olen seurustelut 1,5vuotta mieheni kanssa ja kihloissakin oltu puoli vuotta häät on suunitteille 2012 kesällä.
Miehellä on maatila hän asuu saman katon alla vanhempiensa kanssa appi varsinkin vielä avustaa navetta töissä ym. vaikka sukupolven vaihos on tehty 10 vuotta sitten. Nyt olen minä muuttamassa virallisesti mieheni luokse,jään vuodeksi nyt aluksi vapaalle omasta töistä olen lähihoitaja,rupean maatilayrittäjäksi mieheni kanssa. Nytkin kaikki vapaa-aikani olen viettänyt mieheni apuna ja miehen luona. Appi ukon kanssa tule loistavasti toimeen,mutta anopin kanssa vaikeuksia,hän kehuu aina mitä hän on tehnyt sillä aikaa kun ollaan muut oltu navetassa hommissa kometelee ja määrää muita. Arvostelee minuakin ei esim. nytkän ymmärä miksi mä nukun iltapäivään asti yövuoron jälkeen. Arvostelee mun ruokia ja leivonnaisia. Jos mä siivoan sillonki se on väärin pelottaa ihan miten elämäninen neljästään rupee sujumaan saman katon alla. Appiukko sanokin että me emänän kanssa muutetaan kirkonkylälle jo mutta anoppi ilmaisi hän ei omasta kodista mihinkän muuta,olen tästä sanonu miehelleni ja mies sanonu äidilleenkin hänen kihlattu ja elämänkumppani on nyt sit uusi emäntä talossa mutta anoppi ei sitä hyväksy. En jaksa jatkuvaa arvostelua.... tulen toimeen appiukon kanssa mut en anopin
Miehellä on maatila hän asuu saman katon alla vanhempiensa kanssa appi varsinkin vielä avustaa navetta töissä ym. vaikka sukupolven vaihos on tehty 10 vuotta sitten. Nyt olen minä muuttamassa virallisesti mieheni luokse,jään vuodeksi nyt aluksi vapaalle omasta töistä olen lähihoitaja,rupean maatilayrittäjäksi mieheni kanssa. Nytkin kaikki vapaa-aikani olen viettänyt mieheni apuna ja miehen luona. Appi ukon kanssa tule loistavasti toimeen,mutta anopin kanssa vaikeuksia,hän kehuu aina mitä hän on tehnyt sillä aikaa kun ollaan muut oltu navetassa hommissa kometelee ja määrää muita. Arvostelee minuakin ei esim. nytkän ymmärä miksi mä nukun iltapäivään asti yövuoron jälkeen. Arvostelee mun ruokia ja leivonnaisia. Jos mä siivoan sillonki se on väärin pelottaa ihan miten elämäninen neljästään rupee sujumaan saman katon alla. Appiukko sanokin että me emänän kanssa muutetaan kirkonkylälle jo mutta anoppi ilmaisi hän ei omasta kodista mihinkän muuta,olen tästä sanonu miehelleni ja mies sanonu äidilleenkin hänen kihlattu ja elämänkumppani on nyt sit uusi emäntä talossa mutta anoppi ei sitä hyväksy. En jaksa jatkuvaa arvostelua.... tulen toimeen appiukon kanssa mut en anopin
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tuo pitäisi kieltää lailla - siis se asumisjärjestely, mitä nyt suunnittelette. Jos asianomaiset (siis sekä vanha- että nuoripari) eivät itse tajua eivätkä halua nähdä vaaran merkkejä, jonkun ulkopuolisen pitäisi estää ko järjestely.
Kirjoitan nyt aika ankeasti. Pakko sillä kokemus puhuu. Välihuomautuksena kuitenkin, että kyllä se voi onnistua. Tosin mahdollisuus on minimaalinen ja jos jo nyt on kireyttä ilmassa näkisin tulevaisuuden huonona.
Jokainen perhe ja nainen tarvitsee OMAN kodin ja reviirin. Sinä tarvitset ja niin tarvitsee anoppisikin. Jos hän ei halua muuttaa muualle hänen ei tarvitse. Se on hänen kotinsa. Mutta älä sinä tyttö (nainen?) hyvä yritä tehdä pesääsi siihen samaan. Etsikää joku toinen ratkaisu. Varmasti löytyy jos on järkeä ja tahtoa.
