Hyvä/paha parisuhde?

mitäkä mies

Viimein aion laukoa totuuden parisuhteesta ja tämä saattaa aiheuttaa närkästystä,naurua,vahingoniloa ja muutaman kysymyksen.Joku mies voi jopa hetken miettiä,mistä helvetistä tää kaivoi totuuden ja uskalsi vielä kertoa sen..

Tämä voi olla jopa viimeinen kirjoitukseni tänne.

Koleme kymmentä vuotta saman naisen kanssa..On ollut tuulta ja tuiskua.Aivan kuin suhdanteet,mennään yllös ja alas.
Olen todella pettynyt puolisoni suoritukseen selvitä parisuhde haasteista.Hän ei kyennyt keskittymään perheen koossa pitämiseen,vaan liehui ties missä..Luultavasti salaisen rakkaansa pauloissa,sillä eihän mikään muu ohita perheen hyvin voinnin takaamista..Hän keskityi vain itseensä ja omiin tarpeisiinsa,unohti että lapset tarvitsevat äitiä,eikä uutta tietokonetta tai pleikkaria.

Eräässä kriisi tilanteessa hän palkitsi lapsen juopottelun tietokoneen ostolla,mitä minä olin vastaan jyrkästi..Minkäs teet. Nuori sai tietokoneesa ja siinä hän istuikin kaiket yöt,eikä mikään saanut silmiä irti ruudusta..Väsymys koetteli kaikkia,niin meitä vanhempia,kuin sisaruksiakin.
Tyhmä olin..Olisi pitänyt hakata tietsikka kirveellä tuhannen palasiksi,mutta viisas puoliso väitti tietokoneen pitävän nuoren kotona,eikä kalja pullon ääressä.

Joopa joo..Ei käynyt aivan kuin sadussa.Kolut jäi kesken..Ei työtä,kun eihän kukaan jaksa lähteä aamulla jos on yön surfaillut ja istunut irkissä..

Mutta,kyllä tietoa löytyi koneelta paljon ja varmaan hyödyllistäkin,kuitenkin enemmän huonoa tietoa siitä mitä muita päihteitä voisi kokeilla ja käyttää,eikä edes haise,kuten alkoholi..että sellaista..

Väitän että paha suhde pilasi perheen kokonaisuudessaan,eikä pelkästään puolisoiden suhteen ja siksi osoitan syyttävän sormen puolisoni kohden.

Itse olen yhtä paljon syyllinen,kun annoin kaiken tapahtua.Minun olisi pitänyt erota heti ja ottaa täysi vastuu lapsistani.Kadun loppu elämäni etten niin tehnyt,mutta en siksi että oma elämä voi hajota näillä kymmenillä,vaan että nuoren elämä on pilalla,eikä pelastusta näy.

Mitä muuhun pahaan suhteeseeni tulee,voin sitäkin valottaa ja uskon että en ole lähellekkään ainoa.
Seksi suhteessa.."seksi" On pakko laittaa lainausmerkkeihin,sillä hän ei ole kyennyt tyydyttämään puolisoaan kuin yhden ainoan viikonlopun,silloin kun aloimme seurustella.
Koko liiton ajan olen saanut olla enemmän tai vähemmän puutteessa,tietysti nuorempana vähemmän,mutta neljässä kympissä seksi oli olematonta ja viidessä kympissä minumaalista pakkopullaa,ehkä kerran vuodessa säälistä hän petti salaista rakastajaansa.

Nyt siellä jokku virnuilee..haa,miten mies tulee toimeen ilman seksiä jopa puoli vuotta..??Ei mitenkään kuuluu vastaus.. Kokeilin olla ilman seksiä.Yritin tosissaan,mutta puolen vuoden session jälkeen lirahti yöllä lahkeeseen..Ehkä jokun satasen unen seurauksena:)
Silloin päätin että turhaan sitä puutteessa elää,kun kapakat on pullollaan antelijaita naisia.Jeps,tuumasta toimeen.Sain kuin sainkin kapakasta naisen mukaani ja otettiin hotelli huone.Kaikki meni suunnitelmien mukaan siihen asti kunnes tunnelma oli kuuma seksiin..Pään sisällä kuului,NAPS..ja siihen tyssäsi,voi vittu!! sanoin ääneen ja pyysin anteeksi poistuessani sanoin vielä että tää ei ollut sinun vika vaan minun pään sairaus..
Päätös kaksi,en iki kuuna päivänä ota mitään lumppua kapakasta,vaikka runkkaan mieluummin kuin teen niin.Ja näin todella monessa suhteessa tapahtuukin,sillä eihän muuten suhde pysy kasassa.On tietysti niitäkin jotka pystyvät panemaan ketä vaan ja milloin vaan,mutta siinä olen poikkus tapaus,kun tarvin tunteen mukaan seksiin.
Nyt olis uusi suunitelma joka voisi ehkä toimia.
Täytyy yrittää löytää uusi rakas,niin silloin voisi jättää hanskat naulaan,eikä tarvis vetää niitä käteen.

Vaarana on että ylläpito ei pidä tästä,mutta sama sille.Helpotti kirjoittaa,kun sekin on tavallaan terapiaa:))

118

347

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tulisilla'''

      Oihan se ollakin että poistuu, siksi vastaus jo ennen kirjautumista.
      Vaikka tai ehkä juuri siksi että olen nainen niin sinulle voimia toivon.
      Olen ollut huomaavinani joistain silloin tällöin kirjoittamistasi viesteistä ettei kaikki olehyvin.
      Ei me naiset olla ihmisinä sen parempia.
      Rakkauden löytymisestä sanon että, kokemuksella, se ei ole helppoa.
      Suosittelisin kyllä eroa.
      Itse en lähtisi minkään miehen Rakkaaksi niin kauan kun hän on naimisissa.
      Eikä se minusta silloin rakkautta olisikaan.

      • mitäkä mies

        Kiitos! Voimia on tarvittu ja olen ehkä jo voiton puolella,kun sain sanottua.

        Ylläpidolle sanosin vinkkinä,että tässä käsitellään monia aiheita,enkä keksinyt muuta paikkaa kun ikäisteni palsta.En siis missään tapauksessa haluannut että pennut kommentoivat,kun heillä ei ole mitään käsitystä asiasta.
        Tämä juttu käsittelee,seksiä,tietokonetta,pelejä,parisuhdetta,kasvatusta,alkoholia,ym.

        Helppoa ei tule olemaan,sen tiedän,kiitos kommentista:)

      • tulisilla
        mitäkä mies kirjoitti:

        Kiitos! Voimia on tarvittu ja olen ehkä jo voiton puolella,kun sain sanottua.

        Ylläpidolle sanosin vinkkinä,että tässä käsitellään monia aiheita,enkä keksinyt muuta paikkaa kun ikäisteni palsta.En siis missään tapauksessa haluannut että pennut kommentoivat,kun heillä ei ole mitään käsitystä asiasta.
        Tämä juttu käsittelee,seksiä,tietokonetta,pelejä,parisuhdetta,kasvatusta,alkoholia,ym.

        Helppoa ei tule olemaan,sen tiedän,kiitos kommentista:)

        Sen verran voin vielä sanoa ihan omalta kohdalta.
        Eronneiden vanhempien lapsena, olin silloin neljätoista ja erot ei todellakaan olleet vielä niin jokapäiväisiä.
        Se oli helpotus meille kaikille lapsille kun vanhemmat eros.
        Koska kyräilevässä ja pahassa ilmapiirin perheessä ei ole helppoa olla lapsenkaan.
        Silloin kyllä oppi sen taidon että kun menen kylään jonnekin missä on kriisitilanne niin kaikista "hymyistä" ja "ystävälisistä" sanoista huolimatta näen kuinka voidaan.
        Ne naamiot mitä ihmisillä on ei pelaa mun edessä.
        Eli lapset kärsii yleensä vähemmän erosta kun väkisin yhdessä elosta.
        Ja tämä tietysti on siinä vaiheessa kun torasta on tullut jokapäiväistä elämää näytellyn hyvän kodin takana.

      • mitäkä mies
        tulisilla kirjoitti:

        Sen verran voin vielä sanoa ihan omalta kohdalta.
        Eronneiden vanhempien lapsena, olin silloin neljätoista ja erot ei todellakaan olleet vielä niin jokapäiväisiä.
        Se oli helpotus meille kaikille lapsille kun vanhemmat eros.
        Koska kyräilevässä ja pahassa ilmapiirin perheessä ei ole helppoa olla lapsenkaan.
        Silloin kyllä oppi sen taidon että kun menen kylään jonnekin missä on kriisitilanne niin kaikista "hymyistä" ja "ystävälisistä" sanoista huolimatta näen kuinka voidaan.
        Ne naamiot mitä ihmisillä on ei pelaa mun edessä.
        Eli lapset kärsii yleensä vähemmän erosta kun väkisin yhdessä elosta.
        Ja tämä tietysti on siinä vaiheessa kun torasta on tullut jokapäiväistä elämää näytellyn hyvän kodin takana.

        Vähän kiireesti täytyy vastata. Sinulle on kehittynyt seitsemäs aisti..Olet oikeassa. kyllä lapset tiesi,he ovat kertoneet..Ovat tienneet enemmän kuin minä.kiitos..
        Taivas ei enää putoa niskaan,se aika on ohi lopullisesti ja voin jopa hyvin kun tiedän miten toimia.

    • Anjaniina.

      Voi äijäparka.
      Mut tuohon pätee sama kuin mihin tahansa muuhunkin.
      Miksi tyytyä huonoon elämään, kun jokaisella on mahdollisuus elää hienostikin.
      Minä en sinuna olisi 30 vuotta turhaan huonossa suhteessa roikkunut, anteeksi vaan.
      Saattaa loukata, mut en todellakaan.
      On turha sanoa et lasten tähden, se on tekosyy ja voi olla että lapset kärsii siitä enemmän kuin mitä ne sinun ja vaimosi parisuhteesta itselleen saa.
      Ja oletko ihan varma, että se lapsen kokeilunhalu oli pelkästään, että teki siksi kun voi ja kone oli.
      Jos syyt olikin syvemmällä.
      En sano tuota syyllistääkseni, mut lapsi pakenee herkästi reaalimaailmasta...jos...Niin...
      Mut koskaan ei ole myöhäistä, joskus pitää vaan lusikoida se soppa jonka on keitellyt...

      • mitäkä mies

        Nimen omaan äijä parka..Tietenkään suhde ei ollut voittamattomasti pilalla ennen ulkoista osapuolta,eikä sentään vähäisen seksin vuoksi kannattanut erota.Kyllä olen edelleen sitä mieltä että tässä on kaksi syyllistä.Minun olisi pitänyt tehdä ratkaisu aiemmin.
        uskon myös vakaasti että lapsi reagoi jotenkin kun huomaa että perheessä ei ole kaikki kohdallaan ja jos lapsi huomaa äidin telkevän jotain...siitä seuraa todennäköisesti jotain.
        Kyseessä ei ole kokeilun halu..en sano enempää..

        Olen päässyt osittain yli tämän asian ja soppa on lautasella,eikun lusikoimaan..

      • Anjaniina.
        mitäkä mies kirjoitti:

        Nimen omaan äijä parka..Tietenkään suhde ei ollut voittamattomasti pilalla ennen ulkoista osapuolta,eikä sentään vähäisen seksin vuoksi kannattanut erota.Kyllä olen edelleen sitä mieltä että tässä on kaksi syyllistä.Minun olisi pitänyt tehdä ratkaisu aiemmin.
        uskon myös vakaasti että lapsi reagoi jotenkin kun huomaa että perheessä ei ole kaikki kohdallaan ja jos lapsi huomaa äidin telkevän jotain...siitä seuraa todennäköisesti jotain.
        Kyseessä ei ole kokeilun halu..en sano enempää..

        Olen päässyt osittain yli tämän asian ja soppa on lautasella,eikun lusikoimaan..

        Juh, se on valtava voimanponnistus tehdä se päätös.
        Se on kuin kylmään mereen hyppäis, mutta -joskus siitä ainakin- on ollut pelkkiä positiivisia seurauksia.
        Mä luulen et tuossa kertomassas tapauksessa, kaikkien elämänlaatu parantuu ja yllätykselliset voi olla vaimosikin reaktiot.
        Se kun on tottunut pitämään sua hissukkana joka sietää kaiken.
        Ehkä ryhtiliike olis arvostuksen vuoksi pitänyt tehdä paljon aiemmin.
        Mutta elämä on iso JOS.Ei koskaan voi tietää, voi vaan tehdä ja katsoa mihin se johtaa...

    • voimiasinulle......

      Tuskinpa täällä enää ylläpito, saati seriffi enää toimiikan.
      Huuhaatahan tämä alkaa olla, koko palsta.
      Aloitukseesi syvennyn paremmalla ajalla.

      • mitäkä mies

        Ai,niinkö on käynyt..En ole hetkeen käynyt täällä ja juuri ja juuri osasin palstalle.
        En ole oikein ahkera täällä kirjoittamaan ja voi olla että käyn viikon päästä,tai jos ollenkaan katsomassa,mutta kun käyn,luen mielellään kommetit:)Tänks:)

    • firefox58

      No, toivottavasti jaksatte kantaa vastuun vanhempina lapsistanne jotka ovat olleet täysin viattomia muodostuneeseen tilanteeseen. Vanhempien paha olo heijastuu välittömästi lapsiin, he tietävät kaiken vaikka saatatte luulla, ettei. Jos kukaan ei puhu vaan vältellään asioita, syntyy käsitys välinpitämätömyydestä. Ei opitakaan välittämään omista eikä toisten asioista. Tietokone on ihan hyvä olla olemassa muttei minään lapsenvahtina, se homma kuuluu vanhemmille, kasvattajille.

      Tuntuu, että olette tekin jääneet tunne-elämältänne jotenkin keskeneräisiksi, tuollainen tilannehan on ihan sietämätön. Onko ollut rakkautta jos pystyy pettämään ja olemaan vailla fyysistä läheisyyttä.

      Anteeksi arvosteleva viesti, mutta olen itsekin kokenut 2 avioeroa, toinen sen pahimanlaatuisen kaavan mukaan josta en ole vieläkään toipunut. Lapset kuitenkin kasvoivat toisistaan ja vanhemmistaan välittäviksi. Olemme kiinnostuneita toistemme asioista, autamme ja tuemme edelleenkin toisiamme. En olisi koskaan selvinnytkään jollen olisi heistä pystynyt huolehtimaan, kaikesta muusta viis.

      Voimia sinulle kuitenkin päätöksiisi ja tulevaan elämääsi.

    • rokkivaari....

      Sinun vika , et ole ollut sellainen pari jota nainen olisi arvostanut ja elänyt
      mukan . Joten katso peiliin siell se on

      • maailmassa¤

        Aika typerää sanoa noin, täysin tuntemattomalle ihmiselle.
        Mutta täällä ilkeyden pesässä se tuntuu olevan sääntö, ei poikkeus.
        Tosin, tuskinpa aloittajaa hetkauttaa sinne tai tänne.

        Jospa aloittaisit syventymällä oman mahdollisen sielusi saloihin.

      • mitäkä mies

        Olet oikeassa,siellä on vika ja sen olen tunnustanut.Olin liian kiltti ja kunnollinen,mutta korjaan asiaa koko ajan. Asiat ovat jo paremmin.Kiitos kun totesit saman minkä olin jo huomannut.

      • mitäkä mies
        maailmassa¤ kirjoitti:

        Aika typerää sanoa noin, täysin tuntemattomalle ihmiselle.
        Mutta täällä ilkeyden pesässä se tuntuu olevan sääntö, ei poikkeus.
        Tosin, tuskinpa aloittajaa hetkauttaa sinne tai tänne.

        Jospa aloittaisit syventymällä oman mahdollisen sielusi saloihin.

        Kaikki kommentit huomioin,eikä mikään tosiaankaan hetkauta tästä,ei ainakaan huonompaan suuntaan.
        Mun itsetunto ei saa kolausta sellaisesta kommentista joka heijastaa tietämättömyyttä todellisuudesta.En siis pidä itseäni kokonaan syyllisenä tapahtuneeseen,vain osasyyllisenä.Kiitos sympaattisesta puolustuksesta:)

    • mitäkä mies

      Vastuu..Sitä on yritetty kantaa..Tilanne on ollut kauan päällä ja olen omalta osalta yrittänyt keskittyä täysin asoiden korjaamiseen,jopa suhteen korjaamiseen,siinä onnistumatta.Vaikka välillä on ollut hetkiä,tai tuntunut että tää lähtee tästä ehkä paranemaan.Tilanne on jo niin vanha että lapset on "maailmalla" eikä tavallaan ole mitään tehtävissä.Sen minkä yrittää korjata ja saa jotain aikaan,tuleekin pieni tuulen vire ja korttitalo romahtaa..Palaa lähtöruutuun,käy käsky.Korjaamisen osalta olen asiasta luopunut.Taitoni ei riitä enempään.
      Olen samaa mieltä että lapset tiedostaa AINA tilanteen ja kärsivät myös siitä että vanhemmat riitelevät tai juovat,tai jotain..Tähän mun tarinaan ei liity riitaa eikä juomista..
      Ehkä ymmärtäisin helpommin jos vaikka puoliso olisi humalassa,hetken mielijoteesta hypännyt toisen mukaan,mutta ei..Vaan rassukka selvin päin,täysissä sielun ja ruumiin voimissa,kun sopivan oloinen mies on laukonut kohtelijaisuuksia,niin herkkäuskoinen puolisoni on irronnut kaikista henkseleistä.
      Herkkä uskoisuudella tarkoitan sitä että hän ei kuitenkaan kelvannut omaksi,vain lainaksi monia vuosia..?Mitä se kertoo "miehestä" hametta sovittaisin,eikä tiedä vaikka sen oikeasti teenkin..Hävettää olla mies,kun on tuollaisia olemassa.Silti en syytä miestä,vaan enemmän itseäni ja puolisoa.Mieshän on ollut vain perheen rikkoja ja oikeastaan hän ei edes ole mies vaan,mmm..bäää,ehkä lammas..:)

      Päätös on helppo ja se on jo tehty,mutta toteutus..puoliso ei tiedä mitä tulee,vaikka tietää että jotain tapahtuu.

