksuaalivähemmistöön kuuluva ja äitini ja osa sisarukseni eivät hyväksyneet elämänmuutostani. Tässä on nyt mennyt muutama vuosi ja asiat ei ole muuttuneet miksikään ja ei varmaan tule muuttumaankaan. Joskun soittelen ja kyselen kuulumisia, mutta ei kertaakaan kysytä mitä minulle kuuluu ja ei niitä kiinnosta mun elämä niin miksi kävisin , kun ovat ilkeitä ja kohtelevat huonosti..Nyt kun vihdoin hyväksyin sen tosiasian, että asiat ei tästä muutu niin minulla on paljon helpompaa, kun ei tarvitse käyttää enää energiaa tämän asian puimiseen. Minulla on asiat hyvin ja mukava kumppani. Kesänlapsi
tsilleen
15~11
1101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen seksuaali enemmistöön kuuluva, enkä missään tekemisissä vanhempieni kanssa. Että ihan normaalia toi tuollanen. He elävät omillaan ja omissa oloissaan, omilla arvoillaan. Itse erosin kirkosta, ja ajattelen omilla aivoilla. Tietysti yritettiin kuroa välillämme olevaa kuilua umpeen, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Riitaa riidan perään. Nyt ei olla missään väleissä. Yksinkertaisesti emme ymmärrä toisiamme. Vanhempani on liian vanhoollisia ja emme voi välttyä arvoristiriidoilta. Sekä siltä ikävältä depressiosävytteiseltä nälvimiseltä. Kun elän omaa elämää, en tarvitse pelkistävää ja kaiken musertavaa kritiikkiä sellaisilta ihmisiltä joille ne eivät kuulu. Itsenäistyminen on välillä tällästä. Pitää pitää puolensa.