Minun kanssani ei voi käydä viisaita keskusteluja maailman politiikasta tai mielipiteistä pakolaisiin. En pahemmin seuraa uutisia ja yleissivistykseni on muutenkin huono, minua ei vain kiinnosta. Hiljaisuus esiintyy myös sosiaalisissa smal talk -tilanteissa, en hurmaa perhettäsi pulppuavalla ja iloisella luonteella enkä osaa olla "yksi jätkistä" kavereittesi kesken. Tähän vaikuttaa myös lievä sosiaalinen jännitys jolloin menen entistä enemmän lukkoon. Kanssani tulee paljon hiljaisia hetkiä ja tarvitsen vähintään 3-4 kuukauden tiiviin yhdessäolon jotta kanssakäyminen ei olisi jäykkää.
Yritän kuitenkin vähän tsempata ja katsoa uutisia ja saamaan itselleni jotain tietoa. Opiskelen, huolehdin itsestäni, olen liikunnallinen, kohtelen ihmisiä hyvin, eli näissä asioissa en tyhmä ole vaikka keskustelutilanteissa minusta voikin saada hitaammanpuoleisen kuvan. Vaikka olen ujo/epävarma, olen rohkea ja uskallan tehdä ja kokea elämässä asioita (esimerkiksi nyt olen ulkomailla opiskelemassa ja yritän pärjäillä vieraalla kielellä). Hyvinä aikoina olen porukassakin hauskaa seuraa (riippuen seurasta...jos olet hauskaa tyyppiä sinun ei tarvitse tehdä paljon että nauran ja olen vitseissä mukana, joskaan en itse ole hyvä vitsinkertoja), osaa myös smal talkin "alkeet" ja osaan jutella ja olla kohtelias tarpeen vaatiessa. Seurustelusuhteessa pyrin antamaan niin paljon kuin pystyn: arkielämän pienet palvelukset, hellyys, yllätyksiäkin yrittäisin värvätä! Olen itsenäinen (minulla on omat harrastukset mutta myös aikaa poikaystävälle), luotettava, mukava, sosiaalinen (tykkään käydä ulkona, nähdä kavereita jne.).
Mutta jos pinnallisesti tuodaan huonot puolet esille niin olen hiljainen, tylsä, mitäänsanomaton tyttö jolla ei mitään mielipiteitä eikä tiedä mitä haluaa elämältään. Tämä lienee syynä siihen etten ole koskaan seurustellut vaikka ikää on jo 23v. Vai mitä? Jaksaisikohan kukaan tälläistä katsella vai haluavatko kaikki sen pirtsakan, itsevarman ja fiksun keskustelutaitoisen naisen?
Yritän kuitenkin vähän tsempata ja katsoa uutisia ja saamaan itselleni jotain tietoa. Opiskelen, huolehdin itsestäni, olen liikunnallinen, kohtelen ihmisiä hyvin, eli näissä asioissa en tyhmä ole vaikka keskustelutilanteissa minusta voikin saada hitaammanpuoleisen kuvan. Vaikka olen ujo/epävarma, olen rohkea ja uskallan tehdä ja kokea elämässä asioita (esimerkiksi nyt olen ulkomailla opiskelemassa ja yritän pärjäillä vieraalla kielellä). Hyvinä aikoina olen porukassakin hauskaa seuraa (riippuen seurasta...jos olet hauskaa tyyppiä sinun ei tarvitse tehdä paljon että nauran ja olen vitseissä mukana, joskaan en itse ole hyvä vitsinkertoja), osaa myös smal talkin "alkeet" ja osaan jutella ja olla kohtelias tarpeen vaatiessa. Seurustelusuhteessa pyrin antamaan niin paljon kuin pystyn: arkielämän pienet palvelukset, hellyys, yllätyksiäkin yrittäisin värvätä! Olen itsenäinen (minulla on omat harrastukset mutta myös aikaa poikaystävälle), luotettava, mukava, sosiaalinen (tykkään käydä ulkona, nähdä kavereita jne.).
Mutta jos pinnallisesti tuodaan huonot puolet esille niin olen hiljainen, tylsä, mitäänsanomaton tyttö jolla ei mitään mielipiteitä eikä tiedä mitä haluaa elämältään. Tämä lienee syynä siihen etten ole koskaan seurustellut vaikka ikää on jo 23v. Vai mitä? Jaksaisikohan kukaan tälläistä katsella vai haluavatko kaikki sen pirtsakan, itsevarman ja fiksun keskustelutaitoisen naisen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.