Olen nuori sinkkunainen. Naispuoliset ystäväni ovat alkaneet löytää itselleen näitä omia kultalutusiaan. Seuratessani heidän yhteiseloaan olen huomannut ainakin yhden asian.
Ennen kuin heistä kukaan seurusteli vietimme paljon aikaa tyttökaverusten kesken ja tiesimme toistemme kuulumiset ja yhteyden pito oli rentoa ja luonnollista.
Nykyään minut voi tavata ainoastaan silloin kun oma rakas ei ole maisemissa, esimerkiksi työmatkalla. Minut muistetaan pelkästään silloin kun ystäväni jää itsekseen pitemmäksi aikaa. Joskus saatetaan tekstarilla ohimennen kysäistä mitäs kuuluu,(=oletko jo muuttunut normaaliksi ihmiseksi ja alkanut parisuhteeseen?)
Olen alkanut karsia elämästäni tietoisesti näin käyttäytyvät ystävät. En ymmärrä tuollaista käytöstä ihmisiltä. Ymmärrän että seurustelussa vietetään seurustelukumppanin kanssa aikaa, mutta miksi ystävät unohdetaan, ja niitä vältellään kuin ruttoa?
Mitä mieltä muut sínkut?
Ennen kuin heistä kukaan seurusteli vietimme paljon aikaa tyttökaverusten kesken ja tiesimme toistemme kuulumiset ja yhteyden pito oli rentoa ja luonnollista.
Nykyään minut voi tavata ainoastaan silloin kun oma rakas ei ole maisemissa, esimerkiksi työmatkalla. Minut muistetaan pelkästään silloin kun ystäväni jää itsekseen pitemmäksi aikaa. Joskus saatetaan tekstarilla ohimennen kysäistä mitäs kuuluu,(=oletko jo muuttunut normaaliksi ihmiseksi ja alkanut parisuhteeseen?)
Olen alkanut karsia elämästäni tietoisesti näin käyttäytyvät ystävät. En ymmärrä tuollaista käytöstä ihmisiltä. Ymmärrän että seurustelussa vietetään seurustelukumppanin kanssa aikaa, mutta miksi ystävät unohdetaan, ja niitä vältellään kuin ruttoa?
Mitä mieltä muut sínkut?
Vastaukset 17
Vanhimmat
En osaa sanoa miten naisilla menee, mutta omista kavereistani (miehiä) olen huomannut, että pidemmässä parisuhteessa olevilla miehillä naiset usein torppaavat kaikki ajanviettoideat, joita miehen vanhat kaverit esittävät. Enkä nyt sitten puhu sellaisista ajanviettoideoista, että mennään keskustaan poikaporukalla vetään kännit ja iskemään naisia. Ne ajanviettoideat, joita parisuhteiden naisosapuolet torppaavat, ovat ihan kaikenlaisia, esimerkiksi mökkeily-, kalastus-, lumilautailu- tai pyöräilyreissuja, Vain yhdellä kaverillani on pitkäaikainen tyttöystävä, joka suhtautuu empaattisesti miehen vanhoihin kavereihin.
Jotkut naiset kun eivät ymmärrä sitä että miehet oikeasti menevät miesporukalla mökkeilemään ja kalastamaan. Tietysti miehet ovat tilanneet mökin täyteen maksullisia naisia. Tätä kannattaa epäillä jos miesystävän mökkeilemään lähtevät kaverit ovat sinkkuja.
Voiko miehet olla naisystävänsä sinkkukavereita kohtaan yhtä epäileväisiä.?Sinkkukaverit vie varatut pahoille teille.
Muutamissa tapauksissa luulen, että ystävieni seurustelukumppanit eivät vain pidä minusta syystä jota en tiedä. Ystäväni tietoisesti ei halua meidän kohtaavan. Olen kyllä yrittänyt tutustua heidän rakkaisiinsa, niin kuin ihmisillä yleensä on tapana.
