jos ottaisit ITSE vastuun elämästäsi?
Nythän syy on yhteiskunnassa, koulukiusaajissa, vastakkaisessa sukupuolessa, vanhemmissa, asenteissa... ylipäänsä asioissa, joita et voi (enää) muuttaa.
Jos aloittaisitkin juuri nyt ihan puhtaalta pöydältä ottaen itse vastuun itsestäsi, niin mitä se merkitsisi?
Nythän syy on yhteiskunnassa, koulukiusaajissa, vastakkaisessa sukupuolessa, vanhemmissa, asenteissa... ylipäänsä asioissa, joita et voi (enää) muuttaa.
Jos aloittaisitkin juuri nyt ihan puhtaalta pöydältä ottaen itse vastuun itsestäsi, niin mitä se merkitsisi?
Vastaukset 67
Vanhimmat
Tulee niin hassuja ajatuksia vaan mieleen että tohdinko tässä kertoa...
"Nythän syy on yhteiskunnassa, koulukiusaajissa, vastakkaisessa sukupuolessa, vanhemmissa, asenteissa... ylipäänsä asioissa, joita et voi (enää) muuttaa."
Siis tarkoittanet omaa luonnetta ja asennetta joka aiheutuu ympäristön painostuksesta.
Jaa olisin ainakin avoimempi ihminen, viettäisin oikeaa aikaa ystävien kanssa, mutta kun niitä ei millään ole kertynyt. Koulussakin oltiin vain työtovereita. Olisi kiva palata taaksepäin ja tehdä vähän sen eteen että olisi mukava kaveripiiri.
Yrittäisin hankkia teini-iässä naisen jotta saisin kokemusta sitten vanhemmalla iällä aloittaa vakavan suhteen. Haluaisin oppia puhumaan "naisten kieltä".
Miksi muuten ystävien hankkimista kehoiteta kouluissa ollenkaan? Tämähän on paljon tärkeämpi asia kuin jokin helvetin a² b² = c². Minä en tällaisella tiedolla ole mitään tosielämässä tehnyt mutta tuolla neuvolla olisin jo naimisissa.
Ei tuosta ole mitään hyötyä. Joutuisi vain raatamaan paskojen palk9intojen eteen.
Aivan...Se vastuun kantaminen tarkoittaa sitä, että jos systeemi ei tue sinua, sinun pitää muuttaa systeemiä.
Sekin on parempi kuin se, että ei tee mitään
Jos mitään ei tee, mitään ei tapahdu ja sama paska toistuu vuosikymmenestä toiseen. Silloin voit samantien tehdä itsemurhan.
Heh heh. Oot sä hassu ironikko. Mitäs palkintoja sä ilman raatamista luulet voittavas? "No ei oo reiluu ei, äiti äiti."
En mitään mutta eipähän tartte raataakaan. Paskan saa vähemmälläkin.
Nimenomaan. Paskan elämän saa tekemättä mitään. Onneksi olkoon.
Paskan saa paskaduuneistakin ja rumilta naisilta.
Eli paskaa vaan tarjolla. Ei oo helppoo sullakaan.
No ainakin saa nukkua pitkään kun ei käy töissä :-) Yksi elämäni harvoja positiivisia asioita.
Täh?Siis kyllä mä ainakin kaikista teoista ja sanoista itse vastuun.En mä perustele mitään sillä "että kun muutkin","niinhän ne naisetkin tekee,niin miksi ei miehetkin",Ei vaan sovellu mulle.
Tosin,tosta sun tekstistä tulee mieleen työpaikan koulutustilaisuus missä oli tarkoitus löytää ongelmakohtia "miksi emme saa enempää tavara ovesta ulos."
Ja tätä asiaa lähestyttiin vain ja ainoastaan siltä kannalta "mitä sinä teet vääriin ja voisit parantaa".Todellisuudessa kun ongelma olivat ulkoisia,eikä niinkä jokaisen henkilökohtaisesta tekemisestä.
Ja samalla tavalla säkin lähestyt asiaa;"Mistä sinä et nyt kanna vastuuta vaan syystät muita"
Olisikohan niin että tämä maailma ei vaan ole yksikertaisesti täydellinen ja tässä yhteiskunnassa on vikoja jotka vaikuttavat meihin kuten yhteiskunnalliset viat,väistämättä.