    • firefox58

      Olet varmaan parhaasi yrittänyt ja todennut ettet voi yksin korjata tilannetta, siihen tarvitaan molemmat osapuolet, tahtoa ja paljon rakkautta.
      Pysy vain omissa housuissasi, ei sinulle sovi hame, olet mies jolla on tunteet ja joka ei ole kaikkien tuulien heiluteltavissa. Syyttely ei auta ketään, on vain jotenkin koetettava ratkaista tilanne ja sen varmaan olet jo tehnytkin. Tuntuu kummalta ettei puolisosi tiedä mitä tuleman pitää vaan tulella leikkii, mutta nämä ovatkin niitä asioita jotka eivät ehkä koskaan selviä, ei ne selvinneet minullekaan mutta sen olen nähnyt, ettei samoja virheitä ole toistettu uudessa "liitossa" ja hyvä niin.

      Meillä jokaisella on vain yksi elämä joten pidä kiirettä, että ehdit hurjastella mielin määrin:)) Sanoo nainen joka on kirjaimellisesti noudattanut omatekemää ohjettaan ja kuma kyllä, kaikki tuntuu tällä hetkellä olevan ihan jees.
      Edelleenkin kaikkea hyvää...

      • firefox58
      • mitäkä mies

        Tietämättömyys johtuu ainoastaan siitä että olen ollut loukkaamatta puolisoa,tai tietämätön asian oikeaa laitaa.Mun mielestä aiheeton syytös on niin paha luottamuksen puutteen osoitus että se johtaa eroon vääjäämättä ja on peruuttamaton prosessi.
        Kyllä tämä tästä paranee ja kaikki tuntuu hyvin selvältä.kiitos:)

      • mitäkä mies
        firefox58 kirjoitti:

        No piti laittamani tällainen, muttei onnistunut, tulleneeko nyt sitten, katsotaan...

        http://www.youtube.com/watch?v=ZM2zDuGwZZI

        Lauantai ilta ei kulunut yksin..Kävin kuuntelemassa tämän laulun..Lauluissa on usein hyviä neuvoja ja kaikki on helpon tuntuista sanoa.Olisipa ollut taitoni paremmat..Kuuntelenkin nykyään paljon musiikkia ja se on hyvä rentoutus muoto minulle.Vaatimattomuus kuvastaa tästä laulusta..Vaatimaton olin itsekkin aiemmin,mutta nyt vaadin itselleni ihmisarvoista kohtelua.Ihan hyvä biisi:)

        Perun puheeni,kun kirjoitin loppuun,etten enää kommnetoi:)

      • Luotain-56
        mitäkä mies kirjoitti:

        Tietämättömyys johtuu ainoastaan siitä että olen ollut loukkaamatta puolisoa,tai tietämätön asian oikeaa laitaa.Mun mielestä aiheeton syytös on niin paha luottamuksen puutteen osoitus että se johtaa eroon vääjäämättä ja on peruuttamaton prosessi.
        Kyllä tämä tästä paranee ja kaikki tuntuu hyvin selvältä.kiitos:)

        Se että olet olltu loukkaamtta yms voi tarkoittaa että akkasi pitää sinua nössönä. Moni nainen haluaa kovakouraista käsittelyä jotta voisi arvostaa miestä.

      • mitä tarkoitat?
        Luotain-56 kirjoitti:

        Se että olet olltu loukkaamtta yms voi tarkoittaa että akkasi pitää sinua nössönä. Moni nainen haluaa kovakouraista käsittelyä jotta voisi arvostaa miestä.

        siis moni? tarkoitatko enemmistöä vai esim. 7 miljoonasta?

        taitaa nyt olla kyseessä miehen kuvitelma ja itsensä puolustelu :/

      • mitkä mies
        Luotain-56 kirjoitti:

        Se että olet olltu loukkaamtta yms voi tarkoittaa että akkasi pitää sinua nössönä. Moni nainen haluaa kovakouraista käsittelyä jotta voisi arvostaa miestä.

        Morjens!
        Pitipä vielä katsoa täältä kun näytti että on hivenen tullut lisää kommentteja..Tässä on ollut kaiken laista..
        Varmasti puliso pitää minua pellenä,niin sen täytyy olla.Minun mieleen ei ole sellainen nainen jota pitää kovistella,vaan naisen pitää olla herkkä,ehkä hiukan avutonkin.En siis mitään kuulantyöntäjää koskaa etsinytkään.
        Voipi olla että joku tykkää rajusta käsittelystä,mutta sanoisin että se on luonne vika ja en niin pahasti viallista haluaisi.

      • mitäkä mies
        mitä tarkoitat? kirjoitti:

        siis moni? tarkoitatko enemmistöä vai esim. 7 miljoonasta?

        taitaa nyt olla kyseessä miehen kuvitelma ja itsensä puolustelu :/

        Aika monella tarkoitan,lukija määrästä monta.Tietenkään en voi tietää montako lukijaa on ollut,mutta kaksi kymmenestä on arvaukseni..
        Miksi kysyt? Menikö liian lähelle totuutta? Tietysti mies tai nainen puolustaa itseään.Toisaalta olen myöntänyt moneen kertaan etten ole syytön.Avasin vain suuni ja oletin että kun kirjoitan,se ehkä helpotaa kun ei oikein voi kenellekkään sanoa.

        Jos ajatellaan 7 miljoonaa ihmistä,uskon että luvuksi tulee satoja tuhansia..

    • yohuuhkaja

      Jaaa-a. Tulee aiemmasta tuttavapiiristä mieleen yksi pariskunta missä tilanne oli vähän samankaltainen. Mies istui kiltisti työssä ja kotona, hoiti lapsia ja rakasti vaimoa joka liiteli koko ajan ihan muissa piireissä.

      Kävi lopulta niin että kiltti mies siinäkin hermostui ja otti eron. Sai jopa pitää lapset ja pariutui aikanaan uudestaan lojaalin naisen kanssa.

      Kyllä muutos usein johtaa parempaan kuin entinen meno. Tuossakin naisen tyytyväisyys säilyi suunnilleen ennallaan ja miehen kasvoi, ilmeisesti myös lasten viihtyvyys kasvoi.

    • RIMMIR

      Hei, meneppä käymään ennen avioeroa vaimosi kanssa parisuhdeterapeutilla jossa te kumpikin saisitte puhua sydämenne putipuhtaaksi.
      Samoin olisi hyvä jos kävisit yhdessä lapsesi (joka nyt nuori aikuinen) kanssa jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa keskustelun miksi lapsesi haluaa tuhota elämänsä. Jospa hän kaipaakin isää joka välittää, eikä kuunnella äitinsä syyllistämistä tietsikan hankinta asiassa sun muussa jutussa.
      Vaimosi sentään yritti, mitä sinulla oli tai on tarjota?
      En kyllä haluaisi olla uusi naisystäväsi ennenkuin saat pois tuon vihan ja halveksunnan naisia kohtaan. Ymmärrän täysin vaimoasi miksi hän ei kotona viihtynyt. Sinähän vihaat häntä ja varmaan vihannut siitä päivästä lähtien kun pappi sanoi aamenen.

      • yohuuhkaja

        Tosin haluan myös varoittaa omakohtaisesta kokemuksesta: Olimme eroamassa aikoinaan kun yhteiselo oli käynyt kovin mahdottoman tuntuiseksi, ja tietysti kävimme sitten mainitun terapeutin puheilla. No, hän nyt sitten sai 'yrittämään' uudestaan mikä tarkoitti käytännössä että jatkoimme sitä painajaista viisi turhaa vuotta pidemmälle. Mikään ei muuttunut.

        Joten, kovin halpahintaisiin 'yritäkää vielä' lässytyksiin ei kannata mukaan lähteä, siinä pilaa vain hermonsa ja naisviha kehittyy sille asteelle joka se minulla nyt on, tähtitieteellisen suureksi ja parantumattomaksi. Jotakin sitoutumista se uudelleen yrittäminen vaatisi ja ennen kaikkea siltä puolelta missä pääasialliset ongelmat tuntuvat olevan.

        Pistä poikki vielä siinä vaiheessa kun sinulla on jäljellä jotakin uskoa naisiin yleensä.

      • pupu, ei rek.
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Tosin haluan myös varoittaa omakohtaisesta kokemuksesta: Olimme eroamassa aikoinaan kun yhteiselo oli käynyt kovin mahdottoman tuntuiseksi, ja tietysti kävimme sitten mainitun terapeutin puheilla. No, hän nyt sitten sai 'yrittämään' uudestaan mikä tarkoitti käytännössä että jatkoimme sitä painajaista viisi turhaa vuotta pidemmälle. Mikään ei muuttunut.

        Joten, kovin halpahintaisiin 'yritäkää vielä' lässytyksiin ei kannata mukaan lähteä, siinä pilaa vain hermonsa ja naisviha kehittyy sille asteelle joka se minulla nyt on, tähtitieteellisen suureksi ja parantumattomaksi. Jotakin sitoutumista se uudelleen yrittäminen vaatisi ja ennen kaikkea siltä puolelta missä pääasialliset ongelmat tuntuvat olevan.

        Pistä poikki vielä siinä vaiheessa kun sinulla on jäljellä jotakin uskoa naisiin yleensä.

        Mistäpä sinä voit tietää niistä viidestä turhasta vuodesta, mitä ne olisivat tuoneet tullessaan jos olisi mennyt toisin. Siksi ei koskaan kannata jossitella mennyttä. Minä romantikkona ajattelen, että rakkaus parantaa rakkauden haavat, jos on osuakseen kohdalle.

        Tuo pariterapia kiinnitti huomioni. Minäkin pyrin aikoinaan. Viiden minuutin jälkeen minut keskeytti terapeutti ja latasi päin naamaa, että eroa ja että kaikki syyt jäädä tuollaiseen ovat tekosyitä. Heidän tehtävänään auttajina ei kuulema ole kenenkään kärsimyksen pitkittäminen. Exäni veti herneet, mutta terapeutin mielipide ei muuttunut miksikään hänen päästyään haastattelemaan henkilökohtaisesti exääni ja mihinkään pariterapiaan meitä ei edes huolittu. Terapeutti itse asiassa lateli minulle hyvin suorasukaisesti päin naamaa aika rumaa totuutta. Ja vaikka en olisi itsestäni välittänyt minuun vedottiin myös vanhempana. Minua kehotettiin myös etsimään uusi mies, mutta se on vielä vähän vaiheessa :) ja minkään terapian tarpeessa en kuulema ollut itse, vaikka olisin niin mielellään mennyt... Uuden miehen tarpeessa pikemminkin :) Näin ymmärsin. Eli neuvot eivät ole kaikille samat.

      • mitäkä mies

        Mietteesi on kaukana todellisuudesta,mutta hyvä kommentti vaimoni puolesta.
        Aikuisen lapseni kanssa olen käynyt terpeutilla monta kertaa ja lääkärissä,olen tukenut,yrittänyt kaikkeni voimi säästämättä.Väliin hyvin tuloksin,väliin huonoin.joten siihen ei kannata puuttua,etten olisi yrittänyt kaikkeni.
        Se että olisin syyttänyt,ei pidä paikkaansa,kun en ole kertaakaan siitä juopottelun palkitsemisesta puhunut,vaan se on ollut mielessä ja olen sen itsekkin nyt vasta oivaltanut että tein virheen kun annoin kaiken tapahtua..
        Melkein kolme kymmentä vuotta yhdessä ja niistä vuosista vain yhden olen rakastanut vähemmän ja nyt en lainkaan.
        Vihaa en tunne.Hän on kaunis,mukava,erittäin hyvä vartaloinen,herkkä,pitää kodin puhtaana ja asiat järjestyksessä.Ainoa vika hänessä on vain se että hän ei ole kokonaan minun,vaan osittanin toisen...Se pieni vika,se pieni sana,jonka sanominen hävettää ja kaduttaa että koskaan sanoin,rakas.

      • yohuuhkaja
        pupu, ei rek. kirjoitti:

        Mistäpä sinä voit tietää niistä viidestä turhasta vuodesta, mitä ne olisivat tuoneet tullessaan jos olisi mennyt toisin. Siksi ei koskaan kannata jossitella mennyttä. Minä romantikkona ajattelen, että rakkaus parantaa rakkauden haavat, jos on osuakseen kohdalle.

        Tuo pariterapia kiinnitti huomioni. Minäkin pyrin aikoinaan. Viiden minuutin jälkeen minut keskeytti terapeutti ja latasi päin naamaa, että eroa ja että kaikki syyt jäädä tuollaiseen ovat tekosyitä. Heidän tehtävänään auttajina ei kuulema ole kenenkään kärsimyksen pitkittäminen. Exäni veti herneet, mutta terapeutin mielipide ei muuttunut miksikään hänen päästyään haastattelemaan henkilökohtaisesti exääni ja mihinkään pariterapiaan meitä ei edes huolittu. Terapeutti itse asiassa lateli minulle hyvin suorasukaisesti päin naamaa aika rumaa totuutta. Ja vaikka en olisi itsestäni välittänyt minuun vedottiin myös vanhempana. Minua kehotettiin myös etsimään uusi mies, mutta se on vielä vähän vaiheessa :) ja minkään terapian tarpeessa en kuulema ollut itse, vaikka olisin niin mielellään mennyt... Uuden miehen tarpeessa pikemminkin :) Näin ymmärsin. Eli neuvot eivät ole kaikille samat.

        Väitänpä tietäväni.

        Kyllä meidän entisestä perheestä jokainen on nyt tasan tätä mieltä.

        Ainoa mikä tässä saavutettiin on että en varmasti enää yritä kenenkään kanssa uudestaan ja että toisen osapuolen asiat menivät huonojen elämäntapojen jatkumisen ja syvenemisen takia niin pieleen että koko tänä eron jälkeisenä aikana hän ei ole vielä saanut niitä edes lähes siihen kuosiin missä ne olivat siihen aikaan kun meillä oli se ero ensi kerran käsillä. Ja tytär alkoi tuon viiden vuoden aikana oireilla niin itsetuhoisesti että typerän kokeilun jatkaminen olisi tuottanut ehkä jopa ruumiita.

      • PupuPuskasta
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Väitänpä tietäväni.

        Kyllä meidän entisestä perheestä jokainen on nyt tasan tätä mieltä.

        Ainoa mikä tässä saavutettiin on että en varmasti enää yritä kenenkään kanssa uudestaan ja että toisen osapuolen asiat menivät huonojen elämäntapojen jatkumisen ja syvenemisen takia niin pieleen että koko tänä eron jälkeisenä aikana hän ei ole vielä saanut niitä edes lähes siihen kuosiin missä ne olivat siihen aikaan kun meillä oli se ero ensi kerran käsillä. Ja tytär alkoi tuon viiden vuoden aikana oireilla niin itsetuhoisesti että typerän kokeilun jatkaminen olisi tuottanut ehkä jopa ruumiita.

        No, heitän tähän sitten, että meillä ero hoidettiin niin hienosti, että exäni on ilmeisesti pysynyt eroa ennen ja sen jälkeen kohtuullisen kaidalla tiellä, vaikka oli ollut elämäntapojensa takia jo kuoleman rajoilla lasten ollessa pieniä. Ei ole enää keltainkaan. Mukavana ja avuliaana miehenä kaveripiirissään tunnettuna hän saattaa olla varteenotettava ehdokas monelle naiselle. Hän osaa kyllä kertoa kurjasta kohtalostaan. Ensimmäinen vaimokin masentui heidän avioliittonsa pysyvästi työkyvyttömäksi. Heidän yhteinen lapsensa ei koskaan päässyt kiinni työelämään vaan syrjäytyi. Omat lapseni oireilevat vielä kolme vuotta eron jälkeen eikä mikään järjesty itsestään.

      • yohuuhkaja
        PupuPuskasta kirjoitti:

        No, heitän tähän sitten, että meillä ero hoidettiin niin hienosti, että exäni on ilmeisesti pysynyt eroa ennen ja sen jälkeen kohtuullisen kaidalla tiellä, vaikka oli ollut elämäntapojensa takia jo kuoleman rajoilla lasten ollessa pieniä. Ei ole enää keltainkaan. Mukavana ja avuliaana miehenä kaveripiirissään tunnettuna hän saattaa olla varteenotettava ehdokas monelle naiselle. Hän osaa kyllä kertoa kurjasta kohtalostaan. Ensimmäinen vaimokin masentui heidän avioliittonsa pysyvästi työkyvyttömäksi. Heidän yhteinen lapsensa ei koskaan päässyt kiinni työelämään vaan syrjäytyi. Omat lapseni oireilevat vielä kolme vuotta eron jälkeen eikä mikään järjesty itsestään.

        Noo, meillä menee yleisesti ottaen hyvin. Minulla menee hienosti. Tyttärellä menee nyt hienosti. Exällä asiat menivät alkuun täysin hunningolle, tuhlasi omaisuuttaan, työpaikka oli mennä, vuosi meni sairauslomalla ja pelastui pohjakosketukselta kun hänen sukulaisensa antoivat hänelle rahat vanhojen rästien kuittaamiseksi. Nyt on vasta viisikymppisenä oppinut elämään aikuisen lailla ja elämä on alkanut sujua hyvin.

        Jotkut vain tarvitsevat kovemman herätyksen huomatakseen oman vastuunsa elämästään.

      • PupuPuskasta
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Noo, meillä menee yleisesti ottaen hyvin. Minulla menee hienosti. Tyttärellä menee nyt hienosti. Exällä asiat menivät alkuun täysin hunningolle, tuhlasi omaisuuttaan, työpaikka oli mennä, vuosi meni sairauslomalla ja pelastui pohjakosketukselta kun hänen sukulaisensa antoivat hänelle rahat vanhojen rästien kuittaamiseksi. Nyt on vasta viisikymppisenä oppinut elämään aikuisen lailla ja elämä on alkanut sujua hyvin.

        Jotkut vain tarvitsevat kovemman herätyksen huomatakseen oman vastuunsa elämästään.

        Meillä ei ihan noin auvoista ole. Lapset saavat puheluita, joiden tarkoitus on udella, ettei minulla ole ketään uutta, ei kysellä, mitä heille kuuluu. Ja minä saan yhä puheluita, joissa exä kertoo yhteisen aikamme olleen elämänsä parasta ja koettaa saada selville, onko minulla ketään uutta. Voin kuulema ihan vapaasti kertoa. Mulla on kyllä tunne ettei sellaisten uutisten kertomisesta seuraisi mitään kovin hyvää ja minua ihmetyttää, että exän elämän parasta aikaa oli se, kun hän yritti juoda itsensä hengiltä. Sitten seuraavassa lauseessa saan jo kuulla kunniani, tavalla tai toisella. Minun exäni pitäisi käydä koko evoluutio uudelleen läpi aikuistuakseen. Hän ei käsittääkseni mitenkään kärsi siitä että on mikä on. Lisäksi hän luulee muita vahvoiksi ja särkymättömiksi, se oikeuttaa hänet kohtelemaan toisia miten vaan. Riippuvainen, sairas luonne.