Omasta historiasta sen verran, että minä tein juuri vastaavan virheen. Ei tullut hyvä kakku ei. Meistä kaikista sinänsä ihan mukavista kelpo ihmisistä tuli esiin ne pahimmat puolet.
Nyttemmin asumisjärjestely on saatu purettua ja olen itse jo anopin iässä. Mutta ihan takuuvarmasti en omien nuorteni kanssa tee samaa virhettä. Jos tähän joku jää me lähdemme ilman muuta muualle.
Kaikkea hyvää aloittajalle. Mutta usko minua - älä mene asumaan toisen kotiin.
Viisasta puhetta ankealtatädiltä! Jos anopin asenne on nyt jo tuollainen niin se tuskin tulee parantumaan. Parempi olla pessimisti kuin saattaa itseään helvettiin... Se on tosi kuin vesi; jokainen nainen tarvitsee oman reviirinsä jota huushollata.
Sanoppa kerran kunnolla takaisin ja et tule sietämään minkäänlaista arvostelua ja älä missään tapauksessa jää pelkän emännän rooliin vaan käy ulkopuolelella töissä sen takia että jos 20 vuoden päästä tulee ero niin sinulla ei ole eläkekertymää kun maatilalla kaikki tule menee isännälle jos sitä ei jaetä ja se on vaikeaa. Kannatta rakentaa itselle tai miehen vanhemmille oma talo ja eri ruokakunta koska kaksi sukupolvea ei sivi samaan huusholliin. Mikä sille anopille on niin vaikea ymmärtää että yövuorolainen nukkuu vuoron jälekeen iltäpäivalle klo 14-16 koska on valvomut yön kun muut nukkuu ja niin edelleen. Eikö anoppi ymmärrä kun on yön töissä niin silloin nukutaan päiväälla ja silleen,.
Niin, sinä olet siis miehen kihlattu. Olet muuttamassa miehesi kotiin, jossa ennestään asuvat miehen vanhemmat. Miehesi ei ole ihan nuori, jos sukupolvenvaihdos on tehty 10 vuotta sitten.
Tärkeätä on tietää, mitä vaihdoksen yhteydessä on sovittu. Sinun pitää nähdä sopimuspaperi, miehesi voinee näyttää sen sinulle. Siinähän on mainittu esim. asumisjärjestelyt, ruokahuolto jne.
Et ole vielä virallisesti vaimo, joten sinulla ei paljon ole sananvaltaa talon asioissa. Miehen mahdolliset ärhentelyt vanhemmilleen vain pahentavat tilannetta. Hän ei voi julistaa sinua talon emännäksi, ei ainakaan vielä. Taloissa ei ole koskaan pidetty talonväestä, joka nukkuu päivällä.
Tässä alkuun taloon muuttavalle miniälle elämän realiteetteja. Pohdi niitä. Mieti, mihin haluat sitoutua, missä haluat joustaa. Ja tutustu siihen miehesi ja vanhempien väliseen sopimukseen. Varaudu myös avioehtoon. Mieti omaa uraasi - sopiiko se yhteen talonemännän uran kanssa?
Niin TOTTA! Maalaiset ei ymmärrä muita kuin omia töitään. He eivät tiedä mitä on yövuoro, vaan näevät vaan talon tavan. Mikä kesäloma. Ei niillä mitään tee, tulee sitten autteleen senkin ajan talon töissä :)
Aloittajana tekisin pelin selväksi ja asettaisin ehdot avioliitolle.
niin nyt jätänkin vielä mahdollisuuden palata omaan työhön,jään vuoden virka vapaalle omasta työstä ja kokeillaan elättääkö maatalous meidän molemmat. Olen nähnyt sopimus paperit mitä on tehty sukupolven vaihdon yhteydessä ja tiedän että toisen koti on mihin muutan miehen ja sen vanhempien ja anoppi on tottunut ja on ollut emännän roolissa tähän asti,eikä mulla sitä vastaan edelleen ole mitään mutta se mitä mä teen ei tarviis arvostella olis kiitollinen joku on joka jakaa hänen kanssaan hänenkin työt,ja antaisi meidän nuorenparin tehdä niinkuin me halutaan.
