Olen tässä huomannut että naiset ovat nirsompia myös niiden kavereiden valinnassa (kun myös seurustelukumppanilta naiset yleensä vaativat enemmän kuin miehet). Luonteeltani olen rauhallinen, melko hiljainen tyttö enkä niin kovin suosittu näiden piirteiden takia. Olen yrittänyt tutustua tyttöihin mutta yleensä heitä ei kiinnosta ystävyys ja kun pyydän päästä mukaan on semmoista "sori mutta ollaan jo sovittu että mennään keskenämme"-meininkiä, ei huomioida jne.
Miehet taas yleisesti ottaen ovat paljon mukavempia, huomioonottavaisempia, reilumpia, ystävällisempiä. Siis ihan varatut miehetkin, eli en nyt tarkoita että he vain iskumielessä minua jututtavat. Meillä on nyt aika tiivis 4 hengen kaveriporukka jossa olen ainoa tyttö ja nämä 3 muuta ovat varattuja miehiä ja tosi hauskaa on ollut, vaikka välillä kyllä kaipaisin naisseuraakin.
Muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Miehet taas yleisesti ottaen ovat paljon mukavempia, huomioonottavaisempia, reilumpia, ystävällisempiä. Siis ihan varatut miehetkin, eli en nyt tarkoita että he vain iskumielessä minua jututtavat. Meillä on nyt aika tiivis 4 hengen kaveriporukka jossa olen ainoa tyttö ja nämä 3 muuta ovat varattuja miehiä ja tosi hauskaa on ollut, vaikka välillä kyllä kaipaisin naisseuraakin.
Muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muuta en voi sanoa miehistä ystävinä kuin, että he ovat lojaalimpia. En ole koskaan sopinut treffejä miehen kanssa ja huomannut, että kyseinen henkilö ei saavukaan paikalle ilmoittamatta. Naiset ovat usein myöhässä tai ilmoittavat vasta tunnin jälkeen sovitustajasta tapaamisen peruntuneen.
Miehet eivät myöskään puhu pahantahtoisesti muista seläntakana. Usein huomaan, että miesten kanssa voi pohtia rationaalisia asioita ja sitä kautta tunnepuolen juttujakin. Pakko myöntää, että jos naisessa on tiettyjä maskuliinisia puolia, se ei ole haitaksi.
Olen kuullut usein, että olen aika miesmäinen naiselliseksi naiseksi. Olen siis muiden naisten lailla kiinnostunut ulkonäköni hoidosta ja minulla pitkät hiukset jne. Luonteeseeni ei kuitenkaan kuulu sellainen tietynlainen tunnepitoinen kiukuttelu ja minulla on enemmän parempia päiviä kuin huonoja. Joillain naisilla tuntuu olevan aina se paha päivä.
Pakko tähän loppuun on kuitenkin laittaa, että naisten hyvät puolet tulevat esiin esim. kriisitilanteissa. Nainen osaa empaattisuutensa takia usein lohduttaa miestä paremmin. Mieskin puhuu vaikeuksista naiselle helpommin kuin miehelle. Siksi kai hyvässä ystäväpiirissä on sekä miehiä että naisia.
Meissä kaikissa on kuitenkin yksilöllisiä eroja, joten on mahdollista, että joissain ihmisissä ominaisuudet menevät päinvastoin sukupuolesta huolimatta.
Minä olen enemmän kans "miehinen luonne" sillä tavalla että toimin pitkälti järkisyiden perusteella ja tykkään ns. loogisista asioista. Naisissa todella ärsyttää kiukuttelu ja vittumainen manipulointi, naiset harvoin sanoo ihan suoraan, mistä kenkä puristaa. Naiset voi jankata "tärkeistä" asioista ja toimia kuitenkin vailla päätä ja häntää. Kenties juuri sen hetkisen mielialan mukaan.
Mitä miehiin tulee kuitenkin ystävyys tasolla, se menee aina niin, että mies on seksuaalisesti "latautunut." Paitsi homot. Sen takia sanotaankin, että homo on naisen paras ystävä.
Naiset ystävinä on helvetin helposti kateellisia miehistä, älykkyydestä/lahjoista ja onnesta. Mutta joskus löytää helmiä naisia, jotka on avoimia ja sinut itsensä kanssa, jolloin naisella ei ole tarvetta "olla parempi." Useimmiten ne naiset on suvaitsevia ja omilla aivoillaan ajattelevia, eikä ns. perinteisiä miesten miellyttäjiä.
Kaikissa tärkeimmässä asiassa voi kuitenkin naisiin laittaa luottamuksen, nimittäin lapsissa. Naisilla on se naarasleijonan suojeluvietti. Sillon kun naiset skitsahtaa, äijätkin lentää pihalle.
Mulla ei ole ikinä ollut oikeaa kaverisuhdetta naisen (seurustelu poislukien) kanssa. Siskojakaan ei ole sen sijaan kaks veljee kyllä. Tuntuu, että miehet ovat jotenkin positiivisempia, rennompia ja suorempia. Naisten kanssa on usein jonkinlaista dramatiikkaa kaveritasollakin mistä en tykkää. Naisystäväksi en rupea.
Muutaman kerran olen avautunut naiselle, mutta tuntuu, että he eivät kuuntele hyvää hyvyyttään vaan koittavat hyötyä tilanteesta. Urkkivat, koska ovat uteliaita ja saavat nautintoa toisen heikkoudesta. :D Nykyisin en juurikaan enää avaudu henkilökohtaisista asioistani kenellekään.
Oon aloittajan kanssa melko samoilla linjoilla.
ps. Olen siis mies :D