miten ja milloin kiinnostuitte punk-musiikista ja punk tyylistä muutenkin.millaiset oli ensimmäiset kokemukset.mitkä bändit oli ensimmäiset innoittajat?itselläni oli nirvana grungen puolelta ja rancid...huippuja.
punk?
itse
152768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kiinnostuin punkista noin 2½ vuotta sitten. Kuulin yhestä nettiradiosta punkkia ja siitä se innostus lähti.
Ensimmäisenä tulee mieleen The Clash ja Sex Pistols, ne taisi olla ekoja punk-bändejä joita kuulin. Niin ja Green Day, punkrockin puolelta. :)
The Clash on mahtava bändi, enkä tiiä missä olisin ilman punkkia. :p
vuonna -80:tä kuulin mootoritie on kuuma,siit
se sit pikkuhiljaa eteni.sex pistols,the exploited,ratsia,kaaos,riistetyt ja mahot
noin muutamia mainitakseni.
Ramopunkista se lähti eli kirjastosta lainailin ihan umpimähkään kasetteja ja Ne Luumäet-bändin kohdalla huomasin että innoittajana oli joku Ramones. Sitten hommasin Ramojen tuotantoo ja pikkuhiljaa aloin tutustuu muihinki kuten pistolssiin ja Exploitediin.....
Nykyyään kuuntelen kaikenlaista punkkii....ihan kaikkee HC-mättöö ja sitten jotain herkistelyä vaikka Kollaan tyyliin....
Olin tietysti kuunnellu Pelleä ja Eppuja tietämättä että jotkut biiseistä ois vaikka punkiks voinu luokitella....
Tykkäsin punkista jo ihan polven korkuisena kun "jouduin" kuuntelemaan sitä kotona kun velipoika sitä kuunteli. Kunnolla punk alkoi kiinnostaa joskus 5-6 vuotta sitten. Rancid, NOFX Ramones ja Misfits on ollu kestosuosikkeja siitä asti.
Miten saatoin unohtaa mainita Sex Pistolisin?? Shame on me! :b
Eihän Nirvana liity punkiin sinällään. Alkulähteille mennäksemme meidän tulee huomioida 1970-luvulta Ramones ja Sex Pistols. Lisäksi suosittelen tutustumaan The Exploited-ryhmän tuotantoon 1980-luvulta. Se on punkia se!
oon kuullu vanhempaa tuotantoa jonkun verran esim.the massagre ja punk`s not dead.erittäin räminä pitoista menoa ja yksinkertaista kuin mikä.punkkia täydellä teholla.sama linja jatkuu nykyäänkin vaikka ikää on tullut lisää.
...kun joskus kaveri oli jääny mulle jostain velkaa ja se oli luvannu polttaa mulle jonkinlaisen kokoelmalevyn. Noh, päryytettiin sitten skootterilla sen kaverin luo ja se kuuntelutti mulle koneeltaan kaikkea mahdollista. Sitten yhdessä välissä kajareista alkoi kuulua semmoinen yksinkertainen rumpukomppi kaverinaan mitä yksinkertaisin basso. Siinä välissä kun kitara tuli mukaan niin kiinnostukseni heräsi ja sanoin kaverille että pistää isommalle. Kun sitten kappale varsinaisesti alkoi ja vanha kunnon Fat Mike alkoi laulamaan räkäisellä äänellään niin päätin istahtaa. Biisi tempaisi minut suoraan mukaansa ja kylmät väreet alkoi mennä selässä. Kuuntelin sanoja ja ne iski melkoisen hyvin teini-ikäiseen Brickkiin. Sanoin ääneen että ei vittu mitä musiikkia ja kaveri vaan naurahti että niinpä. Kyseinen biisi oli tietenkin NOFXn Drugs Are Good, ja siitäpä se tosiaankin sitten lähti, tällä hetkellä on hallussa noin koko NOFXn tuotanto (niitä ihan ekoja vinyyleitä on aika vaikea hankkia) ja edelleen diggailen bändiä vaikka ei se ehkä niin parhaassa terässä enää olekaan. Fattiksesta tuli idoli ja minusta täysi punkkari. Seuraavaksi kolahteli tietenkin Pistolsit ja Clashit, sitten Rancid (mikä on edelleen yksi parhaista, varsinkin Matt Freemanin takia, se ukko on yksinkertaisesti maailman paras basisti!), Operation Ivy, Propagandhi jne jne. Nykyään sitten uppoaa jo kaikki muukin tietenkin, kunhan se on punkkia. Alkupuolella se tosin oli aika lailla melodista mitä kuuntelin, näitä kikkeliskeittimelojeejeehappyhappygogobändejä kuten Green Day, Offspring, Blink 182 jne. mutta nykyään ne on jääny syystä tai toisesta vähän taaemmaksi, nyttemmin kuuntelen enemmän hooseeta, kuten Trial, Tragedy, Endstand, Herod jne jne. mutta tietenkin melodinenkin tavara uppoaa vielä. Nykyisistä suomalaisista esim Evilsons ja Flippin' Beans on hyviä, Wastedia ja Manifesto Jukeboxia unohtamatta... Ja sitten tietenkin miljoona muuta bändiä, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Mutta joka tapauksessa kaikki lähti NOFXstä, nyt punk on elämäntapa.
nirvana soitti grungea ja grunge polveutuu punkista. nirvana on punkkia.
ite kuuntelin ihan ekana offspringiä, mutta jotain vuosi sitten kuulin ekan kerran nirvanaa oikein kunnolla ja siitä lähtien oon kuunnellu sitä ahkerasti. tietty sex pistols sun muut on huippuja, mutta mikään ei vedä vertoja nirvanan tarttuville melodioille, ja lyriikoille, joita oikeesti saa ajatella. joku sano joskus, että kurt cobain oli vuosikymmenen suurin ajattelija. täysin totta.