        Koetan ajatella kaikkia varoittavia esimerkkejä, joihin voin langeta suuressa hellyyden kaipuussani, joka kaiken jälkeen minulle jäi. Esim. exän edellinen vaimo hellyyden kaipuussaan tapasi myöhemmin (masennuksensa lisäksi, onneksi itse en ehtinyt masentua kovin pahasti) jonkun auervaaran, joka vei häneltä koko omaisuuden. Kai hän sitten sai vähän hellyyttä vastalahjaksi? Mitäpä siitä maallisesta mammonasta...

        No nyt tuli taas kaivettua ns. verta nenästä ja ihan julkisella keskustelupalstalla. Ehkä keksin jotain kivempaa kuin tämä palsta? Eihän täällä ole edes porkkanoita.

        Mutta nyt olet löytänyt jo pöllön kuvan...ihan on näkönen

      • yohuuhkaja
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Meillä ei ihan noin auvoista ole. Lapset saavat puheluita, joiden tarkoitus on udella, ettei minulla ole ketään uutta, ei kysellä, mitä heille kuuluu. Ja minä saan yhä puheluita, joissa exä kertoo yhteisen aikamme olleen elämänsä parasta ja koettaa saada selville, onko minulla ketään uutta. Voin kuulema ihan vapaasti kertoa. Mulla on kyllä tunne ettei sellaisten uutisten kertomisesta seuraisi mitään kovin hyvää ja minua ihmetyttää, että exän elämän parasta aikaa oli se, kun hän yritti juoda itsensä hengiltä. Sitten seuraavassa lauseessa saan jo kuulla kunniani, tavalla tai toisella. Minun exäni pitäisi käydä koko evoluutio uudelleen läpi aikuistuakseen. Hän ei käsittääkseni mitenkään kärsi siitä että on mikä on. Lisäksi hän luulee muita vahvoiksi ja särkymättömiksi, se oikeuttaa hänet kohtelemaan toisia miten vaan. Riippuvainen, sairas luonne.

        Koetan ajatella kaikkia varoittavia esimerkkejä, joihin voin langeta suuressa hellyyden kaipuussani, joka kaiken jälkeen minulle jäi. Esim. exän edellinen vaimo hellyyden kaipuussaan tapasi myöhemmin (masennuksensa lisäksi, onneksi itse en ehtinyt masentua kovin pahasti) jonkun auervaaran, joka vei häneltä koko omaisuuden. Kai hän sitten sai vähän hellyyttä vastalahjaksi? Mitäpä siitä maallisesta mammonasta...

        No nyt tuli taas kaivettua ns. verta nenästä ja ihan julkisella keskustelupalstalla. Ehkä keksin jotain kivempaa kuin tämä palsta? Eihän täällä ole edes porkkanoita.

        Mutta nyt olet löytänyt jo pöllön kuvan...ihan on näkönen

        Saanhan minäkin yhtenään exältä tarjouksia yrittää uudestaan, mutta en minä niistä välitä, edes häirintänä. Loppunevat aikanaan jos nyt sattuisi joskus jonkun löytämään joka nurkissa pysyisi paria viikkoa pidempään, tosin numeron muutos ja pimitys ei auta koska kaivelee sen esiin tyttären puhelimesta.

        Ehkä tästä on parasta muuttaa riittävän paljon kauemmas. Kunhan työt jätän...

      • PupuPuskasta
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Saanhan minäkin yhtenään exältä tarjouksia yrittää uudestaan, mutta en minä niistä välitä, edes häirintänä. Loppunevat aikanaan jos nyt sattuisi joskus jonkun löytämään joka nurkissa pysyisi paria viikkoa pidempään, tosin numeron muutos ja pimitys ei auta koska kaivelee sen esiin tyttären puhelimesta.

        Ehkä tästä on parasta muuttaa riittävän paljon kauemmas. Kunhan työt jätän...

        Ai sinäkin olet niin ihana ettei sinusta voi hellittää ikinä :)

        Näinhän se on nähtävä. Ei häirintänä vaan imarteluna :)

      • yohuuhkaja
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Ai sinäkin olet niin ihana ettei sinusta voi hellittää ikinä :)

        Näinhän se on nähtävä. Ei häirintänä vaan imarteluna :)

        Noo, tulkintani on ollut hieman raadollisempi eli että paluu entiseen huolettomaan elämään siellä vain houkuttaa.

      • Ruskeasilmäinen.
        PupuPuskasta kirjoitti:

        No, heitän tähän sitten, että meillä ero hoidettiin niin hienosti, että exäni on ilmeisesti pysynyt eroa ennen ja sen jälkeen kohtuullisen kaidalla tiellä, vaikka oli ollut elämäntapojensa takia jo kuoleman rajoilla lasten ollessa pieniä. Ei ole enää keltainkaan. Mukavana ja avuliaana miehenä kaveripiirissään tunnettuna hän saattaa olla varteenotettava ehdokas monelle naiselle. Hän osaa kyllä kertoa kurjasta kohtalostaan. Ensimmäinen vaimokin masentui heidän avioliittonsa pysyvästi työkyvyttömäksi. Heidän yhteinen lapsensa ei koskaan päässyt kiinni työelämään vaan syrjäytyi. Omat lapseni oireilevat vielä kolme vuotta eron jälkeen eikä mikään järjesty itsestään.

        VAUTSI. Sun kuva on juuri sopiva käytettäväksi väärennettyihin asiapapereihin. Henkilötietojasikin jakelet avuliaasti meille roistoille. Oikein hyödyllistä. Kiitos!
        Vähän googlailen sun verkotossa olevia nimimerkkejä niin saan lisää tietoja taustoistasi .... Haa!

      • PupuPuskasta
        Ruskeasilmäinen. kirjoitti:

        VAUTSI. Sun kuva on juuri sopiva käytettäväksi väärennettyihin asiapapereihin. Henkilötietojasikin jakelet avuliaasti meille roistoille. Oikein hyödyllistä. Kiitos!
        Vähän googlailen sun verkotossa olevia nimimerkkejä niin saan lisää tietoja taustoistasi .... Haa!

        :)
        Kiitos. Suomi24 oli jostain syystä laittanut jopa syntymäpäiväni julkisesti näkyviin. En minä. Muuten olen kyllä niin tavallisen näköinen, että tällaisia on varmaan tuhansia ja onhan netissä parempiakin ihmisten kuvia miljoonittain valittavaksi ties mihin.

    • Putkivalo

      Kaikki kunnioitukseni sinulle, kun pystyt noin vapaasti laittamaan ongelmat pöydälle! Todella hieno asia. Olet jo askeleen matkalla, kun sen päätöksen olet tehnyt, mulla ainakin se oli ehkä rankin prosessi. Sitten kun tietää mitä tahtoo, on helpompaa toimia. Mennä vaikka kuin päätön kana jos ei muuten onnistu.

      Luin koko ketjun, kun aihe on niin öh savuava. Löysin kerran upean sanonnan, en muista kenen lausuma se on, mutta istuu todella hyvin tähän:
      Mikään ei tapahtunut menneisyydessä,
      se tapahtui läsnäolevassa hetkessä.
      Jotenkin noin se meni. Jälkeenpäin on meinaan ihan turha marmattaa että "olisi pitänyt", koska silloin sä et vielä tiennyt sen minkä tiedät nyt - mihin se johtaa. Vapauta itseäsi (ja puolisoasi) siitä taakasta mikä syyttely tuo, sekä itsesyytökset että toisen syyttäminen. Kumpikaan teistä ei voinut tietää että se menisi näin metsään, eikä taatusti ollut kummankaan tarkoitus!

      Joka tapauksessa se menneiden tarkastelu ei tuo paljonkaan hyvää mukanaan. Tarvit(te) kaiken energian jotta pystyt sen eron käymään läpi, ja saamaan sen yhden nuoren oikeille raitille. Ja uskotko, jos katse on kohti horisonttia ja onnistut, tuo vastoinkäyminen saattaa olla asia joka vaan vahvistaa sun lasta. Sanon sen kokemuksen syvällä rintaäänellä, itselläni oli megaongelmia nuoruudessa, mutta nyt savun toiselta puolelta, voin sanoa että ne ovat olennainen syy siihen että olen harvinaisen tasapainoinen tänään. Vaikka lapsia haluaa varjella viimeiseen verenpisaraan asti vastoinkäymisiltä, emme silti pysty siihen, eikä meidän ehkä kuulukaan pystyä.

      Olen RIMMIRin kanssa täysin samaa mieltä, ottakaa vastaan kaiken avun minkä voitte, ja menkää ihmeessä perheterapiaan! Tai mene sinä edes, jos et saa muita mukaan. Jokaisella kunnalla on mun tietojen mukaan velvollisuus osoittaa sinulle sellaista ilmaiseksi, jos ei teidän kunnassa niin naapurissa.

      Kävin myös aikoinaan, vaikka olin jo päättänyt että haen eroa ja mieheni vastusti. Terapeuttien asia ole yrittää paikata jotain mikä on lopullisesti rikki, vaan he myös antavat ponnetta lisää päätökseen. Se kumppani kuuntelee paljon mielummin heitä kuin sua. Lapset pääsivät myös puhumaan, ja olivat peräti eroseminaarissa :) siitä oli sekä heille että meille vanhemmille korvaamaton apu.

      Helppo aika sulla ei ole edessä, mutta ei ole tainnut tähänkään asti olla. Iso ruttaus täältä!

      • mitäkä mies

        Kiitos:) Luulisin että pahin on takana..Kuuden vuoden piina on päättymässä,kiitos rutistuksesta. Terapiassa olen käynyt nuoren kanssa monta kertaa..kaksin,kun hän ei suostunut lähtemään.Varmaan pelkäsi että on pakko puhua asiat asioina..

      • sanoista tekoihin

        Ei lapsia tarvitse varjella vaan kertoa REHELLISESTI missä mennään eikä missään nimessä VALEHDELLA lapsille.Muuten lapsen luottamus horjuu vanhempiaan kohtaan jos valehdellaan.Puhukaa lapsille avoimesti asioista ja myös puolisoiden kesken.Mikä siinä puhumisessa on niin vaikeaa?Se suu auki muulloinkin kun syödessä ja juodessa ja.... jääköön kirjoittamati.Ei kukaa meistä ole ajatustenlukija.Turhaan kai meitä suomalaisia haukutaa tuppisuiksi.Ei olisi ongelmia jos keskustellaan avoimesti.Se valehtelu on kaikista oksettavinta.Rehellisyydellä vältyttäisiin monilta ongelmilta.

      • Putkivalo
        sanoista tekoihin kirjoitti:

        Ei lapsia tarvitse varjella vaan kertoa REHELLISESTI missä mennään eikä missään nimessä VALEHDELLA lapsille.Muuten lapsen luottamus horjuu vanhempiaan kohtaan jos valehdellaan.Puhukaa lapsille avoimesti asioista ja myös puolisoiden kesken.Mikä siinä puhumisessa on niin vaikeaa?Se suu auki muulloinkin kun syödessä ja juodessa ja.... jääköön kirjoittamati.Ei kukaa meistä ole ajatustenlukija.Turhaan kai meitä suomalaisia haukutaa tuppisuiksi.Ei olisi ongelmia jos keskustellaan avoimesti.Se valehtelu on kaikista oksettavinta.Rehellisyydellä vältyttäisiin monilta ongelmilta.

        Olet ihan oikeassa. Noin toimitaan silloin kuin kaikki omaksuvat eron, sekä iskä että äiti, eikä kumpikaan yritä kostaa lasten välityksellä.

        Eroseminaari lapsille järjestettiin niin, että lapset saivat puhua ja piirtää omasta olosta, ja se käytiin sitten läpi vanhempien kanssa. Se oli siitä hyvä, että se aukaisi silmät vanhemmille, miten lapset kärsi ennen eroa. Ja myös, kuinka turhaa on että lapset kärsivät erosta, koska eihän niistä erota.

        Ei lapset myöskään helposti puhu omille vanhemmilleen, koska ovat usein siinä luulossa että ovat syyllisiä eroon. Eivätkä halua huolestuttaa vanhempiaan, vaikka kuinka yrittää houkutella puhumaan.

    • PupuPuskasta

      Luulisi ettei autuaampaa tilaa olla ja elää voisi olla kuin hyvä ja toimiva parisuhde, jossa hellyyttä osoitetaan puolin ja toisin ja lapset saavat hyvän vahvan mallin omaan tulevaan elämäänsä.

      Haaveet ovat haaveita. Tämän päivän todellisuus iskee vasten kasvoja: Tietokonemaailmaan kadonneet lapset, viinan viemä puoliso, hyväksikäyttö parisuhteessa-puoliso ei ole esinettä arvokkaampi, perheväkivalta- isältä pojalle siirtyvä tapa toimia, kun ei muutakaan mallia toimia ole.

      Mitä on kylvetty, sitä niitetään. Kerran rikottua on suurempi työ korjata eikä niistä sirpaleista koskaan voi koota uuden veroista. Ja onnen hetket surun tunnein maksetaan, kuten laulussakin sanotaan... Satuttaa voi vain sellaista johon sattuu.

      (((((((((((hali)))))))))))))))))

      • mitäkä mies

        Onneksi ei ole ollut mitään sellaista,ei viinaa,ei riitaa.On posliinit ehjät kaapissa.
        Mutta tämä varmasti heijastuu luottamuksen puutteena lasten tuleviin omiin parinmuodostus asoihin ja se on ikävää.kiitos halista:)Ei hätää,jään henkiin ja uskon puolisoni myös toipuvan ajan myötä ja uskon hänen olevan onnellisempi jonkun muun seurassa,vaikka olen vasta sanonut että olisin mieluummin vanhennut hänen kanssaan..se ei van ole enää mahdollista.

      • PupuPuskasta
        mitäkä mies kirjoitti:

        Onneksi ei ole ollut mitään sellaista,ei viinaa,ei riitaa.On posliinit ehjät kaapissa.
        Mutta tämä varmasti heijastuu luottamuksen puutteena lasten tuleviin omiin parinmuodostus asoihin ja se on ikävää.kiitos halista:)Ei hätää,jään henkiin ja uskon puolisoni myös toipuvan ajan myötä ja uskon hänen olevan onnellisempi jonkun muun seurassa,vaikka olen vasta sanonut että olisin mieluummin vanhennut hänen kanssaan..se ei van ole enää mahdollista.

        Kuitenkin aloituksestasi sai käsityksen että ongelmia oli muitakin, kun aikaa sitten loppunut luottamus ja pelkkä luottamuksen loppuminenkin voi olla ylipääsemätön rasti. Ja rakkaus oli loppunut jo kauan sitten. Olisit kuitenkin mieluummin vanhentunut hänen kanssaan. Ilman rakkautta? En ymmärrä.

      • mitäkä mies
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Kuitenkin aloituksestasi sai käsityksen että ongelmia oli muitakin, kun aikaa sitten loppunut luottamus ja pelkkä luottamuksen loppuminenkin voi olla ylipääsemätön rasti. Ja rakkaus oli loppunut jo kauan sitten. Olisit kuitenkin mieluummin vanhentunut hänen kanssaan. Ilman rakkautta? En ymmärrä.

        Niin,kyllä ongelmia on ollut aiemminkin ja paljosta on selvitty..Sitä juuri tarkoitin,että jos ja jos...hän olisi tullut esimerkiksi vuosi tai pari sitten puhumaan asoista rehellisesti,olisin todennäköisesti antanut anteeksi ja yrittänyt..en tietysti unohtaa,mutta hyväksyä sen että ihminen tekee virheitä.Rakkautta ilman vastarakkautta noin viisi vuotta..Se on pitkä aika ilman että tunteeseen vastataan..Aika isolla kirjaimella voin sanoa että rakastin hyvin syvästi puolisoani ja todella luulin altttarille asutessani että en tule ikinä jättämään tätä naista.Että voikin mies olla sinisilmäinen...Se on ihan totta,että kaikkein mieluimmin olisin halunnut hänet,enkä alkaa säätämään mitään uutta.Koemuksesta,tai nähdystä elämästä olen huomannut ettei sopivan parin löytäminen ole missään nimessä helppo homma.Kyllä tietty löytyy hetken ymmärtääjiä,tai jopa pari vuotta voi mennä hienosti,mutta 25 vuotta..son toinen juttu ja se on oikeaa rakkautta..En osaa tämän parermmin selittää..Vähän kun olen suomalainen jäykkis..

      • firefox58
        mitäkä mies kirjoitti:

        Niin,kyllä ongelmia on ollut aiemminkin ja paljosta on selvitty..Sitä juuri tarkoitin,että jos ja jos...hän olisi tullut esimerkiksi vuosi tai pari sitten puhumaan asoista rehellisesti,olisin todennäköisesti antanut anteeksi ja yrittänyt..en tietysti unohtaa,mutta hyväksyä sen että ihminen tekee virheitä.Rakkautta ilman vastarakkautta noin viisi vuotta..Se on pitkä aika ilman että tunteeseen vastataan..Aika isolla kirjaimella voin sanoa että rakastin hyvin syvästi puolisoani ja todella luulin altttarille asutessani että en tule ikinä jättämään tätä naista.Että voikin mies olla sinisilmäinen...Se on ihan totta,että kaikkein mieluimmin olisin halunnut hänet,enkä alkaa säätämään mitään uutta.Koemuksesta,tai nähdystä elämästä olen huomannut ettei sopivan parin löytäminen ole missään nimessä helppo homma.Kyllä tietty löytyy hetken ymmärtääjiä,tai jopa pari vuotta voi mennä hienosti,mutta 25 vuotta..son toinen juttu ja se on oikeaa rakkautta..En osaa tämän parermmin selittää..Vähän kun olen suomalainen jäykkis..

        Kyllä kolme vuosikymentä on pitkä aika jossa paljon toisesta ihmisestä oppii ja varsinkin siitä sanattomasta viestinnästä. Kaikki voi konkretisoitua juuri tuolla kuvaamallasi tavalla - nyt riittää ja piste tähän.

        On totta, että tuttua ja turvallista (vikoineenkin) suhdetta ei ole helppo romuttaa ja tunne riitelee vastaan vaikka mieli ja tahto sanovat ihan muuta. Päätös on aina vaikein, ja siinä pysyminen vaatii hirvittävästi ylimääräistä energiaa. Aikaa myöten se kuitenkin kääntyy voitoksi ja asialla kykenee jopa laskemaan leikkiä. Näin on käynyt minulle, olemme X mieheni kanssa edelleenkin väleissä koska meillä on yhteiset lapset. Kipakoita tappeluita kuitenkin silloin tällöin, mutta kumpikin on nyt sitä mieltä, että näin on parempi eikä paluuta ole.

