Näyttää monet miehet olevan oikeassa, myönnetään nyt sekin sitten!
Naiset tulevat tännekkin valittamaan, että kaikki on kyllä muuten hyvin avioliitossa, mutta se tylsyys....?
Voi aikoja, voi tapoja!
Eikö nainen osaa enää naimisiin mentyään elää elämäänsä ollenkaan ilman miehen vaikutusta?
Mihin on unohtunut omatoimisuus, vaikuttaminen asioihin ja elämänmyönteisyys?
Valitetaan vain siitä tylsähköstä aviomiehestä, josta ei ole mihinkään ja "äksöniä" pitäs saada itse tekemättä sen eteen mitään..
Kotona odotetaan vain, että mies tulisi töistä ja alkaisi viihdyttämään ja tekemään temppuja, että vaimo saisi taputtaa ja ihastella!
Voi teitä nykyajan kaiken saaneita prinsessoja..
Eikö äidit sen vertaa valistaneet teitä, että kun se tunteikas rakkaus-aika menee ohitse, on aika panostaa suhteeseen itse sen verran, että arki pysyy siedettävänä ja lapset saa kasvaa tasapainosessa kodissa ja eletään elämää, missä kaikilla on mukavaakin tekemistä!
Tekemistä, minkä itse kehittää itselleen, ei puolison niskoille pistettyä ylimääräistä taakkaa, vaan ITSE kehitettyä mukavalta tuntuvaa hommaa.
Meidän avioliiton kestävyyden salaisuus on se, että kun huomasimme tunteiden viilentyneen jonkin verran, annoimme vapaa-ehtoisesti toiselle tilaa
omiin juttuihinsa ja kumpikin täytti elämäänsä omilla harrastuksilla ja ystävillä. Yhteistä aikaakin jäi silti tarpeeksi.
Puhettakaan ei ollut mistään eroista, miksi olisimme tuhonneet lapsiltamme kodin, kun kumminkin viihdyimme siellä hyvin itsekkin!
Riitelyyn emme ole alentuneet, emmekä toisen morkkaamiseen, sellaiseen alentuvat vain sivistymättömät.
Kumpikin on hyvällä tuulella yhdessä ollessamme ja mukavaa on iltaisin käpertyä toisen kainaloon, kun kumpikin on päivän kuluttanut tahollaan antoisasti.
Seksi maistuu, kun emme ole hapattaneet toisiamme toisen syyttelyllä ja
alkuaikojen rakkaustunteiden takaisin vaatimisilla.
Aikuisten yhteiselo on onnistuessaan erinlaista, kuin tunteilu suhteen alussa.
Kun tämän ymmärtäisivät nämä kitisevät aviovaimotkin, jotka vain valittavat arkea suhteessaan, niin erot takuulla vähenisivät..
Oppisitte ottamaan siitä parisuhteesta irti sen hyvän, jäisi se paha kokonaan
tavoittamattomiin.
Naiset tulevat tännekkin valittamaan, että kaikki on kyllä muuten hyvin avioliitossa, mutta se tylsyys....?
Voi aikoja, voi tapoja!
Eikö nainen osaa enää naimisiin mentyään elää elämäänsä ollenkaan ilman miehen vaikutusta?
Mihin on unohtunut omatoimisuus, vaikuttaminen asioihin ja elämänmyönteisyys?
Valitetaan vain siitä tylsähköstä aviomiehestä, josta ei ole mihinkään ja "äksöniä" pitäs saada itse tekemättä sen eteen mitään..
Kotona odotetaan vain, että mies tulisi töistä ja alkaisi viihdyttämään ja tekemään temppuja, että vaimo saisi taputtaa ja ihastella!
Voi teitä nykyajan kaiken saaneita prinsessoja..
Eikö äidit sen vertaa valistaneet teitä, että kun se tunteikas rakkaus-aika menee ohitse, on aika panostaa suhteeseen itse sen verran, että arki pysyy siedettävänä ja lapset saa kasvaa tasapainosessa kodissa ja eletään elämää, missä kaikilla on mukavaakin tekemistä!
Tekemistä, minkä itse kehittää itselleen, ei puolison niskoille pistettyä ylimääräistä taakkaa, vaan ITSE kehitettyä mukavalta tuntuvaa hommaa.
