tuntuu että nykyään en saa kommentoida mitään mieheni asioita, saatika keskustella mistään asioista hänen kanssaan kun aina hän suuttuu.
esim. kysyn miten töissä meni, söikö hän töissä, ja yleensä vastaa että ihan ok ja kertoo mitä tuli töissä syötyä.
itseä ottaa pattiin se, jos mies syö töissä jotain epäterveellistä.
eli yleensä hän syö töissä pyttipannua,pizzaa, lihapiirakkaa tai jotain muuta sellaista vastaavaa ja tänään kun kommentoin asiaan että "taasko tollasta rasvapaskaa söit" niin mies veti tajuttomat pultit asiasta, kun haluan että hän syö terveellisesti.
harvemmin hän töissä edes mitään "kunnollista" ruokaa syö.
senkin vuoksi toivon että hän söisi terveellisesti, koska välillä iltaisin/päivisin saattaa alkaa valittamaan että vatsaan koskee, jos on syönyt juurikin "rasvapaskaa" töissä..ei oikein sympatiat siinä vaiheessa riitä...
muutenkin jos yritetään joistain asioista keskustella, niin menee aina riitelyksi tai siihen että mies yrittää kaikin tavoin lytätä ja mitätöidä mielipiteeni asioista..
kerran äitini luona ihmettelin, kun mies piteli aurinkolaseja päässään sisätiloissa..kysyin että miksei ottanut tavallisia laseja mukaan?ja taas hermostutaan ja osoitetaan kantani asiaan vääräksi..päätin antaa asian olla, kun äitini ilmeestä saattoi päätellä että ihmettelee miehen käytöstä..
joo, niissä aurinkolaseissa oli vahvuudet..mutta eivät ne tavalliset lasit niin paljon paina etteikö niitä voisi taskussa kantaa..
tänään hermostuin totaalisesti, ja kylmän rauhallisesti tiputin kahvikupin ja tassin jotka olin mieheltä saanut joskus synttärilahjaksi lattialle..toinen samanlainen kahvikuppi ja tassi vielä on..mutta totaalisesti ärsyttää mies niin paljon ettei tosikaan.
minulta ollaan jatkuvasti kaikkea vaatimassa esim. että laihdutan, pukeutuisin siististi, tekisin ruokaa koska 30v mies ei osaa tehdä ruokaa, leipoisin koska miehestä on kivaa saada herkkuja.
mutta mitenkään minua ei mies pyri millään tavoin ilahduttamaan!?
keskustellakaan ei osaa kun haluaa aina olla oikeassa, ja minä olen väärässä koska olen vähemmän koulutettu..(mutta silti minulla on paremmat numerot aineista kuin hänellä)..
minulla ei saa olla mielipidettä, ja jos on niin se on parempi pitää itsellä jos meinaa että päivästä tulee mukava.
joskus itsekin vihapäissäni möläytän jotain ilkeätä, että miehellä edes hetken aikaa olisi yhtä paha olla, kuin minulla kun hän lyttää itsetuntoni maanrakoon.
lähipäivinä olen ajatellut että muutan kissani kanssa pois miehen luota, koska en jaksa paapoa aikuista miestä.saatika aina riidellä hänen kanssaan.
tuntuu kuin nykyään kommunikoisimme vain riitelemällä.ei ole hellyyttä enää nimeksikään, enkä tiedä haluanko enää hellyyttä häneltä, vai olenko sitten mielummin yksinäni kissani kanssa omassa rauhassani..eipähän tarvitsisi passata ketään, ja voisin ostaa omilla rahoillani joskus kukkasia itselleni joskus..ihan vain ilahduttaakseni itseäni ja kissaani...
helvetti perkele saatana...tulipas taas avauduttua..
esim. kysyn miten töissä meni, söikö hän töissä, ja yleensä vastaa että ihan ok ja kertoo mitä tuli töissä syötyä.
