Olen 55 vuotias ja erosin 12 vuotta kestäneestä suhteesta 1,5 vuotta sitten. Halusin itse erota koska avomieheni petti minua serkkuni kanssa. Halusin että suhde olisi tullut entiselleen mutta koko ajan tämä entinen pettäminen haittasi suhdetta. Halusin unohtaa sen ja mennä uudelleen kihloihin, mutta mies ei suostunut joten kerran keräsin tavarani ja muutin takaisin omaan kotiin.
Nyt olen vuoden verran seurustellut 10 v vanhemman miehen kanssa, hän on oikein rakastettava, vie minua matkoille josta olen aina haaveillut, palvoo minua ja on myös hyvä keskustelija. Hänellä on varallisuutta ja hän on edelleen työelämässä koska on korkeasti koulutettu. Itse olen kauppaopiston käynyt. Mies sanoo ettei koulutustasolla ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Olemme menneet jo kihloihin asti. Olen itse osa-aikatyössä ja tuloni ovat hyvin pienet, joten tälläinen ylellisyys kuten matkustaminen on todella ihanaa. Mutta mm. eilen vielä itkin entisen suhteeni perään, rakkaus entiseen jatkuu ja tunteet tätä nykyistä kohtaan eivät ole sellaiset kuin pitäisi olla. En saa ajatuksiani irti menneisyyden hyvistä hetkistä.
Koska itse laitoin entisen suhteeni poikki ja entinen ex:ni on mennyt jo kihloihin edelleen kaipaan sitä rakkaustunnetta joka meillä kuitenkin vastoinkäymisistä huolimatta oli. Nykyinen suhde on todella turvallinen suhde, käytännön suhde sillä jos tätä suhdetta ei olisi joutuisin vain olemaan neljän seinän sisällä rahapulani takia. Mies haluaa että menisimme naimisiin, itse olen alkanut epäröimään.
Tuleeko tämän ikäiselle vielä ns. oikeaa rakkaussuhdetta vai hyväksynkö tilanteen? Olisi kiva kuulla toisten mielipiteitä.
Nyt olen vuoden verran seurustellut 10 v vanhemman miehen kanssa, hän on oikein rakastettava, vie minua matkoille josta olen aina haaveillut, palvoo minua ja on myös hyvä keskustelija. Hänellä on varallisuutta ja hän on edelleen työelämässä koska on korkeasti koulutettu. Itse olen kauppaopiston käynyt. Mies sanoo ettei koulutustasolla ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Olemme menneet jo kihloihin asti. Olen itse osa-aikatyössä ja tuloni ovat hyvin pienet, joten tälläinen ylellisyys kuten matkustaminen on todella ihanaa. Mutta mm. eilen vielä itkin entisen suhteeni perään, rakkaus entiseen jatkuu ja tunteet tätä nykyistä kohtaan eivät ole sellaiset kuin pitäisi olla. En saa ajatuksiani irti menneisyyden hyvistä hetkistä.
Koska itse laitoin entisen suhteeni poikki ja entinen ex:ni on mennyt jo kihloihin edelleen kaipaan sitä rakkaustunnetta joka meillä kuitenkin vastoinkäymisistä huolimatta oli. Nykyinen suhde on todella turvallinen suhde, käytännön suhde sillä jos tätä suhdetta ei olisi joutuisin vain olemaan neljän seinän sisällä rahapulani takia. Mies haluaa että menisimme naimisiin, itse olen alkanut epäröimään.
Tuleeko tämän ikäiselle vielä ns. oikeaa rakkaussuhdetta vai hyväksynkö tilanteen? Olisi kiva kuulla toisten mielipiteitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Arvoisa haaveileva mummo. Mielestäni teidän pitäisi käydä syvällinen keskustelu nykyisen kumppanin kanssa. Löydätte ehkä uusia piirteitä toisistanne. menneet on menneitä ja niitä ei voi muuttaa eikä palata niihin. Pitää katsoa elämässä eteenpäin avoimin mielin, katsoa mitä se antaa. Olen itse myös eronnut ja jättänyt entisen puolison. En haikaile mennyttä takaisin. Kipeää se tekee kun suhde hajoaa mutta aika parantaa sielun haavat. Yrittäkää löytää vaikka yhteinen mukava harrastus jonka parissa vietätte aikaa
Kiitos vaihdeman kun kommentoit. Ehkä on niin että entisestä suhteesta muistaa vain ne hyvät hetket eikä tajua ettei siihen ole paluuta. Luulin aina että aika parantaisi haavat ja ryhdyin uuteen suhteeseen. Olemme uuden kaverin kanssa käyneet tanssikurssilla ja se on meidän yhteinen uusi harrastus.