Nyt kaipaisi hieman mielipiteitä kuin mun tulis miehenä toimia tässä tilanteessa ja tilanne seuraavanlainen:
Olin ite 16 kun alettiin seurustelemaan ja exäni oli silloin 21 eli 5 vuoden ikäerolla ja seurustelimme 3 vuotta ja erosimme noin 2 vuotta sitten koska minä halusin että saisin hieman sitä omaa aikaa ja näin pois päin ja sovimme että emme tee mitään kenenkään muun kanssa. Sitten minä aloinkin samana syksynä epävirallisesti pyörimään uuden naisen kanssa ja en sitä heti kertonut exälleni vaan hieman myöhemmin oli saanut muualta kuulla asiasta (Olin tyhmä). Sitten kun tämä uusi nainen sanoi että ei tule mitään niin se loppu siihen ja seuraavana kesänä tunteet exääni kohtaan olivat taas todella suuret ja sanoin että haluan tulla takaisin hänen luokseen. Silloin en sitten sinne mennytkään vaan molemmilla alkoi olemaan yhden yön juttuja puolin ja toisin. Sitten taas viime syksynä aloin seurustelemaan toisen naisen kanssa ja se myös loppui loppuvuodesta. Nyt tilanne on sitten seuraava että rakastan edelleen exääni sanoin kuvailemattoman paljon ja olen sanonut että haluan tulla takaisin ja nyt olemme kuukauden olleet ei mitään muiden kanssa suhteessa mutta ei virallisesti seurustella koska hän sanoo että sydän ei anna vielä luottaa minuun että olen hänelle rehellinen ja rakastan häntä samalla tavalla kun ennenkin enkä lähde muitten mukaan. Totta kun puhutaan niin olen sisimmässäni rakastanut häntä koko tämän 2 vuoden ajan mutta en ole erossa olo ajan tullessa pitemmäksi uskaltautunut aikaisemmin mennä hänen luokseen takaisin vaan hakenut sitä läheisyyttä muualta mutta nyt kun olen tosissani menossa takaisin hän ei ole enää varma pystyykö luottamaan minuun vaikka hän on koko tämän kahden vuoden ajan yrittänyt minua takaisin saada.. En oikein tiedä mitä minun tulisi tässä tilanteessa ajatella ja miten toimia kun pää on aivan sekaisin :/ Hänkin rakastaa minua todella paljon ja on rakastanut koko 2 vuoden erossa olo ajankin. Mutta oma käsitykseni olisi että koska molemmat on kuitenkin rakastanut ja rakastaa edelleen niin suhteen saaminen uudestaan toimimaan ei ole pois suljettu juttu mutta miten saan hänet vakuutettua että olen todella jäämässä hänen luokseen ja olemaan kunnollinen isä pojalle ja hyvä mies naiselle?En tiedä osaanko ilmaista tilannetta tarpeeksi selkeästi mutta apu olisi kyllä todella hyvä jos joku ottaisi kantaa ja kysyisi vaikka tarkemmin asioita jos ei vielä tarpeeksi selvinnyt. Kiitos
Olin ite 16 kun alettiin seurustelemaan ja exäni oli silloin 21 eli 5 vuoden ikäerolla ja seurustelimme 3 vuotta ja erosimme noin 2 vuotta sitten koska minä halusin että saisin hieman sitä omaa aikaa ja näin pois päin ja sovimme että emme tee mitään kenenkään muun kanssa. Sitten minä aloinkin samana syksynä epävirallisesti pyörimään uuden naisen kanssa ja en sitä heti kertonut exälleni vaan hieman myöhemmin oli saanut muualta kuulla asiasta (Olin tyhmä). Sitten kun tämä uusi nainen sanoi että ei tule mitään niin se loppu siihen ja seuraavana kesänä tunteet exääni kohtaan olivat taas todella suuret ja sanoin että haluan tulla takaisin hänen luokseen. Silloin en sitten sinne mennytkään vaan molemmilla alkoi olemaan yhden yön juttuja puolin ja toisin. Sitten taas viime syksynä aloin seurustelemaan toisen naisen kanssa ja se myös loppui