Hieman taustaa.. Mulla on ennestään kaksi lasta. Alettiin seurustelemaan viime kesänä, ja kesä menikin kivasti.
Huomasin jossain vaiheessa että sillä on ihan tajuton kiire edetä suhteessa. Se alkoi puhumaan yhteenmuutosta ekan kerran jo kun seurustelua oli noin kolme kuukautta takana,
ja aikalailla samoihin aikoihin se puhui kuinka lujaa haluaa omia lapsia.
No mikäs siinä, kyllä mäkin ehkä joskus haluan, mutta....tilanne tällä hetkellä on se että,
mun pitäis NYT tietää haluanko parin vuoden sisällä lapsia vai en,
voiko tuohon vastata? en voi luvata,koska en tiedä haluanko vielä silloin :(
Ymmärrän täysin että hän haluaa omia lapsia, ja tiedän että olisi pitänyt tajuta jo aikoja sitten että näin käy, mikäli aloittaa suhteen lapsettoman miehen kans.
Se hokee mulle jatkuvasti kuinka sitä ikää jo on (30) eikä ole aikaa odottaa vuosia, ja mikäli mä en halua lasta, niin turha jatkaa suhdetta.
Saan jatkuvasti kuulla kuinka sillä on haaveita, jotka kuulemma toteuttaa, mun kans tai sit ilman mua.
Niin, ja me ei vielä edes asuta yhdessä, riidellään jatkuvasti tuosta vauva-asiasta, ettei yhteenmuutosta olla paljoa enää puhuttu, paikkakunnan se on kyllä valinnut, johon mä taas en olisi valmis muuttamaan :/
Miehellä on aika pomottava luonne, koskaan ei ole väärässä, ja päättää asioista aina molempien puolesta... oon siitä sanonut sille, mutta aina se on asian kääntänyt tyylliin "et säkään mikään täydellinen ole"-puheisiin.
Ja se etten halua vielä kolmatta lasta, on sen mielestä väärin, oon kuulemma itsekäs,enkä ajattele miltä toisesta tuntuu.
Välillä alkaan jo itsekin uskomaan että näin on :(
Eli toisin sanoen se ei mitenkään voi hyväksyä sitä että haluaisin ensiksi seurustella muutaman vuoden, muuttaa yhteen ja elää yhdessä, ja vasta sen jälkeen voisi alkaa miettimään perheenlisäystä.
Parhaalle ystävälle kerroin tästä, ja se sanoi suoraan että jos noin kiire on saada oma lapsi, niin tehköön sen jonku muun kans :/
En silti haluaisi luovuttaa.
Mutta en myöskään tiedä mitä tehdä :(
Huomasin jossain vaiheessa että sillä on ihan tajuton kiire edetä suhteessa. Se alkoi puhumaan yhteenmuutosta ekan kerran jo kun seurustelua oli noin kolme kuukautta takana,
ja aikalailla samoihin aikoihin se puhui kuinka lujaa haluaa omia lapsia.
No mikäs siinä, kyllä mäkin ehkä joskus haluan, mutta....tilanne tällä hetkellä on se että,
mun pitäis NYT tietää haluanko parin vuoden sisällä lapsia vai en,
voiko tuohon vastata? en voi luvata,koska en tiedä haluanko vielä silloin :(
Ymmärrän täysin että hän haluaa omia lapsia, ja tiedän että olisi pitänyt tajuta jo aikoja sitten että näin käy, mikäli aloittaa suhteen lapsettoman miehen kans.
Se hokee mulle jatkuvasti kuinka sitä ikää jo on (30) eikä ole aikaa odottaa vuosia, ja mikäli mä en halua lasta, niin turha jatkaa suhdetta.
Saan jatkuvasti kuulla kuinka sillä on haaveita, jotka kuulemma toteuttaa, mun kans tai sit ilman mua.
Niin, ja me ei vielä edes asuta yhdessä, riidellään jatkuvasti tuosta vauva-asiasta, ettei yhteenmuutosta olla paljoa enää puhuttu, paikkakunnan se on kyllä valinnut, johon mä taas en olisi valmis muuttamaan :/
Miehellä on aika pomottava luonne, koskaan ei ole väärässä, ja päättää asioista aina molempien puolesta... oon siitä sanonut sille, mutta aina se on asian kääntänyt tyylliin "et säkään mikään täydellinen ole"-puheisiin.
Ja se etten halua vielä kolmatta lasta, on sen mielestä väärin, oon kuulemma itsekäs,enkä ajattele miltä toisesta tuntuu.
Välillä alkaan jo itsekin uskomaan että näin on :(
Eli toisin sanoen se ei mitenkään voi hyväksyä sitä että haluaisin ensiksi seurustella muutaman vuoden, muuttaa yhteen ja elää yhdessä, ja vasta sen jälkeen voisi alkaa miettimään perheenlisäystä.
Parhaalle ystävälle kerroin tästä, ja se sanoi suoraan että jos noin kiire on saada oma lapsi, niin tehköön sen jonku muun kans :/
En silti haluaisi luovuttaa.