itseä ottaa pattiin se, jos mies syö töissä jotain epäterveellistä.
eli yleensä hän syö töissä pyttipannua,pizzaa, lihapiirakkaa tai jotain muuta sellaista vastaavaa ja tänään kun kommentoin asiaan että "taasko tollasta rasvapaskaa söit" niin mies veti tajuttomat pultit asiasta, kun haluan että hän syö terveellisesti.
harvemmin hän töissä edes mitään "kunnollista" ruokaa syö.
senkin vuoksi toivon että hän söisi terveellisesti, koska välillä iltaisin/päivisin saattaa alkaa valittamaan että vatsaan koskee, jos on syönyt juurikin "rasvapaskaa" töissä..ei oikein sympatiat siinä vaiheessa riitä...
muutenkin jos yritetään joistain asioista keskustella, niin menee aina riitelyksi tai siihen että mies yrittää kaikin tavoin lytätä ja mitätöidä mielipiteeni asioista..
kerran äitini luona ihmettelin, kun mies piteli aurinkolaseja päässään sisätiloissa..kysyin että miksei ottanut tavallisia laseja mukaan?ja taas hermostutaan ja osoitetaan kantani asiaan vääräksi..päätin antaa asian olla, kun äitini ilmeestä saattoi päätellä että ihmettelee miehen käytöstä..
joo, niissä aurinkolaseissa oli vahvuudet..mutta eivät ne tavalliset lasit niin paljon paina etteikö niitä voisi taskussa kantaa..
tänään hermostuin totaalisesti, ja kylmän rauhallisesti tiputin kahvikupin ja tassin jotka olin mieheltä saanut joskus synttärilahjaksi lattialle..toinen samanlainen kahvikuppi ja tassi vielä on..mutta totaalisesti ärsyttää mies niin paljon ettei tosikaan.
minulta ollaan jatkuvasti kaikkea vaatimassa esim. että laihdutan, pukeutuisin siististi, tekisin ruokaa koska 30v mies ei osaa tehdä ruokaa, leipoisin koska miehestä on kivaa saada herkkuja.
mutta mitenkään minua ei mies pyri millään tavoin ilahduttamaan!?
keskustellakaan ei osaa kun haluaa aina olla oikeassa, ja minä olen väärässä koska olen vähemmän koulutettu..(mutta silti minulla on paremmat numerot aineista kuin hänellä)..
minulla ei saa olla mielipidettä, ja jos on niin se on parempi pitää itsellä jos meinaa että päivästä tulee mukava.
joskus itsekin vihapäissäni möläytän jotain ilkeätä, että miehellä edes hetken aikaa olisi yhtä paha olla, kuin minulla kun hän lyttää itsetuntoni maanrakoon.
lähipäivinä olen ajatellut että muutan kissani kanssa pois miehen luota, koska en jaksa paapoa aikuista miestä.saatika aina riidellä hänen kanssaan.
tuntuu kuin nykyään kommunikoisimme vain riitelemällä.ei ole hellyyttä enää nimeksikään, enkä tiedä haluanko enää hellyyttä häneltä, vai olenko sitten mielummin yksinäni kissani kanssa omassa rauhassani..eipähän tarvitsisi passata ketään, ja voisin ostaa omilla rahoillani joskus kukkasia itselleni joskus..ihan vain ilahduttaakseni itseäni ja kissaani...
helvetti perkele saatana...tulipas taas avauduttua..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sama tilanne. En saa keskustella mistään tai ihmetellä mitään. Heti kuulemma haastan riitaa ja olen negatiivinen. Vaikka siis yrittäisin keskustella ihan asioista ja ihan asiallisesti. En saa sanoa edes, että olen väsynyt. Jos pidän suuni kiinni kaikki on hyvin. Opettelen olemaan hiljaa ja olemaan kommentoimatta mitään, kysymättä mistään, ihmettelemättä mitään. Elelen omaa elämääni, mies omaansa. Sitä hän kai haluaa. Ei hän ainakaan halua jakaa ajatuksiani ja toiveitani tms.
