En tiedä mitä tekisin....(no tietysti senhän takia tänne ny kirjotan)
Kärsin perheväkivallasta (siis väkivaltaa minua kohtaan ei toisin päin)
Voisiko joku kertoa minkä ikäisenä pystyn muuttamaan pois vanhemmiltani?
Suunnitelma on nytten että muuttaisin mahdollisimman
nopeasti kotoa pois ja hankkisin ihan oikeanlaisen elämän.
Eli muuttaisin saisin tavallisen työn yms.
Kotona en kestä olla enää hetkeäkään vaikka väkivaltaisuus on
vähentynyt huomattavasti kun kasvoin en pysty ikinä antamaan sitä
kaikkea itselleni tai vanhemmilleni anteeksi. Monet sanovat varmasti
että vanhempani ovat muuttuneet, mutta tosi asia on että he vain
kunnioittavat minua enemmän koska olen vahvempi ja pidempi.
Olen hakenut apua ammattilaisilta, mutta en pysty ikinä kertomaan kaikkea kun puhun kasvotusten joten siitä ei ole minulle apua. Olen ainut
lapsi (tyttö) joten ei ole oikein ketään kehen turvautua (ei kavereitakaan).
Elämässäni on tapahtunut paljon paaaaljon asioita joita en nyt jaksa kaivella, mutta kertokaa mitä minun pitäisi tehdä ja miten saisin rahaa että voisin muuttaa mahdollisimman nopeasti "kotoa" pois! (ajattelin nyt vielä lisätä että olen masentunut ja pelkään etten jaksa tätä paljoakaan pidempään [syön kyllä masennuslääkkeitä])
*MakeItAllOkey*
Kärsin perheväkivallasta (siis väkivaltaa minua kohtaan ei toisin päin)
Voisiko joku kertoa minkä ikäisenä pystyn muuttamaan pois vanhemmiltani?
Suunnitelma on nytten että muuttaisin mahdollisimman
nopeasti kotoa pois ja hankkisin ihan oikeanlaisen elämän.
Eli muuttaisin saisin tavallisen työn yms.
Kotona en kestä olla enää hetkeäkään vaikka väkivaltaisuus on
vähentynyt huomattavasti kun kasvoin en pysty ikinä antamaan sitä
kaikkea itselleni tai vanhemmilleni anteeksi. Monet sanovat varmasti
että vanhempani ovat muuttuneet, mutta tosi asia on että he vain
kunnioittavat minua enemmän koska olen vahvempi ja pidempi.
Olen hakenut apua ammattilaisilta, mutta en pysty ikinä kertomaan kaikkea kun puhun kasvotusten joten siitä ei ole minulle apua. Olen ainut
lapsi (tyttö) joten ei ole oikein ketään kehen turvautua (ei kavereitakaan).
Elämässäni on tapahtunut paljon paaaaljon asioita joita en nyt jaksa kaivella, mutta kertokaa mitä minun pitäisi tehdä ja miten saisin rahaa että voisin muuttaa mahdollisimman nopeasti "kotoa" pois! (ajattelin nyt vielä lisätä että olen masentunut ja pelkään etten jaksa tätä paljoakaan pidempään [syön kyllä masennuslääkkeitä])
*MakeItAllOkey*
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun vanhemmat oli väkivaltaisia kun olin pieni. olin silloin 7-10 vuotias kun kaikki väkivalta alkoi.Se ei ollut mitään ruusuista elämää. Koulun käynti oli mitä oli. ei siihen pystynyt keskittymään. sosiaalitoimisto on varmaan paras paikkka mennä kertomaan mitä kotona tapahtuu. Vaikka se pahalta tuntuukin niin saisit ainakin sen turvallisen tunteen itelle. Et kertonut kuinka vanha olet mut jos olet noin 15-16 niin voisit päästä lastenkotiin tai johonkin muuhun kotiin jos
kotona asuminen on liian ahdistavaa. Itse jouduin veljeni kanssa 10 vuotiaana lastenkotiin ja se oli paljon parempi paikka asua kun ei tarvinnut sietää väkivaltaa ja muuta paskaa. Väkivallan saa ainoastaan loppumaan puhumalla jollekkin ulkopuoliselle. Sosiaalivirasto on paras paikka siihen.
No siis olen 15 vuotias ja minua on pahoinpidelty koko ikäni...
Kai sitten pitäisi ilmoittautua sinne sosiaalivirastoon, mutta mitenköhän he suhtautuvat itsetuhoiseen ihmiseen tai no siis olen aika lailla arvilla ja aika lailla hermoraunio ties vaikka hulluksi olisin jo tullut.... =/ (äidilläni ei ole myöskään kaikki hyvin vaikka mitään varsinaista mielenterveysongelmaa ei ole diaknisoitu siksi pelkään häntä hänen itsensä sekä itseni takia)
Kyllä mä uskon et ne auttaa tai suhtautuu silleen et tarviit apua. Ekaks ne varmaan menee kotiisi puhumaan sun vanhemmilles ja siitä se sitte lähtee.
Voimia sinulle..... kenenkään ei tarvitsisi kestää tuollaista. Soita kunnan sosiaalitoimistoon ja kerro tilanteesi. Kun on joku ammatti ihminen joka tietää tilanteesi sinua autetaan. Tarvitset apua ja todella hyvä että kysyt apua. Soita heti kun vaan pystyt sinne kunnan sosiaalitoimistoon niin saat apua. Sinulla ei ole mitään hävettävää ja olet vahva että olet selvinnyt tähänkin asti. Vanhemmillasi on syytä hävetä.
Kiitos paljon vastauksista no pohjaltahan ei pääse kuin ylös päin joten mitä menetettävää? =] Taidan kerätä voimia ja soittaa sinne, mutta toivo elää vielä, että vanhempani muuttuisivat ja arvet parantuisivat ja joskus voisin vielä saada paremman itseluottamuksen.
kiitos!
Minäkin lapsena vain nielin kaiken ja se kyllä kaduttaa näin jälkeen päin ajatellen. Molemmat vanhempani olivat väkivaltaisia, isäni vielä enemmän ja varsinkin humalapäissään kävivät minuun käsiksi tai vahingoittivat henkisesti. Ensiksi he tappelivat keskenään (isä veteli äitiä pitkin seiniä, poltteli joskus tupakalla ihoon jne). Sitten he ottivat minut väkivallan kohteeksi. Koskaan en saanut mitään vakavia vammoja, mutta kyllä se sattui ja vielä enemmän sattui henkisesti. Mustelmat ym. olivat aina sellaisissa paikoissa, jotka sain piilotettua ja näin ollen ulkopuoliset eivät sitä tajunneet. Koulussa ihmeteltiin käytöshäiriöitäni ja sen sellaista, mutta aina jostain syystä vanhemmat OSASIVAT esittää kunnollisia, varakkaita ja rakastavia vanhempia, joten heitä ei syytetty ikinä mistään.
Onneksi tämä on ollut jo kauan sitten ohi, mutta kyllä minä edelleen kärsin henkisesti, kun mietin kuinka hirveä lapsuus minulla on ollut ja miksi en ole asialle tehnyt mitään tai miksi muut eivät sitä ole huomanneet tai ei ole uskaltaneet puuttua. :(
Sinuna ilmoittaisin asiasta VÄLITTÖMÄSTI vaikka sosiaaliviranomaisille tai puhuisit jollekin toiselle aikuiselle.