Mutta en myöskään tiedä mitä tehdä :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et voi mennä ja luvata että haluat lapsia ja juuri silloin kun lupaat
koska siinä tapauksessa miehesi suuttuu kun et pysty pitämään lupausta.
Sinun täytyy hänen kanssaan puhua ja sanoa ettei tällaisessa asiassa
voi luvata mitään tarkkaan eikä hän voi painostaa.
Hän joko ymmärtää sen tai sitten ei mutta sinun on tehtävä niin kuin
itsestäsi parhaalta tuntuu.
Sanot että tarvitset aikaa.
Kiirehtiminen ei auta mitään.Aika sen näyttää.
Kyllä toisen kanssa täytyy tilannetta katsoa pidempään ja tuntea
toinen tarpeeksi hyvin että voi hänen kanssaan perheen perustaa.
Sanot hänelle tosiasiat.Valintahan on kuitenkin sinun.
Minulle tulee tunne, että miehesi on päättänyt saada lapsen väkisin.
Minä en olisi valmis edes harkitsemaan lasta noin pienen tuntemisen jälkeen. Jotenkin tuntuu, että täytyy saada joku nainen raskaaksi, jotta ei voisi jättää häntä, kun on lapsi. Käytyös voi muuttu sen jälkeen aivan toiseksi.
Mies voi tulla isäksi minkä ikäisenä tahansa. Onko mies ihan varma, että hän voi saada lapsia?
Miten sitten toimitaan.
Mennäänkö lapsettomuushoitoihin? Lapsettomuus voi olla yksi vaihtoehto. Aina kaikki parit eivät saa lapsia. Vika voi olla miehessä, naisessa tai jopa parissa yhdessä, mutta erikseen eri kumppanin kanssa onnistuu lapsen saanti.
Kyllä minulla soisi päässä aika lujaa, jos minun mieheni olis päättänyt ilman neuvotteluja tai muuta sellaista, jo valmiiksi minne paikkakunnalle muutettaisiin, kun muuttaisimme yhteen.
Onko paikkakunta vielä sellainen, jossa kummallakin on mahdollisuus käydä työssä, ystäviä tai sukulaisia? Ihan yksin tuntemattomalle paikkakunnalle? Ei kiitos minulle.
Ennen lasta sinun kannatttaa asua miehen kanssa ainakin reilu vuosi yhdessä ja katsoa kuinka hän tulee toimeen sinun lastesi kansssa.
"Sanot että tarvitset aikaa"
Tämä lause on myrkkyä sen korville, kun sitä aikaa nimenomaan ei ole.
Kysyin siltä mitä jos en enää saisi lisää lapsia, vastaus oli "mikset saisi?"
Mutta jos näin olisi, niin mitä sitten tapahtuu, pystytkö elämään sen kanssa,vai jätätkö mut? "no, tuollaista on turha nyt miettiä".
Miksei me voida edetä suhteessa rauhalliseti ja varmasti? "mun pitää tietää missä mennään, en alkaa odottamaan vuosia turhaan, jos sit et haluakaan lasta".
Että tällaisia keskusteluja..
Mulla on itsellänikin käynyt mielessä että lapsen se haluaa, vaikka väkisin,
ja aina kun rakastellaan (kumin kans), niin joka kerta mun on itse nähtävä että se kumi todellakin ON päällä :/
Paikkakunta johon mieheni haluaa on sen verran lähellä, että pystyisin pitämään nykyisen työpaikkani, toki matka pitenee.
Mutta lasteni koulu on nyt tässä vieressä, ja molemmat (eka-ja kolmasluokkalaiset) tykkää asua tässä, on paljon kavereita ja harrastuksia tässä lähellä.
En siis todellakaan haluaisi muuttaa pois.
Jos mies ei voi odottaa, anna sen mennä. Tuo nimenomaan kuulostaa siltä, että hän vain haluaa lapsen hinnalla millä hyvänsä. Haluatko sä olla suhteessa, jossa tärkeintä ei ole se teidän suhde vaan kaikki on kiinni siitä, suostutko hankkimaan lapsen mahdollisimman pian miehen kanssa, jota et vielä oikeastaan edes tunne? Eikä hirveän hyvältä kuulosta sekään, että mies yhtään ajattelematta sua tai sun lapsiasi (vaikka hänen ilmeisesti pitäisi olla tosi lapsirakas vaatimuksistaan päätellen...) haluaisi viedä teidät kaikki pois kodistanne ja tutusta ympäristöstänne.
Mun mielestä ei ole itsekästä olla suostumatta tuollaisiin vaatimuksiin näin lyhyellä aikataululla. Ja vaikka se olisikin, niin tämä olisi erittäin hyvä hetki sitten olla itsekäs. Ja ajatella sun lapsia. Miksi hankkisit lapsen, kun suhde ei ole vakaalla pohjalla? Miksi hankkisit lapsen miehen painostuksesta? Miksi muuttaisit mukavalta seudulta pois, jonnekin missä et halua asua, ja veisit vielä lapset pois koulunsa ja kavereidensa luota miehen painostuksesta? Jos joku tässä käyttäytyy itsekkäästi, niin se on kyllä mies.
