Sama teksti on nyt ollut jonkin aikaa Treffeillä-osastolla, ilman vastauksia, mutta nyt kun löysin tämän, niin laitetaanpa hiukka parempaan osastoon... kai nyt joltain jotain kommenttia irtoaisi...?
Jos sitä vaikka vähän avautuisi, vaikka toisaalta ei edes haluaisi puhua koko aiheesta kun tuntuu niin vaikeelta.
Tuossa jokunen aika sitten kirjoitin eräällä foorumilla, että olisi mukava jos olisi aina silloin tällöin edes jotain lyhyitä suhteita. Pitkää en varsinaisesti osaa kaivatakaan, kun se on niin kaukana minun elämästä. Nyt edellisestä 3 kk:n suhteesta on kulunut 4 vuotta.
Olen halunnut antaa mahdollisuuden suomi24-treffeille, mutta ei minun ilmoitukseeni ole vastannut kukaan ja ymmärrän kyllä, se on vain yhden rivin mittainen. En oikein osaa kertoa itsestäni mitään sellaista, mitä haluaisi muille julkistaa.
Tämä johtuu tietysti mielenterveysongelmistani, olen estynyt myös seksuaalisesti (ajattelen seksiä kyllä mutta ei taida olla pokkaa lähteä hakemaan sitä, taas toisaalta en kyllä näe seksiuniakaan). Sitten olen hyvin saamaton ollut jo vuosia, en esim. osaa elää siististi vaan tässä sohvalla on nytkin viikon lautaset, lasit, jugurttipurkit, kaljatölkit, sipsipussit jne. Sitten kun siivoan pari kertaa kuussa, hoidan ne kuntoon mutten osaa pitää niistä huolta sillä välillä.
Enkä ihmettele että monelle jo pelkästään toi olis järkyttävä turn-off (voisin tietysti jonkin aikaa pitää siistiä toisen tullessa kylään mutta ainakaan pidemmässä suhteessa tuskin pääsisin tavastani ainakaan täysin eroon).
Kaiken kukkuraksi pidän itseäni aika tylsänä. Tyhmä en ole, mutta en ole toisaalta mikään kummoinen ajattelijakaan, joten en voi mainostaa itseäni sellaisena.
Minulla on vain 4 kaveria, enkä ole käynyt missään niin ei ole tullut uusiin tuttavuuksiinkaan ystävystyttyä (ja aika epäsosiaalinen olen kuitenkin...).
Minusta voisi ajatella että olen elämätön nahjus (AI NIIN, unohdin mainita että olen noiden mt-ongelmien takia eläkkeellä) joten mitä sitten haaveilen.
No kun kuitenkaan en mielestäni ole täysin kelpaamatonkaan. Tuossa jokunen aika sitten eräs kavereistani sanoi että on epäreilua etten ole löytänyt ketään, kun olen niin kiltti ja hauska. No en kyllä itse pidä itseäni kovin kilttinä enkä kyllä hauskanakaan (yritän toki olla) mutta koska tuo nainen oli 1,5v sitten minuun todella ihastunut (tuurikseni olin sitten juuri silloin lataamossa ja hän löysi sitten toisen) niin kai minun täytyy ajatella että siinä voi olla jotain perääkin. Ja HÄN on itse hieno ihminen ja äiti. Jos hän ei olisi ollut ihastunut minuun niin en noteeraisi tuota kommenttia mutta nyt en oikein voi muutakaan.
Tosiaan jos ei taas olis mennyt montaa vuotta edellisestä suhteesta, niin tyytyisin vaan ajatteleen et yritetään nyt sorvata omaa psyykettä ja elämää parempaan kuosiin ennen kuin yrittää mitään, mutta nyt olis kai vähän halua säätää jotain.
Ulkonäöltäni olen kuulemma ihan kelvollinen, päihdeongelmia ei ole, en tällä hetkellä ainakaan polta. Hoikkaa tai normaalipainoista naista kyllä "etsin", vaikea sanoa miten suhtautuisin rumiin naisiin kun ei ole kokemusta.
Ikää on 31v.
Jos sitä vaikka vähän avautuisi, vaikka toisaalta ei edes haluaisi puhua koko aiheesta kun tuntuu niin vaikeelta.
Tuossa jokunen aika sitten kirjoitin eräällä foorumilla, että olisi mukava jos olisi aina silloin tällöin edes jotain lyhyitä suhteita. Pitkää en varsinaisesti osaa kaivatakaan, kun se on niin kaukana minun elämästä. Nyt edellisestä 3 kk:n suhteesta on kulunut 4 vuotta.