Sitä en kyllä ymmärrä, että nämä ystävät jotka pitävät minut kaukana miehistään, kuitenkin puhuvat minulle hänestä koko sen hätäisen vierailukäyntini ajan. Mies ei tietenkään ole tuolloin kotona,eihän minua silloin olisi kylään kutsuttu. Lisäksi on huvittavaa että vierailu päättyy heti kun mies tulee kotiin. Annetaan ymmärtää että voit poistua, tai sitten yksi ystäväni soittaa paluumatkalla olevalle miehelleen kuinka lähellä hän on tulossa, vihjeenä minulle että nyt olis aika. Onko vähän outoa? Kannattaako tuollaisiin ihmisiin olla enää väleissä?
Voisiko olla, että ne ystäväsi pelkäävät, että viet heidän miehensä?
En tarkoita, että sinä olisit ihmisenä sellainen. Olen vain huomannut, että naisilla ei ole lojaalisuutta kavereitaan kohtaan parisuhdemielessä, vaan toisten miehiä saatetaan oikeastikin viedä, ja monet naiset sitten sitä kovasti pelkäävät. Miesten puolella taas, ainakin omissa kaveripiireissäni, katsotaan halveksuen jos mies koskee edes kaverinsa ex-naiseen. Vanhan kotikaupunkini kaveripiirissä (jos sitä laajemmin katsotaan) on tapahtunut pari tällaista kavereiden exiin koskemista, ja niihin miehiin ei kyllä käsittääkseni olla enää juurikaan yhteydessä. Naisten keskuudessa tällainen toisen exään tai jopa nykyiseen koskeminen ei ilmeisesti ole niin tuomittua.
Niin, en tiedä pelkäisivätkö kaverieni naiset, että siellä on mökki täynnä maksullisia naisia. Sitä saattavat varmaan ainakin pelätä, että porukka ottaa taksin lähimpään kaupunkiin ja menee juhlimaan. Niin on nimittäin joskus tapahtunut, ja siitä on tullut nuhteita ja arestia sitten niille parisuhteessa oleville. Yleisesti ottaen kyseessä on mielestäni niiden omien kavereideni kohdalla kuitenkin siitä, että naiset ovat niin kovin statustietoisia ja kapeakatseisia, että tuloksena on syrjintää.
Parisuhteessa olevat naiset, vaikka olisivat pahimmanlaatuisia BB-katselijoita ja Seiskan lukijoita, kokevat olevansa jotenkin "porvarillisia" ja "arvostettavia" ja "vakaan keskiluokkaisia" sen parisuhteensa takia. Tämä alkaa yleensä tapahtua siinä vaiheessa, kun pariskunta on hankkinut yhteisen kämpän. Ja kun nainen on "vakaan porvarillinen ja keskiluokkainen arvostettu nainen", niin eihän hän voi sallia, että hänen miehensä hengaa joidenkin luuserien kanssa. Miehen pitää hengata vain muiden "vakaan porvarillisten ja keskiluokkaisten, arvostettujen ihmisten" kanssa, esimerkiksi parisuhdeilloissa.
Noin kahdeksan kertaa kymmenestä allekirjoitan "vakaan porvarillinen ja keskiluokkainen arvostettu nainen"-syndrooman.
kinkkusellekin tiedoksi: Juurikin niin se menee, liittyen miehen omassa sosiaalisessa elämässä kaikkeen. Niin sanotut vanhat kaverit tulevat olemaan "luusereita" sen kultalutusen silmissä. Toisilla voi jopa olla jotain epämääräistä häpeää omista sinkkuajoista, jolloin tulee nimenomaan katsottua kaikenlaisia sinkkuja jotenkin nenän vartta pitkin alaspäin.