Se vaan kuule on niin, että kun sä et ole kuitenkaan sen miehes äiti...
Meillä on mennyt nyt 5 vuotta todella hyvin, kun lakkasin kaiken paapomisen, mikä miestä ärsytti ja en ole kuulevinani hänen mutinoitaan.
Ajattelen vain mielessäni, että no, se on sun ongelmas, jos jostain purnaa ja jatkan omia hommiani. Eikä enää pahemmin purnaa ja minä en häntä passaa!
Syököön mun puolestani vaikka vareksia pihalta ja kiviä metsästä, hänen elämäänsä, ei minun!
Ja todellakin, nyt meillä on jopa välillä hauskaa!
Lähden lenikille, jos meinaa pahalla tuulella olla ja kun tulen takaisin, on taas mies yhtä aurinkoa.
Anna TILAA miehellesi ja keskity omaan elämääsi, silti ei tartte huushollia vaihtaa, jos muuten viihdyt siellä kissasi kanssa.
Sama täällä..
Se sanotaan parisuhdeoppaissakin, että kun suhde vakiintuu vuosien myötä, pitää oppia antamaan toiselle sitä tilaa hengittää ja olla omissa oloissaankin ajatuksiensa kanssa.
Nuoruusajan seurustelu-ja ajattelutyyli pitää päivittää välillä aikuisten olemiseksi keskenään.
Miehesi ruokavalio ei ole sinun asiasi. Itsekin hermostuisin jos kumppanini työntäisi nenänsä minun joka asiaan. Mies ei ole pikku projekti, jota parannellaan!
Koita keksiä puheenaiheita, jotka ei liity sinun "huomioihin" miehestä. Silloin teilläkin voi olla taas mukavaa.
ja kun mulla menee hermo, niin heti ollaan uhkailemassa että soitetaan poliisit tai sitten äidilleni koska minä olen niin ilkeä ja inhottava kun kehtaan kommentoida asioita ja ilmaista mielipiteeni..
ja se jos nykyään menetän hermoni, ei tarkoita sitä että riehuisin, vaan enemmänkin murjottamista ja satunnaista tavaroiden rikkomista ja ilkeyksien laukomista(joo lapsellista tiedän).
olen itse vaan niin hermona koko ajan ja loppupeleissä niin kyllästynyt kaikkeen.
luojan kiitos meillä ei ole lapsia. on vain kissa ja koira.
musta tuntuu vähän samalta, että eletään samassa taloudessa mutta molemmat elää omaa elämäänsä..
pakolliset asiat hoidetaan yhdessä kuten esim.kauppareissut.
ei mies sinänsä ilkeä ole, mutta toisinaan tuntuu että hän ei todellakaan edes yritä ymmärtää sitä miltä minusta tuntuu.
olen monesti yrittänyt kertoakin hänelle tunteistani ja siitä mitä mieltä olen elämästämme, mutta sama kuin puhuisin seinille..
en halua olla itsestäänselvyys.
mutta siihen se on mennyt.
olen päästänyt miehen liian helpolla.olisi jo heti alussa pitänyt sanoa, että ketään en ala passaamaan ja en ala kenenkään "äidinkorvikkeeksi".
mutta pitää olla tyhmä ja kiltti ja passata..
tuli tässä mieleen..että milloinkohan viimeksi on sanottu toisillemme;
"mä rakastan sua"tai"olet tärkeä mulle"...
olishan se kiva jos mullakin olisi enempi omaa elämää..esim joku harrastus, tykkäisin tanssia ja ehkä joku aerobic olisi kanssa ihan kiva..mutta rahavarat on aika tiukassa, niin mä en harrasta..mies sen sijaan pelailee ja ostelee pelejä milloin mihinkin pelikoneeseen..