        Ihan samoin ajatuksin minäkin avioliittoni aloin ja vielä toisenkin (kova pääni on vihdoinkin pehmentynyt)luullen sen kestävän ikuisesti. Elämä on kuitenkin sen verran pitkä (tai lyhyt) että mitä tahansa voi sattua ja kaikki ei ole itsestä kiinni suinkaan vaikka näin luulemme monesti.

        Ajan myötä kaikki helpottuu, sen voin taata vaikka se kliseetä onkin.

      • PupuPuskasta
        mitäkä mies kirjoitti:

        Niin,kyllä ongelmia on ollut aiemminkin ja paljosta on selvitty..Sitä juuri tarkoitin,että jos ja jos...hän olisi tullut esimerkiksi vuosi tai pari sitten puhumaan asoista rehellisesti,olisin todennäköisesti antanut anteeksi ja yrittänyt..en tietysti unohtaa,mutta hyväksyä sen että ihminen tekee virheitä.Rakkautta ilman vastarakkautta noin viisi vuotta..Se on pitkä aika ilman että tunteeseen vastataan..Aika isolla kirjaimella voin sanoa että rakastin hyvin syvästi puolisoani ja todella luulin altttarille asutessani että en tule ikinä jättämään tätä naista.Että voikin mies olla sinisilmäinen...Se on ihan totta,että kaikkein mieluimmin olisin halunnut hänet,enkä alkaa säätämään mitään uutta.Koemuksesta,tai nähdystä elämästä olen huomannut ettei sopivan parin löytäminen ole missään nimessä helppo homma.Kyllä tietty löytyy hetken ymmärtääjiä,tai jopa pari vuotta voi mennä hienosti,mutta 25 vuotta..son toinen juttu ja se on oikeaa rakkautta..En osaa tämän parermmin selittää..Vähän kun olen suomalainen jäykkis..

        Selvittäkää sitten ongelmanne nytkin.

        Naisena on erittäin loukkaavaa tavata miehiä, jotka etsivät vain päiväkahvitason seuraa ja sitä etsitään meistä tavisnaisista, jotka vietämme ihan tavallista, kunnollista elämää. Seuraa etsivät ovat näitä, jotka vannovat etteivät enää koskaan sitoudu, kun oli (ja meni) jo se yksi pitkä elämä jonkun rinnalla ja jonka kanssa on yhteiset lapset ja lastenlapset. Suomeksi: Heiltä puuttuu kyky ja halu ottaa vastuuta enää kenestäkään muusta kuin itsestään. Erottuasi liittyisit tuohon joukkoon. Parempi varmaan, että korjaat sitä, minkä voi korjata, jos puolisosi ei ole pahaluontoinen ja kykenee ja haluaa vielä korjata vanhaa. Oikean ystävän, joka kulkee rinnalla ja aidosti välittää muutenkin, löytäminen lienee todella mahdotonta.

      • Alfa-u
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Selvittäkää sitten ongelmanne nytkin.

        Naisena on erittäin loukkaavaa tavata miehiä, jotka etsivät vain päiväkahvitason seuraa ja sitä etsitään meistä tavisnaisista, jotka vietämme ihan tavallista, kunnollista elämää. Seuraa etsivät ovat näitä, jotka vannovat etteivät enää koskaan sitoudu, kun oli (ja meni) jo se yksi pitkä elämä jonkun rinnalla ja jonka kanssa on yhteiset lapset ja lastenlapset. Suomeksi: Heiltä puuttuu kyky ja halu ottaa vastuuta enää kenestäkään muusta kuin itsestään. Erottuasi liittyisit tuohon joukkoon. Parempi varmaan, että korjaat sitä, minkä voi korjata, jos puolisosi ei ole pahaluontoinen ja kykenee ja haluaa vielä korjata vanhaa. Oikean ystävän, joka kulkee rinnalla ja aidosti välittää muutenkin, löytäminen lienee todella mahdotonta.

        "Oikean ystävän, joka kulkee rinnalla ja aidosti välittää muutenkin, löytäminen lienee todella mahdotonta."

        Eikä ole. Mulla on monta sellaista.

      • PupuPuskasta
        Alfa-u kirjoitti:

        "Oikean ystävän, joka kulkee rinnalla ja aidosti välittää muutenkin, löytäminen lienee todella mahdotonta."

        Eikä ole. Mulla on monta sellaista.

        Olet onnellinen mies.

        Tiedät sinun syliisi tyttösten kaipaavan
        monelle annat ohikiitävän onnenhetken
        Saat monet tuntemaan itsensä naisiksi, halutuiksi...
        Oi sinä luojan lahja naissukukunnalle
        onnekas lienee hän joka pääsee sun listalle

        :)

      • mitäkä mies
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Selvittäkää sitten ongelmanne nytkin.

        Naisena on erittäin loukkaavaa tavata miehiä, jotka etsivät vain päiväkahvitason seuraa ja sitä etsitään meistä tavisnaisista, jotka vietämme ihan tavallista, kunnollista elämää. Seuraa etsivät ovat näitä, jotka vannovat etteivät enää koskaan sitoudu, kun oli (ja meni) jo se yksi pitkä elämä jonkun rinnalla ja jonka kanssa on yhteiset lapset ja lastenlapset. Suomeksi: Heiltä puuttuu kyky ja halu ottaa vastuuta enää kenestäkään muusta kuin itsestään. Erottuasi liittyisit tuohon joukkoon. Parempi varmaan, että korjaat sitä, minkä voi korjata, jos puolisosi ei ole pahaluontoinen ja kykenee ja haluaa vielä korjata vanhaa. Oikean ystävän, joka kulkee rinnalla ja aidosti välittää muutenkin, löytäminen lienee todella mahdotonta.

        Vähän myöhässä vastaan..on niin paljon,eikä aika riitä.Tiedän että oikean ystävän löytäminen voi olla liian suuri ponnistus,tai sitä ei koskaan löydä.Silti..Teko on niin anteeksi antamatonta että en kykene vilpittömästi rakastamaan häntä.Jos ihan suoraan sanon,että ei se tavara siitä kulu,ei..Se vain ei enää kiinnosta,enkä voi arvostaa,vaikka antaisin anteekisi,se kalvaa loppuiän ja silloin tekisin toisen elämän myös hankalaksi,tai onnettomaksi. Asia etenee ja itku vaihe on menossa..ei enää minulla,kun käsittelin aiheen yksinäni..Vakavasti sanottuna istuin jopa sillan kaiteella,mitä pidän elämäni tyhmimpänä tekona jälkeen päin,sillä eihän kukaan voi olla niin tärkeä..hävettää edes sanoa,mut menköön nyt vaan kaikki..

      • PupuPuskasta
        mitäkä mies kirjoitti:

        Vähän myöhässä vastaan..on niin paljon,eikä aika riitä.Tiedän että oikean ystävän löytäminen voi olla liian suuri ponnistus,tai sitä ei koskaan löydä.Silti..Teko on niin anteeksi antamatonta että en kykene vilpittömästi rakastamaan häntä.Jos ihan suoraan sanon,että ei se tavara siitä kulu,ei..Se vain ei enää kiinnosta,enkä voi arvostaa,vaikka antaisin anteekisi,se kalvaa loppuiän ja silloin tekisin toisen elämän myös hankalaksi,tai onnettomaksi. Asia etenee ja itku vaihe on menossa..ei enää minulla,kun käsittelin aiheen yksinäni..Vakavasti sanottuna istuin jopa sillan kaiteella,mitä pidän elämäni tyhmimpänä tekona jälkeen päin,sillä eihän kukaan voi olla niin tärkeä..hävettää edes sanoa,mut menköön nyt vaan kaikki..

        :)
        Lainaan:

        "Tavara ei siitä kulu, se ei vain kiinnosta".

        Kannattaako sitä sitten, jos ajatuksesi ovat tavaran tasolla ja mikään ei enää herätä intohimojasi, tuostakaan jatkaa. Asiasi etenee ja kaikenlaisia ystäviä voit vielä löytää tai olla löytämättä. Ehkä ajatuksesikin joskus vielä ovat ylempänä kuin pelkästään navan alapuolella. Naiset yleensäkin tykkäävät enemmän, jos naisessa jokin navan yläpuolellakin kiinnostaa. Ihan vaan vihjeenä tulevaan.

    • mitäkä mies

      Tähän päätän kommentoimisen ja alan keskittyä muuhun.kiitos rakentavista kommenteista kaikille:)

    • annan apuja

      Hei mut jos naisesi ei halua seksiä kanssasi, ei voi pelkästään lapsi/ lapset voi pitää suhdetta yllä. Kyllä suhteeseen lähsisyys/seksi kuuluu..... eikös tuon jo olisi oltava hälytyskello aikoja sitten?!
      Ymmärrän, ettei sitä niin vaan lähdetä, muta takerrun tuohon läheisyyteen, intiimiin, vaikka ilman seksiä, mutta silti läheisyys on suhteessa välttämätöntä... jos se puuttuu ollaan karikolla...missä vika jos naistasi ei haluta? vaihdevuodet, toinen, masennus....

      • muistoja mielessä

        Yleisin syy haluttomuuteen on puoliso joka ei ole haluttava. Kannattaisi kaivella muistia ja miettiä miten itse on muuttunut niistä alkuajoista ennen kuin alkaa toista syyttelemään.
        Riiustelu aikoina sitä panee jokapoika parastaan, pesee hampaitaan ja kainaloitaan, kalsaritkin vaihtaa päivittäin. Daamit rullaa hiuksiaan ja maalaa huulian räpsytelevät ripsiään huumavan hajuvesituoksun ympäröidessä heidän huoliteltua olemustaan.

      • romantiikkaa kehiin
        muistoja mielessä kirjoitti:

        Yleisin syy haluttomuuteen on puoliso joka ei ole haluttava. Kannattaisi kaivella muistia ja miettiä miten itse on muuttunut niistä alkuajoista ennen kuin alkaa toista syyttelemään.
        Riiustelu aikoina sitä panee jokapoika parastaan, pesee hampaitaan ja kainaloitaan, kalsaritkin vaihtaa päivittäin. Daamit rullaa hiuksiaan ja maalaa huulian räpsytelevät ripsiään huumavan hajuvesituoksun ympäröidessä heidän huoliteltua olemustaan.

        Niin panosta itseesi niin olet haluttava puolisosi silmissä vielä vuosienkin jälkeen.Moni unohtaa tämän.Älkää unohtako omaa viehätysvoimaanne.Panostakaa itseense.Nyt lauantain kunniaksi sauna lämpiämään ja molemmat pesulle.Ja sitten puhtoisina heiluttamaa peittoa.

      • mitäkä mies

        Aika hyvin ajateltu,vaikka en sanallakaan sanonut vaihde vuosista..Siihen hän vetosikin ja uskoin täysin sillä olin perehtynyt asiaan..Mutta sitten huomasin pelkän läheisyyden häiritsevän,kuin muuri olisi ollut välissä..Ja silti joskus harvoin seksiä..Oli siinä tämä äijä sekaisin.Yritin puhua,mutta hän pakeni tai väitti että luulen olemattomia.
        Se on harvoista asioista mitä ajattelen menneestä,et miten joku voi näytellä niin hyvin..miten pokka pitää??piti..
        Ajattelen nyt että hänen täytyy olla todella kieroutunut luonne,sillä eihän kukaan voi tehdä tuollaista tuntematta syyllisyyttä.
        Se on myös päätökseni tukipilari..Hän ei tule koskaan muuttumaan ja jos uskaltaa ajatella kauas taakse päin..Noin hyvän näyttelijän elämän kertaa..huh,,ei kannata ajatella,ei..

      • mitäkä mies
        romantiikkaa kehiin kirjoitti:

        Niin panosta itseesi niin olet haluttava puolisosi silmissä vielä vuosienkin jälkeen.Moni unohtaa tämän.Älkää unohtako omaa viehätysvoimaanne.Panostakaa itseense.Nyt lauantain kunniaksi sauna lämpiämään ja molemmat pesulle.Ja sitten puhtoisina heiluttamaa peittoa.

        Panokset..En halua kilpailla omasta puolisosta kenekään kanssa ja jokaiselle miehelle/naiselle on aina haluttavampi vaihtoehto,eikä kukaan ole korvaamaton.
        Tällä hetkellä ei ole enää kysymys siitä että enkö kelpaisi.Sanoisin että se vain kesti liian kauan ja tiedän liikaa.Voin tietysti peittoa heiluttaa:)

        Mut mieluummin ei,sillä on aika tehdä päätös ja kaiken myrskyn jälkeen tapahtuu mitä on tullakseen.Mun panokset on kaikki kerralla pöydällä yhdessä ruudussa.
        Ihmettelen suuresti tätä kun pystyn kirjoittamaan tästä..hivenen sormet täristen,mutta kuitenkin..Kiitti neuvosta,vaikka romantiikka ei auta enää.

      • mitäkä mies
        muistoja mielessä kirjoitti:

        Yleisin syy haluttomuuteen on puoliso joka ei ole haluttava. Kannattaisi kaivella muistia ja miettiä miten itse on muuttunut niistä alkuajoista ennen kuin alkaa toista syyttelemään.
        Riiustelu aikoina sitä panee jokapoika parastaan, pesee hampaitaan ja kainaloitaan, kalsaritkin vaihtaa päivittäin. Daamit rullaa hiuksiaan ja maalaa huulian räpsytelevät ripsiään huumavan hajuvesituoksun ympäröidessä heidän huoliteltua olemustaan.

        Totta..se jää useimmilta huomiotta,mutta huolehdin itseni mielestä hyvin noista kaikista asioista,eikä niistä ole koskaan tullut huomautusta,ehkä muutama kerta parran sägestä,mutta se pelkästään tuskin olisi syy etsiä uusi..

      • suut auki
        muistoja mielessä kirjoitti:

        Yleisin syy haluttomuuteen on puoliso joka ei ole haluttava. Kannattaisi kaivella muistia ja miettiä miten itse on muuttunut niistä alkuajoista ennen kuin alkaa toista syyttelemään.
        Riiustelu aikoina sitä panee jokapoika parastaan, pesee hampaitaan ja kainaloitaan, kalsaritkin vaihtaa päivittäin. Daamit rullaa hiuksiaan ja maalaa huulian räpsytelevät ripsiään huumavan hajuvesituoksun ympäröidessä heidän huoliteltua olemustaan.

        Elämää peiton alla helpottaisi avoimuus. Jos vaihdevuosistaan kärsivä ukkokulta kertoisi sille siipalleen jos ja kun haluttomuus johtuu pelin toimimattomuudesta niin sen mummotautisen ei olisi tarvis luulla sen johtuvan omasta rupistuneesta olomuodostaan. Emäntä ei ehkä tahdo asettaa ajoittain toimimattoman pelin omistajaa kiusallisiin tilanteisiin vonkaamalla väärään aikaan,näin aloitteen teko jää ukkokullalle joka luulee emännän pidättyväisyyttä haluttomuudeksi.... ja näin kierre on valmis.Oli mies tai nainen niin toisen haluttomuus loukkaa,sehän tarkoittaa ettei itse ole enää haluttava. Jos ei ole ajatustenlukija niin ei voi tietää mitä toisen päässä liikkuu,kummassakaan päässä.

    • mikään ei ole pakko

      syvää vihaa ja suurta rakkautta, tuli mieleen...olisko näin,että rakastat vaimoasi liikaa ja siksi kestit pettämisen myös.
      Itse olin 30v aviossa pettävän miehen kanssa, ja rakastin liikaa, siksi erosin vasta kun lapset oli lähtenyt maailmalle.
      Tuo, kun limpuiksi nimitit naisia, kertoo siitä vihasta jota tunnet pettäjä vaimoasi kohtaan.
      Kyllä se vaan niin on, että pitää erota jos huomaa, ettei toinen rakasta oikeasti ja jos pettää, ei rakasta!
      Tsemppiä, ja itse aion olla nyt ihan yksin, uskomattoman hyvä olo tulee kun huomaa elävänsä itsensä kanssa sovussa.

    • mikään ei ole pakko

      sori kirjoitusvirhe:limpuiksi tarkoitin lumpuiksi, kuten nimitit? Kyllä se vaan on otettava peili käteen lopulta, ja katsottava, mikä minussa on sellaista, että minua kohdellaan huonosti?
      Ja tuossa aiemmassa oli myös hyvä maininta: jos kumppani ei ole haluttava, ei seksi kiinnosta hänen kanssa, se tarkoittaa, että pitää myös itseään katsoa suurentavalla peilillä, mikä minussa on sellaista, että kumppani hakee toista?

      Lopulta naurat näille kriiseille, kunhan pääset jaloillesi, oma elämä on se kaikista tärkein lopulta, jos ei jaksa, ei jaksa olla muillekkaan läsnä.

      Itse opin erostani sen, että ketään en voi omistaa, ja itseäni en saa hylätä!

    • mikään ei ole pakko

      vielä kerron, jos olet varma, ettet jaksa pettämistä eroa, mutta jos et ole varma, älä eroa.
      Erokaan ei ole helppo, siinä menee kaikki tavallaan uusiksi.

      Mieti, mikä on hyvää muu kun puolison uskottomuus.

      Lopulta kun tekee ratkaisun, valinnan kanssa pitää pystyä elämään. Eli ketään muuta ei voi muuttaa kuin itseään.

      Voimaa paljon, ja toivon, että tulee parempi aika elämääsi, vaikka et eroaisikaan.

      • mitäkä mies

        Tämän vielä.
        Varmaa on se rakastin hyvin syvästi puolisoani.Ette hyvät ystävät tietenkään voi tietää kuinka paljon yritin ja pidin vaimoani parhaana minulle..Ehkä rakastin liikaa,liikaa alkaakseni kaiken alusta...Tiedostin että se ei ole mikään pikku juttu perustaa uusi koti itselle yksin.
        En voi kieltää etten olisi edelleen kiintynyt häneen,mutta itseavon tunne ei anna rauhaa ennen kuin teen ratkaisun,vaikka kipeänkin.
        Arvaat että olen seissyt peilin edessä ja miettinyt miksi en ole se joka luona on hyvä olla.En luullutkaan että olisin mikään unelmien prinssi,mutta suoraa syytä en tietysti osaa sanoa.
        En hän koskaan ole isommin moittinut..Itse syytöksiä on tietysti ollut ja olen tivannut asiaan ystäviltäni,että mikä vika minussa on? Todellisuudessahan mitään vikaa ei edes tarvita ja pelkkä kemian puute voi olla syy..

