Olen väsynyt, vihainen, katkera ja toivonsa menettänyt. Olen avoliitossa, mulla on muksuja 2 ja miehellä 2. Mun lapset asuvat tässä ja miehen lapset vierailevat viikonloppuisin ja asuvat kaikki lomat kanssamme.
Mun lapset ovat viikonloput poissa isällään.
Ongelma on miehen lasten käytös minua kohtaan. Ovat molemmat teinejä 15 ja 17 vuotiaita tyttöjä.
Suhteemme on kestänyt 3 vuotta ja koko tämän ajan minä olen pyörinyt maassa kuin koira ja kerjännyt hyväksyntää miehen lapsilta. Ei sitä ole herunut. En enää jaksa uskoakaan parempaan enkä yrittää. En mitään enää.
Inhoan lomia ja viikonloppuja, vituttaa jo valmiiksi se hylkiminen ja päälle sylkeminen.
Mua ei tervehditä, mulle ei puhuta mitään, eikä minuun päin edes katsota? En ole olemassakaan näille neideille.
Tänään on taas perjantai ja mua itkettää.
Mies ei minua tässä asiassa tue, hän palvoo prinsessojaan, jotka ovat maailman napa ja aina oikeassa.
Mä en jaksa enää kävellä tuntikausia räntäsateessa tai istua autossa.Kotona en voi olla.
APUA!
Mun lapset ovat viikonloput poissa isällään.
Ongelma on miehen lasten käytös minua kohtaan. Ovat molemmat teinejä 15 ja 17 vuotiaita tyttöjä.
Suhteemme on kestänyt 3 vuotta ja koko tämän ajan minä olen pyörinyt maassa kuin koira ja kerjännyt hyväksyntää miehen lapsilta. Ei sitä ole herunut. En enää jaksa uskoakaan parempaan enkä yrittää. En mitään enää.
Inhoan lomia ja viikonloppuja, vituttaa jo valmiiksi se hylkiminen ja päälle sylkeminen.
Mua ei tervehditä, mulle ei puhuta mitään, eikä minuun päin edes katsota? En ole olemassakaan näille neideille.
Tänään on taas perjantai ja mua itkettää.
Mies ei minua tässä asiassa tue, hän palvoo prinsessojaan, jotka ovat maailman napa ja aina oikeassa.
Mä en jaksa enää kävellä tuntikausia räntäsateessa tai istua autossa.Kotona en voi olla.
APUA!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kamalalta kuulostaa, vaikka itse en olekaan koskaan tuossa tilanteessa ollut enkä voi siis täysin ymmärtää miltä sinusta tuntuu. Hirveää.... : (
Miehesi tulisi ehdottomasti tukea sinua, kun kerran kanssasi asuu ja elämänsä kanssasi jakaa. Puhu hänelle vielä. Sano, että lasten kohtelu loukkaa sinua ja et nauti enää viikonlopuista etkä lomista.
Toisaalta; koti on myös sinunkin kotisi ja miehesi lapset ovat vielä lapsia: saat siis sanoa heille huonosta käytöksestä suoraan. Jos koppavat prinsessat tulevat sisälle tervehtimättä sinua huomauta asiasta suoraan. Älä lähde mielistelemään tai lahjomaan, ole oma itsesi ja rauhallisesti vain totea heidän käytöksensä olevan ala-arvoista.
Oletteko puhuneet nämä uusioperheasiat selviksi porukalla kertaakaan? Ehkä sellainen istunto olisi tarpeen.
Nyt lopetat alistumisen heti! Ei sinun tehtäväsi ole kerjätä heiltä rakkautta. Mene vaikka kavereillesi yöksi tai sukuloimaan tai hommaa vaikka Tallinnan reissu tai kylpyläloma, niin et ainakaan ole passaamassa tyttöjä ja isäänsä.
Älä ole eteismattona, vaan sano asiasi topakasti. Jos nuori jättää esim. astiat pöydälle, niin sano siitä ystävällisesti, että korjaa jälkensä. Jos ei korjaa, niin sano miehellesi, että hän korjaa tyttäriensä jäljet. Turhaa tässä tilanteessa on enää leikkiä marttyyriä. Jos mies on valmis uhraamaan parisuhteensa ja sinut, niin tyhmähän hän silloin on.
Itse seuraisin kauan tilannetta yhteisten viikonloppujen yms. muodossa, että voisinko muuttaa kenekään miehen kanssa yhteen riippumatta siitä, että onko hänellä lapsia vai ei. Tytöt saattavat ajatella, että heidän pitää olla lojaaleja äidilleen.