Neuvoja!!!

No ehkä sä ensinnäkin otat hieman liian vakavasti siinä kohtaa, että kyllä 20-vuotias kuvittelee kaikkien murtuvan ja maailman kaatuvan, jos hän ei ole tosissaan ja vastaa tunteisiin, mutta 33-vuotias, jos on normaalisti kehittynyt, kestää jo hieman pettymyksiäkin ja todennäköisesti se, joka teidä suhteessanne selviää on hän: älä kuvittele itsestäsi liikoja koska olet nätti ja sulla on ollut poikaystävä. Hän saattaa hyvinkin haluta olla pelkkä isähahmosi: seksillä. Mä luulen, että sä voit jopa suoraan sanoa hänelle, että et halua mitään vakavaa, vaan haluat hetken hurmaa: mä en usko, että 33-vuotias mies loukkaantuu siitä että 20-vuotiasta tuheroa on tarjolla helposti, ilman sitoumuksia. Ihastua voi ja toisesta tykätä, vaikkei tosissaan olisikaan. Toisaalta, jos 33-vuotias ei osaa pitää itsestään huolta eikä 20-vuotiaasta pimatsusta selviä, niin ei se ihan normaali 33-vuotias kyllä ole, anteeksi vaan. Mutta sen ikäisen pitää myös tajuta se, miten nuori parikymppinen kuitenkin on.

Otapa huomioon, että miehellä on lapsikin, eli siis sinä et ole hänen elämänsä suurin rakkaus. Voit ja sinun pitääkin tietenkin olla rehellinen, kusipää ja pentuhan sä olet, jos etsit vaan seksiä ja esität muuta: no, pentuhan sä oletkin, että ehkä se mieskin osaa sen riskin ottaa huomioon :) Mutta siksi vähän lynttään noita luuloja kasaan, että sä todellakin olet aika nuori ja toisin kuin tuossa iässä luulee, elämästä ei vielä tiedä mitään.
Ei ole mitään väliä siis oletko sä lapsellinen tai kostonhaluinen, kunhan olet rehellinen: kerrot asioistasi, ajatuksistasi ja tunteistasi rehellisesti. Että siis et halua ajatella suhdetta vakavasti, haluat seksiä ja lohtua, ja elämäsi miehen kuvittelet olevan samanikäinen.

33-vuotias nyt tuskin on kuitenkaan niin vanha että sitä hävetä tarvitsisi :D Siis älä syytä miestä siitä, että toimit itseäsi vastaan. Se ei ole mies ketä häpeät vaan sinä itse. Ehkä sä tosiaan olet vähän lapsellinen. Kuulostaa kun oisit vielä koulun pihalla. No, älä sure, asiat selviää kyllä ja voithan sä ihan itse valita: siis voithan sä etsiä nuorenkin lohduttajan ja ottaa varman päälle!
Ehkä se toisaalta olisi parempikin, että saisit ajatuksiasi selväksi ja oikeasti toipuisit vanhasta suhteestasi..? Lisäksi tosiaan, teillä ei ole yhteisiä harrastuksia eikä ajatuksia, eikä siis mitään todellista pohjaa, mille perustaa mitään suhdetta. Epäilen, että te molemmat olette vaan toipumassa siis: mihin te olette edes ihastuneet, kun ei ole edes yhteisiä ajatuksia?! Teillä ei ole yhteistä tekemistä, ei ajatuksia ja yhteistä maailmaa, teillä ei ole siis mitään yhdistävää tekijää eikä keskustelun aiheita, teidän maailmanne ovat siis täysin erillään: mihin te siis olette ihastuneet? Niin. Ulkonäköön molemmat. Mies vaan nuoreen nättiin naiseen, jonka pään sisällöstä hän ei siis edes välitä ja sinä laastariin? Eli suomeksi: teillä on seksiä ja se siitä. Joten sä voit ihan hyvin olla rehellinen ja lakata murehtimasta liikoja.

Hei

Täällä vastailee sinulle 38-vuotias nainen. :)

Minusta ensisijaisen tärkeää olisi aloittaa keskustelu miehen kanssa että mitä kumpikin haluaa. Se voi olla tietenkin hankalaa, koska sinulle on tärkeää miehen läheisyys ja turvallisuuden tunne ja jos mies on osoittanut jo sinulle tunteiden olevan syvemmät. Onko hän rehellinen, se ei selviä ilman avointa keskustelua aiheesta.