Olen halunnut antaa mahdollisuuden suomi24-treffeille, mutta ei minun ilmoitukseeni ole vastannut kukaan ja ymmärrän kyllä, se on vain yhden rivin mittainen. En oikein osaa kertoa itsestäni mitään sellaista, mitä haluaisi muille julkistaa.
Tämä johtuu tietysti mielenterveysongelmistani, olen estynyt myös seksuaalisesti (ajattelen seksiä kyllä mutta ei taida olla pokkaa lähteä hakemaan sitä, taas toisaalta en kyllä näe seksiuniakaan). Sitten olen hyvin saamaton ollut jo vuosia, en esim. osaa elää siististi vaan tässä sohvalla on nytkin viikon lautaset, lasit, jugurttipurkit, kaljatölkit, sipsipussit jne. Sitten kun siivoan pari kertaa kuussa, hoidan ne kuntoon mutten osaa pitää niistä huolta sillä välillä.
Enkä ihmettele että monelle jo pelkästään toi olis järkyttävä turn-off (voisin tietysti jonkin aikaa pitää siistiä toisen tullessa kylään mutta ainakaan pidemmässä suhteessa tuskin pääsisin tavastani ainakaan täysin eroon).
Kaiken kukkuraksi pidän itseäni aika tylsänä. Tyhmä en ole, mutta en ole toisaalta mikään kummoinen ajattelijakaan, joten en voi mainostaa itseäni sellaisena.
Minulla on vain 4 kaveria, enkä ole käynyt missään niin ei ole tullut uusiin tuttavuuksiinkaan ystävystyttyä (ja aika epäsosiaalinen olen kuitenkin...).
Minusta voisi ajatella että olen elämätön nahjus (AI NIIN, unohdin mainita että olen noiden mt-ongelmien takia eläkkeellä) joten mitä sitten haaveilen.
No kun kuitenkaan en mielestäni ole täysin kelpaamatonkaan. Tuossa jokunen aika sitten eräs kavereistani sanoi että on epäreilua etten ole löytänyt ketään, kun olen niin kiltti ja hauska. No en kyllä itse pidä itseäni kovin kilttinä enkä kyllä hauskanakaan (yritän toki olla) mutta koska tuo nainen oli 1,5v sitten minuun todella ihastunut (tuurikseni olin sitten juuri silloin lataamossa ja hän löysi sitten toisen) niin kai minun täytyy ajatella että siinä voi olla jotain perääkin. Ja HÄN on itse hieno ihminen ja äiti. Jos hän ei olisi ollut ihastunut minuun niin en noteeraisi tuota kommenttia mutta nyt en oikein voi muutakaan.
Tosiaan jos ei taas olis mennyt montaa vuotta edellisestä suhteesta, niin tyytyisin vaan ajatteleen et yritetään nyt sorvata omaa psyykettä ja elämää parempaan kuosiin ennen kuin yrittää mitään, mutta nyt olis kai vähän halua säätää jotain.
Ulkonäöltäni olen kuulemma ihan kelvollinen, päihdeongelmia ei ole, en tällä hetkellä ainakaan polta. Hoikkaa tai normaalipainoista naista kyllä "etsin", vaikea sanoa miten suhtautuisin rumiin naisiin kun ei ole kokemusta.
Ikää on 31v.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Määrittele ruma? Sori nyt vaan, mutta kuulostaa juuri tyypilliseltä miehiseltä idealta että ajatellaan että olenhan minä vähän tämmöinen onneton tapaus, mutta on niitä vielä minuakin surkeampia. Tässä tapauksessa siis rumat naiset, vai ajattelitko että ne ovat se ainoa ryhmä jonka jäsenet voivat enää sinusta kiinnostua?
Meitä mt-eläkeläisiä pidetään kaikkein paskimpina yksilöinä mitä maasta löytyy, joten en yhtään ihmettele jos ns. rumatkin ihmiset katsoisivat että ennen vaikka yksin kuin mt-ongelmaisen kanssa. Tai jos sinä jonkun naisen kanssa alkaisit seurustelemaan siltä pohjalta että hänen on muka pakko hyväksyä sinut koska on sinua jotenkin huonompi, niin älä nyt ainakaan ääneen mene möläyttämään että se rumuus on se syy... Ehkä olisi parempi että haet toista mt-ongelmaista joka on samaa komeusluokkaa kuin itse olet. Kyllähän jatkuvasti saa kuulla että nuoremmat ja nuoremmat jäävät eläkkeelle, että ei se ihan mahdotonta ole löytää nuori mt-eläkeläinen.