Minäkin tykkään kyllä Nirvanasta, mutta en minä sitä punkiksi sanoisi.. Sen takia grunge juuri on POLVEUTUNUT punkista, koska se ei kuitenkaan OLE sitä. Ja se, että Kurt olisi ollut "vuosikymmenen suurin ajattelija" on aika paksua. X) Saattoi olla vuosikymmenen kuuluisin ajattelija.
Eppujen biisejä, niitä punk-biisejä, olen kuunnellut koko ikäni, ensin, koska isä kuunteli, sitten, koska aloin tykkäämään. Offspringiin ihastuin n. 8 vuotta sitten ja sen jälkeen melkein mikä tahansa punk on mennyt. Mutta Offspring on vaan jämähtänyt päähän ykkösenä, varmaan lyriikkojen ja Dexterin äänen takia erityisesti.Punkista aatteena kiinnostuin vasta pari vuotta sitten.
Meisti jäi punk-koukkuun jo (uh..) yli 15 vuotta sitten bändit oli Ramones ja Ne Luumäet.
...ja samalla tiellä ollaan vieläkin, tosin ramopunk-bändejä löytyy suosikkikategoriasta nykyään paljon enemmänkin: Pojat, Häiriköt, Luonteri Surf, Rehtorit, Retkibanaani ja monta muuta. Mihin tämä hörhöily on johtanut, siihen voi tutustua osoitteessa http://www.ramopunk.com
mulla se alko joskus 8 vuotta sitten kun olin kasilla yläasteella.Eli näistä perinteisistä..ramones ja sex pistols, yx luokkakaveri lainasi mulle niitten levyjä. ja Apulanta oli sillon kova olevinaan. just päässy pinnalle....sit ammattikoulussa tutustuin yhteen jätkään ja alettiin seurustella,se oli jonkin sortin punkkari,sen kautta sitten tutustuin vähän rankempaan menoon,siis just näihin hc bändeihin, kaaos,riistetyt,rattus,valse triste ja niin edelleen...ihmettelin vaan, että ei hitto,mistä tällästä musiikkia saa.no joo, siitä se sitten lähti...punkkarit noin ulkomuotonsa takia kiehto mua jo ala-asteella jostain ihmeen syystä.niissä vaan olis itä jotain,vaikken aatteista ja musiikista ymmärtäny hölkäsen pölähtämää. joskus mukulana käveltiin tampereella mutsin ja tädin kanssa. sit vastaan käveli oranssikeesinen punkkaripoika.mä olin vahdannu vielä pitkään sen perään ja ilmottanu kuulemma, että musta tulee isona kans tollanen....hehheh...kumma juttu juu.
Ihan pikku poikana pidin jazista, sitten joskus tuli No Doubt no jotenkin se ja koko musiikki unohtu hetkeksi. Sit aloin kiinnostuu tanssi,hiphop ja kone musiikista (Bomfunk Mc´s,Darude,Kwan,Eminem). Samaan aikaan Jyrki ohjelmassa tuli Blink 182:sta , tykkäsin heidän musiikistaan . Noiden aikojen jälkeen Blink unohtui hiphop jäi taustalle ja minusta tuli suuri the Rasmus fani. Noin vuosi sitten löysin ihan vahingossa serkkuni levyhyllyä tutkiessani levyn jossa luki: Blink 182: Take Off Your Pants And Jackets. No silloin muistin Blinkin ja kuuntelin levyä, lainasin sen ja lopulta hankin Blinkin kaksi levyä itselleni. Blink nousi suosikikseni enkä enää pitänyt The Rasmuksesta (paitsi ihan ekasta levystä) Blink 182:sen jälkeen aloin kiinnostua muustakin samantyyppisestä musasta ( Sum41, Greenday,Good Charlotte, Nef Found Glory,
Yellowcard, myöhemmin myös Rancid , Nofx ja The Clash) .
Vuosi oli joko 1976 tai 1977 jkl:n kauppaopistolla esiintyi Pelle & N.U.S, Se, Sehr Schnell, olisikohan ollut vielä Kollaa Kestääkin mukana.
Siitä se lähti, muita sen ajn suomalaisia suuruuksia oli Ratsia, Lama, Sensuuri, Karanteeni, Ypö-Viis,"Eput", jne...
Ja parhaat senaikaiset ulkolaiset olivat mielestäni silloin Sex Pistols, Clash, Stranglers, Ramones, Sham 69, Damned, Members, jne..
Onneksi olin innokas äänittelemään jo tuolloin musiikkia, joten silloin tällöin tulee kuunneltua yhä edelleenkin noita loistavia punk-bändeja lähinnä lasten kanssa.
Ja meillä ei muuten soi nämä nykyajan pop-idolsit tai muut popstarsit.
T: I´m so bored with the U.S.A (Clash)