Kerroit, että haet ns. isäturvaa koska elämässäsi on ollut pettymyksiä. Jos kummallakin on erilaiset odotukset suhteesta, se tulee jossain vaiheessa kaatumaan. Surullisinta on ehkä se, jos miehen lapsi kiintyy sinuun ja koko suhde on ikäänkuin valehtelua häntä kohtaan. Miehen kanssa olemiseen kuuluu siis miehen lapsi joka sinun tulee myös hyväksyä.

Ehkä pettymystesi ja haavojesi parantamiseen ei kuitenkaan ole paras ratkaisu tämä, jonka olet valinnut: vanhempi mies jolta saat henkistä terapiaa ja hetken lohtua.
Kyllä ikäsissäsikin on fiksuja miehenalkuja ja ehkä kanssasisarten seurakin tekisi hyvää. Hanki harrastuksia joista nautit, tapaat sitä kautta uusia ihmisiä. Kenties sen oikeankin, jota kaipaat, koska jonkinlainen yhteinen ajatusmaailma kestävässä suhteessa olisi hyvä olla.. tietysti yhdessä koetut asiat ja yhdessä "kasvaminen" suhteen vasta tekevätkin. Kumppani on kuitenkin suurimman osan mielestä se paras ystävä. Minä suosittelisin sinun olemaan rehellinen itsellesi ja tälle miehelle. Tavoittele unelmiasi, sillä voit myöhemmin tulla katumaan sitä ettet niin tehnyt. Elämä kuitenkin yllättää eri käänteissä, eikä monestikaan asiat mene niin kuin oli alunperin suunnitellut :).

Kyllähän 20 v on vielä aika lapsellinen ja niin pitää ollakkin,olethan vasta pentu,vailla elämänkokemusta.
Tossa iässä erotaan ja ihastutaan vielä helposti ja tunnetaan että petetty on karvaasti.
Se on normaalia nyt ja ollut aina. Ihastuksia tulee ja menee.
Se että olet nyt ihastunut vanhempaan mieheen, kertoo kyllä miehen iästä että ei taida suruun kuolla ja kun ottaa huomioon vielä hänen entisen suhteen josta lapsi niin kovin olet heikoilla pohjilla liikkeellä. 33-vuotias mies kyllä tietää mitä tekee ja ilmanmuuta seksi on päällimmäinen ja näyttämisen pakko.
Kannattaisiko sun katella ikäistäsi kaveria, onhan se luonnollisempaa ja jutut menee yhteen paljon paremmin. On tuo ikäero kuitenkin suuri että epäilen miehen todellista kiinnostusta. Älä pilaa mainettasi vanhojen miesten panopuuna.Sana kulkee ja ikäisesi pojan saanti voi olla vaikeeta. Mieti lapsonen !

Heh hehee, tuntuumpa hyvinki tutulta toi aloittaja.
Älä kuvittele itsestäsi liikoja,ehkä olen se 33v mies mutta mutta ihastumisesta ei ole kyse mun puolelta. Muutaman kerran ollaan tavattu ja tehty sitä sun tätä.
Varsinki sitä. Olet minulle kuitenki vain sitä mitä miehet hakee jos joku 20 kymppinen pimu tarjoaa. Älä ota minua tosissaan suhteen jatkumisesta.
Olen nyt vähä tuuliajolla mutta elämänkumppania ja naista johon rakastuisin ei todellakaan ole sun ikäinen. Pennut on väliaikainen juttu.
Etsin itselleni naista läheltä omaa ikää, olen kuitenki senverran selväjärkinen ja fiksu ettet saa sydäntäni.
Toivon että löydät ikäisesi pojan lopetat vanhempien ukkojen kanssa pelehtimisen jos sulla yhtään on itsekunnioitusta.
Kiitos siitä mitä sain ja hyvää jatkoa!

Suuri ikäeronne?
Ikäeronne ei ole lainkaan suuri. Vielä nyt se tuntuu ehkä siltä.

Karu totuus on, anteeksi vain, on että nainen rupsahtaa aiemmin kuin mies.
Siis oletten että kumpikin ovat muutoin esim. fysiikaltaan fiftyfifty.
Mikäli sinulla nelikymppisenä on ikäisesi mies, todennäköisimmin hän vilkuilee naisia about 10v nuorempia varsinkin, jos välinne ovat päässeet hiukan väljähtämään.