Koska itse teen parhaani että kotini on siisti, nousen sängystä ennen keskipäivää enkä makaa siellä muutenkaan muuta kuin nukkuakseni jne. niin ärsyttää että kollega vahvistaa sitä kuvaa muiden ihmisten silmissä että mt-ongelmaiset ne vaan retkottaa ja sotkee asuntoaan. Mitä jos alkaisit tosiaan pitää ympäristösi vähän siistimpänä, ei masennus tms. ole mikään syy elää kuin sika. Ymmärrän että kun mieli ei jaksa niin ei jaksa, mutta yhtä paska fiilis se on oli siivoamatta kuin että siivosi, joten voihan sitä vaikka kiroilla ja äristä samalla kun siivoaa, mutta saapahan vähän paremmat oltavat ja kehtaisi asuntoaan muillekin näyttää. Sinulla on sentään vielä kavereitakin, itselläni ei ole yhtään, eli pidän siisteyttä yllä vain omaksi ilokseni (ja mahdollisen kumppanin varalta).
Päihdeongelmien puute on aika suuri plussa ja siitä kannattaa pitää kiinni.
Eikä noita menneitä kannata märehtiä. Että se ja se oli rakastanut ja blaa blaa. Se oli kivaa silloin se, mutta miehillä on ihmeellinen tarve jäädä roikkumaan menneeseen ja he eivät anna yhdellekään uudelle naiselle mahdollisuutta kun suurentelevat jotain silmänräpäyksen ajan kestänyttä rakkauttaan. Itse ainakin olen kurkkuani myöten täynnä kohtaamieni miesten tarinoista kuinka joku mennyt suuri rakkaus oli niin ihana, NIIN IHANA. Näiden miesten kanssa en aloita enää yhtään mitään, palvokoon menneitä rakkauksiaan edelleen.
Joku tuossa ihmetteli, että mitä pitäisi tehdä toisin että tällaiset yksinkertaiset terveysongelmat saataisiin hoidettua, eivätkä johtaisi ihmisten pompotteluun sossutanttojen ja lääkärien välillä.
Tri. Andrew Wakefield löysi vuonna 1998 uudentyyppisen suolistotulehduksen, jota hän kutsui autismiin liittyväksi enterokoliitiksi. Hän julkaisi tuloksensa Lancetissa, arvostetussa lääketieteellisisessä julkaisussa. Kuitenkin, paperi vedettiin perusteettomasti pois vuonna 2010, jolloin häntä syytettiin huijauksesta. Mitä hän löysi? Hän löysi uudentyyppisen suolistotulehduksen, jota aiheuttavat tuntemattomat mikrobit. Se poikkeaa oleellisesti kahdesta muusta tunnetusta suolistosairaudesta, eli Crohnin taudista ja haavaisesta paksusuolentulehduksesta. Sitä tulehdusta löydettiin myös monilta muilta mielenterveydellisistä sairauksista kärsiviltä. Tri. Andrew Wakefield oletti että tämä tulehdus oli ainakin osasyyllisenä näissä taudeissa, jotka siis liittyivät mielenterveyteen. Sittemin Tri. Wakefieldin löydöksiä tukevat kymmenet muut tutkimukset.
Oikeaa hoitoa ei kuitenkaan saa, se kuuluu lääketieteeseen, ettei sairauksia haluta koskaan parantaa, koska se ei olisi taloudellisesti kannattavaa lääkeyhtiöille. Niinpä joudutte itse tarttumaan härkää sarvista, tai odottaa seuraavat 50 vuotta että tämäkin asia viimeinkin voidaan hyväksyä.
Siitä vain paranemaan, ei tule ole olemaan helppoa, mutta silti ihan mahdollista. Vaihdatte oireenmukaisesta hoidosta parantavaan hoitoon, eli pois kaikki mielialalääkkeet, ja tilalle mikrobilääkkeitä, joita kyllä löytyy myös luontaistuotteistakin.
ANNA OLLA JO niiden mikrobiesi ja loistesi kanssa. Aina kun kirjoitan tällä nikillä niin alkaa tuo sama jäkätys taholtasi. Minulla on ollut elämässäni todella raskaita kokemuksia jotka ovat aiheuttaneet oman masennukseni ja ahdistukseni, ja tuollaiset puoskarijutut mitä sinulla on alkavat vain ärsyttää.
