Taustaa: Veljelläni on koko ikänsä ollut mielenterveysongelmia, ja diagnoosi on vaihtunut vuosien kuluessa. Tällä hetkellä syö lääkkeitä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Hän on myös verrattavissa ehkä varhaisteiniin aikuisen miehen vartalossa. Hänellä ei ole tilannetajua, kiukuttelee kuin uhmaikäinen, eikä ymmärrä ns. sosiaalisia sääntöjä. Hän ajaa lähimpänsä usein raivonpartaalle ajattelemattomuudellaan, mutta yritämme ymmärtää, että hän on sairas.
Nyt veljeni on löytänyt naisystävän. Onhan hänellä noita ollut tietysti ennenkin, mutta tämä suhde on vakavampi. He ovat tunteneet toisensa muutaman kuukauden, ja tyttö on nyt muuttamassa veljeni luokse. Tyttö itse on vastavalmistunut ammattikorkeakoulusta ja oikein herttaisen ja intellektuellin oloinen ihminen. Minusta tuntuu pahalta sanoa näin omasta veljestäni, mutta en vain käsitä, miksi sellainen ihminen haluaa elää parisuhteessa veljeni kanssa?
Olen arvellut, että koska ovat tunteneet niin vähän aikaa, ei tyttö ehkä ole vielä nähnyt veljestäni koko totuutta. Tietysti haluan uskoa, että suhde kestää, veljeni on onnellisempi kuin aikoihin. Minä vain tiedän, mitä hän osaa karmeimmillaan olla:
Minä ja kaksi muuta siskoani olemme usein juosseet asunnosta ulos, kun veljemme on kiukustunut jostain, esim. jos äiti pyysi häntä tiskaamaan. Veljeni on suuttuessaan silmitön, hän käyttäytyy todella aggressiivisesti ja väkivaltaisesti. Olemme monesti joutuneet soittamaan poliisin, kun hän on alkanut paiskia esineitä ympäri vanhempieni asuntoa, uhannut tappaa, yrittänyt kuristaa tai lyödä keittiöveitsillä jne. Hän pystyy vahingoittamaan.
Hän osaa olla myös todella ilkeä ja tietää miten iskeä ihmisen heikoimpaan kohtaan. Hän on pilannut monta meidän siskojen ystävyyssuhdetta valheillaan ja käytöksellään.
Sitten taas parempina päivinä hänen kanssaan voi keskustella niitä näitä aivan kuin kenen tahansa muun kanssa. Hän ei osaa katua tekojaan, vaan sitä vastoin vaipuu itsesääliin ja odottaa häntä lohdutettavan. Jos näin ei käy, hän uhkaa itsemurhalla. Jos tämä ei toimi, alkaa taas aggressiivinen käytös. Voitte siis ehkä ymmärtää, että elämä hänen kanssaan on varsin kuluttavaa.
Pelkään myös tämän uuden tyttöystävän puolesta. Entä kun heille tulee ensimmäinen riita? Ja se varmasti tulee, kun ovat nyt yhteenkin muuttamassa. Veljeni ei kestä minkäänlaista neuvomista, mihin varmasti tytön kanssa törmää, kun kotitöitä yhdessä hoidetaan.
Olen miettinyt, pitäisikö minun puhua tämän tytön kanssa, mutta se ei tunnu hyvältä ajatukselta. Se vaikuttaisi siltä, että mustamaalaan veljeäni, tai että en tahdo heidän suhteensa onnistuvan. Tyttö saattaisi myös ajatella, että en pidä juuri hänestä. Haluaisin myös, että veljeni saisi aloittaa suhteen puhtaalta pöydältä. Niin, ettei hän ole sairautensa määrittelemä.
Miten tässä tulisi menetellä? Järkevintä on kai pysytellä sivussa.
Nyt veljeni on löytänyt naisystävän. Onhan hänellä noita ollut tietysti ennenkin, mutta tämä suhde on vakavampi. He ovat tunteneet toisensa muutaman kuukauden, ja tyttö on nyt muuttamassa veljeni luokse. Tyttö itse on vastavalmistunut ammattikorkeakoulusta ja oikein herttaisen ja intellektuellin oloinen ihminen. Minusta tuntuu pahalta sanoa näin omasta veljestäni, mutta en vain käsitä, miksi sellainen ihminen haluaa elää parisuhteessa veljeni kanssa?
Olen arvellut, että koska ovat tunteneet niin vähän aikaa, ei tyttö ehkä ole vielä nähnyt veljestäni koko totuutta. Tietysti haluan uskoa, että suhde kestää, veljeni on onnellisempi kuin aikoihin. Minä vain tiedän, mitä hän osaa karmeimmillaan olla:
Minä ja kaksi muuta siskoani olemme usein juosseet asunnosta ulos, kun veljemme on kiukustunut jostain, esim. jos äiti pyysi häntä tiskaamaan. Veljeni on suuttuessaan silmitön, hän käyttäytyy todella aggressiivisesti ja väkivaltaisesti. Olemme monesti joutuneet soittamaan poliisin, kun hän on alkanut paiskia esineitä ympäri vanhempieni asuntoa, uhannut tappaa, yrittänyt kuristaa tai lyödä keittiöveitsillä jne. Hän pystyy vahingoittamaan.
Hän osaa olla myös todella ilkeä ja tietää miten iskeä ihmisen heikoimpaan kohtaan. Hän on pilannut monta meidän siskojen ystävyyssuhdetta valheillaan ja käytöksellään.
Sitten taas parempina päivinä hänen kanssaan voi keskustella niitä näitä aivan kuin kenen tahansa muun kanssa. Hän ei osaa katua tekojaan, vaan sitä vastoin vaipuu itsesääliin ja odottaa häntä lohdutettavan. Jos näin ei käy, hän uhkaa itsemurhalla. Jos tämä ei toimi, alkaa taas aggressiivinen käytös. Voitte siis ehkä ymmärtää, että elämä hänen kanssaan on varsin kuluttavaa.
Pelkään myös tämän uuden tyttöystävän puolesta. Entä kun heille tulee ensimmäinen riita? Ja se varmasti tulee, kun ovat nyt yhteenkin muuttamassa. Veljeni ei kestä minkäänlaista neuvomista, mihin varmasti tytön kanssa törmää, kun kotitöitä yhdessä hoidetaan.
Olen miettinyt, pitäisikö minun puhua tämän tytön kanssa, mutta se ei tunnu hyvältä ajatukselta. Se vaikuttaisi siltä, että mustamaalaan veljeäni, tai että en tahdo heidän suhteensa onnistuvan. Tyttö saattaisi myös ajatella, että en pidä juuri hänestä. Haluaisin myös, että veljeni saisi aloittaa suhteen puhtaalta pöydältä. Niin, ettei hän ole sairautensa määrittelemä.
Miten tässä tulisi menetellä? Järkevintä on kai pysytellä sivussa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tätä voisi pohtia enemmän, ja voit itsekin lueskella tai kirjoitella seuraavissa osotteissa mutta totuus on kuitenkin:
He ovat aikuisia ihmisiä, jotka tekevät valintansa vapaasta tahdostaan.
http://karhusahaa.vuodatus.net/
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5650
http://www.mielenterveys-taimi.fi/verkko/keskustelu/aiheet/bibolaari_h/index.php
Kaunis kiitos sinulle näistä linkeistä. Enpä ollut huomannutkaan, että täällä suomi24:ssäkin on olemassa asialle ihan oma keskustelupalstansa. Siirrynkin sinne lueskelemaan.
Ymmärrän huolesi ja mielestäni naisella olisi oikeus tietää veljesi sairaudesta. Toki, he ovat aikuisia ihmisiä kumpikin - kuten edellä mainitaan - mutta jos veljesi satuttaa naista, niin tunnet varmasti syyllisyyttä.
En sano, että sinun pitää kertoa naiselle kaikki - voihan olla, että veljesi oli sinulle ja siskollenne paljon "pahempi" koska olette hänen läheisiää. Läheisillehän sitä yleensä näytetään paljon enemmän, kuin muille.....
Miettisin kuitenkin asiaa, juttele ensin vaikka veljellesi ja kysy (jos siis voitte keskustella asioista yhtään?) onko hän kertonut tyttöystävälleen sairaudestaan ja miten hän voi jne. Kerro, että olet onnellinen hänen onnestaan ja toivot sen kestävän - ehkä hän uskaltautuu sitten puhumaan asiasta tyttöystävälleen, ellei ole niin jo tehnyt.
Mutta kun yhteen muutetaan, siitä tyttöystävästä tulee oikeastaan läheisempi kuin siskoista - siskot eivät asu saman katon alla enää. Ehdottomasti tulisi kertoa tälle tyttöystävälle siitä mitä voi ola tulossa - josko vaikka lykkäisivät yhteenmuuttoa. Olisi parempi nähdä miehen käytös pahimmillaan ennen kuin asuvat yhdessä, koska silloin tilanteesta (ja suhteesta!) on vaikeampi päästä ulos.
Kiitos vastauksistanne. Käväisin veljeni luona tänään aamupäivällä, menin muka vähän muilla asioilla jotta keskusteluun ei olisi latautunut turhia jännitteitä. Hän usein hermostuu, jos hänen luokseen mennään "juttelemaan" niin että se on tapaamisen päätarkoitus. Hän kokee sen niin, että hänelle tullaan sanomaan, mitä hänen kuuluisi / ei kuuluisi tehdä.
Sanoin siinä sitten olevani onnellinen hänen puolestaan, että on löytänyt niin mukavan ihmisen rinnalleen. Hän alkoikin sitten itse puhua heidän yhteenmuuttosuunnitelmistaan jne. Otin sitten riskin ja kysyin, olivatko he jutelleet veljeni sairaudesta. Veljeni ottikin sen aika hyvin ja sanoi kertoneensa tytölle ongelmastaan, ja että syö siihen lääkkeitä, että se ei tyttöystävälle ole mikään ongelma. Pidemmälle en uskaltanut mennä, kun veli itse siihen lopetti.
On siis hyvä, että sairauden nimi on nyt tytöllä tiedossa. En vain tiedä, ymmärtääkö tyttö mitä se käytännössä tarkoittaa, kun en usko veljeni kauhean yksityiskohtaisesti tytölle käyttäytymisestään kertoneen.
Tuntuu myöskin huonolta ajatukselta puuttua asiaan yhtään enempää.