No mikset tee asialle jotain?
Ymmärrät kai että esität tietynlaisena paradoksina?
Vetoat asioihin joita et voi (enää) muuttaa ja sitten että henkilö ottaa vastuun itse elämästään eli nähtävästi noista asioista?
Eli jos joku tulee 5 minuutin päästä sun kotiisi, raiskaa ja tappaa sinut niin sinä et vain ottanut vastuuta omasta elämästäsi etkä voi syyttää siitä ketään muuta?
on noita pa*koja asioita tapahtunut muillekin!
miksi toiset selviää toiset ei?
ehkä se on ainoa ero luuserin ja ei luuserin välillä.
Mitä sinulle "selviäminen" tarkoittaa?
Oiskohan kyse monesti ihan tuurista ja ympäristöstä miten siitä lopulta ihminen "selviää"?
"ehkä se on ainoa ero luuserin ja ei luuserin välillä. "
Ei vaan luuseri pitää itseään kovanakin kinginä kunnes elämä opettaa hänelle paikkansa.
Muita luusereita ei ole edes olemassa paitsi keskivertoihmisten maailmassa jotka kuvittelevat olevansa voittajia (ovat itse niitä luusereita).
Tässä oli puhe VASTUUSTA ja siitä miten ketään ei saa syyttää mistään.
Itseasiassa ne jotka aidosti syyttävät muita ja jatkavat matkaansa, "selviävät" parhaiten koska he eivät epäile itseään.
Olen selvinynt monesta asiasta ja monesti puhtaalla välinpitämättömyydellä sekä tahdolla. En kerskaile asialla koska tiedän ihmisiä jotka eivät ole selvinneet yhtä hyvin.
ja pidän niitä jotka kerskailee täydellisinä pikkumulkkuluusereina.
vitun runkkariluuseri miinuksen naputtelija ei ota vastuuta edes viesteistään.
Siihen se vastuu loppui kun tuli oikea este vastaan. Napu-napu vain, mutta ne teot puuttuu.
Munatonta touhua.
voi päivystää täällä 24/7.
Koska ATN=ATN=ATN
Mee pierutrolli jo nukkumaan siitä. En jaksa sua.
Mee masis-Ella nukkumaan sinäkin. Oot känkkäränkkä.
http://www.youtube.com/watch?v=fNJT3ObR5Os
Ellankin masis parantuisi sisäisesti nautitulla puhtoisella siemennesteellä: http://www.newscientist.com/article/dn2457-semen-acts-as-an-antidepressant.html
Vai niin. Riittää kai jos juon joka päivä pari lasillista piimää.
Mitään puhdasta pöytää aloittamiseen ei ole, paitsi niillä, joilla elämässä on mennyt kaikki putkeen tai pienin naarmuin ja joilla on ehkä vain yhdessä tai parissa elämän osa-alueessa jotain ongelmia.
Älä jaksa olla samanlainen ruikuttaja kuin nuo eATMet ja muut. Luulin että susta olis enempään.
Pyllistä, muuta kun ei tarvita.
Nyt kuules ES. Sulle sellainen oppitunti että vaikka itsestä tuntuu miten pahalta niin se ei ole mikään syy kenellekään kiukutella, varsinkin jos tunnet että vika on sussa.
Olet oikeassa.
Toisaalta voi yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä, muttei se tarkoita että kaikki muuttuu siitä hetkestä eteenpäin.
Kannattaa yrittää, mutta joku ajatus siitä ettei ketään saisi syytellä mistään ja ottaa vastuuta kaikesta paskasta mitä kaatuu niskaan on ihan hohhoijaa tavaraa.
Tulee varmaan sellaisilta jotka on kokenut jotain leikkivastoinkäymisiä elämässään.
olen orpo (teknisesti vanhempieni hylkäämä), koulukiusattu, olen pelännyt henkeni vuoksi useasti, raiskattu, kokenut parisuhdeväkivaltaa, hyljeksintää, läheisten sairauksia ja kuolemaa, hyvin vakavan sairauden henkilökohtaisesti, konkurssin, auto-onnettomuuden, jne jne.. ja kaikki nuorella iällä.
mutta voi vittu kun en luovuta!!