        Kaikki,ihan kaikki muu on hyvää,paitsi uskottomuus ja sehän on juuri ollut vaikeaa uskoa.Voisin miltei sanoa häntä täydelliseksi,ainakin minulle.Kauniiksi,erittäin hyvän vartalon omaavaksi,mukavaksi sisareksi.....

        Olin hiukan röyhkeä kun sanoin "lunpun"mukaan..En todella vihaa naisia yleisesti,vaan arvostan niitä naisia jotka sen ansaitsevat ja suvaitsen vähän vähemmän arvostettujakin.Tuo sanonta tuli vain ensimmäisenä mieleen,kun niin lyhyen yrittämisen jälkeen hän olisi antautunut seksiin..Mutta en voi tietää,jos hän juuri sillä otollisella hetkellä vain sattui kohdalle..Mielestäni ei ihan sopivaa käytöstä,kun olen vähän vanhan aikainen,eikä eka treffeillä anneta,ei:)

        Kävi nii tai näin,parempi aika on tulossa.Esipuheen jälkeen puoliso tuntuu olevan hivenen järkyttynyt,eikä täällä olla paljoa nukuttu.Vierekkäin kylläkin vielä.Minusta tuntuu että lukot aukeaa lähipäivinä.
        Edelleen posliinit ehjät..Sääliksi käy mutta tämä on käytävä loppuun.

        Kiitos hyvistä mielipiteistä ja tuesta:)

        Pyydän anteeksi muilta palstalaisilta,kun tämä pomppaa ylös.Ei kannata huomoida..

    • Erosta aikaa

      Itse olisin samassa tilanteessa, jos en olisi eronnut muutaman avioliittovuoden jälkeen. Erosta on nyt melkein 30 vuotta, ja aloin pyristellä irti heti ensimmäisten tuonsuuntaisten merkkien ilmaannuttua. Ei läheisyyttä, ei yhtesiä suunnitelmia. Puoliso pyöritti huushollia oman päänsä mukaan. Osteli tavaraa, kalliitakin hankintoja, kysymättä mielipidettäni ja eli kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Ero tuli hänelle yllätyksenä! Hän halusi kuitenkin esiintyä ulospäin pariskuntana ja perheenä, mutta kotona vallitsi kylmyys ja ainainen pieni riita tai eripura. Pienet lapset saivat aina tahtonsa läpi kaupaoissa ja karkkihyllyllä. Kasvatusperiaatteemme menivät täysin ristiin.
      Olen nainen, mutta siis se "kärsinyt" osapuoli.
      Jätä tuollainen liitto! Hyvää kevättä Sinulle.

      • mitäkä mies

        Kiitos samoin,hyvää kevättä:)

    • laiska-lasse

      Aitoa hämmästelyä!

      Haluamatta loukata ketään, niin parisuhdeongelmista ja vakiintuneiden parien eroista lukiessani tulee väistämättä mieleeni kysymys ko. suhteen syntymisperusteista!

      Miten ihmeessä ihmiset voivat muuttua ja asiat mutkistua niin pahasti?
      Siis, jos perusteet ovat alun pitäen olleet kunnossa.
      Jos eivät, niin miksi hiivatissa on ryhdytty rakentamaan yhteiselämää?

      • PupuPuskasta

        Aivan aidosti hyvä kysymys.

        "Jos et saa sitä jota rakastat, rakasta sitä jonka sinun on mahdollista saada."

        Olen elävä esimerkki tämän "viisauden" seurauksista. Ja olin aluksi hyvin onnellinenkin valinnastani.

      • Putkivalo
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Aivan aidosti hyvä kysymys.

        "Jos et saa sitä jota rakastat, rakasta sitä jonka sinun on mahdollista saada."

        Olen elävä esimerkki tämän "viisauden" seurauksista. Ja olin aluksi hyvin onnellinenkin valinnastani.

        Voin tähän peesata. Olen aivan varmasti 10 kertaa sanonut, että ihminen ei välttämättä valitse kumppanikseen sen, joka sopisi parhaiten. Vaan sen joka pystyy opettamaan meille eniten.

        Niin mä ainakin tein. Valinta oli niin väärä, jo alusta saakka tuhoon tuomittu, mutta exäni muutti suunnan mun silloiselle elämälle ihan täysin, ja olen siitä kiitollinen. Tarvitsin myös ne huonot puolet, ne karaisi mut. Olen exälle kiitollinen siitä.

        Lisäksi luulin että mua ei kukaan pystyisi murtamaan, olin sellainen tough cookie :)) Nuorena on tuollainen, itseensä uskova hölmö joka ei tajua että jokaisella on rajat. Ja tietysti juuri sellainen vetää puoleensa ihmisiä jotka haluavat kontrolloida muita. "Tuossa on joku joka on mua vahvempi, se kestää mua. Hups, mitä se nyt itkee.." ;D

      • mitäkä mies

        Kolme kymmentä vuotta sitten!!Täytyy myöntää että olen varmasti muuttunut ja paljon kaks kymppisestä klopista,niin myös vaimo..En tietenkään voinut tietää tällaisesta ja kun olen seurannut näitä tarinoita..Niin..Näyttää että en ole ainoa.

        Son varmaan kuin riskirahasto ja suhdanteet voi muuttua ja täytyyhän jotain uskaltaa ja jos ei uskalla..

        Eikä minun elämä hukkaan mennyt tässä,en sillä sano.

        Luulen että aika monen elämä mutkistuisi jos he tietäisivät puolisonsa tekemiset ja minulle se tieto oli liikaa.
        Hups..Nyt joku saattoi tuntea piston sydämmellään,mitä jos kaikki olisi julkista..Pieni juttu romuttaisi avioliiton..Kaikki eivät halua edes kaikkea tietää..

        Noo,tää oli vain heitto kiukaalle..:)

      • PupuPuskasta
        Putkivalo kirjoitti:

        Voin tähän peesata. Olen aivan varmasti 10 kertaa sanonut, että ihminen ei välttämättä valitse kumppanikseen sen, joka sopisi parhaiten. Vaan sen joka pystyy opettamaan meille eniten.

        Niin mä ainakin tein. Valinta oli niin väärä, jo alusta saakka tuhoon tuomittu, mutta exäni muutti suunnan mun silloiselle elämälle ihan täysin, ja olen siitä kiitollinen. Tarvitsin myös ne huonot puolet, ne karaisi mut. Olen exälle kiitollinen siitä.

        Lisäksi luulin että mua ei kukaan pystyisi murtamaan, olin sellainen tough cookie :)) Nuorena on tuollainen, itseensä uskova hölmö joka ei tajua että jokaisella on rajat. Ja tietysti juuri sellainen vetää puoleensa ihmisiä jotka haluavat kontrolloida muita. "Tuossa on joku joka on mua vahvempi, se kestää mua. Hups, mitä se nyt itkee.." ;D

        Minä puolestani en toivo pahimmalle vihollisellenikaan sitä, mitä sain kokea. Olisin ansainnut paljon parempaa. Jokainen ansaitsee.

      • PupuPuskasta
        mitäkä mies kirjoitti:

        Kolme kymmentä vuotta sitten!!Täytyy myöntää että olen varmasti muuttunut ja paljon kaks kymppisestä klopista,niin myös vaimo..En tietenkään voinut tietää tällaisesta ja kun olen seurannut näitä tarinoita..Niin..Näyttää että en ole ainoa.

        Son varmaan kuin riskirahasto ja suhdanteet voi muuttua ja täytyyhän jotain uskaltaa ja jos ei uskalla..

        Eikä minun elämä hukkaan mennyt tässä,en sillä sano.

        Luulen että aika monen elämä mutkistuisi jos he tietäisivät puolisonsa tekemiset ja minulle se tieto oli liikaa.
        Hups..Nyt joku saattoi tuntea piston sydämmellään,mitä jos kaikki olisi julkista..Pieni juttu romuttaisi avioliiton..Kaikki eivät halua edes kaikkea tietää..

        Noo,tää oli vain heitto kiukaalle..:)

        Tämä kuulostaa varmaan ihan typerältä, mutta en pettänyt kertaakaan exääni, joka epäili minun olevan vieraissa jo viipyessäni vartin liian kauan kaupassa ruokaostoksilla.

        Loppuaikojen uhmassa menin kerran ulkomaille ilman häntä ja lupaa kysymättä ja rakastuin ensimmäiseen vastaantulijaan, mutta vain mielessäni. En pettänyt ketään silloinkaan ja palasin kotiin unohtaen koko jutun. Se "ensimmäinen vastaantulija" olisi ollut varmaan tosi hämmästynyt jos olisi voinut lukea ajatukseni. :)

        Hauskinta tuossa oli kun asiakkaani kehuivat exääni, kuinka hän oli päästänyt minut yksin matkoille :) Enhän minä häneltä lupaa kysynyt. Taitaa olla yksi niitä harvoja iloisia muistoja niiltä ajoilta.

        Eivät kaikki petä.

      • laiska-lasse
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Aivan aidosti hyvä kysymys.

        "Jos et saa sitä jota rakastat, rakasta sitä jonka sinun on mahdollista saada."

        Olen elävä esimerkki tämän "viisauden" seurauksista. Ja olin aluksi hyvin onnellinenkin valinnastani.

        Rakkaus. Naisten usein käyttämä termi. Mitä se on?

        Ymmärrän nuoruuden vimmaisen kiihkon.
        Ymmärrän fyysisen, toiseen sukupuoleen kohdistuvan vetovoiman ja tyydytyksen.
        Ymmärrän mielihyvän jota tuntee tuotettuaan kumppanilleen samaa.
        Ymmärrän läheisyyden kaipuun ja halun kumppaninsa suojelemiseen kaikelta, myös mielipahalta.
        Ymmärrän halun järjestää kumppanin elämä häntä miellyttäväksi.
        Ymmärrän luottamuksen kaikissa asioissa.
        Ymmärrän yhteiset harrastukset.
        Ymmärän yhdessä viihtymisen ja tunteen elämän jatkumisen tarpeesta lasten hahmossa.
        Yms.

        Mutta mitä se rakkaus on?
        En ymmärrä!

      • laiska-lasse
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Tämä kuulostaa varmaan ihan typerältä, mutta en pettänyt kertaakaan exääni, joka epäili minun olevan vieraissa jo viipyessäni vartin liian kauan kaupassa ruokaostoksilla.

        Loppuaikojen uhmassa menin kerran ulkomaille ilman häntä ja lupaa kysymättä ja rakastuin ensimmäiseen vastaantulijaan, mutta vain mielessäni. En pettänyt ketään silloinkaan ja palasin kotiin unohtaen koko jutun. Se "ensimmäinen vastaantulija" olisi ollut varmaan tosi hämmästynyt jos olisi voinut lukea ajatukseni. :)

        Hauskinta tuossa oli kun asiakkaani kehuivat exääni, kuinka hän oli päästänyt minut yksin matkoille :) Enhän minä häneltä lupaa kysynyt. Taitaa olla yksi niitä harvoja iloisia muistoja niiltä ajoilta.

        Eivät kaikki petä.

        Luvan kysyminen ja salliminen?!
        Minusta sellainen olisi alentavaa.

        Pitäisin loukkauksena jos joku tuttavamme kehuisi minua sillä perusteella että olen sallinut vaimoni tyttöjen matkat.
        Tai jos minulta tiedusteltaisiin että kysyikö vaimoni luvan! Jukopliuta!

        Tai luvan kysyminen missään muussakaan asiassa!
        Mikä helkutin lisenssitoimisto minä olisin?
        Olenhan pariutunut aikuisen, järkevän ihmisen kanssa.

        Nyt, tarkemmin ajatellen, varsinkin pitemmässä parisuhteessa oppii havaitsemaan tai vaistoamaan kaverin mieliteot tai kiinnostuksen kohteet sanomattakin.
        Molempiin suuntiin.

        Ei se keskustelua sulje pois mutta osan asioista kerta kaikkiaan vaistoaa tai ainakin ymmärtää sanattomankin viestinnän.

        Mutta ajatuskin luvan kysymisestä tai sallimis ilmaisun käyttämisestä tuntuu karsealta!
        Ehdotus tai oman aikeen ilmoitus on toinen asia kuin luvan kysyminen.

      • PupuPuskasta
        laiska-lasse kirjoitti:

        Luvan kysyminen ja salliminen?!
        Minusta sellainen olisi alentavaa.

        Pitäisin loukkauksena jos joku tuttavamme kehuisi minua sillä perusteella että olen sallinut vaimoni tyttöjen matkat.
        Tai jos minulta tiedusteltaisiin että kysyikö vaimoni luvan! Jukopliuta!

        Tai luvan kysyminen missään muussakaan asiassa!
        Mikä helkutin lisenssitoimisto minä olisin?
        Olenhan pariutunut aikuisen, järkevän ihmisen kanssa.

        Nyt, tarkemmin ajatellen, varsinkin pitemmässä parisuhteessa oppii havaitsemaan tai vaistoamaan kaverin mieliteot tai kiinnostuksen kohteet sanomattakin.
        Molempiin suuntiin.

        Ei se keskustelua sulje pois mutta osan asioista kerta kaikkiaan vaistoaa tai ainakin ymmärtää sanattomankin viestinnän.

        Mutta ajatuskin luvan kysymisestä tai sallimis ilmaisun käyttämisestä tuntuu karsealta!
        Ehdotus tai oman aikeen ilmoitus on toinen asia kuin luvan kysyminen.

        Alentavaahan se olikin. Parhaiten meni kun muutuin näkymättömäksi, koska mitä vaan ikävää tuntui voivan tapahtua ja koko elämä oli pelkkää konfliktien välttelyä ja sovittelua isän ja lasten välillä. Minulla ei saanut olla edes yhtään omaa ajatusta. Pelkään vielä täällä palstallakin ilmaista omia mielipiteitäni. Pelkään, että nurkan takaa tulee joku ja hyökkää... Täällähän on oikeasti ihan turvallista, ei kukaan tule tänne ruudun tälle puolen huutamaan ja haukkumaan minua vaikka kirjoitan mitä.

      • PupuPuskasta
        laiska-lasse kirjoitti:

        Rakkaus. Naisten usein käyttämä termi. Mitä se on?

        Ymmärrän nuoruuden vimmaisen kiihkon.
        Ymmärrän fyysisen, toiseen sukupuoleen kohdistuvan vetovoiman ja tyydytyksen.
        Ymmärrän mielihyvän jota tuntee tuotettuaan kumppanilleen samaa.
        Ymmärrän läheisyyden kaipuun ja halun kumppaninsa suojelemiseen kaikelta, myös mielipahalta.
        Ymmärrän halun järjestää kumppanin elämä häntä miellyttäväksi.
        Ymmärrän luottamuksen kaikissa asioissa.
        Ymmärrän yhteiset harrastukset.
        Ymmärän yhdessä viihtymisen ja tunteen elämän jatkumisen tarpeesta lasten hahmossa.
        Yms.

        Mutta mitä se rakkaus on?
        En ymmärrä!

        Lyhyemmin kaikki luettelemasi.

      • Putkivalo
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Minä puolestani en toivo pahimmalle vihollisellenikaan sitä, mitä sain kokea. Olisin ansainnut paljon parempaa. Jokainen ansaitsee.

        Niin ansaitseekin. Olen sivusta seurannut samanlaisen liiton, mihin ilmeisesti sinä olet joutunut, kaiken lukemani perusteella. Se on loppuelämän työ tulla sellaisen jälkeen ehjäksi. Sairaan ihmisen mielen vallan jälkeen. Tsemppiä sulle, ja iso ruttaus.

      • Putkivalo
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Lyhyemmin kaikki luettelemasi.

        ;DD Tää oli hyvä! Kerrankin naiset ovat osanneet kuvailla jotain lyhyesti :))

        Kun tuntee syvää yhteenkuuluvuutta toisen kanssa
        Uteliaisuutta toiseen.
        Haluaa toisen parasta.

        Hitto soikoon, taidan olla liemessä, ei olisi pitänyt tällaista ruveta miettimään...
        Noh, joka tapauksessa! Taisin juuri todistaa että olen putkiaivoinen nainen, kun tippaleivät sanoo sen niin paljon lyhyemmin :)))

        Siksikö miehillä on välillä vaikeaa sanoa että rakastaa :)))

      • yohuuhkaja
        Putkivalo kirjoitti:

        ;DD Tää oli hyvä! Kerrankin naiset ovat osanneet kuvailla jotain lyhyesti :))

        Kun tuntee syvää yhteenkuuluvuutta toisen kanssa
        Uteliaisuutta toiseen.
        Haluaa toisen parasta.

        Hitto soikoon, taidan olla liemessä, ei olisi pitänyt tällaista ruveta miettimään...
        Noh, joka tapauksessa! Taisin juuri todistaa että olen putkiaivoinen nainen, kun tippaleivät sanoo sen niin paljon lyhyemmin :)))

        Siksikö miehillä on välillä vaikeaa sanoa että rakastaa :)))

        Vastaan vain omasta puolestani.

        Minusta kaikki rakkaus, jumalasta isänmaan kautta äitiin ja siihen seksuaalis-eroottis-romanttiseen asti on vain muuntunutta itserakkautta.

        Siksi minun on hyvin vaikea hyväksyä koko sanaa, niin ontto se on.

      • Putkivalo
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Vastaan vain omasta puolestani.

        Minusta kaikki rakkaus, jumalasta isänmaan kautta äitiin ja siihen seksuaalis-eroottis-romanttiseen asti on vain muuntunutta itserakkautta.

        Siksi minun on hyvin vaikea hyväksyä koko sanaa, niin ontto se on.

        Olemme historiamme summa, tuo kertoo aika paljon sun kokemuksista.

        Totta kai ihminen on itsekäs, emme muuten jää henkiin, täyspäisinä ainakaan :) Kuitenkin olen omassa elämässä oppinut, että itse pitää asettaa sen rajan, mikä on rakkautta ja mikä on hyväksikäyttöä. Tämä on todella tärkeetä. Ja tietysti, olis ihan suotavaa että ihmisillä olisi tarpeeksi empatiaa hyväksyä toisen rajat.

        Mutta se että sulla on huonot kokemukset, ei tarkoita että on vain yhdenlaista rakkautta.

        Entäs rakkaus lapseen?

      • yohuuhkaja
        Putkivalo kirjoitti:

        Olemme historiamme summa, tuo kertoo aika paljon sun kokemuksista.