Meidän avioliiton kestävyyden salaisuus on se, että kun huomasimme tunteiden viilentyneen jonkin verran, annoimme vapaa-ehtoisesti toiselle tilaa
omiin juttuihinsa ja kumpikin täytti elämäänsä omilla harrastuksilla ja ystävillä. Yhteistä aikaakin jäi silti tarpeeksi.
Puhettakaan ei ollut mistään eroista, miksi olisimme tuhonneet lapsiltamme kodin, kun kumminkin viihdyimme siellä hyvin itsekkin!
Riitelyyn emme ole alentuneet, emmekä toisen morkkaamiseen, sellaiseen alentuvat vain sivistymättömät.
Kumpikin on hyvällä tuulella yhdessä ollessamme ja mukavaa on iltaisin käpertyä toisen kainaloon, kun kumpikin on päivän kuluttanut tahollaan antoisasti.
Seksi maistuu, kun emme ole hapattaneet toisiamme toisen syyttelyllä ja
alkuaikojen rakkaustunteiden takaisin vaatimisilla.
Aikuisten yhteiselo on onnistuessaan erinlaista, kuin tunteilu suhteen alussa.
Kun tämän ymmärtäisivät nämä kitisevät aviovaimotkin, jotka vain valittavat arkea suhteessaan, niin erot takuulla vähenisivät..
Oppisitte ottamaan siitä parisuhteesta irti sen hyvän, jäisi se paha kokonaan
tavoittamattomiin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Riippumaton kanssa naimisiin meno kaikkien lakien mukaista.
:DDDDDDDDDDDDD Hauskutusta väliin, niin pysyy suupielukset ylhäällä, eivätkä riipu kuin matto:DDDDDDDDDDDDDD
No onneksi kaikkien tarinat eivät ole kuin kirjoittajalla tai niillä muilla "rinsessoilla", minulla ja miehelläni rakkaustuntemus sen kuin vain on syventynyt sen jälkeen kun tapasin hänet 3,5 vuotta sitten. Vietämme paljon aikaa yhdessä arkena ja vapaalla töiden ja koulujen jälkeen, meillä on yhteiset ystävät ja harrastukset, en tarvitse omaa aikaa jotta suhde voisi paremmin!
hmmmm...meillä kylläkin kesti sitä tulista rakkautta sen 10 vuotta.... ;D
Tuu sitten 6,5 vuoden jälkeen kertoon, miten teille kävi, tuliko se tylsyys ja piti ukko pistää pihalle...?
Vai kasvoiko järki päähän..
20-v naimisissa ja edelleen rakkaus roihuaa. Kyllä se joskus menee niinkin. Koenkin olevani poikkeuksellisen onnellinen ja etuoikeutettu vaikka rahat on tiukalla ja elämä siltä osin ankeaa.
Ettepä tainneet oikein tajuta mitä aloittaja kirjoituksellaan tarkoitti.
Jep!
Yksinkertaista porukkaa liikkeellä..
Miehinen kokemus.
Noiden valittajien motiiveja en tiedä.
Olen päissäåni mielikuvitellut valittajien edustavan pienehköä, elämäänsä tyytymätöntä ryhmää joka purkaa oloaan näillä palstoilla.
Loppuosa kirjoituksestasi on mielestäni täyttä asiaa.
En puhuisi tunteiden viilenemisestä vaan muuntumisesta.
Kun kiihko laimenee, kiintymys kasvaa.
Kumpikin puoliso tarvitsee oman reviirinsä.
Kummankin puolison on otettava yhteisitä asioista oma vastuunsa yhteiselo rajoittui viikonloppuihin.
Meidänkin elämässämme oli vaihe jolloin, käytännön syistä, vaimo joutui vuosien ajan arkiviikot hoitamaan ja vastaamaan lapsiperheen kaikista toiminnoista.
Menneet, tolkulla ja maltilla eletyt vuodet vaikuttanevat nyt elämäämme ikärivaiheeseen, ilmeten keskinäisenä arvostuksena ja yhdessä viihtymisenä mutta edelleenkin kummankin henkilökohtaisten mieltymyksten ja reviirien kunnioittamisena.
Osansa tähän omahyväisyyteeni antaa se että vielä tässä vaiheessa 67 / 63v, liekki syttyy ja palaa vähintään yhtä hyvin kuin aktiivisina työvuosina.
Tähänkin vaaditaan kaveri jonka osuutta osaan arvostaa!