Kaikki eivät jaksa kaikkea mahdollista ilman että menee mielenterveys pysyvästi siihen kuntoon ettei enää kykene menemään töihin, varsinkin jos siellä kiusataan ja simputetaan.
En voi määritellä rumaa, vähän absurdi kysymys minusta. Kuka voi sanoin kuvata tuollaista, en minä ainakaan. En minä tuomitse rumia ihmisiä itseäni huonommaksi, kun kuitenkin mieli on ihmisessä tietenkin kaikkein tärkeintä. Rumat mainitsin siksi, että heidän samoin kuin lihavien kanssa ei tulisi mitään, omasta vajavaisuudestani johtuen (diskriminoisin heitä vastaan).
Mitä tulee siivottomuuteeni, niin minä en noudata velvollisuusetikkaa. Pyrin itse olemaan tuomitsematta ihmisiä jonkin yksittäisen piirteen pohjalta, ja toivon samaa muiltakin. Voin paljastaa sellaisenkin että oikeasti eläke on määrätty minulle väärin perustein, mutta jotta sen saisi purettua, minun tulisi todennäköisesti nostaa oikeusjuttu että olisi edes toivoa saada väärä diagnoosi puretuksi, mutta toistaiseksi olen ainakin liian itsekäs sellaiseen.
Sanottakoon nyt niille kuitenkin, jotka tuon lukiessaan kiroaa mielessään loisia, että jos yhteiskunnan tuet purettaisiin kokonaan niin enpä usko että hirveen pitkään täällä jaksaisin elää vaan ampuisin itseni. Sittenpähän pääsisitte minusta. Että siitä vaan politiikkaan, ja ajamaan vasemmisto marginaaliin, kyllä se siitä.
Oletan että olet masennuksen takia eläkkeellä... oletko koskaan sitten viettänyt monta tuntia päivästä sängyssä? Jos olet, niin nostan hattua että olet tuohonkin kuosiin saanut itsesi. Se että näin on käynyt, ei kuitenkaan tarkoita että kaikki ne, jotka siinä ei ole onnistuneet, eivät ole tarpeeksi yrittäneet. Itse en vietä sängyssä paljoa, mutta minun masennukseni ei koskaan kunnon masennusta ole ollutkaan.
Elämiseen kuin sika... näkisin että ihmisllä on erilaisia haasteita. Toisilla se on tulla herkemmäksi tai sosiaalisemmaksi, toisilla päästä laiskuudesta eroon. Minulla taitaa olla varsinkin tuo viimeinen. Toivoisin että vastaavasti ajattelisit kovista ihmisistä sikoina, se olisi reilua.
Kehtaisi asuntoaan muillekin näyttää... niin minähän kyllä useimmiten enemmän tai vähemmän siivoan jos tänne joku tulee.
Minusta taas päihdeongelmien puute ei ole mikään suuri plussa, koska se ei ole lainkaan omaa ansiotani.
En minä ole jäänyt roikkumaan menneeseen. Kyse oli vain siitä, että kun itse kuitenkin vaihtelevassa määrin vihaa itseään, niin on kai aika ymmärrettävää haluta joskus ajatella itsestään vähän jonkun toisenkin näkökulmasta, vaikka kai sekin voi olla totta, että vasta suhteessa olisi mädännäisyyteni paljastunut hänelle ja siinä olisi mennyt sekin egoboosti. Ja siis jos tässä joku tulisi vastaan joskus niin en usko että minulla olisi mitään vaikeuksia lähes unohtaa että tuollainenkin joskus oli. Että sellainen vaikutelma tuli että vähän ehkä projisoit minuun niiden kohtaamiesi miesten tarinoita.
"ANNA OLLA JO niiden mikrobiesi ja loistesi kanssa. Aina kun kirjoitan tällä nikillä niin alkaa tuo sama jäkätys taholtasi. Minulla on ollut elämässäni todella raskaita kokemuksia jotka ovat aiheuttaneet oman masennukseni ja ahdistukseni, ja tuollaiset puoskarijutut mitä sinulla on alkavat vain ärsyttää."
?
Tässä on niin paljon virheitä ja perusteettomia väitteitä että saat yrittää uudelleen. Joka tapauksessa saat katsoa itseäsi peilistä - onko sinulla suoliston ongelmia?