ehkäpä tästä lähin jos mies haluaa syötävää, sanon vaan että sitten tekee,"herra on hyvä vaan"..sais nähdä kuinka pian livahtaisi autollaan jonnekin hakemaan valmisruokaa kun ei ole minkäänlaisia ruoanlaittotaitoja..
jos sitä alkais enempi hankkimaan omaa elämää ja olemaan poissa kotoa, niin ehkä meikäläisenkin olemassaoloa arvostettaisiin eri tavalla kuin nyt, kun olen ns."aina saatavilla"..
ja jos ei aleta arvostamaan niin aina voi kasata kamat ja muuttaa pois.
Mä veikkaan, että te oikein ruokitte tota kuviotanne ja kumpikin ajattelee, että kun se toinen on sellainen niin olenpahan minäkin veemäinen.
Koska sinä nyt kirjoitat, niin oikeasti: Keksi jotain muuta sanottavaa, kuin miehesi aurinkolaseista "ihmettely" tai sen kauhisteleminen mitä mies työssään syö. Ihan kuin leikkisit äitiä miehellesi. Tolla te vaan hommaatte riitoja ja vitutatte toisianne entistä enemmän. Sopikaa niin, että hetken oikeasti yritätte olla niinkuin aikuiset ihmiset. Jos mies haluaa pullaa niin kysyy (ei käske) tai käy kaupasta ostamassa. Ja anna sä miehen syödä mitä paskaa tahtoo ja anna pitää aurinkolaseja. Ei se oikeasti ole niin vakavaa, että vihotella kannattaisi. Yhdessä nyt lopetatte tollasen ettekä yritä manipuloida toisianne. Älkää kokoajan nyppikö toisianne ja keskittykö niihin negatiivisiin puoliin. Eikä siinä auta mitkään mutkutoi-selittelyt, itse olette parisuhteestanne vastuussa.
Täysin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Ja molempia tarvitaan, että ne kyljet saadaan puhtaaksi, kannattaa siitä itsestä aloittaa.
No huh huh. Kyllä minuakin miehenä vituttais jo sun äänikin - jos sieltä leipälävestä tulee valitusta siitä mitä syö töissä ja aurinkolaseista! Jokainen syö mitä syö, ei paljoa mikään vihervatipään salaattityrkytykset kiinnosta mikäli rasvasemmasta sapuskasta tykkää. Ja jos itse päättäisin pistää päähäni aurinkolasit, joissa tosiaan on ne vahvuudet, niin en kulettaisi haitolla myös silmalaseja. Varsinkaan missään omien tai kumppanin vanhempien luona, jolloin ei ainakaan pitäisi olla väliä käyttikö aurinkolaseja vai mitä laseja - ei nimittäin ole mikään työhaastattelu.
Jos valitat hänen ruokavaliosta, niin yllätytkö jos hän käskee sinun sitten ite kokata ne pöperöt? et - vaan valitat. jos et kokkaa, ni anna mies syö sitten muuta. Käsket miehen laittaa silmälasit aurinkolasien siasta, mutta mies ei saa vaatia sinua vaihtamaan kuppasen paidan hienompaan?
Koulutuksesta en edes sano mitään, tunnen paljon ihmisiä jotka on kovinkin korkeasti koulutettuja mutta erittäin yksinkertaisia lähes luusereita. Laihduttamiseen käskeminen kuuluu tähän samaan kategoriaan mielipiteissäni, erittäin halveksittavaa suhteessa puolin ja toisin.
en nyt meinaa että vegaani pitäisi olla, mutta turha odottaa meikäläiseltä sympatioita saati vatsan silittelyä jos närästys ja huonovointisuus on itse aiheutettua..
ja nykyään kyllä pukeudun siististi, vaatteetkin silitän farkkuja myöten, ettei mies pääse sanomaan ryppyisistä vaatteista.