Appiukko on katsellut jo osaketta hälle ja anopille mutta anoppi ei ole valmis muuttamaan,on kyllä sit puhuttu jos me rakenettas mieheni kanssa oma talo mut siihen ihan lähelle ei pysty ja se navetta ja ne on siinä ei viitsisi siitä piha piiristä lähteä mihinkään.
Minä todella tiedän että olen vaan mieheni kihltattu ei mulla ole sanan valtaa,kumminkin jos tuntuu mulla mahdollisuus palata omaan työhön en ole itseäni irti sanomassa vielä ja osakkeenikin laitan vuokralle en myy vielä ainakan.
Mies ei ihan nuori enää 35 vuotias ja minä 29 vuotias. Ei enää nuoria olla ja elettyä elämääkin takana mut nyt on tarkotus rakentaa yhteinen tulevaisuus ja saaha toivottavasti lapsiakin jossain vaiheessa kirkko ja hääpaikka varattu 7.7.2012
Kannustan sinua emännäksi maataloon. Jos tykkää eläimistä ja työstä niiden parissa tai muusta, mitä tilalla touhutaan ja tuotetaan - maatalousyrittäjän ammatti on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen. Vaihteleva, haastava, vaativa - se on työ ja elämäntapa, jossa on suuret hyvät puolet ja suuret huonot puolet. Minulla on akateeminen koulutus ja silti katson, että tuskin olisin muualta saanut yhtä mielenkiintoista ja mielekästä työtä.
Ihan järkevää kuitenkin tuo, että et irtisanoudu työstäsi. Ajan kanssa vasta näkee onko se maataloustyö sinun juttusi. Se on kylläkin pötypuhetta, mitä nimim. "mk" kirjoitti tulojen jakamisen vaikeudesta tilalla. Ilman muuta ne jaetaan tasan, jos molemmat työskentelevät tilalla. Se on koko tilan ja isännänkin etu ja verottajan suuntaan siinä ei ole mitään ongelmaa. Tulojen jakaminen on itsestäänselvyys nykyaikana.
Mutta se asuminen. Nyt järki päähän, että ette tee siinä virhettä.. Kaikkein järkevintä olisi, että appiväki muuttaa muualle, niinkuin on kai ollut puhettakin. Mutta ilmeisesti anoppi ei ole valmis. Se hänelle suotakoon.Sukupolvenvaihdoksessa on kyse monenlaisesta luopumisesta ja vaikka muutos olisi toivottu ja mieluisa, kaikki eivät pysty viemään prosessia läpi rakentavasti. Vaikka kaupoista olisi jo vuosia niinkuin teidänkin tapauksessa on.
Tottakai anoppi toimii väärin ja keskenkasvuisesti, kun ei ymmärrä että sinun täytyy yövuoron jälkeen nukkua. Tai arvostelee ja kommentoi teidän touhuja ja valintoja. ym ym näitä tulee riittämään. Jos nyt ärsyttää ja haittaa muutama asia vuosien päästä ärsytyksen määrä on kymmenkertainen ja satakertainen. Puolin ja toisin.
Tälle anopin käytökselle ei ole juurikaan mitään tehtävissä. Hän ei varmaankaan ole paha eikä tarkoita pahaa, mutta hänen oman mielensä ja elämänsä ristiriitaisuudet ilmenevät ja purkautuvat näin. Jos asutte samassa tai ihan lähekkäin nämä jutut luultavasti pysyvät ja lisääntyvät. Jos saatte asumiseen tarpeeksi fyysistä etäisyyttä (miel niin, että toisen asunnosta ei näy edes valoja) teillä on mahdollisuudet ihan hyviin ja toimiviin väleihin.
Se mitä te nuoripari voitte tehdä on tiukka linjaus, että samassa tai edes ihan vierekkäin ei aleta asua. Jos he haluavat muuttaa muualle - erittäin hyvä. Jos eivät halua tai pysty - te rakennatte oman töllin. Vaikka kuinka pienen ja vaatimattoman, kunhan se on oma koti ja oma alue, missä eletään oman mielen mukaan.
