Ihan vaan omia ajatuksiani tässä julkaisen. Pistänyt sen verran pohdituttamaan tämä oma työttymyys ja siihen suhtautuminen.
En tarkkaan muista mikä oli se pitkä aikaistyöttömän määritelmä? Taisi olla 500 päivää työttömänä, jos näin niin itselläni alkaa tuo raja lähestyä.
Minusta on väärin että ihminen leimaantuu sen vuoksi että on työtön, suomi on työorientoitunut maa, työtä arvostetaan, kunnioitetaan. Ei minullakaan ole mitään työtä vastaan, olen valmis tekemään työtä ja itseasiassa parhaillaan sitä teenkin. Joka aamu kuudelta töihin ja kolmelta kotiin, eikä ole autoa, kuljen pyörällä. Että laiska en ole. Hoidan golfkenttää, ruumiillista työtä, välillä jopa todella raskasta.
Mutta en ole töissä, olen työharjoittelija, ilmaista työvoimaa. En valita siitä, se ei muuta suhtautumistani työhöni, se on minun velvollisuuteni.
On helppo sanoa että työtön, varsinkin nuori, kuten minä, on laiska, saamaton yhteiskunnan siivellä eläjä. Se on helppo sanoa, mutta oikeasti me emme tiedä mitään. Jos olisin laiska ja saamaton en pakottaisi itseäni nousemaan joka aamu viideltä ja lähtemään tekemään työtä josta minulle ei edes makseta. Kohdallani suurin syy on se etten tiedä, en tiedä mitä haluaisin. Sanovat että olen vielä nuori ja että minulla on aikaa. Mutta kuinka paljon?
En vastusta työtä, olen valmis tekemään sitä, en valita teen sen mitä minulta on pyydetty. Mutta työ ei ole se mitä haluaisin tavoitella. En näe sitä välttämättömyytenä. Mutta muiden silmissä töyttömyyteni laskee ihmisarvoani, se tekee minusta huonomman ihmisen laiskan saamattoman yhteiskunnan siivelläeläjän.
Suurin pelkoni on se että saan vakituisen työn ja jään siihen kunnes minut irtisanotaan tai pääsen eläkkeelle. Miksi hylkäisin turvatun tulon lähteen?
Kuitenkin, jos päätyisin tekemään samaa työtä päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Jokainen aamu samanlainen, jokainen päivä, jokainen viikko. Tekisin koko ikäni työtä jota en tuntisi omakseni, mutta josta saisin palkkaa ja joka pitäisi minut kiinni työelämässä ja kun eläkkeellä päästyäni katsoisin mennyttä elämääni voisin sanoa sen menneen hukkaan.
Työ ja raha eivät ole elämäni tärkeinpiä arvoja.
En tarkkaan muista mikä oli se pitkä aikaistyöttömän määritelmä? Taisi olla 500 päivää työttömänä, jos näin niin itselläni alkaa tuo raja lähestyä.
Minusta on väärin että ihminen leimaantuu sen vuoksi että on työtön, suomi on työorientoitunut maa, työtä arvostetaan, kunnioitetaan. Ei minullakaan ole mitään työtä vastaan, olen valmis tekemään työtä ja itseasiassa parhaillaan sitä teenkin. Joka aamu kuudelta töihin ja kolmelta kotiin, eikä ole autoa, kuljen pyörällä. Että laiska en ole. Hoidan golfkenttää, ruumiillista työtä, välillä jopa todella raskasta.
Mutta en ole töissä, olen työharjoittelija, ilmaista työvoimaa. En valita siitä, se ei muuta suhtautumistani työhöni, se on minun velvollisuuteni.
On helppo sanoa että työtön, varsinkin nuori, kuten minä, on laiska, saamaton yhteiskunnan siivellä eläjä. Se on helppo sanoa, mutta oikeasti me emme tiedä mitään. Jos olisin laiska ja saamaton en pakottaisi itseäni nousemaan joka aamu viideltä ja lähtemään tekemään työtä josta minulle ei edes makseta. Kohdallani suurin syy on se etten tiedä, en tiedä mitä haluaisin. Sanovat että olen vielä nuori ja että minulla on aikaa. Mutta kuinka paljon?
En vastusta työtä, olen valmis tekemään sitä, en valita teen sen mitä minulta on pyydetty. Mutta työ ei ole se mitä haluaisin tavoitella. En näe sitä välttämättömyytenä. Mutta muiden silmissä töyttömyyteni laskee ihmisarvoani, se tekee minusta huonomman ihmisen laiskan saamattoman yhteiskunnan siivelläeläjän.
Suurin pelkoni on se että saan vakituisen työn ja jään siihen kunnes minut irtisanotaan tai pääsen eläkkeelle. Miksi hylkäisin turvatun tulon lähteen?
Kuitenkin, jos päätyisin tekemään samaa työtä päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Jokainen aamu samanlainen, jokainen päivä, jokainen viikko. Tekisin koko ikäni työtä jota en tuntisi omakseni, mutta josta saisin palkkaa ja joka pitäisi minut kiinni työelämässä ja kun eläkkeellä päästyäni katsoisin mennyttä elämääni voisin sanoa sen menneen hukkaan.
Työ ja raha eivät ole elämäni tärkeinpiä arvoja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus, tosin en ymmärrä miksi olet ilmaistyöntekijänä nimenomaan golf-kentällä. Golf-kentät ovat tämän maan rikkaiden omia pikku leikkikenttiä, joten luulisi niitä pyörittävällä yhtiöllä olevan palkanmaksukykyä.
Mutta olet aivan oikeassa tuossa pohdinnassasi työstä. Tämä maa on täynänsä päivittäiseen pikkukuolemaan = työpäivään perzeitään raahaavia katkeroituneita kyyliä, joiden elämän pää sisällön muodostaa kanssa ihmisiin kohdistuva kaunainen kyräily. Varsinkin työttömiä kadehditaan ja jopa vihataan näiden näennäisen loputtoman vapaa-ajan tähden. Tätä palstaa terrorisoiva kaaleppi on valitettava ääriesimerkki tuollaisesta ihmisestä.
Toisaalta valitettavan harva ihminen pääsee elämässään tilanteeseen että työ on juuri sitä mitä haluaisikin tehdä. Useat luulevat että muusikot olisivat ehkä sellaisia, toisaalta alalla yleinen juoppous ja huumeiden kanssa sählääminen kertoo kuitenkin jotain muuta.
Sinuna sabotoisin sitä golf kenttää. Orjatyön antajaa. Hyväksikäyttäjää.
Ja tuhoaisin rikkaiden omasiuutta koko saamatta jääneen palkan edestä !
Vain rajut toimet tehoa ahneisiin rikkaisiin !
Nyt siis toimiin heti !