Asun yhdessä ihanan avomiheni kanssa. Miehelläni on pitkin elämäänsä ollut ajoittaisia max. 4kk pituisia masennusjaksoja. MIes stressaa paljon ja kokee että hänen pitäisi kaikki hoitaa ja kokee epäonnistumisen tunnetta sekä syyllisyyttä jos asiat kaatuvat niskaan. Olen yrittänyt parhaani mukaan auttaa miestäni, olla läsnä, huomaavainen ja ylläytksellinen jotta saisin hänen elämäänsä pirteämmäksi. Nyt kuitenkin omat raha-asiani kaatuvat päälle, sain ilmoituksen että ulosmittaavat palkasti tietyn osan. Tulot mulla on kohtalaisen hyvät ja uskon että tulemme toimeen kuitenkin vaikka käteen jäävä osuus pieneneekin, ja kyseessä on kuitenkin pienehkö velka ja omalla maksukyvylläni se on alle vuodessa hoidettu pois joten pieni tsemppaus ja asia onkin jo hoidossa. Tästä syystä olen itse nyt ollut todella väsynyt, mutta myös siitä että mieheni stressaa nyt kaiken lisäksi vielä tästä asiasta ja syyttää minua vaikka olen yrittäny sanoa että saadaan asiat hoitumaan. Tietenkään en ole ylpeä omasta saavutuksestani tässä sotkussa mutta nyt sen vasta ymmärrän. Eli miehelleni lisää stressiä aiheutin kaiken muiden asioiden päälle. Olen elänyt viimeiset puolivuotta miehen ehdoilla, yrittänyt olla paras avovaimo kaikin tavoin, ollut valittamatta asioista, en ole painostanu, valittanut seksin vähyydestä. Nyt siis kaiken tämän summana olen itse todella poissa tolaltani, en osaa enään edes puhua ystävilleni, koska avomieheni on aina ollut se jonka kanssa asiat käydään läpi. Eilen yritin ottaa puheeksi, että olen itsekkin tosi väsynyt ja toivoisin että voitais yhdessä tukea toisia ja yrittää piristyä mutta mies vähättelee minun ongelmiani kuitenkin ja kokee että syytän häntä omasta väsymyksestäni. Totta toinen puoli, mutta edes yksi ex-tempore hali päivässä ihan varmasti piristäisi minua paljon. Miestäni pitää paijjailla, ottaa kainaloon yms. mutta suuttuu jos itse pyydän samaa. Rakastan miestäni kaikkein eniten, mutta en tiedä mitä tehdä. Antaa asioiden olla, pyytää tukea, vai jatkaa miehestä huolehtimista oman psyykkisen terveyden uhalla mutta pääasia että hänellä olisi kaikki hyvin?? Mitä tehdä? Haluaisin että mies ymmärtäisi ettei hän ole ongelmien kanssa yksin, auttaisin kyllä jos jaksaisin vielä itse tehdä jotain. Mutta en jaksa jos itse en myöskään saa minkäänlaista huomioita ja minun asioiden vähättelyä. Nytkin valvon yötämyöten odotellen että uni tulisi vaikka aamulla taas töihin.
Masentunut olo..
Psykologillekko?
1157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Keskustelkaa toiveistanne rauhassa vaikka iltakävelyllä.
Jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan - niin sinä kuin hänkin. Ihana kumppani, jos sellaisen löytää, on vain plussaa. Toisen kautta ei saa toteuttaa turhaumia. Toinen ei voi tuoda tai viedä onnea.
Jos sinun ongelmiesi vähätteleminen jatkuu, jos masennusjakso jatkuu pitkään, eikä hän halua kokeilla mielialalääkitystä, on ehkä aika kaikesta huolimatta jatkaa matkaa? VAIKKAKAAN hän ei ole itse voinut valita masennustaipumustaan (kuten joku valitsee alkoholin/huumeet) eikä ole sinulle tahallisesti ilkeä tai pahoita tarkoituksella mieltäsi (kuten joku mulkku)
Voisiko mies työstää turvallisuushakuisuuttaan: kaikki EI kaadu päälle, vaikka ajoittaista kaaosta ja rahahuolia olisikin. Joku kestää hirveät yrityslainat ja -velat; hallit, tallit, koneistot..jollekulle toiselle jo muutaman tonnin taakka on liikaa. Pystyykö hän lähtemään vaikkapa reissuun ilman tarkkoja suunnitelmia ja tietoa yöpaikoista? Pitääkö kotonakin syömiset, siivoamiset ja kaupassakäynnit olla mieluusti hyvissä ajoin tiedossa ja aikataulutettuja? Auttaisiko kaikenlainen löysyttely ahdistukseen? Ovatko hänen kertomansa asiat edes niitä, jotka oikeasti ahdistavat?
Tilanteenne on hyvin tyypillinen: toinen tsemppaa toista vaikka työttömyyden aikana, eikä uskalla itse surra ja väsyä, toinen saa viimein vuoden päästä töitä, jolloin toinen, vastuuta kantanut ja ilmapiiriä kohottanut romahtaa. Puolin ja toisin kannetaan ja kannatellaan. Parhaimmillaan.