Eipä sillä, omia kavereita on muutaman kerran...hmm...joutunut pelastamaan tuhoon tuomituista parisuhteista, mutta en siltikään jaksa olla mustasukkainen vaikka joku ulkopuolinen tulee ja vie kaveripiirin mennessään. Itsellä on kuitenkin oma elämä ja sinkkuus ei sinäänsä haittaa koska se tarkoittaa sitä ettei tarvitse muutenkaan jatkuvasti sosialisoitua(?) kavereiden kanssa. Niin kuin silloin "ennen vanhaan" ;]
Siis tuota en ymmärrä että mitä pahaa siinä on vaikka ottaisittekin taksin ja menisitte kapakkaan.? Sitäkö ne naiset siinä pelkää että miehet löytää sieltä naisia joiden kanssa pettää. En käsitä. Vai miksi ei saisi joskus vetää perseitä ystäviensä kanssa. Miksi ihmiset ei luota toisiinsa? Kuuluko parisuhteessa muka tukahduttaa toisen ihmisen muu seuraelämä ja olla sairaalloisen mustasukkainen toisesta koko ajan . Sitten saa nysvätä kotona rakkaansa kanssa, ja välillä kutsua (ainakin naisten se oma surkimus sinkkukaveri-looseri) kylään ihailemaan heidän mahtavaa parisuhdetta.
Joo enkä kyllä ymmärrä sitäkään että jotkut naiset ilmeisesti tosissaan luulevat että sinkkuystävät havittelisivat heidän ukkojaan. Kyllä pitää suhteiden olla tosi huonoilla kannattimilla, kun ystävätkin on jo uhkia heidän onnelleen. Mua niin harmittaa että hyvät ihmissuhteet menee pilalle, kun "aletaan oleen" vakavissa suhteissa.
Pysyn jatkossakin sinkkuna, kun ei tuollainen touhu itseäni innosta. Itse en kerro näille ystävilleni enää elämästäni tavatessamme mitään. Annan heidän pölistä ns.onnellisesta suhteestaan koko tapaamisen ajan. Itse istun hiljaa annan heidän elää siinä uskossa että elämässäni ei ole minkäänlaista sisältöä tai merkitystä. Kun ystäväni pälätykseltään älyyää että on pakko kysäistä "mitäs sulle" Sanon vaan "Mitäs tässä, ihan tavallista arkea. " Näin kyläilyreissuni lyhenee kerta kerralta enemmän, ja lopulta kutsua ei enää tulekkaan ja kaikki saavat jatkaa onnellista elämäänsä.
Ehkä heillä vain ei ole aikaa sinulle, koska viettävät niin paljon aikaa uuden kumppaninsa kanssa. Ei sen kummempaa.
Sepä siinä onkin mitä en ymmärrä. Miksi ei ei ole aikaa enää ystäville vaan pitää nysvätä sen rakkaan kanssa . Katkotaan välit kaikkiin muihin ihmisiin. Minusta se on sairasta. Miksi heidän sitten pitää ottaa minuun enää yhteyttä koskaan, jos ei ole aikaa kuin sille kumppanilleen?! Miksi ei voi nähdä kuin silloin kun se mies on jossakin muualla? Miksi yrittää hän väkisin pitää yhteyttä, kun ei sitä kiinnosta nähdä kun sillon jos mies ei ole viihdyttämässä häntä? Sitä en käsitä niissä sairaissa kuviossa....
Onpa tyhmää toimintaa.
Onneksi seurustelevat kaverini tahtovat nähdä minua ja lähteä kanssani yöelämään, konserttiin tai teatteriin jne.
On mulla pari tyttökaveria joille seurustelu on "se" juttu ja kaikki muu jää, mut se on niiden ongelma. Ei elämä oo pelkkää seurustelua, olisi kauheaa jos kaikki muu jäisi ja suhteen loppuessa sitä tippuisi ikään kuin tyhjän päälle. Ei koko elämää voi rakentaa yhden ihmisen varaan. Tyhmäähän se olisi.
En mäkään hae toisesta ihmisestä elämää itselleni vaan seuraa ja sitoutumista, elämänkumppania, kaikki kaverit ja harrasteet mulla on jo, se extra puuttuu. Normaalia, sanoisin.
Voisin kyllä sanoa että jos kaveri jättää kuin nalli kalliolle seurustelukumppanin löytyessä,se ei ole mikään oikea tai kunnon kaveri.