Vanhan wikin mukaan toiset ryhmät ei ovat ole onnistuneet toistamaan Wakefieldin löytöjä joten listaisitko merkittävimmät tutkimukset missä tässä olisi onnistuttu?
Hyvä kun sanoit.
Ihmisellä ehtii elämän varrella olla suolisto milloin missäkin kunnossa, ja mikäli se olisi aina samassa kunnossa, ei kokonaista teollisuudenalaa olisi perustettu nykyään muodikkaille maitohappobakteereille. Jos suolisto ei ole aina samassa jamassa, tästä voinee päätellä että se ei aiheuta masennusta mikäli masennus on kestänyt suurin piirtein koko elämän.
Tällaiset tyypit jotka tulevat jäkättämään loisistaan ja sen sellaisista masentuneelle ihmiselle ottavat sen takia päähän että nämä yrittävät vetää sellaista linjaa että jos ihminen on melkein raiskattu, ahdisteltu, kiusattu, menettänyt läheisiään, kokenut burn outin, melkein tapettu jne. niin SEHÄN ON IHAN NORMAALIA ELÄMÄÄ... Pääasia että sulla on suolisto kunnossa niin sittenhän sinusta ei tunnu pahalta vaikka mitä sulle tehtäisiin.
Ei helvetti mitä logiikkaa. Ei se mielikään kaikkea jaksa vaikka suolet olisivat terästä.
Kannattaisi kyllä tosiaan aina muistaa että ei me mt-syistä eläkkeelläkään olevat olla toistemme kopioita. Itse jotenkin tympiinnyin niin kertakaikkiaan siihen näkemykseen että jokainen meistä on joku reppana joka kaipaa tukihenkilöä ja paapojaa, jos haluaa kumppanin ja rakkautta.
TERVE ihminen saa ihan vapaasti haluta kumppanin ja rakkautta, ihan normaaliahan se on. Mutta jos "hullu" haluaa samaa, niin heti alkaa höpötys siitä että sori en halua terapeutiksesi. Kuka niitä kaipaa jos on aikuinen ihminen, siis kotonaan? Saatan varmaan kuulostaa vähän vihaiselta ja katkeralta, mutta itse kokisin että missään parisuhteessani en saanut mitään erityistukea, enkä sitä odottanutkaan. En todellakaan ollut mikään reppana jota toinen olisi kannatellut. Ärsyttää että nyt kun olen sinkku niin muka vaan kyttää jotain hoitajaa itselleni. Ehkä sen vuoksi sinuakin tässä hätistelin.
Sekin pännii että ns. Ö-luokkaan kuuluvana pitäisi innostua mukamas kenestä tahansa. Sinulla on joku rumuus-sektori jolle et halua, itselläni on sama juttu. Koska olen nainen niin ei vaan jostain syystä oikein moni tunnu sitä sietävän että minulla on tietty miesmaku, koska edellytetään että nainen huolii miehen kuin miehen ulkonäöstä piittaamatta. Varsinkin jos on "hullu".
En tiedä makaisinko sängyssä jos olisin pelkästään masentunut, mutta kuten minulle aikoinaan hoitaja mainitsi niin en vaikuta tyypilliseltä masentuneelta - ja syyksi selvisi ahdistus. En olisi parisuhteessa kyennyt jättämään kotihommia tekemättä koska vähemmän vuokraa maksavana olisin ollut syyllisyydentunteista solmussa jos mies olisi oman työnsä lisäksi vielä kotonakin raatanut. Tuntui silti että sitä vähemmän hän osuuttani arvosti mitä enemmän tein. Nyt kun kukaan ei roiku niskassani niin olisi tietysti vapaus jättää imuroimatta vaikka puoleksi vuodeksi jos huvittaa, mutta jostain syystä lika ja sotku ahdistaa minua. Pakkomielteisyyden piirteitä kai.
En tiedä olenko minäkään ihan siitä syystä eläkkeellä kuin pitäisi, eli masin ja ahin vuoksi, kun yksi dg niiden lisäksi tuntuu vähän vaikealta ymmärtää ja perustuu yhden psykiatrin ylimalkaiseen yhteen ainoaan tapaamiseen, mutta olin niin väsynyt pelkäämään että joutuisin taas yhteen työllistykseen simputettavaksi (tällaisia kokemuksia parista paikasta) ja mielenterveyteni ei olisi enää kestänyt sitä että taas joku kusipää alkaa potkia minua päähän. Parempi eläkkeellä - luulin, kunnes mies jätti koska halusi romantiikkaa toisaalta.