Mitä saakelin ruikuttamista tuossa muka oli. On fakta, ettei kaikkien elämä ole ollut pelkkää pullamössöä. Silloin voi olla aika vaikea "aloittaa puhtaalta pöydältä" kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Millä huuhaa-planeetalla sinä oikein asut?
No johan on. Susta pitäis tehdä elokuva.
Äläkä nyt ota vittuiluna.
Aikamoista menoa.
Pistä meneen hakemus marttyyripyhimykseksi.
ei ole ylpeyden aihe, mutta välillä tosissaan ketuttaa nämä "sulla on vaan jotain leikkivastoinkäymisiä" tyypit.
joka ikinen ihminen keksii tekosyitä tekemättömyydelleen, mutta kuka muu siitä kärsii, kuin ihminen itse.
Tarkoitin laajemmin, kun tuolle Jungfraullekin kiukuttelit.
Tässä vähän kevennystä tunnelmaan:
http://www.youtube.com/watch?v=3B4JyGdpn3Q
vaan sullekin.
sellaista en ole koskaan kyllä havitellut.
Olen vain ja ainoastaan aikuinen. Ikinä en ole koittanut ketään höykyttää, päinvastoin. Ikinä en ole täällä koittanut tuoda omia kokemuksiani esiin, tai niillä ratsastella. Olen muutaman kuukauden yrittänyt vain ja ainoastaan tsempata ihmisiä.
En koita dumata, aliarvioida kenenkään kokemuksia. Ne ovat aina henkilökohtaisia, ja isoja asioita.
Mutta, minulla on myös kokemusta, ja jos minä selviän, miksei joku muukin.
Mä en oikeasti usko että kukaan koskaan missään voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Tavalla tai toisella menneisyys seuraa aina. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että tilanne olisi ihan toivoton. Vaikeuksista huolimatta elämästään voi saada jos nyt ei loistavaa niin siedettävää.
Toivottavasti sä saat asiasi kuntoon.
Toi ITSE vastuun ottaminen omasta elämästä voi olla kyllä pelkkää vaarallista puukon pyörittelyä märkivässä haavassa. Ympäristö voi muuttaa tai tuhota pysyvästi osan ihmisen persoonasta. Sitten toiset alkaa pätemään, että otapa nyt itse vastuu kun kaikki valmiudet on ensin tuhottu. Ainoastaan viiltävä kipu iskee vastaan kun alkaa sitä tunkiota pöyhimään. Itsetuhoajatuksia sieltä ensimmäisenä tulee mieleen.
Hassua, että nimeomaan olen pyrkinyt parantamaan omaa elämääni viime kuukausina omaan tahtiin. Asiat on mennyt mukavasti ja tämä iltakin rennosti musiikkia kuunnellen. Sitten joku pätijä päättää postittaa näitä omasta mielestään kannustavia kehitä itseäsi viestejä, kun minä nyt niin sinulle kerron, ja saa sellaisen kivun pintaan, että ensimmäisenä tulee mieleen, missä on narua PERKELE!
"on noita pa*koja asioita tapahtunut muillekin!
miksi toiset selviää toiset ei?
ehkä se on ainoa ero luuserin ja ei luuserin välillä."
ja
"Älä jaksa olla samanlainen ruikuttaja kuin nuo eATMet ja muut. Luulin että susta olis enempään."
Siis kuvittelettoko te empatiakyvyttömät olevanne jotenkin kannustavia? Voin kertoa, että ette ole. Mutta teidät kyllä tiedetään. Eteenpäin pyrkiminen on kyynärpäitä ja toisten ihmisten käyttämistä ponnistuslautana, että itse voi päteä toisen kustannuksella. Sitten on hyvä kerskailla. Kehittyneitä apinoita, ei muuta.
"Sitten toiset alkaa pätemään, että otapa nyt itse vastuu kun kaikki valmiudet on ensin tuhottu."
Juuri tuo.
No ihan miten vaan. Ei teille masentuneille ilmeisesti saa puhua ollenkaan, kun otatte niin vitun vakavasti kaiken.
