Masennustesti läpäisty 1. kertaa elämässä

Kuulostat kuormittavan itseäsi kaikenlaisin ennakkopeloin. Jo pelkästään siihenkin on olemassa ratkaisuja ja yksi sellainen on omien ajatusten tietoinen ohjaaminen.

Sen sijaan, että määrittelet itsesi heikoksi ja epäilet jo valmiiksi selviytymiskykyäsi tulevissakin elämänhaasteissasi, voit alkaa kouluttaa omia ajatuksiasi suhtautumaan itseesi positiivisemmin.
Nytkin voit ajatella riemulla, että ihanaa! pöytä on vihdoinkin puhdas ja masis väistynyt. Ei sitä tarvitse manata enää takaisin, sen kun keskityt ylläpitämään nykyisen olotilasi, nautit nykyhetkestä ja pyrit ajattelemaan systemaattisesti positiivisemmin kuin koskaan ennen. Sullahan on siihen nyt selkeä syykin: Se hyvä testitulos!
Tietysti siitäkin hyvästä tuloksesta voi masentua. Sitten voi jo miettiä mitä järkeä on ylipäätään tehdä sellaisia testejä jos ne vain ylläpitävät tietoisuutta oman mielen ailahtelusta? Tunnethan sinä sen ilman testejäkin.

Toinen itse hoidettavissa oleva asia ovat kaikenlaiset riippuvuussuhteet.
Sen sijaan, että odotat toisen ihmisen järkestävän sinulle turvallisen olon olemalla aina sinun lähelläsi, voit alkaa rakentaa itsekin elämääsi, siis sellaista elämää joka on räätäköity nimenomaan sinulle.
Kokeile aloittaa itsenäisesti vaikkapa jokin uusi harrastus. Pölähdä sen pariin tuosta noin vaan takki auki ja pyri saamaan siitä kokemuksesta vain hyvä olo itsellesi. Se riittää. Ajattele sitten reilusti vaan, että uskalsimpas yllättää itseni. Hyvä minä! :)

Kiinnitä huomiosi tästedes päivittäin vain hyvänolon vibraatioihin ja viis veisaa kaikesta negatiivisesta. Tee kodistasi itsellesi mukava ja viihtyisä paikka ja opettele nauttimaan itsenäisyydestäsi. Siten et seiso kuilun partaalla enää koskaan kun jäät itseksesi, koska sinulla on muuta tekemistä sekä mukavia muistoja joiden aikana menneisyyden möröt unohtuvat. Ei niitä tarvitse pitää hengissä jonain "tärkeinä muistoina" sillä nehän ovat mennyttä ja sinä kasvat ja muovaudut koko ajan uudeksi aikuistuessasi ja eläessäsi eteenpäin omaa elämääsi. Jos se elämä ei sisällä tarpeeksi virikkeitä, ei siitä jää mitään muistojakaan.

Noin nuori ihminen ei voi roikkua muissa ihmisissä siis senkään vuoksi, että se minä-itte on yhä tutkimatta ja kokematta. On hyvä asettaa itsensä aika ajoin uusien haasteiden eteen ja oppia palkitsemaan itsekin itsensä hyvistä fiiliksistä, täysin ilman muiden apua. Se vahvistaa itsetuntoa ja kannustaa itsenäisyyteen.
Pelkästään muiden kannusuksella elävä nuukahtaa totta kai heti kun se kannustaja poistuu (hetkeksikään) viereltä.

Positiivisuudella voit vetää negatiivisia ajatuksiasi turpaan vaikka joka minuutti, ja jossakin vaiheessa tulet huomaamaan että plussa voitti miinuksen. Se on väistämätöntä.

Hyviä elämänohjeita edellä. Eräs asperger-palstalla kirjoitteleva nainen kertoi vauvan hoidon olevan ensimmäinen mielekäs työ, tehtävä koko tähänastisessa elämässään (oli muistaakseni jo yli kolmenkymmenen).
Eli ei pidä automaattisesti ajatella synnytyksen ja vauvanhoidon masentavan, voi käydä toisinkin päin. Vanhemmalla iällä hormoniheilahtelut synnytyksen jälkeen (estrogeenivaje) voivat helpommin viedä mielen matalaksi, mutta luulen että nuorista äideistä masentavimmin äitiyden kokevat ne tättähäärät, jotka ovat tottuneet aina olemaan menossa ja sosiaalisesti esillä, hyvän työpaikan ja vauhdikkaiden harrastusten parissa. Sinä joka olet jo tottunut kotikeskeiseen elämään ja hiljaiseen puuhasteluun, tottuisit äitiyden rytmeihin varmaan hyvin. Ja loistava neuvolasysteemimme kyllä pitää sinusta ja lapsista huolen niin hyvinä kuin hankalina aikoina.
Näin alkajaisiksi, voisitko ottaa koiran, pentu on piristävää seuraa ja myöhemmin ulkoilu tekee hyvää sinulle ja tuo juttukavereita, ehkä saat ihan uusiakin harrastuksia tätä kautta.

Se on aivan totta, että ajatuksia pitäisi tietoisesti ohjata niin että ei sorru ennakkopelkoihin.

Ollaan yhdessä kumppanin kanssa mietitty että vaikka yhteistä toimintaa pitää olla viikottain, niin silti minulle olisi hyväksi esim. jokin harrastus jota harrastan ilman häntä ja sellainen harrastus, joka oikeasti kiinnostaa. En sano että olisin takertunut kumppaniin liikaa, mutta tottakai jokin aivan oma juttu tekisi hyvää.

Beck9: Sille minustakin tuntuu että äitiyden kokevat masentavimmaksi ne, jotka ovat aina menossa. Saan hoitaa ystäväni lasta usein, ja jollain tavalla nautin siitä rutiinista mikä lapsen kanssa tulee ihan kotona. Neuvolasysteemin kohdalla taas miettisin kannattaako aivan täysin rehellinen olla. Siitä voi seurata myös sitä että tarkkaillaan aiheetta koko ajan, että miten kotona menee.

Minulla on ollut koira, mutta valitettavasti jouduin luopumaan siitä kun vastuu jäi koirasta yksinään minulle ja silloin oli todella huono vaihe menossa. Eli jaksaminen ei riittänyt kunnolla koiran kanssa olemiseen. Olen kyllä miettinyt myöhemmin koiran hankkimista, tai vaihtoehtoisesti sitä että sanoisin olevani valmis ottamaan koiran takaisin, jos jotain vaikeuksia tulee.
Kieltämättä haluaisin koiran takaisin, mutta ajattelen sen olevan nyt uudessa kodissa jossa sen on hyvä olla. Ehkä kuitenkin voisin tuoda sen ilmi että jos tulee vaikeuksia, niin tahtoisin olla koiralle se kodin antaja, koska olen tuttu ja "kasvattanut" koiran luovutusiästä puoli vuotiaaksi.