Nyt kun yrittää tutustua ihmisiin niin jokainen aina jossain vaiheessa kysäisee että mitäs teet työksesi. En tiedä pitäisikö valehdella olevansa eläkkeellä jostain muista syistä kuin mt-.
Minä en ole aiemmin häneltä tästä lukenut, joten en kommentoi muuten, mutta on se sinänsä ihan hyvä jos jollain tällaisella biologisella hoidolla pystyisi vähentämään oireitaan mutta ongelma on siinä, että vaihtoehtoinen lääketiede on pullollaan vastaavia teorioita ja osa ehdotetuista hoidoista eivät ole riskittömiä, ja ihan varmasti niihin saa yleensä menemään rahaa ihan kivasti. En sanoisi köyhän jutuiksi ainakaan näitä.
Itse aion kyllä pitää itseäni reppanana niin pitkään kunnes olen pystynyt parantamaan itseäni niin paljon että se on jo ihan selvää.
Ikävää jos tavikset luulee että kyttää hoitajaa. Tosin minullekin on kyllä tuo aiemmin mainitsemani ystävä sanonut että ennen kuin alan suhteeseen niin minulla täytyisi olla toimiva terapiasuhde (hän ei kai usko että on mahdollista olla sekoittamatta noita rooleja - ja kieltämättä kyllä minäkin luulen etten itse lähellekään täysin siihen kykenisi).
Jaa että naisten pitäisi huolia kuka vaan? Just joo. Ei ole kaikki niilläkään kotona, kai sitä nyt on ennemmin yksin kuin kenen kanssa vaan.
Ihan tervettä tuo että kannoit vastuusi siivouksesta kun ystäväpariskunnan naisosapuoli ei kaverini hänen luokseen muuttonsa jälkeen ole siivonnut, edes oksennuksiaan joita hänellä on tapana puklauttaa useita joka kerta kun ryyppää!
Silloin kun itse olin työtttömänä niin ei minua kertaakaan osoitettu työkokeiluihin, tosin en kerennyt työttömänä olemaankaan kuin "vain" jotain 4-5 vuotta. Mutta olen vähän saanut maistaa vittuilua työpaikallakin kyllä.
Tuo valehtelu eläkkeen syystä... täytyisi varmaan harkita tilannekohtaisesti. Ongelmaksi voisi muodostua sellaiset lisäkysymykset, joihin ei ole valmistautunut ja toinen voisi hiukka ihmetellä mistä hidas vastaus johtuu... kai se vois joskua toimia, että myöhemmin paljastaisi totuuden.
Todella mietityttää tuo juttu että miten sen asian sompailisi niin että ei tarvitse ainakaan alkaa esittämään työtä tekevää (siitä ei tule mitään, köyhyys paljastuu hyvin äkkiä!) ja työttömänkin esittäminen käy työstä... haha. Olen muutamalle satunnaiselle kulkijalle sanonut että en ole töissä, ja eikös yksi siitäkin keksinyt kiukutella. Ihmeellinen maa kun jos täällä on työtön tai sairauseläkkeellä niin se on omaa syytä!
Selkävaivoja minulla on jatkuvasti, mutta käsittääkseni niistä vaivoista ei kovin helposti saa eläkettä. Vatsakin reistaa, mutta sama juttu kuin edellä. Hemmetin hemmetti. Jos taas vaan sanoo että "olen eläkkeellä mutta en halua siitä tehdä selvitystä sen kummemmin" niin se kuulostaa tylyltä ja takuulla päätellään että mt-syistä.
Varmaan nyt jotkut terveeksi itsensä olettavat tätä lukiessaan kauhistelevat että siinä se hullu miettii että miten viilaisi rehellistä työtätekevää silmään niin että soi. Mutta valitettavasti tosiaan meikäläisetkin kaipaavat rakkautta, ja minulle parisuhteessa oleminen ei ollut mikään ongelma muuta kuin silloin kun miehillä oli se oma polla niin sekaisin että milloin uhkasivat itsemurhalla, milloin tapolla, tai sitten vedettiin diapamia niin että kooma kolkutti ovella. Epävakautta en omaan elämääni kaipaa ja ymmärrän hyvin ettei kukaan muukaan.