Niin, eipä tartte tulla minulle ruikuttamaan sitten kun suhde menee poikki, kun kyllästyvät toistensa läheisyyteen. Niin tai sitten minä olen oikeasti niin kauhee ihminen että minusta täytyy hommautua eroon. En kyllä syytä tiedä, mutta onneksi ne "ystävät" sen tietää.
Sekin on kyllä jännä mitä olen huomannut. Jos tutustun johonkin uuteen sinkkunaiseen,joka on viettänyt sinkkuelämää jo jonkin aikaa, niin ei mene kovin kauan minun tutustumisen jälkeen kun hän löytää seurustelukaverin, ja siihen loppuu sitten yhteydenpito.
Pitäsköhän alkaa tehdä rahaa järjetelemällä parisuhteita....
Kokeilun arvoinen tilanne, tuo parisuhteiden järjesteleminen.
Mitenkäs se muuten olikaan...
Kun sä et aloituksessasi mainitse itsestäsi muuta kuin "nuori" ja "sinkku", mutta sitten sisällöstä saa sellaisen kuvan että sulla on jotain hyvinkin henkilökohtaista (vakavia) parisuhteita vastaan. Kenties huonoja kokemuksia? Vai ihanko täyttä mielenkiinnottomuutta?
Eihän se siis mulle kuulu, mutta ajattelin vain että miten sä jaksat näinkin intohimoisesti ihmetellä parisuhteellisia ihmisiä.
Itsellä on vain huonoja kokemuksia. En mieti täysipäiväisesti tätä asiaa. Onneksi on muutakin ajateltavaa ja tekemistä. Välillä vaan tulee tämäkin asia mieleen ja alkaa kuvotaa ja raivostuttaa yhtäaikaa.
Nää on aina semmosia juttuja et pistää miettimään. Mulla kävi sit niin et ku erosin niin melkeen kaikki nämä parisuhteessa olevat kaverit lopetti yhteydenpidon. Ja sit mulla oli miehen kans tällasia kaveripariskuntia ja nekin jäi vaikka tuntu et oltiin niin hyviä kavereita niin ei oo kylään eikä illanviettoon kutsuttu enään eron jälkeen, ei tuu enään joulukortteja, ei mitään kivoja viestejä tai muutakaan.
Ite alussa eron jälkeen yritin pitää yhteyttä ja pyysin käymään tsekkaamaan uutta kämppää jne...mut ei oo näkyny. Empä minäkään oo sit enään paljo yhteyksiä ottanu. Harmittaa ja mietityttää et miksi näin. Kaupassa ku törmäillään näiden vanhojen kamujen kans niin jutellaan hetki ja sit tulee se kysymys: "Noh, ootkos löytäny ketään mielenkiintosta?" ...oon miettiny et jos mä vastaisin siihen myöntävästi niin oisinko mä sitte taas sopiva kaveriksi?
Kyllä sinut varmaan heti kutsuttaisiin mukavaan parisuhdeiltaan. Joskus harvoin kun olen sinkkuna kutsuttu tällaiseen iltaan, niin jälkikäteen olen miettinyt että mikä hetkellinen mielenhäiriö silloin mahtoi minua vaivata, kun olin tuonne vapaaehtoisesti mennyt. Kai sitä kutsun saatuan hetken oikeasti kuvitteli että ystävät olis kiinnostuneita näkemään. Vielä mitä rauhassa sain suolapähkinöitä nurkassa nassuttaa. Lopulta älysin kutsua toisen sinkkuystävän hakemaan minut tilanteesta pois.
Muutama vuosi sitten minullekin kävi vähän samoin kuin aloittajallekin, melko moni kaveri/tuttu vähensi yhdessä vietettyä aikaa sen takia että oli onnistunut pääsemään parisuhteeseen. Muutama ihminen katosi oikeastaan kokonaan muutamaksi kuukaudeksi kun löysivät uuden kumppanin.