        Totta kai ihminen on itsekäs, emme muuten jää henkiin, täyspäisinä ainakaan :) Kuitenkin olen omassa elämässä oppinut, että itse pitää asettaa sen rajan, mikä on rakkautta ja mikä on hyväksikäyttöä. Tämä on todella tärkeetä. Ja tietysti, olis ihan suotavaa että ihmisillä olisi tarpeeksi empatiaa hyväksyä toisen rajat.

        Mutta se että sulla on huonot kokemukset, ei tarkoita että on vain yhdenlaista rakkautta.

        Entäs rakkaus lapseen?

        Niin, siinäkin suojelemme omien geeniemme jatkumista toivottavasti oman kuolemamme jälkeenkin...

        Jos muuten olisi, rakastaisimme myös muiden lapsia, köyhien, mamujen, pakolaisten, kehitysmaiden... ja se näkyisi niin että uhraisimme heidän hyväkseen rakkaintamme, rahaa, aikaa, itseämme.

        Ei näy, ei...

      • Putkivalo
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Niin, siinäkin suojelemme omien geeniemme jatkumista toivottavasti oman kuolemamme jälkeenkin...

        Jos muuten olisi, rakastaisimme myös muiden lapsia, köyhien, mamujen, pakolaisten, kehitysmaiden... ja se näkyisi niin että uhraisimme heidän hyväkseen rakkaintamme, rahaa, aikaa, itseämme.

        Ei näy, ei...

        Oliko tuo geenijutska ainut syy miksi teit lapsia :) en laita edes kysymysmerkkiä perään, koska olen varma ettei ole. Ei ollut mulla ainakaan, ja jos on pakko, voin jopa todistaa sen.

        Miten voi rakastaa sellaista mitä ei tunne? Voit tuntea empatiaa heitä kohti, sääliä, mutta rakkautta?

        Ei rakkautta voi antaa uhrinlahjana. Ei sitä voi edes osoittaa uhraamalla. Tai antamalla kaikkensa. Se loppuu vain siihen, että katkeroidut, koska et saa mitään tilalle.

        Sun ensisijainen rakkauden kohde tulisi olla sinä itse. Kuvittele että sun sisällä on pieni kloppi, nimeltään Pikku-huuhkaja, joka tarvii sun huolenpitoa ja rajojen asettamista. Voit antaa itsestäsi vaikka köyhille, sairaille, lapsille, kunhan Pikku-huuhkajallekin jää jotain. Koska jos ei hänelle jää, kiertokulku loppuu, ja sulla ei ole mitään annettavaa.

        Onhan toinekin vaihtoehto, että annat, annat ja annat, ja kuolet sisäisesti.

        Tuosta kehitysavusta voi olla monta mieltä. Itse annan mikroskooppisen summan joka kuukausi UNICEFille tyynnyttämään mun huonoa omatuntoa :) En usko että ketään voi auttaa niin, että antaa kaikkensa, ja se toinen on tyytyväinen. Esim. anna mulle viiskymppiä, ja olen heti ensikin kuussa sen tarpeessa. Se elämäntilanne pitää muuttaa, eikä sitäkään voi kukaan ulkopuolinen tehdä. Sen kuuluu olla prosessi, ihan niin kuin se on meillä suomalaisilla torppareilakin ollut. Vasta sitten tajuaa vaalia sitä. Sen verran pitää tietysti auttaa, ettei toiset vajoa epätoivoon ja lamaannu. Mutta että uhraa itsensä, ja kaiken omaisuuden.... ei se toinen edes tajua mitä olet tehnyt, koska hänellä ei ole ikinä ollut sellaista elämää mistä luopua.

        Sori alkuperäiselle kirjoittajalle, mä siirryin näköjään harhapolulle..

      • yohuuhkaja
        Putkivalo kirjoitti:

        Oliko tuo geenijutska ainut syy miksi teit lapsia :) en laita edes kysymysmerkkiä perään, koska olen varma ettei ole. Ei ollut mulla ainakaan, ja jos on pakko, voin jopa todistaa sen.

        Miten voi rakastaa sellaista mitä ei tunne? Voit tuntea empatiaa heitä kohti, sääliä, mutta rakkautta?

        Ei rakkautta voi antaa uhrinlahjana. Ei sitä voi edes osoittaa uhraamalla. Tai antamalla kaikkensa. Se loppuu vain siihen, että katkeroidut, koska et saa mitään tilalle.

        Sun ensisijainen rakkauden kohde tulisi olla sinä itse. Kuvittele että sun sisällä on pieni kloppi, nimeltään Pikku-huuhkaja, joka tarvii sun huolenpitoa ja rajojen asettamista. Voit antaa itsestäsi vaikka köyhille, sairaille, lapsille, kunhan Pikku-huuhkajallekin jää jotain. Koska jos ei hänelle jää, kiertokulku loppuu, ja sulla ei ole mitään annettavaa.

        Onhan toinekin vaihtoehto, että annat, annat ja annat, ja kuolet sisäisesti.

        Tuosta kehitysavusta voi olla monta mieltä. Itse annan mikroskooppisen summan joka kuukausi UNICEFille tyynnyttämään mun huonoa omatuntoa :) En usko että ketään voi auttaa niin, että antaa kaikkensa, ja se toinen on tyytyväinen. Esim. anna mulle viiskymppiä, ja olen heti ensikin kuussa sen tarpeessa. Se elämäntilanne pitää muuttaa, eikä sitäkään voi kukaan ulkopuolinen tehdä. Sen kuuluu olla prosessi, ihan niin kuin se on meillä suomalaisilla torppareilakin ollut. Vasta sitten tajuaa vaalia sitä. Sen verran pitää tietysti auttaa, ettei toiset vajoa epätoivoon ja lamaannu. Mutta että uhraa itsensä, ja kaiken omaisuuden.... ei se toinen edes tajua mitä olet tehnyt, koska hänellä ei ole ikinä ollut sellaista elämää mistä luopua.

        Sori alkuperäiselle kirjoittajalle, mä siirryin näköjään harhapolulle..

        Niin, "rakkauden" pääasiallinen tehtävä on hiljentää se järki niiksi ratkaiseviksi minuuteiksi, päiviksi, vuosiksi jotka tämän järjellisen motiivin toteutuminen vaatii...


        "koska et saa mitään tilalle" - ? Minunhan tässä piti tätä rationaalista hyötynäkökohtaa puolustaa? Eli olet siis kanssani samaa mieltä että enemmän tai vähemmän taitavasti jopa itseltä peitelty kaupankäynti on aina rakkauden takana?

      • laiska-lasse
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Vastaan vain omasta puolestani.

        Minusta kaikki rakkaus, jumalasta isänmaan kautta äitiin ja siihen seksuaalis-eroottis-romanttiseen asti on vain muuntunutta itserakkautta.

        Siksi minun on hyvin vaikea hyväksyä koko sanaa, niin ontto se on.

        Niin on minustakin.
        Rakkaus sanana ällöttävä!

        Kulttuurissamme kuitenkin vähän käytetty.
        Useimmissa näkemissäni käyttötilanteissa olen "haistanut" teennäisyyttä ja ulkokultaisuutta.

        Mieluummin konkretiaa kuin tekopyhää lässytystä!

        Räikeimmillään olen nähnyt sanaa käytettävän tilanteessa jossa mustasukkainen ukko lätkii vaimoaan täysin syyttä turpiin ja kahden vuorokauden kuluttua molemmat todistelevat meille syvää rakkauttaan.
        Vaimo vielä puoli päätä turvoksissa.

        Käytännön tekoja ja toimintaa puheiden asemesta!

      • Putkivalo
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Niin, "rakkauden" pääasiallinen tehtävä on hiljentää se järki niiksi ratkaiseviksi minuuteiksi, päiviksi, vuosiksi jotka tämän järjellisen motiivin toteutuminen vaatii...


        "koska et saa mitään tilalle" - ? Minunhan tässä piti tätä rationaalista hyötynäkökohtaa puolustaa? Eli olet siis kanssani samaa mieltä että enemmän tai vähemmän taitavasti jopa itseltä peitelty kaupankäynti on aina rakkauden takana?

        Älä nyt sekoita mua tosiasioilla ;D
        Tuota.... mitenhän mä tätä nyt pyörtelen.. ;)))

        No ei vais. Sä katselet käsitettä "rakkautta" vähän kieroin silmin, siksi että jouduit tilanteeseen missä kumpikaan teistä ei pitänyt huolta tuosta Pikku-huuhkajasta. Sä annoit annoit ja annoit Pikku-huuhkajan kuolla. Se tasapaino pitää elämässä aina olla kohdallaan, ihan kaikissa asioissa, syömisessä, rakkaudessa, nukkumisessa, harrasteissa....

        Ei rakkaudessa ole kyse kaupankäynnistä. Se on antamista. Mutta pitää muista myös antaa itselleen. Tai sulla ei ole enää annettavaa, ei mistään mistä ammentaa, kaivo tyhjenee. Jos toinen ei kanna sinne kaivoon mitään, sun pitää itse katsoa ettei se tyrehdy. Laittaa vesiraja, tähän saakka saa tyhjentyä, mutta ei alle.

        Voi myös rakastaa toista niin, että antaa ihan kokonaan tilaa. Ei omista, ei tapaa, ei näe, ei mitään. Tietää vaan että se toinen on tuossa, ja minä rakastan häntä sellaisena kuin hän on, eikä minun tarvi saada hänestä yhtään osaa.

      • Putkivalo
        laiska-lasse kirjoitti:

        Niin on minustakin.
        Rakkaus sanana ällöttävä!

        Kulttuurissamme kuitenkin vähän käytetty.
        Useimmissa näkemissäni käyttötilanteissa olen "haistanut" teennäisyyttä ja ulkokultaisuutta.

        Mieluummin konkretiaa kuin tekopyhää lässytystä!

        Räikeimmillään olen nähnyt sanaa käytettävän tilanteessa jossa mustasukkainen ukko lätkii vaimoaan täysin syyttä turpiin ja kahden vuorokauden kuluttua molemmat todistelevat meille syvää rakkauttaan.
        Vaimo vielä puoli päätä turvoksissa.

        Käytännön tekoja ja toimintaa puheiden asemesta!

        Nyt sekoitat kahta asiaa, omistushalua ja rakkautta. Vaikka mies lätkii naista, se ei tarkoita ettei hän rakastaisi tätä. Ja vaikka mies lätkii naista, se ei tarkoita sitä ettei nainen voisi häntä rakastaa.

        Mies ei vaan osaa jostain syystä antaa tilaa, mistä se johtuu on toinen asia, mielenviasta vai huonosta lapsuudesta, pelkotiloista vai epävarmuudesta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa että käyttäytyy väärin?

      • L - L
        Putkivalo kirjoitti:

        Nyt sekoitat kahta asiaa, omistushalua ja rakkautta. Vaikka mies lätkii naista, se ei tarkoita ettei hän rakastaisi tätä. Ja vaikka mies lätkii naista, se ei tarkoita sitä ettei nainen voisi häntä rakastaa.

        Mies ei vaan osaa jostain syystä antaa tilaa, mistä se johtuu on toinen asia, mielenviasta vai huonosta lapsuudesta, pelkotiloista vai epävarmuudesta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa että käyttäytyy väärin?

        Lätkikööt vapaasti! Voihan kyse olla bdsm-suhteestakin.

        Mutta, se hemmetin rakastamisen todistelu!?

        Olisi uskottavampaa jos kolhittu rouva, todistelun asemesta, toteaisi tarvitsevansa fyysisiä kokemuksia miehensä rakastamisen osoitukseksi.
        Tms.
        Mutta se lässytys rakastamisesta!
        Toiseen hengenvetoon kertoo yhden "vakuuttelun" jälkeen käyneensä lääkärissä ja pyytäneensä todistuksen rakastamísen seurauksista.

        Siis, rakkauslässytyksen asemesta asiatermejä, jos haluaa jotain todistella.

      • Putkivalo
        L - L kirjoitti:

        Lätkikööt vapaasti! Voihan kyse olla bdsm-suhteestakin.

        Mutta, se hemmetin rakastamisen todistelu!?

        Olisi uskottavampaa jos kolhittu rouva, todistelun asemesta, toteaisi tarvitsevansa fyysisiä kokemuksia miehensä rakastamisen osoitukseksi.
        Tms.
        Mutta se lässytys rakastamisesta!
        Toiseen hengenvetoon kertoo yhden "vakuuttelun" jälkeen käyneensä lääkärissä ja pyytäneensä todistuksen rakastamísen seurauksista.

        Siis, rakkauslässytyksen asemesta asiatermejä, jos haluaa jotain todistella.

        Heh :))) En mä tässä peräänkuuluta muuta, kuin että jos jotain kaihtaa ja pelkää, niin helpottaisko se elämää jos pelkää edes oikeaa asiaa?

        Siis jos mä nyt luulen pelkääväni hämähäkkejä, ja käykin ilmi että ne mun "hämähäkit" oikeesti ovat raatokärpäsiä, niin eikös mun ole helpompaa olla jos joku sanoisi ettei tuo mikään hämppy ole?

        Puhutte Yohuuhkajan kanssa rakkaudesta ihan kuin se olisi jotain vastenmielistä, kun oikeesti tarkoitatte ne oheistoiminnot mitä jotkut ihmiset harrastavat parisuhteessa. Jolla ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Ne ovat vaan vääriä toimintamalleja, ja ne ihmiset kuuluisivat terapiaan.

        Voihan usko mennä rakkauteen jos on huonoja kokemuksia. Mutta toisaalta, uskottehan että kuu on olemassa, vaikka ette ole käyneet siellä? Pelkästään sen pohjalta että joku muu on sen kokenut. Niin että hyvät poijjaat, uskokaa että Rakkauskin on olemassa, koska olen sen kokenut :)))

        Njäh, saatte puuhata mitä haluatte, isot miehet :))) Mun tarkoitus oli antaa eväitä pois katkeruudesta, mutta jos ei kelpaa, niin ei sitten ;))) mun eväät on yleensä pohjaan palaneita kuitenkin...

      • annan apuja
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Aivan aidosti hyvä kysymys.

        "Jos et saa sitä jota rakastat, rakasta sitä jonka sinun on mahdollista saada."

        Olen elävä esimerkki tämän "viisauden" seurauksista. Ja olin aluksi hyvin onnellinenkin valinnastani.

        Pupu Puskasta. Mutta kun se ei mene noin.
        Jonka ihmisen saisi, sitä ei välttämättä rakasta vaikka kuinka yrittäisi tehdä siitä korvikkeen sille, jota ei saa ja jota rakastaa.
        Ei tunteet ja järki menee samaa latua välttämättä.

      • yohuuhkaja
        Putkivalo kirjoitti:

        Älä nyt sekoita mua tosiasioilla ;D
        Tuota.... mitenhän mä tätä nyt pyörtelen.. ;)))

        No ei vais. Sä katselet käsitettä "rakkautta" vähän kieroin silmin, siksi että jouduit tilanteeseen missä kumpikaan teistä ei pitänyt huolta tuosta Pikku-huuhkajasta. Sä annoit annoit ja annoit Pikku-huuhkajan kuolla. Se tasapaino pitää elämässä aina olla kohdallaan, ihan kaikissa asioissa, syömisessä, rakkaudessa, nukkumisessa, harrasteissa....

        Ei rakkaudessa ole kyse kaupankäynnistä. Se on antamista. Mutta pitää muista myös antaa itselleen. Tai sulla ei ole enää annettavaa, ei mistään mistä ammentaa, kaivo tyhjenee. Jos toinen ei kanna sinne kaivoon mitään, sun pitää itse katsoa ettei se tyrehdy. Laittaa vesiraja, tähän saakka saa tyhjentyä, mutta ei alle.

        Voi myös rakastaa toista niin, että antaa ihan kokonaan tilaa. Ei omista, ei tapaa, ei näe, ei mitään. Tietää vaan että se toinen on tuossa, ja minä rakastan häntä sellaisena kuin hän on, eikä minun tarvi saada hänestä yhtään osaa.

        No, nyt kyllä nokka irtosi mutta pyrstö tarttui...

        Eli jos jos minä annan "rakkautta" sekä valitsemalleni kohteelle sekä myös itselleni, tässä palataan siihen narsistisen projektin teemaan mitä voisi nimittää lähtökohdakseni eli itserakkaudeksi. Miksi yleensä viitsiä käynnistää koko performanssia...

        Tiedän tiedän, olen hankala, mutta en puhuisi näin ellen vakavasti epäilisi että tässä on joku looginen umpikuja. En halua niin olevan, mutta kyllä tässä tunnelin päässä oleva valo alkaa kovasti junalta näyttää...

      • Putkivalo
        yohuuhkaja kirjoitti:

        No, nyt kyllä nokka irtosi mutta pyrstö tarttui...

        Eli jos jos minä annan "rakkautta" sekä valitsemalleni kohteelle sekä myös itselleni, tässä palataan siihen narsistisen projektin teemaan mitä voisi nimittää lähtökohdakseni eli itserakkaudeksi. Miksi yleensä viitsiä käynnistää koko performanssia...

        Tiedän tiedän, olen hankala, mutta en puhuisi näin ellen vakavasti epäilisi että tässä on joku looginen umpikuja. En halua niin olevan, mutta kyllä tässä tunnelin päässä oleva valo alkaa kovasti junalta näyttää...

        Auts mun peffa ;)))

        Sulle on näköjään vaan näytetty mitä itsekeskeisyys tarkoittaa, se on rakkaudesta kaukana.

        Aina pitää olla rajoja, niin itserakkaudessakin. Pitää silti pyrkiä näkemään itseään toisten silmien kautta, vikoineen päivineen, jotta voi hioa ne viat ja tulla vahvemmaksi. Ihan samoin kuin jos rakastat jotakuta toista, ei sen vikoja rakasta, vaan sietää. Katsoo läpi sormien, koska mullakin on omat viat.

        Koen itse, että jos en rakasta itseäni, terveellä tavalla *repii pyrstösulkia*, niin en voi odottaa että kukaan muukaan voisi rakastaa mua. Tarvitsisin jatkuvaa vakuuttelua siitä, kuinka ihana olen. Ja saattaisin rajoittaa kumppanin elämää, siinä pelossa että se muuten löytää jonkun joka todellakin on ihana. Voi olla että yrittäisin alistaa toista, jopa nyrkin.

        Narsistinen ihminen on usein henkilö, joka ei lapsuudessa saanut kokea olevansa minkään arvoinen, eikä hänelle osoitettu myöskään empatiaa, joten hän ei tiedä mitä se on.

        Onko mun nokka taas jumissa?