Sellaisen neuvon voin antaa, senkin uhalla että kuulostan ylimieliseltä pätijältä, että opetelkaa nauramaan itsellenne vaikka tilanteenne olisi miten kurja.
"Siis kuvittelettoko te empatiakyvyttömät olevanne jotenkin kannustavia? Voin kertoa, että ette ole. Mutta teidät kyllä tiedetään. Eteenpäin pyrkiminen on kyynärpäitä ja toisten ihmisten käyttämistä ponnistuslautana, että itse voi päteä toisen kustannuksella. Sitten on hyvä kerskailla. Kehittyneitä apinoita, ei muuta."
Tuo on kyllä niin hevonpaskaa koko kappale ettei tämän enempää voi kommentoida kuin että: bullshit.
Se on nimittäin tosi mielenkiintoinen juttu että te masentuneet ihmiset olette jotenkin niin erilaista porukkaa sitten ettei teille muka saisi puhua samalla tavalla kuin minä puhun ihan kenelle tahansa. Jos nyt jonkun sanakirjan saisi sitten niin tietäisi miten teille saa puhua, vai saako puhua ollenkaan?
Minä annan sulle ja muillekin sen oikean ohjeen:
Syytelkää aivan vapaasti ketä haluatte, älkää ottako vastuuta mistään mitä teille tapahtuu, MUTTA tehkää asioita jotka vapauttaa teidät sekä opetelkaa päästämään irti.
Koska ongelma on enemmän se että teidän kaltaiset kantaa liika sisäistä vastuuta josta tulee sitten itsesyytökset yms.
Nämä kiusaajat ja monet elämässä "pärjääjät" taas eivät oikeasti kanna vastuuta toisista tai varsinaisesti edes itsestään, teoistaan tai siitä mitä tapahtuu. Sen takia he ovat vapaita toimimaan. Eikä heitä satuta mikään.
Totuus vapauttaa ja kun lopettaa sen ITSENSÄ SYYTTELYN niin vapautuu.
Sitten jatkossa ei tarvitse huolehtia, kantaa huolta tai ottaa vastuuta vaan saa tehdä mitä haluaa ja tuntuu hyvältä.
Teille on opetettu varsinkin Suomessa ollessa sairas malli ottaa vastuu asioista joita teille tapahtuu vaikka ette voi siihen vaikuttaa. Muiden syyttelynne (joissa VIKA USEIN ONKIN) on vain oire siitä että ette halua kohdata itse syyttelyänne. Koska sehän on ristiriitasita että teidän odotetaan kantavan vastuuta teistä itsestänne ja siitä mitä tapahtuu sekä muiden tekoje n vaikutuksista teihin, mutta ette saa syyttää ketään, paitsi itseänne.
Olen huomannut useiden ihmisten (mm. itseni nuorempana) ajattelumalleissa näitä sairaalluuksia joita tässä yhteiskunnassa sekä perheissä viljellään.
Olen samalla nähnyt miten ihmsiet ovat vapautuneet itsesyytöksistä ja ovat voineet haistattaa paskat juuri niille jotka sanovat että pitäisi ottaa vastuu eikä saisi syytellä ketään paitsi ehkä itseään.
Joten JUST LET GO.
Me and you. Fight club-henki. Sovitaan aika ja paikka.
En ole sitte masentunu. Ja lyön kovaa.
Kun olen hakannut sut teholle niin nauran sulle ja pyydän sinua nauramaan sitte itsellesi. sovitaan niin.
Ehkä opit jotain. Ihan elämästäkin.
Joo joo, ime munaa, spede.
Suck my hairy balls.
Ei kannata kato niin tunnevetoisesti kaikkea ottaa. Muuten joudut aika monta fight clubbia pystyttämään elämässäs ja tod,näk. ottamaan aika paljon turpaan.
Eli et ota vastuuta näistä viesteistäsi?
Selvä.
taidat olla luuseri ja luovuttaja. oikea pikkurillisi hinkkaaja.
Turpaan ottamalla oppii monia asioita.
Haluatko oppia asioita? Voin opettaa.
Mitä vitun vastuuta? Sun naurettavan lapselliset uhittelut ei ole kovin vakavastiotettava argumentti joten tuollaisille ei voi kuin nauraa. Jos sulla on joku oikea pointti niin ilmaise se muulla tavalla kuin jollain typerillä "mä lyön sua" -tyyppisillä heitoilla, jookos?