Muuten ihan hyvä kirjoitus mutta asenteesi on pahasti pielessä koskien muita ihmisiä. Me ihmiset olemme erilaisia, läheskää kaikki eivät ole niin erinomaisia kuin sinä ja se on sinun kompastuskivesi, et ymmärrä erilaisuutta vaan mielellään sormi ojossa kerrot, miten asiat on tai vähintää miten niiden pitäisi olla, tietämättä ollenkaan taustoja tai teorioita.
Uskon, ettet ole sen sivistyneempi kuin kanssasisaresi, itse asiassa uskon ja luulen juuri päin vastoin. Sivistynyt ihminen ei ole noin ehdoton kuin sinä ja kuvittele, että on vain yksi oikea tapa toimia.
Jos sivistystä mitataan koulutuksen tasolla ja menestyksella, luen itseni sivistyneeksi. Siitä huolimatta minulla on valituksen aihetta, koskien avioliittoani ja yksi on juuri elämäni tylsyys tai paremminkin sanottuna parisuhteen tylsyys, merkityksettömyys ja olemattomuus vaikka naimisissa olenkin. Yksin ei pysty parisuhdetta ylläpitämään , omaa elämäänsä kylläkin. Sen kummemmin analysoimatta, totean vain, että elämä ei ole mustavalkoista kun. tee-näin-tapahtuu-noin vaan ympäristöllä ja olosuhteilla sekä ihmissuhteen laadulla sekä ihmisllä itsellään on aina vaikutusta vaikka kuinka oppisimme ottamaan parisuhteesta irti sen hyvän, jota niin innolla opetat.
No jopas napsahti!
Juu, onni ei ole siellä täällä sirpaleina hajallaan, se on koko ajan läsnä kun sen vain tajuaa.
Se että mitataanko sivistyneisyys sillä kuinka paljon vanhaa tietoa on kouluissa ulkolukemalla päähänsä ahtanut on vain aavistus todellisesta henkisestä sivistyksestä.
jota sinulla ei taida olla pätkääkään. Koulutuksen taso ja menestys ei tarkoita ulkopänttäämistä kouluissa (?). Mutta nämä sanamääritelmät jokainen käsittää sivistyksensä tason mukaisesta.
Ja onhan tylsä tosiasia se, että yleensä kouluttamattomat jne. olettavat olevansa niitä henkisesti sivistyneitä ja eivät missään nimessä arvosta esim. korkeastikoulutettuja "teoreetikkoja": Tämä tosiasia on aina ollut oikein herkullinen keskustelun aihe siellä, missä koulutusta ja tietoutta ei ole mutta valtavasti sitä oletettua henkistä sivistystä, mitä se sitten lienee siellä.....
>Ja onhan tylsä tosiasia se, että yleensä kouluttamattomat jne. olettavat olevansa niitä henkisesti sivistyneitä ja eivät missään nimessä arvosta esim. korkeastikoulutettuja "teoreetikkoja": <
Taitaa se vähän olla toisinkinpäin, "duunarit on tyhmiä ja laiskoja. "
Näkyy myös tuloeroissa, koulutetut pitää kouluttamattomia niin tyhminä, että ne voi elää kolmas osalla heidän palkasta. Samaan aikaan ne ajaa tasaverotusta, ja ovat ihmeissään kun esim. perussuomalaiset saa nyt liikaa kannatusta.
Tyhmää on helppoa vedättää, mutta naru tulee vetäjän käteen jos vetää liian kovaa. Kumpi tässä lopulta oli tyhmä?
Sivistykseen luetaan myös ominaisuus ymmärtää että elämää on myös oman nupin ulkopuolella.
Menestys ja sivistys eivät käy käsi kädessä.
mitä on nämä kouluttamattomat? Suomessa on oppivelvollisuus ja kaikki joutuvat käymään peruskoulun ja mielellään sitte vielä ammatillisen tai lukion, ja lukionki jälkeen on ammatillinen koulutus haettava.
Suomessa ei ole tietääkseni yhtään lukutaidotonta ihmistä.
Sivistystä voi mitata muutenkin kuin lukemiensa kirjojen määrällä...
Riiteleminen ja toisen haukkuminen avioliitossa ei kuulu sivistykseen, oli sitten
vaikka valtiotieteiden maisteri.