itse tarkkailen ruokavaliotani jo oman hyvinvointini takia.
ja mitä tulee aurinkolaseihin SISÄTILOISSA..niin aika typerän näköistä..mutta pitäkööt päällä sitten jos riidalta vältytään, mutta kai sitä saa kysyä että tuliko ne normi lasit mukaan..äitini jos haluaa ihmisen kanssa keskustella niin hänelle keskustelutilanteessa on tärkeää katsekontakti, kuten on minullekin.
tuntuu vaan että itse en saa miehelle edes ihan nätisti mistään sanoa, ilman että hän vetää herneet nenäänsä ja ilmaisee käytöksellään miten kamalaa on jos hänelle jostain jotain sanoo..
tänään teinkin päätöksen.
en tee miehelle enää ruokaa. jos on nälkä niin tehkööt ite tai syököön männynkäpyjä, ihan sama mulle.
en puhu miehelle mitään ainakaan viikkoon.jos häntä huvittaa jutella, niin jutelkoot seinille tai aidanseipäille, mutta mä en herralle puhu, jos ei osaa asiallisesti ja suuttumatta keskustella.
pesen omat pyykkini..mies pesköön omansa tästä lähtien..turha odottaa passausta, jos kuitenkin minulle valitetaan kaikesta ja auotaan päätä.
Voi sentään. Sä kuulostat niin kylmäkiskoiselta sun mieheä kohtaan. Rakkailleen yleensä haluaa hyvää ja itseaiheutetuistakin jutuista voi tuntea sympatiaa. Ja tuo typerä-juttusi, mua karmii jotenkin tuo teidän parisuhde. Ihan kuin olisitte toistenne pahimmat viholliset, ilman mitään rakkautta, hyväksyntää ja sympatiaa. Ja keinona aiot nyt pistää mykkäkoulun mukaan konkurssiin, joka on suoraan sanottuna henkistä väkivaltaa.
Jos sä haluat elää kuin miestä ei olisi olemassa ja olet noin katkera miestäsi kohtaan, niin miksi pitkitätte yhdessäoloanne, joka on kummallekin varmasti ihan perseestä. Ei ainoastaan miehellä vaan sinulla myös. Oikeasti mä en tajua miten voitte olla mitenkään rakastuneita toisiinne ja samalla noin julmia. Ja sitä ymmärrän vielä vähemmän, kun pitää oikein vääntämällä vääntää kuvio vieläkin epämielyttävämmäksi.
Jos tilanne on noin pahasti tulehtunut eikä mies suostuisi avautumaan mulle jos olen lähestynyt häntä sanallisesti ja vaikka sähköpostitse RAKENTAVASSA hengessä, niin varmaan sanoisin, että nyt sitten jollekin taholle puhumaan tai ero. Turha sitä kahden ihmisen elämästä noin tukalaa tehdä.
Mitä sä aattelisit, kun omat tunteesi ovat nuo, jos mies avautuisi sinulle omista tunteistaan ja vain niistä omistaan ja tyytymättömyydestä siihen, miten kohtelet häntä? Voisi ehkä mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska olette kummatkin niin kurkuanne myöten täynnä tätä tilannetta, että ette oikein jaksa kuunnella mikä sitä toista ahdistaa kun itseäkin ahdistaa niin paljon.