Oi, pikkupenikalla on suuhun johon mahtuu kulli! ainakin hänen omansa!
Oliko sun pointti mikään muu kuin lyödä ja potkia maassa makaavaa eli näitä tyyppejä jotka tuntee itsensä masentuneeksi täällä?
Koska sun argumentit ovat aivan yhtä naurettavia kuin minun ehdotukseni.
Tosin minut voi ottaa ihan vakavissaan ja sinua ei.
Osalle ihmisistä kannustaminen tarkoittaa sitä, että lihavalle puolisolle sanotaan: "Menepä lenkille, kun olet läski." Sitten kun toiselta on lopullisesti tuhottu mielenkiinto omaehtoiseen itsensä kehittämiseen, niin junttimaisesti ihmetellään, että "Minähän olen koko ajan kannustanut. Mutta se ei tahdo ottaa vastuuta omasta itsestään"
Jotenkin siinä taustalla ei voi olla aito halu auttaa toista, vaan kyse on enemmän vallasta toiseen. Näillä ihmisillä ei ole lainkaan aitoa kykyä empatiaan. Sen sijaan he haluavat nimeomaan riistää toiselta kyvyn omaehtoisuuteen ja alistaa toisen täysin.
Kun sitten elää sen tyyppisessä ympäristössä elämänsä, niin minä en enää tarvitse kannustusta lainkaan. Pitäkää kaikki kannustuksenne hyvänänne. Teen kyllä asioita omaehtoisesti omaan tahtiin, mutta minä sanon omista asioistani viimeisen sanan eikä toiset, jos päätän tehdä tai jättää kesken.
Just just. Vai että suuhun mahtuva kulli. Jos sun jutut on tota tasoa niin selvä homma.
Pieni neuvo sullekin: opettele hieman kontrolloimaan noita tunnemyrskyjäs niin osaat ehkä jatkossa vastakommentoida juttuja jotka ei sua miellytä.
Sori jos meni liikaa sun alhaiselle tasolles, yritän pysyä enemmän täällä ylhäällä kuten normaalisti.
Pieni neuvo sinulle: Opettele ajattelemaan ja kommentoimaan juttuja ihmisille eikä vain aukomaan suuta koska joku kuvittelee että yrität sanoo jotain vaikka sulla on mulkku suussa ja silloinhan ei puhuta kuten äitis opetti.
Taas näitä mulkku suussa juttuja. Hetken aikaa jo kuvittelin että sulla oli jotain sanottavaa.
Tässä ollaan jo perillä asioista. Satun nimeomaan olemaan ylitunnollinen. Olen opetellut luopumaan ylitunnollisuudesta ja siinä jopa osittain onnistunutkin. Ylitunnollisten ei tarvitse oppia vastuunkantoa, he ovat jo mestareita siinä. Sen sijaan heidän pitää oppia vapautumaan ja päästämään irti ylitunnollisuudesta toisten vaatimuksia kohtaan.
Me emme voi olla vastuussa toisten ihmisten vaatimuksista. Ne eivät ole minun vaatimuksiani. Minä olen vastuussa vain omista vaatimuksistani. Toinen ihminen ei voi käskeä ottamaan vastuuta. Se päinvastoin tuhoaa kaiken omaehtoisuuden ja sen vaikutus on erittäin haitallinen. On vain päästettävä irti kaikista jotka pyrkivät riistämään omaehtoisuuden ja yrittävät hallita omilla vaatimuksillaan.
AP:n vaatimukset ovat hänen omiaan. Vain hän on vastuussa omista vaatimuksistaan, mitä ihmettä hän sitten vastuulla tarkoittaakaan. Hänen on turha asetella niitä vastuita toisille.
En ole nähnyt sinulta mitään oikeaa sanottavaa tässä ketjussa jos olet tuo aikaisempi kommentoija. Sen takia on helppo livetä samalle tasolle mulkkujuttuineen.
Sinähän sen mulkun olet ensimmäisenä esiin vetänyt.