      • PupuPuskasta
        annan apuja kirjoitti:

        Pupu Puskasta. Mutta kun se ei mene noin.
        Jonka ihmisen saisi, sitä ei välttämättä rakasta vaikka kuinka yrittäisi tehdä siitä korvikkeen sille, jota ei saa ja jota rakastaa.
        Ei tunteet ja järki menee samaa latua välttämättä.

        Toisaalta tuo oli itsesyytös vääristä perusteista avioliittoon. Minun ei pitäisi...
        Tylympi totuus, mikä minulle tarjoiltiin, oli että olin naimisissa miehen kanssa joka oli kyvytön antamaan parisuhteeseen kuuluvaa hellyyttä. Suomeksi: Minulta vaadittiin ja minulle jopa suututtiin, jos ei hellyyttä ollut taholtani tarjolla. Minä ikäänkuin kuvittelin jonain aamuna herääväni siihen, että kaikki oli hyvin. Ja rakkaushan se kaiken yleensä pelastaa.

        Hoh-hoijaa. Täytyy sanoa, että minulla ei tänä päivänä ole mitään kritiikkiä siitä, mikä minusta on ihanaa ja mikä saa minut aivan sekaisin ja haltioitumaan. Pelkkä ystävällinen hymy voi saada minut aivan sekaisin. Hellyys olisi jo aivan liikaa ja paljastuisi joksikin kauheaksi erehdykseksi joka tapauksessa viimeistään silloin kun luulisin kaiken olevan hyvin.

      • Sivullinen-

        Olet naivii ja elämää kokematon kun kysyt tuollaista typerää.
        Luulen että asian perustelu valuisi kuin vesi hanhen selästä. Siki en yritäkään perustella.

      • yohuuhkaja
        Putkivalo kirjoitti:

        Auts mun peffa ;)))

        Sulle on näköjään vaan näytetty mitä itsekeskeisyys tarkoittaa, se on rakkaudesta kaukana.

        Aina pitää olla rajoja, niin itserakkaudessakin. Pitää silti pyrkiä näkemään itseään toisten silmien kautta, vikoineen päivineen, jotta voi hioa ne viat ja tulla vahvemmaksi. Ihan samoin kuin jos rakastat jotakuta toista, ei sen vikoja rakasta, vaan sietää. Katsoo läpi sormien, koska mullakin on omat viat.

        Koen itse, että jos en rakasta itseäni, terveellä tavalla *repii pyrstösulkia*, niin en voi odottaa että kukaan muukaan voisi rakastaa mua. Tarvitsisin jatkuvaa vakuuttelua siitä, kuinka ihana olen. Ja saattaisin rajoittaa kumppanin elämää, siinä pelossa että se muuten löytää jonkun joka todellakin on ihana. Voi olla että yrittäisin alistaa toista, jopa nyrkin.

        Narsistinen ihminen on usein henkilö, joka ei lapsuudessa saanut kokea olevansa minkään arvoinen, eikä hänelle osoitettu myöskään empatiaa, joten hän ei tiedä mitä se on.

        Onko mun nokka taas jumissa?

        Niin, yleensä ei tarvitse olla huolissaan siitä etteikö ihminen itseään rakastaisi. Kohtuus siinä on se hankaluus, toiset yleensä näkevät paljon selvemmin kun kohtuuden raja ylittyy. Se epävarma ja alemmuudentuntoinenkin rakastaa itseään yli kaiken vaikka kuinkakin sanoo muille vihaavansa itseään.

        Narsismi on myös sana jonka mieluiten unohtaisin käytöstä kokonaan. Sen leimakirveen jälki taitaa olla jo kolmessa neljästä otsasta.

        Enkä oikein tuolle rakkaus-sanalle lämpene. Totuushan on, että ne parisuhteet jotka perustuvat jollekin muulle kuin rakkaudelle ovat ne kestävimmät. Rakkausavioliittojen myötä on suistuttu täysin näköalattomaan täydellisen kumppanin etsintään, mikä hajottaa tehokkaasti lähes minkä tahansa parin ja lisää yleensäkin tarpeetonta riitelyä ja ihmisten pahoinvointia. Ruotsissa on eniten sinkkutalouksia maailmassa ja Suomi seuraa hyvin perässä. Siellä missä parisuhde on vain parisuhde, suhtaudutaan suurpiirteisemmin syrjähyppyihinkin, uskotaan siihen että kyllä se siippa kelpaa vielä muillekin ja nautitaan samalla tavalla omalle kohdalle sattuvista huomionosoituksista...

      • PupuPuskasta
        Putkivalo kirjoitti:

        Niin ansaitseekin. Olen sivusta seurannut samanlaisen liiton, mihin ilmeisesti sinä olet joutunut, kaiken lukemani perusteella. Se on loppuelämän työ tulla sellaisen jälkeen ehjäksi. Sairaan ihmisen mielen vallan jälkeen. Tsemppiä sulle, ja iso ruttaus.

        Minä en halua loppuelämäkseni sellaista "työtä", ei siihen kannata uhrata liikaa aikaa eikä energiaa ja enemmän teen työtä oman tulevaisuuteni eteen kuin murehdin mennyttä. Se on mielestäni ainoa oikea tapa että jatkaa elämää ja ottaa vastaan uudet pettymyksetkin- tietysti. Onneakin -jos luoja suo...

      • Putkivalo
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Minä en halua loppuelämäkseni sellaista "työtä", ei siihen kannata uhrata liikaa aikaa eikä energiaa ja enemmän teen työtä oman tulevaisuuteni eteen kuin murehdin mennyttä. Se on mielestäni ainoa oikea tapa että jatkaa elämää ja ottaa vastaan uudet pettymyksetkin- tietysti. Onneakin -jos luoja suo...

        Onhan tuo yksi tapa jatkaa elämää, ja ymmärrän jos ei heti ulospäästyään halua uudestaan käydä läpi kaiken :)

        Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Niinkin voi mennä. Varsinkin mitä tulee uuden suhteen aloittamiseen. Joko valitsee tiedostamatta samanlaiset kumppanit, tai sitten kantaa mukanaan sen vanhan taakan. Koska itse on tottunut käyttäytymään tietyllä tavalla suhteessa.

        Ja ellei nollaa välillä, sen uuden suhteen epäonnistumisen laittaa vanhan epäonnistumisen pinoon, katkeroituu ja luulee että kaikki toisen sukupuolen yksilöt ovat samanlaiset.

      • Putkivalo
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Niin, yleensä ei tarvitse olla huolissaan siitä etteikö ihminen itseään rakastaisi. Kohtuus siinä on se hankaluus, toiset yleensä näkevät paljon selvemmin kun kohtuuden raja ylittyy. Se epävarma ja alemmuudentuntoinenkin rakastaa itseään yli kaiken vaikka kuinkakin sanoo muille vihaavansa itseään.

        Narsismi on myös sana jonka mieluiten unohtaisin käytöstä kokonaan. Sen leimakirveen jälki taitaa olla jo kolmessa neljästä otsasta.

        Enkä oikein tuolle rakkaus-sanalle lämpene. Totuushan on, että ne parisuhteet jotka perustuvat jollekin muulle kuin rakkaudelle ovat ne kestävimmät. Rakkausavioliittojen myötä on suistuttu täysin näköalattomaan täydellisen kumppanin etsintään, mikä hajottaa tehokkaasti lähes minkä tahansa parin ja lisää yleensäkin tarpeetonta riitelyä ja ihmisten pahoinvointia. Ruotsissa on eniten sinkkutalouksia maailmassa ja Suomi seuraa hyvin perässä. Siellä missä parisuhde on vain parisuhde, suhtaudutaan suurpiirteisemmin syrjähyppyihinkin, uskotaan siihen että kyllä se siippa kelpaa vielä muillekin ja nautitaan samalla tavalla omalle kohdalle sattuvista huomionosoituksista...

        Olen kyllä ollut huomaavinani että pidetään lähinnä hyveenä se, ettei siedä itsensä. Pitää pysyä nöyränä, maanraossa, vaan kun nöyryys ei mun silmissä tarkoita sitä. Se tarkoittaa että osaa suhteuttaa asioita, tiedostaa miten pieni olen tässä maailmassa (vaikkakin hlvtin hyvä ;D), ja mistä asioista elämässä kannattaa ottaa pulttia, mistä ei.

        Siitä olen samaa mieltä, että narsismilla on niin helppoa vaan kuitata kaikki ongelmat. Ei tarvi käydä läpi oliko minussa vikaa, kun vaan tuhahdan että narsisti se mun ukko oli. Kaikki ymmärtää ja taputtaa että onneksi pääsit eroon ;)) Mun exä ei kyllä ole. Mutta sitli heitä on, paljonkin.

        Tuosta parisuhteen kestävyydestä voisi sanoa, että tehdään vaan erosta tuomittava, vaihtoehtona muualla maailmassa taitaa olla että joko joudut helvettiin tai sut tuomitaan kuolemaan :) Tai sitten vois ajatella että koska naisen työpaikka on koti (ilman palkkaa), se ero on hänen kannaltaan niin huono vaihtoehto, että pinnistää viimeiseen saakka avioliittonsa eteen. Pohjoismaat on kuitenkin edistyksellinen paikka moneen muuhun maahan verrattuna, jopa Euroopassa.

      • yohuuhkaja
        Putkivalo kirjoitti:

        Olen kyllä ollut huomaavinani että pidetään lähinnä hyveenä se, ettei siedä itsensä. Pitää pysyä nöyränä, maanraossa, vaan kun nöyryys ei mun silmissä tarkoita sitä. Se tarkoittaa että osaa suhteuttaa asioita, tiedostaa miten pieni olen tässä maailmassa (vaikkakin hlvtin hyvä ;D), ja mistä asioista elämässä kannattaa ottaa pulttia, mistä ei.

        Siitä olen samaa mieltä, että narsismilla on niin helppoa vaan kuitata kaikki ongelmat. Ei tarvi käydä läpi oliko minussa vikaa, kun vaan tuhahdan että narsisti se mun ukko oli. Kaikki ymmärtää ja taputtaa että onneksi pääsit eroon ;)) Mun exä ei kyllä ole. Mutta sitli heitä on, paljonkin.

        Tuosta parisuhteen kestävyydestä voisi sanoa, että tehdään vaan erosta tuomittava, vaihtoehtona muualla maailmassa taitaa olla että joko joudut helvettiin tai sut tuomitaan kuolemaan :) Tai sitten vois ajatella että koska naisen työpaikka on koti (ilman palkkaa), se ero on hänen kannaltaan niin huono vaihtoehto, että pinnistää viimeiseen saakka avioliittonsa eteen. Pohjoismaat on kuitenkin edistyksellinen paikka moneen muuhun maahan verrattuna, jopa Euroopassa.

        No melkein sanoisin toisin päin. Syrjähyppyjä harrastetaan noissa katolisissa maissa kai enemmänkin kuin täällä, ja kummatkin sukupuolet yhtä paljon mutta eivät ne kaada liittoja samalla tavalla kuin täällä. Syrjähyppyjen vähyys täällä johtuu siitä että kukaan ei enää sitoudu pysyvään liittoon, erotaan ennen kuin häät on edes maksettu. Pohjoismainen individualismi on just sitä mitä voisi sanoa peräti narsismiksi, ja se on vielä ihannetila, erikoista edistystä...

        Itse näkisin että pysyvä parisuhde rakentuu jonkin muun kuin rakkauden varaan. Ihmiset ovat riittävästi toistensa kaltaisia, samoista asioista kiinnostuneita, he tekevät luonnostaan asioita yhdessä, toisiltaan oppien ja kehittyen, se kasvattaa parin välittämään ja huolehtimaan toisistaan.

      • Putkivalo
        yohuuhkaja kirjoitti:

        No melkein sanoisin toisin päin. Syrjähyppyjä harrastetaan noissa katolisissa maissa kai enemmänkin kuin täällä, ja kummatkin sukupuolet yhtä paljon mutta eivät ne kaada liittoja samalla tavalla kuin täällä. Syrjähyppyjen vähyys täällä johtuu siitä että kukaan ei enää sitoudu pysyvään liittoon, erotaan ennen kuin häät on edes maksettu. Pohjoismainen individualismi on just sitä mitä voisi sanoa peräti narsismiksi, ja se on vielä ihannetila, erikoista edistystä...

        Itse näkisin että pysyvä parisuhde rakentuu jonkin muun kuin rakkauden varaan. Ihmiset ovat riittävästi toistensa kaltaisia, samoista asioista kiinnostuneita, he tekevät luonnostaan asioita yhdessä, toisiltaan oppien ja kehittyen, se kasvattaa parin välittämään ja huolehtimaan toisistaan.

        No nimenomaan. Pysytään yhdessä vaikka syrjähyppyjenkin jälkeen, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Ellet halua päästä helvettiin. Mutta onko siinä mitään järkeä pysyä naimisissa vain sen kestävyyden takia? Entä oikeus omaan onneen? No niin no, löytäähän sen onnen sitten muista asioista, lapsista ja harrastuksista, mutta itselleni ainakin avioliitto toi mukanaan vastakohdan - epätoivon, oman minäni kadottamisen. Ei ollut syytä enää nauraa. Sain sen kuvan ettei sullakaan ollut mikään hellurei-avioliitto? Miten voi sitten olla, että kaikkien muiden erot ovat turhat, oma vaan oli tarpeen?

        Tuossa viimeisessä lauseessasi taisit juuri kuvailla rakkautta :)

      • PupuPuskasta
        Putkivalo kirjoitti:

        Onhan tuo yksi tapa jatkaa elämää, ja ymmärrän jos ei heti ulospäästyään halua uudestaan käydä läpi kaiken :)

        Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Niinkin voi mennä. Varsinkin mitä tulee uuden suhteen aloittamiseen. Joko valitsee tiedostamatta samanlaiset kumppanit, tai sitten kantaa mukanaan sen vanhan taakan. Koska itse on tottunut käyttäytymään tietyllä tavalla suhteessa.

        Ja ellei nollaa välillä, sen uuden suhteen epäonnistumisen laittaa vanhan epäonnistumisen pinoon, katkeroituu ja luulee että kaikki toisen sukupuolen yksilöt ovat samanlaiset.

        Olen eri mieltä. Sait minut puyolustuskannalle:

        Miksi psykologi kehoitti sitten minua etsimään uuden miehen ja oli sitä mieltä ettei ymmärryksessäni eikä tunne-elämässäni ole mitään vikaa? Hänen mielestään ymmärsin myös eroa ennen silloisen tilanteeni erinomaisen hyvin ilman että olisi ollut tarvetta mihinkään erityiseen läpikäyntiin. Minä kysyin häneltä asiasta myös eron jälkeen. Sanoi toipumisen vievän joka tapauksessa meidän ikäisillä eron jälkeen kolme ja puoli vuotta teki niin tai näin. Sanoi meidän ikäisten myös keskimäärin harkitsevan eroaan kolme ja puoli vuotta. Hän oli sentään erikoistunut seksuaalipsykologiaan ja arvostettu omassa työssään. Itse asiassa hän taisi olla aika tiukasti sitä mieltä, että olen väärä ihminen menemään mihinkään terapiaan tai asioiden läpikäyntiin.Terveiden hoitamisesta ei kuulema ole mitään hyötyä. Ja hyvinhän minä asiani osaa kertoa, jopa julkisella keskutelupalstalla :), vähempikin avoimuus riittäisi.

        Sinä tarjoat minulle puolestasi uhkakuvaa tuosta "minkä taakseen jättää sen edestään löytää". Onhan minulle kertynyt jo eron jälkeen muutama huono kokemus ikätoverimiehistä, mutta ei se ole minulle mikään yllätys. Ei sekään ole minulle yllätys, että käyn joka ikisen pettymykseni jälkeen oman suruprosessini läpi ennenkuin edes kykenen harkitsemaan uutta. Onkohan siitä jokin hyöty, että ihminen treenaa suruprosessia tämän tästä? Ehkä vanhuksena minun on helpompi kestää läheisten menetykset kuin sellaisen joka on ikänsä elänyt onnellisena. Kunnolliset ja kelvolliset oman ikäiset miehet ovat sitäpaitsi suurimmaksi osaksi pitkissä ja hyvissä parisuhteissaan tai sitten haluavat olla loppuelämänsä yksin ja harrastaa korkeintaan irtosuhteita jos enää niitäkään.

        Jos koen lisää pettymyksiä ja en kestä niitä ja katkeroidun en todellakaan voi syyttää siitä exääni. Eroni jälkeisillä pettymyksillä en myöskään näe mitään yhteyttä entiseen. Omasta mielestäni käyttäydyn niinkuin minä minuna käyttäydyn ja jokainen elämäni tarina on oma ja ainutlaatuinen. Enkä myöskään voi syytää ketään muuta kuin itseäni, että uskoin tarinastamme exän kanssa syntyvän jotain onnellista. Siitäkään ei kannata syyttää itseään. Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat lisäksi hyvin onnellista aikaa. Olin vain tietämätön siitä, ettei kaikilla ole yhtä hyvin ja ainakin ymmärrykseni niitä kohtaan, joilla ei mene hyvin, kasvoi.

        Sitä, millaista tai millainen suhteen pitäisi olla, en millään opi kirjoista lukemalla vaan elämällä. Sen verran jokin on liipannut läheltä viime aikoina, että minulla on hämärä aavistus siitä, mitä voisi vielä olla. Olen siis vaihdevuosi-ikäinen nainen. Sehän tarkoittaa suomeksi että minulla ei ole enää pelkoa raskaaksitulosta eikä huolta kerran kuussa menkoista ja sehän tarkoittaa että jos olisin suhteessa, voisin nauttia siitä ihan täysillä. Yksin ollessa seksi ei sentään enää ole kaiken aikaa mielessä kuten nuorempana ja tarvitsen herätäksenikin ihan elävän ja itseäni puoleensavetävän miehen. Heitä taas on todella vähän, jotka minua vetäisivät puoleensa. Toisaalta osaan jopa hillitä itseni nykyään etten syöksy suinpäin mihin vaan ja katsoa ennenkuin joudun katumaan. Jo on tietysti aikakin. Eikö tämä ole ihan normaalia?