Kyllä minä tuon jossain määrin ymmärsin, uusi suhde vaatii aina enemmän aikaa kuin vanha, mutta joillakin tuo vain tuntui menevän vähän liiallisuuksiin. Vain yhdessä tapauksessa oli niin että uusi kumppani ei halunnut miehen viettävän aikaa tiettyjen vanhojen kavereidensa kanssa, sillä ne olivat hänen mielestään huonoa seuraa miehelle.
Muutamat kertoivat sitten suhteen päätyttyä että eivät olleet edes huomanneet sitä kuinka kaikki "vanha" oli jäänyt vaille huomiota. Jotenkin se vain se uusi parisuhde saa ihmiset laiminlyömään vanhaa sosiaalista elämää ja kavereita. Ehkä kyse on ajanpuutteesta tai ehkä siitä ettei sitä "vanhaa elämää" oikein osaa enää arvostaa kun alkaa rakentamaan sitä "uutta elämää" jonkun toisen kanssa yhdessä.
Sen olen myös huomannut että ne ihmiset jotka lähtevät suhteeseen tosimielellä ja vakavissaan ovat juurikin niitä jotka laiminlyövät sen aiemman sosiaalisen elämän, kun taas ne jotka hyppivät suhteista toiseen osaavat myös huomioida ne vanhat kaverinsakin.
Joo en ymmärrä. Joillekin se seurustelu tarkoittaa koko elämää, itelleni se on aina vaan osa sitä. Tärkeä osa kylläkin jos on vakava suhde, mutta kuka jättää ystäviään miehen tai naisen takia.
En älyä myöskään niitä naisia, jotka ovat käsittämättömän mustasukkaisia miehistään. Ite olin kyllä teininä samanlainen kun jätkään ei voinu yhtää luottaa, mutta mikä oikeus naisilla muka on torpata toisen menemiset sen perusteella, että seurustellaan? Jotain järkeä tietty saa toisen päähän takoa jos on oikeasti tarvetta, mutta molemmilla on kuitenkin oma elämä eikä kumpikaan saa toista liikaa rajoittaa. Ite en ainakaan jaksa enää kyttäillä kumppanien tekemisiä (sinkku kylläkin mut silti) ja jos joku pettää, niin se tuskin on suremisen arvoinen ihminen edes. Vähän yrittäny nuoremmallekin siskolle vähän vihjailla ettei turhia kiirehtisi tai olisi mustasukkainen mut eipä se sitä vielä älyä.
Kai voisit niille sanoa suoraan ja kysyä mistä johtuu. Kyllä ite ainakin ilahtuisin, jos joku herättelis ja pudottais vähän maan pinnalle tuossa tilanteessa.
Itselle kävi joskus parisuhteessa niin että kun suhteessa alkoi ilmetä ongelmia niin en jaksanut pitää enää yhteyttä kavereihin, hävetti että kaikki näkee sen tilanteen. Suhde ikään kuin "söi" kaiken energian ja vei koko huomion kun kuvittelin että sen voisi vielä parantaa. Vei aikansa ennen kuin tajusin että siitä miehestähän mun kannattaa luopua eikä vuosikausia kestäneistä ystävyyssuhteista.
Minä olin vuosia sellainen empaattinen tyttöystävä, joka luotti mieheensä ja viihdyin myös hänen kavereidensa seurassa. Eikä mulla ollut mitään poikien reissuja vastaan. Juhlimassakin sai käydä, kävinhän itsekin. Itse en koskaan hakenut baarista seuraa, sillä kotona oli se oikea. Luotin mieheeni, että hänellä samoin, ja uskoin hänen kunnioittavan minua olemalla uskollinen (katsoa saa, ei koskea). Meidän suhde oli tosi hyvä, kaverit puhui, että ollaan unelmapari. No, palkaksi luottamuksesta mua petettiin. Näinkin voi oikeasti käydä. Ja miehet ei aina edes tajua miten paljon halut heitä vie, valitettava tosiasia. Edelleenkään en ketään haluaisi suhteessa vahtia, mutta en tiedä, onko minusta enää luottamaan. Että sellainen tarina.