Olet oikealla tiellä. Luin jo tuosta ylempää sinun viestistä että olet hokannut jotain hyvin tärkeää siitä miten "tervehtyä" omasta tilanteesta.
Olen itse valmis menemään niin pitkälle ja sanomaan että ei kannata kuunnella lopulta edes minun ohjeita. Vaan ihan omiasi. Sillä tavoin SINÄ teet niitä päätöksiä enkä minä. Kuljet omaa polkuasi ja sen pitäisi tuottaa sinulle sitä tyydytystä. Sitä kautta saat myös nimenomaan sitä tuntumaa että hallitset elämääsi eikä joku toinen.
Tämä ongelma on muuten läsnä aina myös silloin kun ihminen hakee apua mm. psyykkisestä hoidosta.
Itseasiassa uskon että ihmisen mielessä on psyykkisiä voimavaroja ja ihan luonnostaan itseään parantava prosessi. Tätä kuitenkin estää ne väärät mallit joita on opittu mm. juuri tuon ylitunnollisuuden osalta (sekä vastúun kantaminen ja jatkuva huolehtiminen = neuroosit ja pelot).
Yritämme hallita jotain jota emme pysty hallitsemaan ja joku toinen tavallaan samallaan yrittää hallita meitä antamalla ohjeita että meidän pitäisi hallita asioita joihin emme voi vaikuttaa.
Tosiasiahan on että AP:N mainitsemissa ulkopuolisissa asioissa kaikissa yleensä on SYYTÄ.
Ei se mene niin että yksilön vastuu ottaa kaikkien muiden syyt pois ja sitten ihmisen tulee kantaa vastuuta kaikesta.
Se on ihan sairasta.
No jaa. Puolensa ja puolensa. Mä en ainakaan ajattele että kuka tahansa voisi tehdä elämälleen mitä tahansa mutta elämänlaatu ei kyllä parane sillä että syyttää asioista muita. Edes silloin kun joku paska on ihan oikeasti muiden vika.
Mä väitän että vielä kolmekymppisenäkin mun huonohko itsetunto jota mitkään myönteiset kokemukset eivät ole normaalille tasolle nostaneet on aika pitkälle koulukiusaamisen ja lapsuuden yksinäisyyden syytä. Mutta mitä se auttaa että kantaisin kaunaa niille kundeille jotka hakkasivat mut välitunnilla tai haukkuivat homoksi? Ei niitä kiinnosta. Vaikka kertoisin niille miltä minusta tuntui niin ei niitä siltikään kiinnostaisi. Ja vaikka kiinnostaisi ja vaikka joku pyytäisi jopa anteeksi niin parantaisiko se minun itsetuntoani? Ei. Se mitä tapahtui, tapahtui ja sen kanssa on pakko elää koska sitä ei saa tekemättömäksi. En minä vaan jaksa ajatella koko asiaa koska ei siitä ole mitään hyötyä ja pyrin siihen että pääsisin niistä joistain ajatuksista eroon muuten. Okei, onhan mulla mielenterveysongelmia jotka myös voi vaikuttaa siihen itsetuntoon mutta mä silti uskon että tuo on pääsyy niihin itsetuntopuolen ongelmiini.
Ja kuten huomaat, en väitä että olen selvinnyt edes tuosta yhdestä menneisyyden asiasta. En syytä siitä itseäni, en muita enkä koe ottavani mitään erityisempää vastuuta mistään jos silti myönnän itselleni että ainoa joka voi nykytilannetta parantaa on minä. Kaikista sairainta on tuputtaa ihmisille sitä ajatusmallia että elämä ei voi parantua. Että elämä on aina samaa paskaa. Se tappaa toivon. Ja mitä ihmettä ihmisellä on paitsi toivo, etenkään jos kaikki oikeasti on huonosti? Ei mitään.
Tietenkään oikea tapa antaa toivoa ei ole mikään "ota vastuu omasta elämästäsi" klisee vaan oikea tapa on antaa tukea ihmiselle joka sitä kaipaa. Se ei tapahdu nettipalstalla. Kun olin teininä masentunut sain eniten tukea isosiskolta ja hänen ystävältään. Se tuki tavallaan auttoi eniten, enemmän kun terapia, enemmän kun mikään muu. Koska koin että minusta välitettiin, että minulla on olemassa jotain toivoa vaikka maailma tuntui pahalta.