loppuvuodesta. Nyt tilanne on sitten seuraava että rakastan edelleen exääni sanoin kuvailemattoman paljon ja olen sanonut että haluan tulla takaisin ja nyt olemme kuukauden olleet ei mitään muiden kanssa suhteessa mutta ei virallisesti seurustella koska hän sanoo että sydän ei anna vielä luottaa minuun että olen hänelle rehellinen ja rakastan häntä samalla tavalla kun ennenkin enkä lähde muitten mukaan. Totta kun puhutaan niin olen sisimmässäni rakastanut häntä koko tämän 2 vuoden ajan mutta en ole erossa olo ajan tullessa pitemmäksi uskaltautunut aikaisemmin mennä hänen luokseen takaisin vaan hakenut sitä läheisyyttä muualta mutta nyt kun olen tosissani menossa takaisin hän ei ole enää varma pystyykö luottamaan minuun vaikka hän on koko tämän kahden vuoden ajan yrittänyt minua takaisin saada.. En oikein tiedä mitä minun tulisi tässä tilanteessa ajatella ja miten toimia kun pää on aivan sekaisin :/ Hänkin rakastaa minua todella paljon ja on rakastanut koko 2 vuoden erossa olo ajankin. Mutta oma käsitykseni olisi että koska molemmat on kuitenkin rakastanut ja rakastaa edelleen niin suhteen saaminen uudestaan toimimaan ei ole pois suljettu juttu mutta miten saan hänet vakuutettua että olen todella jäämässä hänen luokseen ja olemaan kunnollinen isä pojalle ja hyvä mies naiselle?En tiedä osaanko ilmaista tilannetta tarpeeksi selkeästi mutta apu olisi kyllä todella hyvä jos joku ottaisi kantaa ja kysyisi vaikka tarkemmin asioita jos ei vielä tarpeeksi selvinnyt. Kiitos
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pakko varoittaa, että tuo voi olla myös läheisriippuvuutta. Eksäsi tuntuu tutulta, koska olette olleet tekemisissä eronne aikana ilmeisesti melko paljon. Silloin voi helposti kuvitella, että rakastaa toista romanttisessa mielessä vaikka tosiasiassa se toinen on vain hyvin tuttu ja tuntuu siksi turvalliselle vaihtoehdolle.
Jos olisitte olleet erossa ettekä tekemisissä tuon 3 vuoden ajan voisin enemmänkin kallistua rakkauden puoleen (ja kemian), mutta nyt tulee ensimmäisen ajatuksena mieleen, että olette vain tottuneet toisiinne liikaa.
Mieti onko kohdallane kyse rakkaudesta vai tuttuudesta. Rakastatko häntä Naisena vain naisena.
Vuosien seurustelu nuorena, sitten yli 10 vuotta välissä tapaamatta.
Ja kun tapasimme uudelleen... Välittömästi tajusin rakastavani häntä edelleen. Samoin hän!
Valitettavasti vain molemmat olimme ehtineet välissä avioitua.
Minä kyllä Rakastan häntä todella paljon ihan tosissaan! Ja hänkin on sanonut samaa. Melkein voisin sanoa että tunnistan sen rakkauden siitä koska sattuu todella paljon aina lähteä omaan kotiin ja olla taas 2-4 päivää erossa ja miettiä vain mitähän se toinen taas ajattelee ja onko kaikki hyvin sun muuta. Toivon vain että saataisiin asiat kuntoon ja päästäisi aloittamaan seurustelu uudestaan ja saisi elää onnellista perhe elämää :) Yksi asia vaivaa mieltä :/ Olenkohan liian mustasukkainen kun kyselen aina kun nähdään että onko ollut kiltisti eikä tehnyt mitään väärää? :/ vastaus on kyllä aina olen. mutta onko niin että jos ei kertaakaan kysele että missäs menit ja ketä oli mukana ja oletko ollut kiltisti että ei välitä ollenkaan?? itellä on sellanen olo että jos ei kysele ikinä mitään niin sillon ei välitä ja sillon ite on tehnyt väärin eikä kehtaa toiselta kysyä koska syyllisyys vaan kasvaisi?