Mistä maailmassa sinä loydät aikaa juosta miesten perässä kun sinulla on pari pienokaista , alaikäistä (alle 18vuotiasta) huollettavanasi?
Miksi sinä hakemalla haet ongelmia elämääsi? Sinulla on (toivottavasti) terveet lapset jotaka toistaiseksi ovat sinusta riippuvaisia. Vietä aikaa heidän kanssaan, ohjaa, opeta ja huolehdi heidän harrastuksistaan (nuo veivät oman aikani lähes 101% omien lasteni kanssa!)
Ole huoletta, sinä tulet saamaan tarpeeksi ajatusten purtavaa viimeistään kun lapsesi varttuvat ja tulevat murrosikään.
Jos nyt joku hörhö höpisee "siellä se Oppeliini taas vastustaa äidin huoraamista" niin hän on täysin oikeassa. Ystäviä tietenkin täytyy olla! Muutenhan elämä olisi sairahtavaa, mutta laittaa jotkut miehet omien lasten edelle, on väärin. Tietenkin voit pitää tuon "miehen" ystävänäsi, muuta älä missää tapauksessa tuo häntä kotiisi, vielä vähemmän edes haaveile sen kotiin muuttoa! Tehdä lisää lapsia.....?! Mitähän jos keskittäytyisit nyt hoitamaan kunnialla jo tekemäsi lapset täysi-ikäisiksi.
Lapset ovat sinun huolellisesti ja harkiten hankkimat velvollisuutesi vähintään täysi-ikäisyyteen saakka. Tuo aika menee niin nopeasti. Ennenkuin huomaatkaan he ovat pois siipiesi alta ja omillaan.
Mikäli sinä täysin panostat heihin nyt, annat heille 100% huomiosi, aikasi ja rakkautesi, korjaamasi korko on tuhat kertainen. Se on nimeltään pitkän tähtäimen investointi.
Laiminlyo se ja saat kärsiä loppuelämäsi!
Tässä tarinassa ei ole roistoja. Ratkaisukin on yksinkertainen: eroatte. Lapsen hankkiminen on ehkä elämän tärkein asia. Päästä mies menemään.
Kiitos vastauksista!
Oppeliinille sen verran että,
tottakai panostan lapsiini, ne on mun koko elämä
Joskus ei auta un luopua.
Hyvä että päästät menemään tuon miehen, mä uskon ainakin sun kertomuksen perusteella, että teet oikein kaikkia kohtaan, itseäsi, lapsiasi ja jopa sitä miestä. Sä olet fiksu nainen ja tulet pärjäämään :) Mä ymmärrän, että just haluaisi suhteen ja toiveista ja haaveista on vaikee luopua, niinkun aina: eihän kukaan erota halua, vaan suhteen joka toimii. Ja ainahan se on surullista, jos se suhde ei sitä ole, kyllä mä olen aina ainakin miettinyt ja silti surrut. Joten sä olet ihminen ja hyvä niin.
Mutta itsekäs sä et ole, vaan tervejärkinen kohtuullisen nuori nainen ja äiti, jolla on kyllä aikaa etsiä sopiva mies ja kuten jo alussa sanoin, sä teet fiksusti ja kaikille oikein.
Onnea jatkoon :)
Kiitos!
Jollain tavalla jo tiesinkin ettei tämä suhde tule toimimaan,
mutta jotenkin helpotti saada kirjoittaa tänne ja saada varmuus tästä päätöksestä :)
Nyt pitää vaan miettiä miten tuon asian esille, sillä kun on taipumusta hermostua aika lujaa pienistäkin asioista.
Kuulehan Itsekäs. Kyllä sun tarvi elää yksin lapsiasi varte. Viimeine asia mitä lapsesi tarvi on heidän kiintyä sinun kotiin tuomiin miehiin. Miehiin jotka sitten yht'äkkiä repaistään pois heidän elämästään. Kuten oikeaoppisesti tämän miehen kohdalla.
Millasen kuvan sinä annat lapsillesi naisista käyttäytymällä tuolla tavoin? Entä miehistä? Onko tarkoituksesi näyttää että ihmiset ovat vain kertakäyttotavaraa. Heitä tuodaan kotiin ja kun jokaine tuntee toisensa, kaikki romuutetaan. Vain sen takia kun äiti kaipaa sitä "läheisyyttä".
Pidä hyvä nainen ystäviä, mutta älä laahaa nitä lastesi näkyville ennenkuin olet vuoren varma että juuri se mies on teidän perheeseen sopiva ja että lapsesi hyväksyvät hänet.
Mies kuulostaa aika pelottavalta. Liian paljon, liian nopeasti. Vaativuus, yksipuolinen päätöstenteko ja kaikkien ongelmien syyn vierittäminen tavalla tai toisella sinun niskoillesi... ei ole ihan asiat kohdallaan.