Näin viime yönä jälleen unta hänestä, elämäni ensirakkaudesta. Hän oli niin kaunis, hymyili valloittavasti mutta kuitenkin oli kovin masentuneen oloinen. Hän antoi minun koskettaa ja hyväillä. Halusin jäädä hänen viereensä uneen ja tehdä hänet onnelliseksi. Hän halusi lähteä, irrottaminen teki kipeää.
Aamulla heräsin kellon soittoon. Uni oli pitkä ja intensiivinen, niin todellinen kuin vain mahdollista. Olen tuntenut haikeutta koko päivän. Tahtoisin nähdä hänet jälleen.
Rakastan häntä vieläkin vaikka aikaa on kulunut erosta yli 10 vuotta ja olen jo naimisissa itsekkin. Eniten tekee kipeää etten ymmärtänyt tunteideni olevan rakkautta. Haluaisin sanoa sen hänelle nyt, jos hän vaikka haluaisi elää minun kanssani...
Miksi en saa häntä mielestäni? Pitääkö minun odottaa, että tapaamme vasta taivaassa. Jos se olisit sinä, haluaisitko tietää minusta vai olisitko jo unohtanut?
Aamulla heräsin kellon soittoon. Uni oli pitkä ja intensiivinen, niin todellinen kuin vain mahdollista. Olen tuntenut haikeutta koko päivän. Tahtoisin nähdä hänet jälleen.
Rakastan häntä vieläkin vaikka aikaa on kulunut erosta yli 10 vuotta ja olen jo naimisissa itsekkin. Eniten tekee kipeää etten ymmärtänyt tunteideni olevan rakkautta. Haluaisin sanoa sen hänelle nyt, jos hän vaikka haluaisi elää minun kanssani...
Miksi en saa häntä mielestäni? Pitääkö minun odottaa, että tapaamme vasta taivaassa. Jos se olisit sinä, haluaisitko tietää minusta vai olisitko jo unohtanut?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuvittele että se sut takasin ottaisi...naurettavaa!!
Meni just pari viikkoa sitten poikki ensirakkauden kanssa. En usko, että pystyn enää koskaan rakastaa ketään samalla tavalla.
jos olet naimisissa etkä alkamassa muuhun niin ehkei kannata repiä vanhoja haavoja- ensi rakkautta ei kannata sotkea pitämällä toista leluna- se loukkaa kaikkia osapuolia
jos olet vapaa harkitsemaan niin miksipä ei voisi kysyä- kieltäväkin vastaus on kuitenkin vastaus eikä tarvi turhaan kelailla
kyllähän ensirakkaus mielessä pysyy jos vain on ollut jollainlailla molemminpuolista...
Omasta erostani ensirakkauden kanssa on nyt n. 10 vuotta. Hän on yhä mielessäni, näen hänestä paljon unia, jotka ovat hyvinkin toden tuntuisia. Hän on naimisissa, kuten minäkin.
Suhteessamme oli suurta molemmin puolista rakkautta, mutta eroomme liityi myös paljon kiistaa ja toisen satuttamista. Olimme mielestäni liian nuoria ja sanoinkin hänelle, että aloitimme seurustelun muutamaa vuotta liian aikaisin.
Vuosienkin jälkeen hänen "välinpitämättömyytensä" (ei edes kunnnolla moikkaa kun nähdään jne.) on satuttanut. Emme onneksi nykyään näe juuri koskaan, asumme eri puolella maata. Olen melko varma siitä, että hänelle jäi kuitenkin joitain lämpimiäkin tunteita minua kohtaan... Tunsimmehan toisemme kuitenkin jo 7-vuotiaista lähtien ja olimme ennen seurusteluamme myös kavereita. Kyllä tuossa ajassa on jo ehtinyt tottua toiseen niin, että luulisi täydellisen unohtamisen olevan mahdotonta... vai miten lienee on!?!
En tiedä miksi, mutta tuntuu siltä, että haluaisin kuulla häneltä vielä todellisen totuuden... aidon, rehellisen vastauksen siihen, miten hän minut kokee. Itse näen näitä unia, vaikken haluaisi... nykyään unet ovat surullisia ja unissa hän käyttäytyy minua kohtaa todella tylysti. Aamulla herätessäni olen surullinen ja ahdistaa. En voi omalle sydämmelleni mitään. Järki ei voita tunteita. Minulla on siis yhä tunteita myös häntä kohtaan, tulee kait aina olemaan.
Haluaisin tietää, ajatteleeko hän minua koskaan, näkeekö unia. Vaikka saisin tietää, en muuttaisi nykyistä elämääni... mutta saisin luultavasti jonkinlaisen rauhan. Tiedän, että aikamme meni jo ja että hoidin myös minä asiat tuolloin todella huonosti.Olin vain silloin niin nuori ja sekaisin kaikesta, epävarma ja peloissani.
Olen kuitenkin nyt löytänyt rinnalleni turvallisen ja hyvän kumppanin, rakastavan aviomiehen, ihanan ihmisen. Hän tuntee ex-rakkaani, seurasi tuolloin läheltä seurusteluamme ja tietää tunteideni olleen todella syvät. Hän on auttanut minut ex-ystäväni/rakkaani ylipääsemisessä. Ja hyväksyy minut juuri tällaisena... eikö kuulosta melkoisen ainutlaatuiselta :) Tiedän myös ensirakkauteni olevan onnellinen, naimisissa ja myös pienen lapsen isä.
Uskon yhä, että olimme ex-rakkaani kanssa sielunkumppaneita, ystävyytemme oli todella syvää ja läheisyytemme sai pyörryttämään ja vapisuttamaan... Haluaisin kuitenkin kuulla häneltä, oliko kaikki vain kuvitelmaa.Eromme keskellä emme tuolloin todella puhuneet asioista ja kaikki katosi vain yhtäkkiä.