Odotan ensimmäistä yhteistä lastamme, ja mies totesi minulle, että kyllä on lapsella käynyt kurja tuuri. Kysyin, että miksi ihmeessä. No, koska "et säkään mikään malli oo". Jäin hetkeksi luukku auki. Perään kuului: "vai oletko omasta mielestäsi muka?"- kiva homma. Tosi paha mieli jäi.
Julma geenilotto?
_naana---
121533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä välitä, miehillä ei toisinaan ole lainkaan hienotunteisuutta...
Öh, mitä jos mieluummin välittäisi! Ei sukupuoli ole mikään syy idioottimaiselle käytökselle. Jos tuommoista ihan tosissaan sanoo ja vain ja ainoastaan loukatakseen toista niin ehkä pitäisi keskustella suhteesta kunnolla. Mikäli tuollainen käytös on yleistä niin minun mielestä "parempi yksin kuin huonossa seurassa" -sanonnasta kannattaisi ottaa mallia.
törkee äijä..K*pää..
eilen mun mies sanoi just mulle, että olen kuin prinsessa ja hänen mielestään tosi kaunis. ja olen muutaman kilon ylipainoinenkin:) mut tosiasia on, että munkin mies on välillä todella töykeä ja ilkeä..
Kuittaile kunnolla tuollaiselle ukolle. Varmasti nimittäin hänenkin geeniperimästään löytyy sellaista (ilkeyttä nyt ainakin) mistä kuittia pystyy vetämään. Lapsen synnyttyä, voit sitten aina negatiivisten asioiden esiin tullen mainita "ihan kuin isänsä".
Ei missään nimessä ikinä siis IKINÄ, IKINÄ, IKINÄ tuota "ihan kuin isänsä" lausahdusta lapsen kuullen! Sillä ehkä loukkaa sitä tyhmää miestä, mutta sillä tuhoaa lapsen itsetuntoa.
Minulle on oma äiti sanonut aina kun on erimielisyyksiä ja riitaa jostain tullut, tai olen ollut tuhma yms. että olen ihan kuin isäni, joka hänen mielestään on maailman paskin tyyppi (ovat eronneet). Ei todellakaan ole mukava tunne kasvaa tietäen, että puolet perimästä on täysin paskalta ihmiseltä. Lapset nimittäin uskovat ja arvostavat äipän mielipidettä, vaikka aina ei siltä vaikutakaan...
Jos äidiltä saa kuulla olevansa paskan iskän kaltainen paska lapsi, niin sitä alkaa uskoa olevansa paska. Aikuisena tietysti tajuaa ettei se isä ole ihmistä kummempi, eikä äitikään mikään pyhimys, molemmat kivoja ja myös inhottavia omalla tavallaan, ja itse ei ole oikeastaan loppujen lopuksi kummankaan kaltainen, vaan aivan oma persoona hyvine ja huonoine puolineen.Silti huonosta itsetunnosta on vaikea päästä eroon, ja mielen perukoilla kummittelee aina, että on jotenkin huono, kun on sellaista oma äidin suusta kuullut.
Älä siis missään nimessä sano lapsesi kuullen jos hän tekee jotain väärin, että hän on isänsä kaltainen. Jos haluat loukata sitä ilmeisen inhottavaa miestäsi, tee se jollain toisella tavalla. Jos et sinä mikään huippumalli ole (harvat meistä on) -niin tuskin se miehesikään on nyt mitenkään erityisen komea, vai onko muka? Olisiko mahkuja Hollywoodin valloitukseen? Jos hän vielä sanoo jotain tuon kaltaista sinulle, niin sanot vain takaisin, että "niinpä, kun isäkin on tuommoinen tursake, voi lapsi raukkaa."
Mutta ei siis lapsen kuullen ikinä mitään negatiivista lapsen isästä. Vaikket edes vertaisi lasta häneen, niin älä koskaan hauku isää lapsillesi, ei edes silloin jos ero tulee. Olkoot mies ihan oikeasti kuinka paska hyvänsä, mutta se ei tee lapselle hyvää kuulla sellaista omasta vanhemmastaan. Kyllä sitä aikuisena tajuaa, jos isä tai äiti on toiminut väärin ja ollut huono vanhempi. Lapsena sellaisia asioita ei ymmärrä samalla tavalla, ja alkaa vain syyttää itseään ja tuntee itsensä huonoksi, kun on niin huono isäkin...
Muistakaapa tämä asia kaikki vanhemmat, että älkää koskaan ottako lapsia millään tavalla osallisiksi omiin riitoihinne ja erimielisyyksiinne. Se nimittäin on lapsen osalliseksi tekemistä, jos vertaa häntä negatiivisessa mielessä omaan isään tai äitiin. Lapsi kokee sen niin.... Jos ei pysty toisesta vanhemmasta sanomaan mitään positiivsta, niin älkää sanoko silloin yhtään mitään.
Voi että. Lohduta nyt miesrukkaa, että ei huolta - ihan hyvin voi vielä käydä niin, että lapsenne säästyy urvelogeeniltä ja saakin periytyy siltä osin äitiinsä. Ja jos nyt niin ikävästi kävisikin, niin ehkä te ja lapsi oppii joskus elämään sen kanssa. Tai ainakin sietämään. Kuten sinä (tähän lisäksi syvä huokaisu). Kyllä sitten saisi lisätä, että joskus sais oikeasti käyttää niitä paria aivosoluaaan siellä pääkopassa että mitä laukoo.
En osaa kyllä kuvitella mitään mitä sun ulkonäössäsi olisi, joka voisi läheskään inhottaa yhtä paljon kuin tuo miehesi törppöys. Inhottaa kyllä puolestasi, kyllä pitäs tulevan isukin vähän alkaa ryhdistäytymään ja käyttämään niitä aivojaan. Ja se on hänen ongelmansa, älä sä turhaan mieltäsi pahoita.
Komppaan edellistä, aivottomien junttiuunojen takia ei kannata mielenmaisemaansa satuttaa. Anna takaisin samalla mitalla ja unohda koko juttu. Jos tuollaisessa vaiheessa elämää kaveri päästää tuon tasoisen kommentin, niin se kielii henkisen tason latteudesta, lienee ukko itseensä kyllästynyt.
PItääkö tuollaisten junttien kanssa seukata saatika sitten hankkia lapsia? Jos mieheni puhuisi mulle noin, olisi suhteen lopetus lähellä, ellei hän sitten pyytäisi aidosti anteeksi! Ei omalle rakkaalle kuulu puhua tuolla tavalla!!
Älä nyt vaan sano, että TOISTA lasta jo suunnittelet hänen kanssaan?
Niinpä niin... Ulkonäölleen sentään voi tehdä jotain - en tarkoita, että olisit sen tarpeessa - mutta tyhmyydelle ei voi mitään... Toivottavasti lapsi tulee äitiinsä eikä "välkkyyn" isäänsä...
Ei se vanhempien ulkonäkö ratkaise välttämättä yhtään mitään. Tiedän todella kauniin/komean parin joiden jälkikasvu ei näytä mitenkään tavista kummemmalta.
Ja joskus joku tavispari on saanut todella kauniin lapsen.
Asia joka ei teitä varmaan lohduta on se että tyhmyys taas puolestaan on hyvin periytyvää. Olisin siis enemmän huolissani ukkosi geeneistä.
mistä tiedämme ettei ole provo,, haisee sellaiselta kyllä!!!
taidat olla tumputtaja!