Eli nykyinen mies on sinulle juuri oikea. Olettaen että muutoin natsaa...kertomastasi päätellen ei näin ole. Vai johtuuko ei-natsaaminen tuosta
hieman vääristyneestä asenteestasi.
Olet siis hiukan lapsellinen vielä :)

Kyllä 20 v tyttö on jutuissaan vielä ihan kakara meille yli 30 v miehille.
Ajatusmaailma on vielä kakaran kengissä,sen huomaa ketjun aloittajan kirjoituksesta.
Eri asia kun nainen 40 ja mies 50 ,se vielä joillaki menee .
Olen itse 40 v ja itselläni 20 v tyttö joka on ajatusmaailmalta ja jutuissa ihan teini vielä vaikka yrittää olla aikuinen. Lapselliset naurutirskahdukset ym paljastaa ettei vielä olla aikuisten maailmassa.
Mutta löytyy niitä vanhempia ukkeleita jotka käyttää näitä kakaria hyväkseen ja näitä 20 kakaroita jotka kuvittelee olevansa aikuisia.
Sopiva ikä sinun ikäiselle tytölle on poika 18-25,silloin teidän seurustelu kulkee samoilla aalloilla. Nauti nyt ikäistesi seurasta muuten vanhempana voit katua kun sormella osoitetaan ja ehkä arvaat mitä nimeä sinusta käytetään.

Hei hei.. eipäs yleistetä!

Tuo aloittajan kuvaus nyt ei vaikuta hirveän lupaavalta, jos on epävarmuutta jne.

Meillä päin epävarmuutta ilmeni miehelläni (silloin 32v.) ja minulla vähemmän (silloin 19v.) elikkä meillä kolmentoista vuoden ikäero, joka välistä osasi myös kauhistuttaa minuakin, mutta tiesin että tässä on mies jonka kanssa haluan yrittää. Kuuluun niihin harvoihin nuoriin jotka eivät koskaan ole harrastaneet yhden illan juttuja, joten tiesin että minä en ainakaan halua siihen jäädä.

Ongelmahan oli myös se että miehelläni oli silloin avopuoliso, ja kaikki oli hyvinkin sekavaa. Lisäksi miehelläni oli silloin 14 vuotias lapsi. Laspi ei asu meillä päinkään vaan lähes tuhannen kilometrin päässä äitinsä kanssa. Toki ikäero jarruja alussa lyö ja saimme kaiken paskanjauhamisen mitä koskaan vain voi saada niskaan, mutta meidämpähän on suhteemme ja elämämme.

Hyvin olemme pärjänneet, viime kuussa tuli 3v yhteiseloa täyteen ja onnellisia olemme vieläkin. Ei se ikä vaan se henkinen yhteys! Me olemme todella samalla viivalla lähes kaikessa, joten yhteiselomme sujuu ongelmitta. Mutta homman nimi onkin se että minä en halua juosta pitkin kyliä ties minkä rentun perässä, kuten monet ikäisistäni ikävä kyllä tekevät.

Joten minun neuvoni on että tunnustele mitä itse tunnet! Älä välitä muista, tai ikäerosta, vaan mitä sinä tunnet ja mitä sinä haluat? Haluatko vielä mennä? Ilmeisesti haluat vielä mennä joten kerro se miehelle ja jatka viipottamista...

Nykypävänä tytöt aloittaa suhteet ja seksit jo 15-16vuotiana.
Siinä on jo monet koluttu ennekuin se 21 vuotta (täysikäinen) tulee täyteen.
On pettymyksiä,ihastumisia,surua joka vaihdetaan uuteen kaveriin. Luottamusta ei ole enään kenekään mutta sillä ei ole väliä.
Napataan vaihteeksi 10-15 v kaveri jospa siinä rauhottuisi, harva rauhottuu,meno jatkuu ja miehet/naiset vaihtuu kun pullat leipurin uunissa.
Tää on tätä päivää. Onnistuu ken onnistuu,rakastuu ken rakastuu.
Kokemuksia on pitkä liuta jälkeen jäänyt. Voiko enää puhua luottamuksesta ja itsensä kunnioittamisesta. Miksi iihmisarvo on menettänyt identtideetin. Kuljetaan halujen mukaan .
Tällainen tämä nykymaailma on.

No siinä tulee kyllä aika monta ongelmaa kyllä vastaan kun napataan 10-15 v kaveri. En sanoisi että se elämä varsinaisesti rauhalliseksi menee siinä vaiheessa.