Tämä koituu teidän kaikkien parhaaksi - myös vanhemman parin ja mahdollisten tulevien lasten. Itse kippuroin 20 jatkuvassa ristiriitatilanteessa, kun asuttiin appiväen kanssa samassa talossa. Meillä oli sentään omat asunnot eli elettiin ikäänkuin paritalossa. Silti sekään ei riittänyt:: oman kodin tuntua ei ollut eikä tullut. Mitään ei voinut tehdä ilman, että naapuri sen tiesi ja kommentoi. Voisin kirjoittaa tästä paljonkin, mutta lyhyesti sanottuna pahin tilanne oli lasten kannalta. Hyvää tarkoittava ja tahtova mummo sekoitti pasmoja niin tehokkaasti, että tilane oli kireä ja kipeä. Ja jos on lapsia vanhempien voimia tarvitaan oman perheen pyörittämiseen eikä jatkuvaan kärhämään ja ristiriitaan vanhan parin kanssa.
Nyt voi tuntua, että joustamalla ja sovittelemalla siinä on mahdollista elää yhdessä. Ja että ajan kanssa helpottaa. Olen optimisti luonteeltani, mutta tässä viritelmässä näen vain ongelmia ja lisää ongelmia. Älä ehdoin tahdoin hakeudu niihin. Tulee niitä haasteita pyytämättäkin vastaan.
Mutta kaikkea hyvää emännän urallesi! Pidä meitä ajan tasalla.
Jatkan vielä. Puhu näistä asioista nyt miehesi kanssa vakavasti ja etsikää yhteinen linja. Toivon, että päädytte siihen, että on itsestään selvä asia, että samassa ei aleta asumaan. Ketään ei häädetä eikä syrjäytetä vaan fakta pöytään: miten tämä asuminen järkätään niin, että kaikilla on hyvä jatkossakin. Miehesi on nyt tärkessä roolissa. Nimenomaan hänen on sanottava se, että samassa ei asuta. Jos mies ei sano mitään ja sinä joudut kaiken ilmaisemaan, sinusta tulee helposti anopin silmissä oikea käärme joka pilasi paratiisin. Anopilla on nyt ehkä muutoksen pelko, joka estää häntä muuttamasta. Tuossa on kaikki ollut niin hyvin miehen ja pojan kanssa ja nyt kaikki sinun myötäsi muuttuu ja häntä pelottaa. Hän ehkä tarrautuu emännän rooliin tiukemmin vaikka hänen pitäisi irroittaa kokonaan.
Nyt hevosia hoitamaan ja muihin puuhiin.
appiukko on yhä kovemmin sitä mieltä että he anopin kanssa muuttaisi osakkeseen kirkonkylälle ostaisivat rivitalo kaksion esim. itselleen pääsisivät viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Mieheni on äidilleen sanonu että hän on isän kanssa samaa mieltä että heidän pitäisi muuttaa me nuoripari päästäisin viettämään yhteis eloa,ja nyt vuoden aikana kun olen virka vapaalla töistäni selviää miten se yhteiselo sujuu ja miten yhdessä maatilan pyörittäminen sujuu.
Anopin pää on vaan niin vaikea kääntää.
Hän itkee asiaa miehen siskolle eli tytätterelleen mut tytär sano että hän ei puutu hän ymmärtää veljeään veli haluaa elää elämänkumppanin kanssa yhteis eloa ilman että kukaan sitä häiritsee.
En mä haluais anopin silmissä olla käärme joka rikkoo paratiisin,vaan haluaisin saaha sen luopumaan "emännän"töistä suoda hänelle ansaitut eläkepäivät nauttia omasta elämästä,ja olen sanonu mieheni kanssa tottakai saavat välillä tulla yöksi ja syksyllä marjan keruun aikaan viljan ja rehun teonkin aikaan nyt apu on tarpein,mutta se että molemmat asuttaisi omaa ruokataloutta olisi tärkein,koska minä ainakin haluaisin mieheni kanssa tehdä meidän kodista meidän laisen sisustamalla jne.