Surullista, että olette kumppaneista ajautuneet toistenne vihamiehiksi. :( Mutta juu, vedä vaan mykkäkouluja ja teeskentele kuin miestä ei olisikaan. Mutta en mä usko oikeasti, että sillä mitään ratkaistaan. Kohta olette taas samojen tunteiden äärellä kuin aloitusviestissäsi.
joo olen tosi kylmäkiskoinen kun:
- teen miehelle päivittäin ruokaa(riippuu tosin onko ruokana makaronilaatikko vai jokin muu ruoka jota jää seuraavaksi päiväksi)
- leivon miehelle aina silloin tällöin
- siivoan
- tiskaan lähes päivittäin
- pesen pyykit
- laitan herralle kahvin valmiiksi tippumaan kun tiedän milloin pääsee kotiin töistä ja koulusta ja saatan jopa samalla jotain syötävääkin laittaa
- silloin tällöin vien aamiaisen herralle sänkyyn, koska vaan sattuu huvittamaan tehdä niin.
mitä saan palkaksi? lopun päivää saan viettää yksin, tai sitten minulle valitetaan siivouksen jäljestä esim.:"millä olet pyyhkinyt lattian kun se on tahmea?"
ja taas sama ruljanssi alkaa alusta, tiskaan jälkeni keittiössä pois, pyyhin pinnat, samalla kun mies istuu hyvin tyytyväisenä tietokoneella ja pyytää keittämään teetä...
tiedoksi:
- mies ei ole koskaan laittanut minulle ruokaa, koska ei osaa laittaa ruokaa(luulisi että 30v mies osaisi ruokaa laittaa)
- mies ei koskaan laita meille välipalaa kuten itse teen..laittaa vain itselleen.
- mies harvemmin tiskaa, koska itse olen jo saattanut keretä tekemään sen.
eli toisin sanoen minua ei huomioida missään muussa asiassa kuin jos tarvii sänkypuuhiin ryhtyä, tai huomauttaa painostani, tai kysyä mitä syötäisiin tänään...
Mä uskon, että olet aivan yhtä ei-kylmä ihminen muuten etkä oikeasti mikään vittupäälehmä. ;) Ei siitä kysymys. Ja uskon, ettei miehesikään ole mikään hirviö. Tää tilanne vaan kaivanut kummankin huonot piirteet esiin ja olette vaan yksinkertaisesti kurkuanne myöten täynnä koko tilannetta. Mutta kyllä, käytöksenne on toisianne kohtaan erittäin julmaa huomioiden että teidän pitäisi olla ne ihmiset, jotka kaikkein eniten toisistanne välitätte ja rakastatte. Persoonina muuten voitte olla jotain aivan muuta enkä usko, että kumpikaan teistä haluaa välienne olevan tuollaiset.
Ja kuten sanoin jossain aiemmin, musta tosiaan mies voi itse käydä ostamassa pullaa jos haluaa. Mutta älkää nyt täysin tehkö sotatanteretta kodistanne ja vastavuoroisesti sen nyppimisen pitää loppua. Mutta jos nyt aidosti on tarkoitus, että tästä parisuhteesta vielä tulisi jotain, niin en tiedä ratkaiseeko tuo mitään vai syntyykö lisää kaunaa. Ja jos miehesi on aidosti täysin kykenemätön pitämään huolta itsestään (tekemään itse ruokansa, pyykkinsä pesemään), niin luuletko että hän tuosta paljoa muuttuu?
Joskus (en tiedä onko teillä sellainen tilanne, sinä tiedät) kun on kerääntynyt niin paljon sontaa, niin se rakkaus on vaan kuollut vaikka kuinka muuta haluaisi ja tiettyjä asioita ei vaan onnistu unohtamaan. Ja jos ainoa keinosi on tuo, niin kannattaa miettiä missä kohtaa luovuttaa.
Te kuulostatte niin äidiltä ja pojalta. Poika latoo typeryyksiä kuten teinit esim. painostasi. Sinä taas nalkutat aurinkolaseista ja siitä mies työssään syö. Sinä hoidat kotona työt. Ja mitä lie ongelmakohtia lisää paljastuisi, jos mies kirjottaisi omasta näkökulmastaan versionsa.
Olet hyvää vauhtia paapomassa miestäsi piloille, jollei äiti ole tehnyt sitä jo.
