kaikki wc-pöntöstä alas

Ei. Tuo uusi tunne voi mennä hyvinkin nopeasti ohi ja saat seuraksesi ikävän ja katumuksen ja syyllisyyden siitä, kuinka olet rikkonut oman perheesi ja rakkaan puolisosi elämän. Mene ennemmin juttelemaan tuntemuksistasi jonnekin asiantuntijalle ja yritä saada miehesi mukaan.

Höpsis!
Ne kuule kaikki avioliitot kulahtaa viimeistään parinkymmmenen vuoden päästä, ja miehistä tulee mykkyyden mestareita!, joten anna palaa vaan, jos nuoremman oot löytänyt!
Onhan se silti sekin "uusi" jo aikuinen mies ja kokemuksesta voin sanoa, että seksi on aivan mahtavaa tuon ikäisen miehen kanssa!
Mitäs olet niinkuin muka menettämässä?
Mykän jurottavan ukon, jonka kanssa pitäisi tulevat eläkepäivätkin kestää?
Herranen aika, mikä kauhukuva!! :O
Mitä muuta "menetät"?
Omaisuutenneko? Jakoonhan ne kaikki menee ja mitä sitä ylisuurella
talollakaan enää tekee, liikaa vaivaa koko lukaalista, kun oikein mietit..
Et todellakaan menetä mitään muuta, päinvastoin SAAT paljon...

marjaliisa, marjaliisa,marjaliisa! Voi sentään sinua. Kokemusta on varmaan monella. Ja useimmat niistä päättyneet kyyneliin.

Ihan ensimmäiseksi se "fakta" joka opetetaan teineille terveystiedon tunneilla. Ihastus/ rakastuminen on tunne joka kestää vain hetken. Siinä ominainen piirre on se, että ei nähdä toisessa ihmisessä ihmisen (inhimillisiä) huonoja puolia. Eli tunteen huumassa nähdään, tunnetaan ja koetaan vain niitä, jotka ylläpitävät sitä ihastusta. Tiedoksesi; se menee ohi! Yhtä vääjäämättömästi kuin tämä loppumattoton talvi.

Rakastaminen on se tunne kun nähdään toisen huonot puolet, mutta halutaan niistä huolimatta elää ja jakaa elämä toisen kanssa. Se kysyy pitkässä suhteessa joskus sitä tahtoa, kun aina ei tunnu kaikki niin hunajaiselta. Kun elämä, arki ja lapset koettelevat. Sillä ne koettelevat. Varsinkin jos omat odotukset ovat sellaiset, että suhteen pitäisi toimia ja pysyä fressinä "kuin itsestään". Niin ei ole.

Kohdallasi olet päässyt kerran saman peiton alle ja uutuudenviettävä seksi on tuntunut paremmalta kuin koskaan. Mikä ettei! Varmaan on. Mutta pelkkien postien avulla et tätä toista tunne ihmisenä yhtään sen enempää kuin mitä hän haluaa sinun itsestään tietävän.

Avioliittosi voi olla kuolemassa ja lopussa. Mutta hoida se alta pois. Eroa, käy läpi loppumiseen johtaneet syyt. Joskus se pahoinvointi ja sen alkusyy voi tuijottaa peilistä takaisin. Tyytymättömyyden omaan elämään siirtää niin hirvittävän herkästi tyytymättömyydeksi suhdetta kohtaan. Yleensä tähän syyllistyvät naiset. Henkilökohtaista kokemusta on!!! Pysähdy miettimään, että kaipaatko itse jotain elämääsi? Haasteita, jännitystä jne. Ethän vain odota toisen ihmisen palvelemalla antavan nämä tunteet sinulle kun sinä vain itstut ahterillasi ja odotat huimia tunne-elämyksiä?

Eli vastuu sille, jolle se kuuluu. Oma hyvinvointisi kuuluu sinulle, sitä ei kukaan tarjottimella eteesi kanna. Vaikka se onkin niiin houkutteleva vaihtoehto.

Ah, ihastuminen! Miten ihana tunne. Naimisissakin ollessa saa ihastua ja fantasioida. Ei maailma katoa ympärilta papin aamenen jälkeen, mutta kaikkeen ei pidä mennä mukaan, vaikka houkuttaisi, Se on aikuisuutta ja vastuuta.

Ja oma kokemus on se, että mukaan menin. Ja kun silmät aukesi, niin ympärillä näkyi paljon rumia asioita. Satutettuja ihmisiä ja tuskaa. Olisipa siinä ollut vielä jokin pakotie sen katsomisesta, mutta ei. Kohdattava oli. Ja oppirahat oli kalliit ja maksaminen teki kipeää. Varsinkin kun myös lapset joutuivat maksumiehiksi.

Lapset kyllä selviävät, jos eron hoitaa kypsästi ja aikuismaisesti. Silloin kun tietää ja kantaa vastuun siitä, että on vanhempi. Ei unohda sitä vaikka haaroissa kutittelisi ja mieli olisi kuin teinillä.

Ja marjaliisa, unohda jo hölmö marttyyriuhrausteemasi. Et sinä mitään uhraa. Sinä olet pettäjä, ja olet jo nyt teollasi tehnyt pahaa niille, joita olet päättänyt rakastaa ja suojella. Katsoppa nyt rauhassa peiliin ja lopeta moiset naurettavat, epämiehekkäät vingunnat