Tiedätkö mihin miehesi on sitoutunut sukupolvenvaihdoksen yhteydessä? Ennen kaikkea mitä on paperilla sovittu "syytingille" siirtyvästä edellisestä sukupolvesta?
Kai sinulle on selvää, että kun ja jos appiväki ostaa kirkolta oman kaksion, heidän työpanoksensa myös loppuu? Sopiiko se miehellesi? Selviääkö mies talon töistä, kun itse aiot aluksi olla edelleen työssä kodin ulkopuolella?
Tällaisista asioista kannattaisi suoraan puhua nyt ainakin miehen kanssa. Ymmärin, että teillä on karjatila eli aika runsastöinen ja sitova.
Jos nyt onnistut suututtamaan luopumisen tuskaa läpikäyvän anoppikokelaasi, vaikea on myöhemmin palata pyytämään apua, esim. lastenhoitoon tms.
Toivon, että asiasi selviävät asiallisella ja ystävällisellä keskustelulla ja toiminnalla. Hyvä anoppi on kullan arvoinen miniälle.
Teillä on ihan hyvä mahdollisuus saada asumisasia menemään parhain päin. Anoppi tosiaan kokee luopumisen tuskaa ja hän päässee asiassa eteenpäin ja yli kunhan nimenomaan appi ja poika eli kumppanisi sysivät häntä oikeaan suuntaan.
Nyt määrätietoisesti ja lempeästi anopin päähän visiota, että muutto on uuden mahdollisuus eikä elämän loppu. Että ilman muuta he muuttavat ja nyt on teidän nuorempien aika asua taloa ja elää täysivaltaisena isäntänä ja emäntänä. Miksi oi miksi hän jäisi teidän nurkkiin kuleksimaan? Hänen roolinsa olisi ristiriitainen ja ahdas.. Sinun roolisi olisi epäselvä ja myös ahdas. Seurauksena olisi yhteentörmäystä ja riitaa tai jatkuvaa luovimista, väistelyä, pahaa mieltä ja voimat vievää "sopeutumista". Miksi hän viettäisi vanhuuden päivänsä siten? Ja miksi sinä itsellinen itsenäinen nainen ryhtyisit sellaiseen peliin?
Onneksi et ole asiassa yksin: appi tietää mitä pitää tehdä ja se on loistojuttu. Miehesikin näköjään ymmärtää ja hänen on tuotava asia selkeästi ja lempeän napakasti esiin uudelleen ja uudelleen. Miehen siskokin ilmeisesti ymmärtää ja vielä parempi jos hän saisi äitinsä päähän myönteisiä kuvia tulevasta asumisesta. Kuten: pieni kompakti helppohoitoinen asunto lähellä palveluja ja rientoja. Kun välit nuoriin on hyvät tilalla voi käydä toivottuna vieraana tai apuna useinkin. Eikä ole vastuuta tai huolta ison (?) talon hoidosta ja siivouksesta ym.
Jos asia ei nyt ala edetä luonnikkaasti sitten suosittelen kunnon keskustelua ja palaveria. Asiat sanotaan niinkuin ne on: te ette ala yhteisasumiseen. Tämä sanotaan määrätietoisesti, varmana asiasta ja lempeästi. Ei aleta riitelemään ja kaivamaan toisen vikoja ja virheitä. Eli se ei ole henkilökohtaista että juuri tuon anopin kanssa ei asuta vaan ihan suurempana faktana. Ei kenenkään kanssa koska se ei ole viisasta eikä hyväksi.
Keskustelu voi taas liikauttaa asian muuton suuntaan. Joko kivutta tai kivulla. Mutta jos mitään ei tapahdu siihen suuntaan, jos anoppi on entistä jäärempi ja varmempi, että tässä ollaan ja pysytään - sitten suosittelen oman töllin rakentamista. Talohan on anopin koti (sopimukset ja syytingit voi olla miten vain, mutta hänen kotinsa se on joka tapauksessa). Ja jos hän ei halua lähteä asukoon sitten siinä. Ottakaa toinen suunta ja tehkää ratkaisu oman pesän rakentamisesta. Maksaa tottakai, mutta satsaus kannattaa - sen varran isoista ja tärkeiästä asiosta on kyse.