Juupajuu. Annoin vapaaehtoisesti toiselle tilaa omiin juttuihinsa heti alusta alkaen. Hän valitettavasti käytti sitä väärin, heti alusta alkaen. Jos olisin täysin naivi, niin en olisi huomannut mitään. Olisin nyt pontevaa rouvaa siitä, miten hienosti olen vuosien varrella parisuhteeni hoitanut. Voisinpa aikani kuluksi vaikka kirjoittaa ohjeet itseäni tyhmemmille eräälle suomi24 palstalle :-)
älä kirjoita..
Ei kiinnosta sun pieleen menneet elämänohjees ketään..
...ja tuohon lisäisin, onko enää tyhmempää, kuin avioitua sellaisen kanssa, jolla on ne omat juttunsa alunperinkin??
"Eikö äidit sen vertaa valistaneet teitä, että kun se tunteikas rakkaus-aika menee ohitse, on aika panostaa suhteeseen itse sen verran, että arki pysyy siedettävänä ja lapset saa kasvaa tasapainosessa kodissa ja eletään elämää, missä kaikilla on mukavaakin tekemistä!"
Kyllä äiti valisti, mutta arjen kestäminen nuorena oli vaikeaa kun toisaalta nykyajan nuorille korostetaan yksilöllisyyttä ja sitä, että pitää kokea nähdä ja elää mahdollisimman paljon. Nuoret elävät hyvin ristiriitaisessa maailmassa, joten älä ihan heti tuomitse kun et itse ole tänä aikana ollut nuori.
Nykyään perheet perustetaan entistä useammin sitten kolme-nelikymppisinä kun on nähty maailmaa ja rellestetty. Maailma on muuttunut siinäkin mielessä. Minulla ei ollut mitään ongelmia asettua ja ottaa arki vastaan aviomiehieni kanssa kun olin elänyt villin nuoruuden. Ei ole ikävä vapaata elämää ja tasainen normaali arki tuntuu mukavalta. Toki sitä välillä kaipaisi jännitystä ja vaihtelua elämäänsä, mutta ei läheskään niin paljon enää kuin kakskymppisenä. Minulla on hyvä avioliitto vaikkei se täydellinen olekkaan. Ongelmia on kaikissa liitoissa. Ennenvanhaan näistä ongelmista ei vain puhuttu yhtä avoimesti kuin nykyään.
Ennenvanhaan ihmiset kittuuttivat huonoissa liitoissa väkisin ja moni heitti sillä elämänsä hukkaan. Sekö sinusta olisi hyvä? Kestää ja kestää vain kaikkea paskaa kun ihmiselämä on lyhyt. Ei sitä kannata hukkaan heittää, sehän se vasta luonnonvastaista onkin. Parinmuodostus ei ole niin helppoa, ei ole ollut ennenkään. Ennenvanhaan on vain pakon sanelemana oltu huonoissa liitoissa ja kärsitty hautaan asti.
Myöskin syyllistät tuossa kirjoituksessasi aika paljon nuoria naisia. Oletko unohtanut miesten osuuden asioihin? Nykyään nuoret miehet ovat aivan yhtä vastuuttomia kuin naisetkin ja haluttomia elämään sitä arkea. Miehet käyvät paljon baareissa, ryyppäävät ja harrastavat jättäen vaimonsa yksin kotiin tekemään kaiken ja tulevat kotiin vain istumaan sohvalle väsyneinä kun on ensin se hyvä annettu kodin ulkopuolelle. Sekö sinusta on mukavaa elämää? Sinäkö haluaisit olla sellaisen miehen vaimona joka vain istuu ja katsoo televisiota ja jonka kanssa ei voi tehdä mitään muuta? Sekö olisi mukavaa? Mietippä vähän omalle kohdallesi...se on niin helppo siitä vierestä sinun tuomita näitä naisia kun oma liittosi ilmeisesti toimii ja ilmeisesti miehesi on läsnä. Toisaalta tulee mieleen, että haluatko tuolla kirjoituksellasi jotenkin rypeä paremmuudessasi? Havitella miehiltä jotain lisäpisteitä olemalla susi muille naisille?
hmmm....Oletpas vetänyt herneesi nenään ja töpinöissäsi ottanut alotukseni kirjoituksen itseesi, vaikka aloitus koski nimeen omaan näitä nytkin nähtävillä olevia valituksia palstoilla, missä ollaan lähdössä liitosta, eikä oikein itsekkään edes tiedetä, miksi?