Kun asialliset hommat on tehty, päivät kuluvat lähinnä netissä ja television äärellä, onhan hyviä kirjojakin tullut luettua ja lehtiä ja sen sellaista. Pyrin pysymään kärryillä siinä mitä tieteessä tapahtuu ja muutenkin seuraamaan mielenkiintoisia ilmiöitä. Ehkä se pitää minut jotenkuten järjissäni. Mutta jotenkin vaan kaikki tuntuu niin turhalta ja ontolta kun ei pysty jakamaan sitä kenenkään kanssa. Välillä on olo kuin pitäisi olla kivestä tehty ettei yhtään vihlaisisi että monella muulla on pari (mutta osannevatko arvostaa sitä että on oma rakas?)
Kuinka moni ihminen muutenkaan todella arvostaa kaikkea mitä itsellä on. En minäkään osaa arvostaa että on kaikki raajat tallella, noin esimerkiksi. Kiittämätön paska sitä on tosi tosi moni jos objektiivisesti asiaa katsellaan.
http://www.wesupportandywakefield.com/
Wakefieldin löydöksiä tukevat tutkimukset:
http://www.ageofautism.com/2010/05/peer-reviewed-papers-support-findings.html
Niin. Vaikken mikään paha skeptikko olekaan, niin jos yritetään tarjoilla täysin perusteettomia 'todisteita', niin minulla menee usko koko viestinviejään. Jos pystyt osoittamaan nämä perusteet vääriksi (suorilla lainauksilla tutkimuksista) niin voin vielä harkita uudestaan mutta silloin tarvitsisin ne tutkimukset kokonaisuudessaan sähköpostilla.
Missään en muuten huomannut viittausta siihen, että nämä aiheuttaisivat mielenterveysongelmia. Missäs ne linkit on?
http://justthevax.blogspot.com/2010/02/independent-wakefield-way-really.html
http://www.opposingviews.com/i/national-autism-association-can-t-defend-andrew-wakefield
Laita elämäsi kuntoon ihan itsesi vuoksi ja myös sitten se profiili/viestit/kuva jos aiot netistä seuraa hakea.
jo ihan tavallinen mies joutuu kamppailemaan että täältä löytyisi seuraa, joten teet asiasta itsellesi vain vielä hankalampaa jos oman eläkkeellä olosi lisäksi huononnat mahdollisuuksia huonolla profiililla ja sillä ettet huolehdi itsestäsi tai kämpästäsi.
Hanki ehdottomasti elämääsi sisältöä ja jonkin asteista sosiaalisuutta. Kaveeiden määrä sinällään ei ratkaise mitään. Sitä kautta löytyy myös sitä epätylsyyttä ja persoonasi nostaa päätään josta naiset voi kiinnostua.
Ota tämä ihan hyvällä. Tällä hetkellä haaveilet aika korkealla jos tilanteesi on tuo ja samalla ajattelet että löytäisi netistä jonkun hoikan ja kauniin naisen koska kilpailu siellä on hemmetin kova.
T: Mies joka itse häipyi nettideitistä kun huomasi että vaikka oli persoonallisen normaali mies niin pärstäkerroin ei riittänyt
Vähän Ryhtiä,
"Laita elämäsi kuntoon..."
Sinä sanot ihmiselle joka on eläkkeellä psyykkisten vaivojen vuoksi.
Oletko ajatellut, että hänellä ei ehkä ole samanlaisia voimavaroja kuin sinulla?
Olisi tosi yksinkertaista, kun kaikki vaan aina laittaisivat elämänsä kuntoon. Juopot raitistuisi, "hullut" tervehtyisi, läskit laihtuisi jne..
"Hanki ehdottomasti elämääsi sisältöä ja jonkin asteista sosiaalisuutta."
Oletko koskaan ollut tekemisissä ihmisten kanssa joilla on jokin psyykkinen vaiva jota hän häpeää?
Aloittajalle toivotan voimia edetä pikkuaskelin omien voimavarojen mukaan. Toivottavasti saat "työkaluja" elämänhallintaan. Siivoukseen ja semmoisiin...
Älä murehdi estyneisyyttäsi. Eivät kaikki naiset tykkää jostakin seksihirmuista jotka haluaa heti kaikkea ensitapaamisella.
On meitä ujohkoja ja hitaampiakin naisia olemassa, jotka ei halua jotain kiertopalkintoa.
En tietysti ole tavannut. ajattelin että jos hengittää syvään kolmesti päivässja kuuntelee näin keväisin lintujen laulua niin psyykkisistä sairauksista paranee tuosta vain.