Mutta uskon kuitenkin, että anoppi vielä tajuaa miten on toimittava. Ja voi vielä elellä tyytyväisenä mammana kirkolla ja käydä välillä mailla hoitamassa lapsosia. Ja lähteä sitten omaan rauhaisaan asuntoon ja jättää lasten hälinä taakse sinne maatilalle.
Asiat järjestyy -usko pois. Mutta olet oikealla asialla ja tiellä, kun mietit näitä.
),Kun niin on
vastaus nimimerkille kyllä asia selviää: kyllä minä tiedän että appivanhempien työpanos loppuu jos he muuttaa pois mutta ovat eläkepäivät ansaineet,mieheni tietää myös ja olenhan minä apuna ei mieheni yksin tee jään nyt 30.4 vuodeksi virka vapaalle omasta työstäni ja ryhdyn maatalous yrittäjäksäni mieheni kanssa jos kaikki menee ok. en ole palamassa vuoden päästä omaan työhöni.
Epäilen anoppi vaan pelkää miten hänen poika pärjää kun hän ei ole enää kotia hoitamassa jne. luopumisen tuska on suurin mutta tytär on äidilleen puhunu että kirkonkylällä on kaikki palvelut lähelle ja anoppiki voisi osalistua kansalaisopiston piireihin ym. mihin ei ole ollut mahdollista tähän asti kun itsellään anopilla ei ajokorttia ole pääsee vaan kylälle käymään aina miehensä ja poikansa kyydissä.....
tänäänki iltana istuttiin kahvipöydän ääressä hyvä tovi ja juteltiin asioita,jopa anoppi jutteli kunnolla. Ja miettii varmaan asioita syvällisestikin vaikka ei ehkä ilmase niitä sano jopa tänä iltana ei hän parempaa nais ystävää vois pojalleen toivoa,mä oon valmis uhramaan oman työni ja elämäni siirtyen tähän miehen työhön mutta kun rakastan miestäni oon valmis jakamaan kaiken arjen ym. hänen kanssaan.
sain tänään anopin houkuteltua shoppailee edistys lähti minun kanssa kaksin, ja saatiin jutella rauhassa. Anoppi kerto hän ymmärtää mua ja poikaansa tottakai nuoret haluaa elää omaa elämää,hän aikanaan tullut siihen taloon kun miehen vanhemmat eläneet siinä ja se ei ole kuulema ole ollut helppoa. Anoppia pelottaa miten hän pärjäisi jossain osakkeessa kun ei ole touhua,sitten mä varovasti ehdottelin että voihan he appiukon kanssa etsiä vaikka pientä mummon mökkiä jostain jossa olis edes pieni piha mihin voisi vaikka kasvimaan tehdä ja kukkapenkkiä voisi niitä hoitaa ja talvellakin jotain touhua aina olisi.
Enemmän anoppi sit innostu tuosta mummon mökki ideasta,toimin hänen maku tuomarina kaupassa hän sai ostettua uudet vaatteet..... nyt tehtiin semmonen sopimus niin kauan kun asutaan saman katon alla anoppi huolehtii aamuruoasta,laittaa puuron ku me aamutyöllä ollaan koska haluaa niin mulle jää iltaruoan laitto tai mitä iltapäivällä syödään.
Siivous puolesta huolehditaan yhdessä anoppi huoltaa hänen ja appiukon huoneen sekä vieraskammarin missä aina tytär mieheni sisko yötä kun on vierailulla mä huolehdin päähuoneet sekä tietty mun ja miehen makuuhuoneen jne. helpottaa jos näin pystytään nyt elää kun on sopimus tehty.
Aika näyttää mitä tässä käy
Kuulostaa hyvältä. Tuo veto mummonmökistä oli tosiaan hyvä. Voi olla liian iso muutos maalaistalosta osakkeeseen - etenkin jos on kunnossa ja halukas puuhailemaan ulkona.
Anopin mieli on nyt oikeilla raiteilla. Tukekaa sitä kaikin tavoin, mutta antakaa asian kypsyä ja kehittyä hissuksiin. Ei mitään äkkiliikkeitä, että nyt heti pitää löytää asunto ja muuttaa.