Jos mahdollista, niin ottakaa aikalisä. Joskus etäisyys avaa silmät puolin ja toisin. Huomataankin, että välitetään toisesta, jos tunteita on vielä jäljellä. Asu viikko pari jossain muualla, niin mies näkee, ettei koti itsestään hoidu.
Palatessasi takaisin, sovitte mikä kuuluu kenellekin kotitöistä. Siitä ei tingitä. Jos mies ei osaa ruokaa laittaa, aina voi oppia tai edes auttaa ruoan valmistuksessa. Siivota osaa jopa mieskin halutessaan :) Yhteiset pelisäännöt kotitöiden osalta.
Jos ei kummallakaan ole ollut toista ikävä palatessasi, ei suhteessa ole enää paljoakaan tehtävissä.
Tosin taidatte olla nuoripari, jotka eivät ole osanneet asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Näin elämää nähneenä olen saanut myös kärsiä aikanaan kärkevistä mielipiteistäni. Pitäisi laskea 10:n ennenkuin aukaisee suutansa. Olen oppinut sen, jos haluaa toimivan suhteen, perustuu se toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen.
Olen myöskin huolissani mieheni ruokavaliosta, koska hänellä refluksitauti, mutta olen esittänyt asian mahdollisimman ystävällisesti ja välillä huumorinkin varjolla. On muuten tuottanut tulosta! Nalkuttamalla ajat miestäsi etäämmäälle, etkä saavuta sillä mitään.
Ei ole kyse siitä mitä TEET vaan siitä mitä päästät suustasi. Et kai oikeasti oleta että jos vittuilet hänelle, että hän vastaisi ystävällisesti? Jos suhtautuisit häneen kuin aikuinen aikuiseen ihmiseen, ja lakkaisit arvostelemasta, hänkin saattaisi nähdä sinut pitkästä aikaa hyvässä valossa. Laske kymmeneen ja puhu miehellesi ystävällisesti. Huomioi vain hyvät asiat. Sitten saatat saada sinäkin hyvää huomiota.
Marttyyrius ei kaunista ketään. Jos palkkaa tahdot, mene töihin ja jätä ne tiskit tiskaamatta. Lopeta suhde. Olisitte molemmat onnellisempia.
jep.
Ootte kun keskenkasvuset kakarat.Sä vittuilet miehelles kun mies ei syö niinkun SINÄ haluat ja mies puolustautuu vittuilemalla takasin millon mistäkin ja sä tulet tänne kerjäämään sympatiaa.Menkää nyt molemmat itteenne tai erotkaa.
On eri asia sanoa että "taasko söit rasvapaskaa" kuin että "en halua puuttua syömisiisi, mutta olen vain huolissani terveydestäsi. Haluan että saisimme elää tervettä onnellista elämää ilman mahakipuja".
Eli seuraavan kerran kun haluat möläyttää jotain kärkevää, pysähdy ja mieti mikä on se TODELLINEN viesti minkä haluat sanoa.
Tämän harjoitteleminen omassa parisuhteessa kesti 2 kuukautta. Ensin oli kauhea sotatanner ja hermo tiukalla kaikilla. Kun nöyrryin hieman ja opettelin sanomaan suoraan mitä todella tunsin ja ajattelin, ilmapiiri puhdistui ja muuttui rakastavaksi. Jos joku vaivaa minua, sanon suoraan "Kulta, minusta olisi mukavaa jos vähän hieroskelisit jalkojani" jos itse olen tehnyt hänelle vastapalveluksena jotakin mukavaa edellisenä päivänä.
Jotkut miehet ei ymmärrä vihjeitä, vaan suora ystävällinen ja rakentava artikulointi on paras tapa saada molemmat viihtymään suhteessa.
Nykyään meillä molemmat tiskaa, kokkaa, jne. Toki mies ei ole niin romanttinen, ei hän oma-aloitteisesti osaa tehdä minulle asioita. Hän omaa vain vähemmän mielikuvitusta, siihen asiaan ei suhde kyllä kaadu.
