Erottiin avokkaan kanssa n. puoli vuotta sitten, ja sit pidettiin yllä jotain ihme kuvioo, että voi olla kavereita ja käytiin syönässä toistemme luona. Seksiä tässä suhteessa ei ole ollut vuosiin, lähinnä kämppiksiä ja hyvin viihdyttiin yhdessä. Ja minä en ainakaan pettänyt kertaakaan (8 v.) enkä usko että hänkään.
Nyt tuli semmonen tunne että olisko hän löytänyt jonkun, ja jotain järjetöntä mustasukkaisuutta tässä mulla nyt on vissiin. En halua palata yhteen, mutta en vissiin halua että hänkään on kenenkään kanssa. Ei mittään järkee, mutta en tälle tunteelle mahda mitään. Mitä helvettiä? Taitais olla paras ettei mitään yhteyttä pitäis niin ehkä se ajan kanssa. Vai mitä täällä tuumitaan, onko jollan samanlaisia kokemuksia.
Nyt tuli semmonen tunne että olisko hän löytänyt jonkun, ja jotain järjetöntä mustasukkaisuutta tässä mulla nyt on vissiin. En halua palata yhteen, mutta en vissiin halua että hänkään on kenenkään kanssa. Ei mittään järkee, mutta en tälle tunteelle mahda mitään. Mitä helvettiä? Taitais olla paras ettei mitään yhteyttä pitäis niin ehkä se ajan kanssa. Vai mitä täällä tuumitaan, onko jollan samanlaisia kokemuksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kumpi teki aloitteen erolle? Oliko eron aikana ilmassa merkkejä siitä, että kuvioissa voisi olla kolmas osapuoli?
Aina sanotaan, että aika parantaa haavat ja useimmiten se onkin näin. Turha kiusata itseään ajattelemalla toista tai hänen elämäänsä. Sillä vain pahentaa oloa ja sekoittaa päätä entisestään.
Itselläni vähän sama tilanne, mutta tapaukseen liittyi kolmas osapuoli, vaikka exä sen kielsikin. Eropäätös oli yksimielisesti exän. Minulle jäi siitä pitkästä suhteesta paskan maku, kun totuus paljastui pikkuhiljaan. No kuitenkin minulle tuli mustasukkaisuuden tunne, vaikkei sillä enää mitään merkitystä ollutkaan siinä vaiheessa. Ainakin 1,5-kuukautta olin allapäin, ei maistunut ruoka jne. Kuitenkin sieltä ollaan nousemassa vähän kerrassaan ja valoa alkaa näkyä tunnelin päässä. Kesäkin on kohta ovella, joten eiköhän ne sydänsurut kaikkoa sen myötä sinunkin elämästäsi.
Ero vaan tuli ja olihan se odotettavissa Ex teki aloitteen, tosin minä olisin ollut liian heikko siihen. nyyt tuntuuu että oli paras ratkaisu kun on aikaa kulunut. Kiitos kun jaksoit vastata. Tää vaan on niin outo tilanne ettei tiedä mitä tekis. Ei kai meillä mitään kolmansia osapuolia ollut mun tietääkseni. Mutta ikävä jos on sulla paska fiilis. Vähän sama homma ei maistu ruoka mutta valitettavasti juoma sitäkin enemmän. Mutta tosi hienoa että sulla jo mennee paremmin. Mutta älyttömästi tsemppiä sulle. Ja toivon todellla että sinäkin löydät sen oikean vielä joskus-....
Myöhemmin itsestänikin rupesi tuntumaan, että ero oli ainoa oikea ratkaisu suhteeseen. Kaikki ongelmat pääsivät paisumaan sen verran pahoiksi, ettei niitä välttämättä olisi enää pystynyt korjaamaan. Oikeastaan kummallakaan ei selvästikään ollut halua edes yrittää korjata mitään. Mainitset, että olitte vain kämppiksiä, niin itsestäni tuntui täysin samalta. Me emme tosin enää loppuvaiheessa viihtyneet kovin hyvin yhdessä. Oikeastaan hän oli meistä se etääntyneempi koko suhteemme ajan, syytä tälle en vielä tänäkään päivänä tiedä. Itseään ei kuitenkaan pidä syyttää. Erostamme jäi minulle arvoituksia, jotka tuskin koskaan ratkeavat.
Se että ei pidä enää yhteyksiä exään, toimii ja auttaa unohtamaan hänet. Aluksi se voi olla vaikeaa, mutta kuten mainitsit, niin ajan kanssa. Ei siihen kuitenkaan kuole ja se mikä ei tapa, vahvistaa. Minua muuten ärsyttää nämä sanonnat. Kuten myös se kun toivotellaan, että "Kyllä sinä vielä löydät sen oikean..". Se ei löydy etsimällä. Mutta ei nyt millään pahalla ;)
Päivän jatkoja!