Yritin lähinnä palauttaa aloittajan maanpinnalle koska tällä hetkellä hänellä on aika kovat odotukset nettideitin suhteen ja toivon luominen että hän yhtäkkiä löytää sieltä normaalin hoikan ja kauniin naisen joka hyväksyy hänet tuollaisena todennäköisesti ei auta häntä yhtään.
"Juopot raitistuisi, "hullut" tervehtyisi, läskit laihtuisi jne..
"
Vertaat juoppoja ja läskejä "hulluihin"?
Hulluilla on psyykkinen sairaus. Toiset taas ovat laiskoja läskejä tai sitten itseään auttamattomia alkoholisteja.
Jos heillä ei ole voimavaroja laittaa, hulluja lukuunottamatta tietysti, elämäänsä kuntoon niin mitä ihmetteä he kumppanille tekevät? Että kumppani hävittää heidän syömähäiriönsä, läskinsä tai piilottaa pullonsa? Rakkausko heidät parantaa noista itse hankituista vaivoista?
"Aloittajalle toivotan voimia edetä pikkuaskelin omien voimavarojen mukaan. "
Älä herran jumala odota häneltä mitään!
Ehkei hänellä ole edes mahdollisuuksia ottaa niitä pikkuaskelia!
Miksi sä vaadit tollaista joltakin psyykkisesti sairaalta? Etkö ymmärrä ettei hän ehkei jaksa ottaa pikkuaskelia? Kaikilla ei ole edes jaksamista siihen?
Toivotaan nyt kädet ristissä että hän löytää yhden rivin ilmoituksellaan jonkun kauniin ja hoikan naisen asuntomaan siivoamaan.......
Hyvä tietää että meininki on tuolla tasolla. Kenties tässä täytyy vaan todeta, että kun vähän yli 10 vuotta sitten olen viimeksi enemmän tätä nettideittiä kokeillut, niin nyt kun naiset on jo enemmän maailmaa nähneitä, ei ne enää lankea paskaan. Silloin pääsin kyllä nimittäin käymään ainakin kymmenillä treffeillä ja poiki pari lyhytikäistä tyttöystävääkin.
Itse en kyllä jos tietäisin todellisen muutoksen vaikeudesta, helposti puhuisi "elämän kuntoon laittamisesta". Nimittäin se mitä joku Veikka Gustafsson on valloituksillaan tehnyt ei vaan oikeasti ole yhtään mitään verrattuna siihen, mitä vaikeista mielenterveyden ongelmista paraneminen vaatii. On minulla kyllä yksi ystävä joka on lähes täysin parantunut bipolaariudesta ja rajatilahäiriöstä itse tehdyllä tunneterapialla, mutta tuollainen on erittäin harvinaista, se kun vaatii ihan saa-tanasti munaa.
Mutta kyllä minäkin sitä vielä tulen yrittämään, kunhan nyt tässä kokeilen ensin helpompia vaihtoehtoja, kuten EMDR:ää. Mutta ei sekään mikään läpihuutojuttu tule olemaan, kun minun on erittäin vaikea luottaa hypnoterapeuttiinikaan juuri lainkaan ja hypnoosin pitäisi olla aika tuskaton interventio.
Profiilia on vaikeaa parantaa, kun itse pidän itseäni paskana.
Ai niin siis selvennän vielä, että sen takia avauduin juuri kun kaikki naiset, tai sanotaan 98% vaikutti olevan sellaisia, joille olisi turha lähettää mitään. Ihan normaaleja en todellakaan ajatellut siis. En tiedä missä ne kaikki sairaat naiset on, vai onko ne jo normaalit miehet kaapanneet.
Olen itse aspergerpiirteinen, ja se nainen, jonka viestissäni mainitsin, on myös AS-piirteinen ja lisäksi ADHD. Toki silti kyllä minua reilusti markkina-arvoltaan parempi...
"En tietysti ole tavannut. ajattelin että jos hengittää syvään kolmesti päivässja kuuntelee näin keväisin lintujen laulua niin psyykkisistä sairauksista paranee tuosta vain."
Tuohan on vallan kumouksellinen keino parantaa mielitaudit! Oletko ajatellut perustaa hoitokodin, kun noin hienon hoitomudon olet keksinyt..?
Kas kun ammattilaiset eivät ole hoksanneet noin hienoa hoitomuotoa...
Tuo lausahdushan oli silkkaa ironiaa, etkö sitä vertaa tajua?
Hah, ei tullut mieleenkään ettei tuo vastaus ollut vitsi myös.