Kun haluan jotakin niin sanon suoraan sen miehelle, olen opetellut "epänaisellisen" tavan kommunikoida. Jos haluan läheisyyttä, niin sanon että "tekisi mieli se**iä". Ja hyvin menee viestit perille ilman riitelyä tai katkeruutta.
En lukenut ketjua kokonaan, mutta sen huomion kyllä tein että minun mielestäni nuo kommenttisi ovat tunkeilevia. Minä ainakin yritän välttää puuttumasta aikuisen ihmisen asioihin. Esim se mitä hän syö, miten pukeutuu jne on aivan hänen oma asiansa, ei tulisi mieleenkään alkaa päsmäröidä ja leikkiä äitiä. Tupakointi on sellainen juttu, josta välillä lipsahtaa vaikka yritän olla puuttumatta siihenkään.
Toisaalta viestisi loppupuolella kerroit "minulta ollaan jatkuvasti kaikkea vaatimassa esim. että laihdutan, pukeutuisin siististi, tekisin ruokaa koska 30v mies ei osaa tehdä ruokaa, leipoisin koska miehestä on kivaa saada herkkuja. mutta mitenkään minua ei mies pyri millään tavoin ilahduttamaan!?". Miehessäkin siis varmaan on vikaa. Mitään kattavaa kuvaa ei oikein saa, mutta vaikuttaa siltä, että miehesi on pikemminkin lapsesi. Sinä teet virheen, kun kohtelet häntä kuin hän ei olisi täysivaltainen ihminen, hän taas odottaa sinulta äidillistä käytöstä ja huomioonottamista vaikkei itse ilmeisesti sellaista anna takaisin. Joku sanoi, että marttyyrius ei kaunista ja se on ihan totta. Älä tee hänen puolestaan mitään, jos kerran tulet siitä vain katkeraksi. Olet myös omalla käytökselläsi edesauttanut miehen "lapsellisuutta" (eli että häntä pitää palvella), kun olet tehnyt hänelle ruoan ja hoitanut kotia. Pitäisi vetää rajat ja sanoa, että molemmat tehdään kotitöitä. Eikä vain itse tehdä ja sitten olla marttyyri, kun toinen ei tee mitään.
"minulla ei saa olla mielipidettä, ja jos on niin se on parempi pitää itsellä jos meinaa että päivästä tulee mukava."
Tuosta jäi häiritsevä fiilis, koska en tiedä ovatko mielipiteesi juuri tuon kaltaisia joita viestin alussa kuvailit (eli aikuisen ihmisen kontrollointia) vai alistaako mies sinua ylipäänsä niin, ettet saa avata suutasi mistään asiasta (sellaisistakaan jotka eivät puutu hänen elämäänsä). Jos mies ihan selkeästi tyrannoisoi ja mitätöi sinua niin EI hyvä... Miehen osuudesta jäi siis aika epämääräinen kuva, eli en saa kiinni MITEN paskamaisesti hän käyttäytyy.
Minulle tuli sellainen intuitio, että muuta vaan sen kissasi kanssa, mutta ainahan sitä voi ensin ainakin yrittää muuttaa suhdetta kahden aikuisen kunnioittavaksi suhteeksi. Se kyllä edellyttää sitä, että molemmat sitten pyrkivät toimimaan paremmin ja karsimaan niitä haitallisia juttuja käytöksestään. Ja oikeasti miettii mitä se aikuismainen, kunnioittava suhtautuminen on. Täytyy myös osata puhua rakentavasti, ei syytellen tai toista kontrolloivasti. Viesteistäsi tuli sellainen kuva, että edelleen haluat edetä asiassa "sotimalla". Nyt täytyy miettiä haluatteko ihan oikeasti panostaa ja yrittää pelastaa suhteen vai vaan voittaa sodan. Olisi aika ottaa vastuu siitä, mitä tekee.