Olisiko realistinen tavoite muutolle se seuraava kesä, kun menette naimisiin?. Miksipä ei aikaisemminkin, jos sopiva paikka löytyy ja appiväki on valmis ja halukas. Mutta vuoden siirtymäaika voisi olla hyvä kaikkienkin kannalta. Ja jos teillä on selvät sävelet, miten nyt toimitaan ja hommat jaetaan, mikä ettei siinä voida tovi olla saman katon alla. Onhan siinä hyvätkin puolensa.
Olen hengessä mukana ja toivotan kaikkea hyvää elämääsi ja emännyyteesi! Kirjoittelehan!
Onnea yritykseen! Tulethan sitten joskus tänne anoppipalstalle kertomaan kuinka lähti sujumaan :)!
kiitos minnikäinen,kyllä käyn kertomassa täällä kuulumisia. Toivon että hyvin menee ja sopimukset pitää on jo tänään netistä katseltu taloja...
Huhhuh!
Ehdottomat EI saman katon alla asumiselle anopin kanssa!
Ehdottomasti asia on saatava kuntoon ja sovituksi ennen häitä.
Jos asumisjärjestelyt eivät lähde käyntiin ennen naimisiin menoa, olen satavarma, että häitten jälkeen ne eivät liikahda mihinkään, vaikka itkisit itsesi ruvelle.
Nyt jäitä hattuun ja pää kylmänä miettimään, haluatko anopin tossutettavaksi vai et.
Se on selvää, että anoppi ei halua tulla toimeen kanssasi. Siis ajatus on tämä ja näen sen, että sinulla on halu tulla toimeen...
mutta kun tyttöhyvä, se ei olekaan sinusta kiinni, vaan anopista.
Hän ei halua. Hän ei halua sinun tulevan emännöimään, koska hän on kotonaan ja tekee kotonaan mitä huvittaa.
Hän haluaa kaiken olevan ennallaan eikä ole valmis sukupolvenvaihdokseen henkisesti.
Näin ollen olet joutumassa liekaan ja kurimukseen.
Miehen sanomisilla ei ole mitään merkitystä, kun anoppi on jo työntänyt kynnet esiin. Ne odottavat vain, koska saavut, että hän pääse raapimaan.
Pidä kynnyskysymyksenä naimisiin menolle se, että asutte anopin kanssa eri talouksissa eri katon alla. Onko mahdollista rakentaa teille talo tai siipirakennus.
Joka tapauksessa on selvää, että yhteiselosta ei tule yhtään mitään. Anopilla on jo mietitty peli selväksi, että hän on ja pitää kotinsa herruuden.
Olet ajautumassa erittäin onnettomaan elämään, jos yrität selviytyä anopin taloudessa. Ei siellä voi hakea paikkaansa. Olet aina kuin vieras ja koditon, sinut ympätään syyllisyydellä, teet aina kaiken väärin.
Ei kukaan jaksa jatkuvaa arvostelua. Ihmisen on saatava olla kodissaan ihan vapaasti.
Menetät todella vapautesi, jos menet anopin huusholliin asumaan.
Hän ei halua sinua sinne, koeta takoa se päähäsi kultapieni, miesväki on saatava ymmärtämään, että kaksi naista on teidän tapauksessanne mahdoton yhtälö samaan talouteen asumaan.
Hei, onko palstoilla KAKSI Liina Anniinaa?
Tuo edellä kirjoitettu ei yhtään kuulosta tasapainoiselta ja asioihin paneutuvalta LA:lta.
Tämä edellä kirjoittava huokuu kylmää ymmärtämättömyyttä ja pessimismiä- Ap. on osallistunut oikein hienosti ja suhtautunut tuleviin appivanhempiinsa kypsästi ja empaattisistä. Ap. on saanut myös ihan hienoja ehdotuksia ja miettimisen arvoisia asioita.
Kaikkea hyvää asioita ajoissa miettivälle tulevalle emännälle!