      • Putkivalo
        PupuPuskasta kirjoitti:

        Olen eri mieltä. Sait minut puyolustuskannalle:

        Miksi psykologi kehoitti sitten minua etsimään uuden miehen ja oli sitä mieltä ettei ymmärryksessäni eikä tunne-elämässäni ole mitään vikaa? Hänen mielestään ymmärsin myös eroa ennen silloisen tilanteeni erinomaisen hyvin ilman että olisi ollut tarvetta mihinkään erityiseen läpikäyntiin. Minä kysyin häneltä asiasta myös eron jälkeen. Sanoi toipumisen vievän joka tapauksessa meidän ikäisillä eron jälkeen kolme ja puoli vuotta teki niin tai näin. Sanoi meidän ikäisten myös keskimäärin harkitsevan eroaan kolme ja puoli vuotta. Hän oli sentään erikoistunut seksuaalipsykologiaan ja arvostettu omassa työssään. Itse asiassa hän taisi olla aika tiukasti sitä mieltä, että olen väärä ihminen menemään mihinkään terapiaan tai asioiden läpikäyntiin.Terveiden hoitamisesta ei kuulema ole mitään hyötyä. Ja hyvinhän minä asiani osaa kertoa, jopa julkisella keskutelupalstalla :), vähempikin avoimuus riittäisi.

        Sinä tarjoat minulle puolestasi uhkakuvaa tuosta "minkä taakseen jättää sen edestään löytää". Onhan minulle kertynyt jo eron jälkeen muutama huono kokemus ikätoverimiehistä, mutta ei se ole minulle mikään yllätys. Ei sekään ole minulle yllätys, että käyn joka ikisen pettymykseni jälkeen oman suruprosessini läpi ennenkuin edes kykenen harkitsemaan uutta. Onkohan siitä jokin hyöty, että ihminen treenaa suruprosessia tämän tästä? Ehkä vanhuksena minun on helpompi kestää läheisten menetykset kuin sellaisen joka on ikänsä elänyt onnellisena. Kunnolliset ja kelvolliset oman ikäiset miehet ovat sitäpaitsi suurimmaksi osaksi pitkissä ja hyvissä parisuhteissaan tai sitten haluavat olla loppuelämänsä yksin ja harrastaa korkeintaan irtosuhteita jos enää niitäkään.

        Jos koen lisää pettymyksiä ja en kestä niitä ja katkeroidun en todellakaan voi syyttää siitä exääni. Eroni jälkeisillä pettymyksillä en myöskään näe mitään yhteyttä entiseen. Omasta mielestäni käyttäydyn niinkuin minä minuna käyttäydyn ja jokainen elämäni tarina on oma ja ainutlaatuinen. Enkä myöskään voi syytää ketään muuta kuin itseäni, että uskoin tarinastamme exän kanssa syntyvän jotain onnellista. Siitäkään ei kannata syyttää itseään. Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat lisäksi hyvin onnellista aikaa. Olin vain tietämätön siitä, ettei kaikilla ole yhtä hyvin ja ainakin ymmärrykseni niitä kohtaan, joilla ei mene hyvin, kasvoi.

        Sitä, millaista tai millainen suhteen pitäisi olla, en millään opi kirjoista lukemalla vaan elämällä. Sen verran jokin on liipannut läheltä viime aikoina, että minulla on hämärä aavistus siitä, mitä voisi vielä olla. Olen siis vaihdevuosi-ikäinen nainen. Sehän tarkoittaa suomeksi että minulla ei ole enää pelkoa raskaaksitulosta eikä huolta kerran kuussa menkoista ja sehän tarkoittaa että jos olisin suhteessa, voisin nauttia siitä ihan täysillä. Yksin ollessa seksi ei sentään enää ole kaiken aikaa mielessä kuten nuorempana ja tarvitsen herätäksenikin ihan elävän ja itseäni puoleensavetävän miehen. Heitä taas on todella vähän, jotka minua vetäisivät puoleensa. Toisaalta osaan jopa hillitä itseni nykyään etten syöksy suinpäin mihin vaan ja katsoa ennenkuin joudun katumaan. Jo on tietysti aikakin. Eikö tämä ole ihan normaalia?

        :) Hieno kirjoitus. Tarkoitukseni ei ollut saada sut puolustuskannalle, eikä varsinkaan maalata uhkakuvia. Eikä tarkoitus ollut sanoa että sä tarvit terapiaa, asioita voi käydä läpi myös ittensä kanssa.

        Niin kuin sinäkin, puhun omien kokemusten pohjalta, ja tämä on puhtaasti mun näkemykseni. Puhuin siis yleisellä tasolla, eikä tarkoitus olla suinkaan hyökätä sun kimppuun ja väittää että teet kaiken väärin.

        Sun psykologi puhui viisaasti, koska tärkein juttu noin vaikean avioliiton jälkeen varmasti olikin saada sut tuntemaan ja tiedostamaan ettei sulla ollut osaa eikä arpaa siihen, miten sun exäsi käyttäytyi. Mikä varmasti on heti traumaattisen kokemuksen jälkeen ensisijaisen tärkeää, koska niin hleposti aina syyttää itseään turhaan.

        En myöskään tarkoittanut että syyttäisit exääsi kaikista vastoinkäymisistä. Tämäkin oli yleisellä tasolla tarkoitettu, kun niin monta olen tavannut jotka vetätävät kaikki toisen puolen edustajat saman kamman yli kun tulee muutama vastoinkäyminen. Tiiätkö, kaikki ovat samanlaisia paskoja :)) En väittänyt että sinä teet niin.

        Olen itsessäni huomannut, että koska toimin tietyllä tavalla entisessä avioliitossa, siirrän sen helposti seuraavaan suhteeseen, ja aiheutan turhanpäiväistä hässlinkiä. Odotan että toinen käyttäytyy tietyllä tavalla, joten ennakoin vanhan mukaan. Edelleenkään en väitä että sinä tekisit samoin.

        Kun käyn läpi ne tilanteet, mistä se johtuu, mun on helpompaa yrittää pidätellä itseäni. Tavallaanhan sinäkin käyt nämä jutut läpi, koska pystyt täällä kertomaan mitä sun avioliitossa tapahtui.

      • PupuPuskasta
        Putkivalo kirjoitti:

        :) Hieno kirjoitus. Tarkoitukseni ei ollut saada sut puolustuskannalle, eikä varsinkaan maalata uhkakuvia. Eikä tarkoitus ollut sanoa että sä tarvit terapiaa, asioita voi käydä läpi myös ittensä kanssa.

        Niin kuin sinäkin, puhun omien kokemusten pohjalta, ja tämä on puhtaasti mun näkemykseni. Puhuin siis yleisellä tasolla, eikä tarkoitus olla suinkaan hyökätä sun kimppuun ja väittää että teet kaiken väärin.

        Sun psykologi puhui viisaasti, koska tärkein juttu noin vaikean avioliiton jälkeen varmasti olikin saada sut tuntemaan ja tiedostamaan ettei sulla ollut osaa eikä arpaa siihen, miten sun exäsi käyttäytyi. Mikä varmasti on heti traumaattisen kokemuksen jälkeen ensisijaisen tärkeää, koska niin hleposti aina syyttää itseään turhaan.

        En myöskään tarkoittanut että syyttäisit exääsi kaikista vastoinkäymisistä. Tämäkin oli yleisellä tasolla tarkoitettu, kun niin monta olen tavannut jotka vetätävät kaikki toisen puolen edustajat saman kamman yli kun tulee muutama vastoinkäyminen. Tiiätkö, kaikki ovat samanlaisia paskoja :)) En väittänyt että sinä teet niin.

        Olen itsessäni huomannut, että koska toimin tietyllä tavalla entisessä avioliitossa, siirrän sen helposti seuraavaan suhteeseen, ja aiheutan turhanpäiväistä hässlinkiä. Odotan että toinen käyttäytyy tietyllä tavalla, joten ennakoin vanhan mukaan. Edelleenkään en väitä että sinä tekisit samoin.

        Kun käyn läpi ne tilanteet, mistä se johtuu, mun on helpompaa yrittää pidätellä itseäni. Tavallaanhan sinäkin käyt nämä jutut läpi, koska pystyt täällä kertomaan mitä sun avioliitossa tapahtui.

        Hyvä huomio, että on erilaisuutta.

        Näiden asioiden puolien esiintuominen on mielestäni kuitenkin hyvä ihan tämän ketjun aloittajankin kannalta. En tiedä, miksi ajattelen niin, mutta ainahan toisen kokemus on peili, johon voi verrata omaansa. En tosin ala edes arvailemaan, mistä heillä suhteessaan oikeasti mättää. Oman tarinani voin kertoa, mutta jokainen lienee itse paras ennustaja omalle tulevaisuudelleen. (Hakee kristallipallon....)

        Jos joku kertoo totuuden, jota en itse näe, se on ihmeellistä, kuinka se totuus ei loukkaa eikä saa aikaan mitään puolustautumista. Exäni totuus oli sellainen että hänkään ei loukkaantunut, jos joku kertoi hänelle totuuden hänestä. Hän koki oman totuutensa oikeaksi, vaikka se antoi hänelle oikeuden tehdä väärin muita kohtaan. Ja hän sai sen pitää. Annoin hänelle kerran listan (2 A4:sta) vahingollisesta kohtelusta. Hän oli aivan ihmeissään, koska se oli hänen mielestään normaalia käytöstä eikä hän nähnyt siinä mitään vahingollista. Kuka tahansa normaali näki, ettei se ollut oikein. Vasta sen tajutessani ja sisäistäessäni ymmärrän olevani vahvoilla vaikka joutuisin todistamaan sanojani.

      • yohuuhkaja
        Putkivalo kirjoitti:

        No nimenomaan. Pysytään yhdessä vaikka syrjähyppyjenkin jälkeen, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Ellet halua päästä helvettiin. Mutta onko siinä mitään järkeä pysyä naimisissa vain sen kestävyyden takia? Entä oikeus omaan onneen? No niin no, löytäähän sen onnen sitten muista asioista, lapsista ja harrastuksista, mutta itselleni ainakin avioliitto toi mukanaan vastakohdan - epätoivon, oman minäni kadottamisen. Ei ollut syytä enää nauraa. Sain sen kuvan ettei sullakaan ollut mikään hellurei-avioliitto? Miten voi sitten olla, että kaikkien muiden erot ovat turhat, oma vaan oli tarpeen?

        Tuossa viimeisessä lauseessasi taisit juuri kuvailla rakkautta :)

        No nimitä sinä vaikka siten. Minusta se on yhteisvastuuta, huolta siitä että toinen voi hyvin ja nauttii elämästään siinä missä itsekin. Motiivi voi olla itsekäs koska tietää että yhdessä he ovat enemmän kuin kumpikaan yksin.

        Minusta siihen kasvetaan yhdessä tehden, ei omia perfektionistis-solipsistisia rakkausharhojaan lellien.

      • mitäkä mies
        laiska-lasse kirjoitti:

        Rakkaus. Naisten usein käyttämä termi. Mitä se on?

        Ymmärrän nuoruuden vimmaisen kiihkon.
        Ymmärrän fyysisen, toiseen sukupuoleen kohdistuvan vetovoiman ja tyydytyksen.
        Ymmärrän mielihyvän jota tuntee tuotettuaan kumppanilleen samaa.
        Ymmärrän läheisyyden kaipuun ja halun kumppaninsa suojelemiseen kaikelta, myös mielipahalta.
        Ymmärrän halun järjestää kumppanin elämä häntä miellyttäväksi.
        Ymmärrän luottamuksen kaikissa asioissa.
        Ymmärrän yhteiset harrastukset.
        Ymmärän yhdessä viihtymisen ja tunteen elämän jatkumisen tarpeesta lasten hahmossa.
        Yms.

        Mutta mitä se rakkaus on?
        En ymmärrä!

        Rakkaus on lyhyesti sanottuna tekojen summa.

    • sasus

      Avioliittoon minäkin menin viattomana ja luullen RAKKAUTEEN.. Kuinkas ollakkaan muutamien vuosien jälkeen mietin olenko naimisissa vai en? Lasten kanssa 24h/viikossa. Onko vastatavuoroista elämää? Ei ollut... Odottelin ja yritin monta vuotta, tulipa seinä vastaan, en kestänyt enää. Ihmettelen ettei exäni ehdottanut eroa, koska ei välittänyt, seinä tuli miun eteen, valitsin eron, koska mitään ei enää ollut, exä pysyi poissa, kesälomallaan viikonkin, enkä tiennyt missä hän on..
      Kenellä mitenkin, aina on kuitenki kolikolla kaksi puolta...

      Kaikkea hyvää ja jaksamisia siulle:)))
      Mie tein silloin hyvän ratkaisun:)))

    • mikään ei ole pakko

      ihan samanlaista koin minäkin ja vielä eroni jälkee, vaikka erosta vuosia, vilkuilen ympärille kun puhun?
      Ihan kun en sais sanoa mielipidettäni enkä puhua kenenkään kanssa, onneksi nyt ymmärrän, miksi minusta on tullut tälläinen.

      Eroani en kadu ja se itse ero olikin vaikea, koska mies ei olisi halunnut erota, vaikka yksin lomaili ja kaiken halus päättä avioliittomme aikana, syynä siihen oli mikä smuu kun toinen nainen.

      Ja hän olis halunnut olla aviossa kanssa ja pitää toista naista?,kaikenpäälle vielä oli väkivaltainen jos halusin puhua, en olisi saanut edes ottaa esille ongelmia?

      Kiitos, elämälle ,että pääsin siitä parisuhteesta!

    • toydc

      VAIHDA NAISEEN ,KOKEILE RIItääkö lempi paremmin ,Olette valinneet väärin toisenne..

    • mies-vm56

      Niin. Tästä on mahdoton päätellä, kumpi oli ennen, muna vai kana. Mutta se lienee selvää, että mikään parisuhde ei toimi, jos jompikumpi on liian itsekäs, eikä huomioi riittävästi toista osapuolta, kaikkine erityispiirteineen.

      Seksuaalisuus on osa ihmistä, niin miestä kuin naista. Ilman toimivaa seksiä ei parisuhde toimi mutta ei se toimi pelkän seksinkään avulla, jotain muutakin tarvitaan. Ja se muu on rakkaus. Ei riitä, että rakastaa, jos yleensä rakastaa. Pitää myös osoittaa se, että rakastaa. Toisen pitää tuntea olevansa rakastettu, tärkeä ihminen. Molemmin puolin.

      Se lienee myös tosiasia, että tällä iällä se seksi parisuhteessa ei välttämättä enää olekkaan niin itsestäänselvyys kuin joskus nuorempana. Jos oikeasti rakastaa, sekin lienee hyväksyttävissä, ilman, että se tarkoittaa eroamista ja rakkauden loppumista.

      Sinun jutuistasi tällä palstalla on kyllä jäänyt mieleen ihan ymmärtävä, reilu suomalainen mies ja siten vuodatuksesi haluan ymmärtää niin, ettet välttämättä itse olisi ainakaan suurin syypää huonoon parisuhteeseesi.
      Toivottavasti vielä löydät itsellesi loppuelämäksesi vertaisesi kumppanin.

    • Hätäapu

      Mee treffipalstalle ja valita sinne! Josko joku nainen rupeaa laastarisuhteeseen kanssasi.

      • mitäkä mies

        Väitän että minussa on sen verran miestä että en tarvi laastaria ja hoidan yhden asian kerrallaan,enkä siksi etten voisi keskittyä useampaan..Kuten sanoin tuolla ylempänä,EN! Mutta kiitos ehdotuksesta:)

    • ..........

      laastarisuhdekkin on ihan ok, itsellä oli varattu ja hyvin selvisin.

    • ...

      Normikamaa.

      Kerrankin asiallinen aloitus, tavallisesta elämästä.

      On tässä itsekin ollut kolkyt vuotta pallo jalassa, kaikenlaista sattunut. Hyvä tuuri itsellä parinmuodostuksessa, ei aivan karmeinpia tapahtumia. Mutta onpa noita ympärillä piisannut paljon, et todellakaan ole ainoa, jolla tuollaista mietettä. Meinaan vaan, jostain syystä monet avautuvat mulle ja utelevat neuvoja. Mikä veen:n perheneuvola mä olen.

      No mainitaan yks absurdi juttu. Siskon poika on yli kolmikymppinen. Se kerran soitti mulle kaljoissaan ja uteli, miten bordellissa pitää toimia.Hassu tilanne, eno ei osannut neuvoa :DDDD

      Seksiasiat käsittääkseni rauhoittuu vanhemmiten. Akoilla vaihdelaatikkovuodet ja ukoilla eturauhassyöpä. Eipä siinä sitten enää paljoa sekstailla. Ja kounkahan monella on kolmenkymmenen vuoden jälkeen rajua irstailua makkarissa joka yö?

      Väkisellä naimisissa oleminen on perseestä. Tekopyhää ulkokultaista kulissien ylläpitämistä. Mitä tässä eroja katellut, kaikki tulleet onellisimmiksi eron jälkeen. Vanhemmat ja aina myös lapset. Sekä kaikki sukulaiset, kun voivat sitten suoraan haukkua sitä toista osapuolta julkisesti. Siinä vaan unohtuu sellanen sivuseikka, mitä se hyvä sukulainen on oikein touhunnut, kun ottanut kelvottoman puoliskon???

      Vieraissa ramppaamisesta ei paljoa puhuta. Tässä tutkaillut, en tiedä ketään, joka ei olisi käynyt, kai jokainen on käynyt risteilyllä tai firman pikkujouluissa. Tabu mikä tabu.

      Ota iisisti. Sä niitä harvoja täyspäisiä kirjoittajia näillä palstoilla. Uskikset toki tulee hyppiin kurkkuun kiinni tästä sun kirjotuksesta. Mutta se vaan on kateelisten ja tekopyhien ihmisten pahanolon purkamista :DDD


      =DW=

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ei sua enään tunnista

      Kun olet vanhentunut ja lihonut.
      Ikävä
      231
      7876

    2. Etsin vastaantulevista sua

      Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s
      Ikävä
      45
      5460

    3. Huomenet naiselle

      Harmittaa ettei ehkä nähdä enää koskaan. Näillä mennään sitten.
      Ikävä
      59
      4842

    4. Mikä kaivatussasi kolahti?

      Mikä oli erityistä?
      Ikävä
      76
      3547

    5. Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?

      Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin
      Maailman menoa
      153
      3462

    6. Kaikesta muusta

      Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko
      Ikävä
      16
      2045

    7. Tekis mieli lähestyä sua

      Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗
      Ikävä
      32
      2041

    8. Hyvää yötä.

      Miten äkäpussi kesytetään? 😉 pus
      Ikävä
      31
      1869

    9. Ajatteletko koskaan

      Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹
      Ikävä
      45
      1748

    10. Kyllä hävettää!

      Olla taivalkoskelta jos vuoden taivalkoskelainen on tuommoinen tumpelo.
      Taivalkoski
      39
      1697
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt