Onko kokemusta?

Puhe on halpaa. Sitä ei kannata annostella laihialaisesti. Jännä mies on taas vaikea olla, jos sitä ei luonnostaan ole. Kaikki yleensä viihtyvät jännän miehen tykönä.

Eli kyse on siitä millaisen viihde-arvon voi itse antaa tälle ko. populalle ?

Tylsyys? Onko se sitä kun joku nainen kertoo tuntitolkulla "hienosta" harrastuksestaan ja porukasta? Mistä itse ei tiedä mitään?

Minä olen puhelias ihminen. Kaverina pari hiljaisempaa tyyppiä. Samoissa juhlissa minä hoidan sen puhumisen. Itselle tulee sellainen olo, että jos muut ei puhu niin minun pitää hoitaa se. Ei nämä hiljaiset kaverit mitään tylsiä ole. Isommassa porukassa he vain ovat mieluummin tarkkailija roolissa. Kahden kesken heiltäkin lähtee puhetta jne. Täytyyhän jonkun olla kuuntelemassa kun toiset paasaa asioistaan :)

On kokemusta. Minä olen ystävällinen ja oikein puhelias ihminen, mutta vasta sitten, kun olen tarkastellut tilannetta jonkin aikaa. Muiden, siis tuntemattomien, päälle puhuminen ei minulta onnistu ollenkaan, joten olen automaattisesti alakynnessä esimerkiksi baarissa ja kahvipöydässä. Minulle ei ole luonteenomaista ryhtyä puheen kantajaksi heti alkuunsa, vaikka töissä joudunkin sekä aloittamaan että johtamaan keskustelua, eikä minulla ole siinä mitään vaikeuksia, kun tiedän olevani silloin ammattilainen hommissaan.

Jostain syystä hiljaa tarkkailevaa ihmistä ei katsota hyvällä. Minulle on sanottu tosi monta kertaa jotakin varmaan rohkaisevaksi (ja joskus vinoiluksi) tarkoitettua, esimerkiksi "miksi sinä tuolla lailla hiljaa istut", "oletko sinä pahalla tuulella" ja "sano nyt sinäkin jotain". Noihin ei voi oikein vastata millään tavalla luontevasti, joten olen jättänyt seuraelämän ohjelmistostani jo kokonaan. Seurustelkoot ne, jotka osaavat.

Häh? On mulla kokemusta bilettämisestä. Kotibileissä kulkemisen aloitin jo ala-asteella. Monia juttuja on tullut tehtyä. Itse olen sellainen tarkkailija ja hiljaisempi tyyppi, en ole yleensä äänessä joku muu hoitaa yleensä sen puhumisen sitten vasta puhun kun kukaan muu ei ole äänessä.