Se ei suinkaan tarkoita, että on susi toisille, jos haluaa pistää nämä liian heppoisin perustein naimisiin menneet primadonnat miettimään juuri sitä, että kun menee naimisiin ja tekee siihen vielä lapsetkin, että vasta silloin aletaankin
leikkimään sitä teini-vuosien hurlumelämää ja vain siksi, kun se kodin ja arjen pyörittäminen vaatiikin sitä aikuisuutta ja selkärankaa..
En tiedä sinusta, mutta itseäni ainakin kismittää nämä yhtä-äkkiä minihameissaan ravintolan ilot löytäneet yh-äidit, joiden lapset kiertävät hoidosta hoitoon irrallaan, kun äiti on löytänyt sen Ahaa-elämyksen sieltä kaljaukkojen pöydästä..
Mutta täällähän voi toki ottaa itseensä niin paljon kritiikkiä, kuin itse haluaa, vaikka koko asia ei edes itseä koskisikaan. ;)))
Muuten, en todellakaan tunne yhtäkään isää, joka toimisi samoin, kuin nämä tylsyyttä valittavat aviovaimot...kuullut olen miehistä, jotka menevät mieluummin sinne baariin, kun kuuntelevat mäkättävää vaimoa kotona. Miksiköhän?
Heh :D...en ottanut itseeni kirjoitustasi vaikka toki varmaan kovasti toivot, että mahdollisimman moni nuori nainen tuosta loukkaantuisi. Ehkä sinulle olisi tullut hyvä mieli jos olisin ottanut sen itseeni? Minuahan tuo aloitus ei sinänsä edes koskettanut, mutta pystyn samaistumaan nuoriin naisiin. Sitä kutsutaan empatiakyvyksi.
Minun on vaikea uskoa kuinka lapsellista tekstiä tuottaa sinun ikäisesi ihminen. Yleistävää ja tuomitsevaa vailla minkäänlaista kunnon analyysia. Kirjoituksistasi puuttuu kunnon pohdinta ja se keskittyy lähinnä vain yksipuolisuuteen ja mustavalkoiseen syyllistämiseen. Älä yritä väittää, ettei nykyajan nuorissa miehissä olisi mitään vikaa. Sinä et heidän kanssaan ole elämää ja parisuhdetta kokenut. Et ole elänyt tänä aikana nuoruuttasi, joten sinun on hyvin helppo tuomita nykyajan nuoret naiset. Moni joka täällä on kirjoittanut käy läpi juurikin aikuistumisen kriisiä, jonka varmasti itsekkin olet aikoinasi läpikäynyt. On ihan normaalia miettiä jossain vaiheessa ihan pohjamutia myöten mitä elämältään haluaa. Se, että näitä asioita miettii, ei tarkoita aina sitä että me nuoret naiset olisimme eroamassa miehistämme, vaikka erokin käy mielessä. Moni päätyy eroon, mutta hyvin moni myös jatkaa ja tekee töitä liittonsa eteen.
"En tiedä sinusta, mutta itseäni ainakin kismittää nämä yhtä-äkkiä minihameissaan ravintolan ilot löytäneet yh-äidit, joiden lapset kiertävät hoidosta hoitoon irrallaan, kun äiti on löytänyt sen Ahaa-elämyksen sieltä kaljaukkojen pöydästä.."
Mikä tarve sinulla on niputtaa yh-äidit samaan kastiin ja leimata heidät kaikki? Olet vain poiminut itsellesi herkullisimmat jutut jotta pääsisit tuomitsemaan sen sijaan, että miettisit ihan tavallisiakin yh-äitejä olevan runsaasti. Onko sinulla tullut myöskään mieleen sellainen asia kuin suomalaisen yhteiskunnan alkoholin kulutus ylipäätään? Itse en juo, mutta kuinka moni on saanut mallin kotoaan omilta vanhemmiltaan? Minä en pysähtyisi vain syyllistämään nuoria, vaan miettimään missä oikeasti mättää kun suomalainen juomakulttuuri on mitä on. Ennenvanhaan sitä harrastivat kaiketi enimmäkseen vain miehet, nykyisin naisetkin valitettavasti. Mikä antaa sitten miehelle suuremman oikeuden rypeä siinä alkoholissa ja paeta kodin ongelmia?