Jospa LA:llakin joskus huono päivä? Minä olen kyllä lueskellut monenlaisia ja tasoisia kirjoituksia Liisa Anniinalta...tässä vaan taisi unohtaa lukea nuo muut keskustelun kommentit. Ehkä kiireessään...
Liina Anniina katso noita kommenteja,täällä nyt eletään hyvässä hengessä,ja kesä ainakin varmasti mennään näin saman katon alla mut samalla etsiskellään appi vanhemille sopivaa mummon mökkiä. Anopin kanssa nyt kun saatiin puhuttua ja sovittua säänöistä tuntuu ok;lta ainakin vielä.... ja onhan paljon helpompaa kaikkien kannalta kun asutaan omissa ruokataloudessa,tapahtupaa se muutto kuukauden,puolen vuoden tai vuoden päästä mut tiedossa on että tapahtuu jossain vaiheessa.
Minä kirjottelen kuulumisia,mut nyt suuntaan mussukan kanssa navettaan...
Ajattelin käydä kuulumisia kirjottaa:
Nyt on mennyt hyvin,anoppi pysynyt sopimuksessa. Ja jo käyneet katselemassakin appiukon kanssa paria "mummon mökkiä" vaikka me nuoret jo topputellaan ei kiirettä ole.
Kyllä tämä yhteis elo on sujunut siitä lähtiin hyvin kun saatiin "säänöt"sovittua,tulen nykyään tosi hyvin toimeen anopin kanssa. Olen saanu laittaa kukkapenkkiä ja kukkia oman mielen mukaan tänne kun tämmönen kotipuutarhuri olen tykkään kukista valtavasti. Ja maatilan arkikin sujuu hyvin,en ikävöi yhtään omiin töihin.
Mummon mökkejä on käyty katselemassa appivanhemille ja parista ovat tarjouksenkin jättäneet muutto voi tapahtua jo tämän kesän aikana,
katsellaan ei appivanhempien muutolla kiire ole vaikka ihana päästä elämään kaksin arkea tuon rakkaan kanssa.
Niinpä niin. Itse olen se anoppi, joka lahjoitti tilan lapsilleen ja poika, joka jäi asumaan tilalle,löyti puolison, jolla ilmeisesti oli varsin ruusuisia kuvitelmia maalla asumisesta ja karjanhoidosta. >Ei mennyt niin kuin Strömsössa, poika nousee joka aamu klo 5 karjanhoitoon, lähtee sitten vieraalle töihin ja kaasu pohjassa palaa töistä, että kerkiäisi taas iltahommiin navettaan. Sitten vielä viikonloppusiivoukset ym, Miniä hoitaa lasta, joka onkin oppinut niin äitiriippuvaiseksi, että vaatii 24 h/vrk huomiota. Me isovanhemmat ei kelvata mihinkään apuun, olen monesti tarjonnut, että voisin lasta katsoa vaikkapa muutaman tunnin, että miniä saisi omaa aikaa eivätkä olisi sitten töidenkään suhteen niin tiukoilla. Ja kuvittelin, että lapsellekin isovanhemmat olisivat rikkaus. Näin ei nyt vaan käynyt, näemme lapsenlasta 3-4 kertaa vuodessa, vaikka asumme vain kilometrin päässä tilalta. Kun omat lapsemme olivat pieniä, saivat mielinmäärin käydä mummolassa ja saatiin mekin aikaa omille menoille ihan huoleti. Olen meidän tilanteesta kovin murheissani, toisaalta sopeutunutkin asiaan, muutahan ei voi . Ehkäpä sitten, kun heillä on itsellä lapsenlapsia, ymmärtävät, että olisi voinut toisinkin käyttäytyä.
Teidän kannattaa rakentaa oma talo, ei näköetäisyydelle entiseen. En ymmärrä, minkä takia vanhempien pitäisi kotoaan lähteä. Jokainen sukupolvi tehkööt oman, mieleisenä. Silloin ei ahdista se, miten talossa on ennen oltu ja eletty. Me kyllä lähdettiin ja sitä olenkin katunut kovasti. Luultiin vain sinisilmäisesti, että siinähän ne nuoret hoitavat ja tekevät tilasta entistä ehomman.........Vaan toisin kävi.