No, en tiedä osaanko krapuloissani ilmaista itseäni niin ettei kukaan vedä hernettä nenään mutta yritin. Ja ymmärrän kyllä että kaikilla ei ole läheisiä ihmissuhteita, mutta noi nyt tulivat vaan mieleen sellaisina esimerkkeinä mistä olen itse sannut apua. Tiedän että olen sillä tavalla onnekas että koulukiusaamisesta ja mielenterveysongelmista huolimatta minulla on aina ollut jonkinlainen tukiverkko. Etenkin sisko.
Elämässä on paljon asioita joihin ei voi mitenkään vaikuttaa = asioita joita ei voi valita tai jättää valitsematta. Esim. vauvat eivät voi valita sitä minne he syntyvät, lapset eivät voi valita rakastavia ja hyvin kohtelevia vanhempia, koulukiusatut eivät valitse sitä että heitä kiusataan jne.
On siis asioita, joista ihminen ei ole vastuussa, asioita joihin ei voi vaikuttaa. - Silti nämä asiat vaikuttavat elämään! Ei menneisyyttä ja esim. murskattua itsetuntoa voi noin vain sivuuttaa.
Ap. esittää, että pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Mitään sellaista ei ole, paitsi ap:n maailmassa, jossa ei koskaan tapahdu kenellekään mitään pahaa ja jossa ihmiset ovat kaikki jotain yli-ihmisiä.
Kas kun olet tulkinnut ap:n liian kirjaimellisesti. Mielestäni ap heittää tuollaisen ajatusleikin vain ilmaan että "entä jos" aloittaisit tyhjältä pöydältä, mitä tekisit? Eihän mitkään poliittiset utopiatkaan usko että mitään voisi muutta ikään kuin tyhjältä pöydältä. Totta kai aina on se menneisyys ja sen luomat jutut joita ei voi ohittaa, mutta tuollaisen ajatusleikin voi silti heittää ikään kuin oppaaksi tai suunnaksi mitä kohti pyrkiä.
Ei murskattua itsetuntoa voi sivuutta, tiedän sen, mutta sitä voi käsitellä, sitä voi yrittää jättää taakse, sitä itsetuntoa voi yrittää nostaa jne.
Kuulostaa haihattelulta, tai ei, mutta sullakin ES tuntui tuossa menevän ihan hyvin mitä nyt viimepäivien viestejä olen lukenut, hankkinut uimahallikorttia jne. Miksi nyt yhtäkkiä haluat kaiken heittää menemään? En itseasiassa tiedä haluatko, mutta aika synkiltä sun jutut taas kuulostaa.
Kun synkät tunteet ottaa vallan, niin ei ne synkät tunteet ole mikään totuus, vaikka ne aina sillä hetkellä siltä tuntuu. Tiedän ettei tästä ole mitään apua, mutta sanon sen silti.
Niin, välillä toivottomuus ja masennus nielaisevat. Vaikka tottahan se toivottomuus on. Sitä vain valehtelee itselleen.
Voi voi, sä vaikutat niin kivalta tytöltä, harmittavaa jos liian syvälle vajoat synkkyyteen.
Niinhän se pitäisi tehdä.. Suututtaa vain se et jotkut ääliöt heittelee niitä kapuloita tuon tuostakin rattaisiin. Jossain vaiheessa tuli sellainen olo et eihän tämä ole enää tottakaan. Mut suuri helpotus oli se et muutin pois edellisestä asunnosta (olin siinä vuokralla omakotitalon 'lisäsiivessä', vuokranantajana oli sellainen erittäin pahansuopainen ja kiero vanha nainen, noituli taisi olla). Tuo vanha nainen liittyi erääseen toiseen kiusantekijään. Oli kai jotain sukua hänelle.
Se vain et miten korjata nyt ne asiat joihin muutamat ihmiset vaikuttivat aika pahasti. Huomasin vain sen kuinka vihainen olin kun tulin tähän uuteen asuntoon. Se tosin väheni ajan kanssa (en ole asunut tässä vasta kuin noin 1,5 kuukautta) eli aika nopeasti kuitenkin. Onhan se toisaalta varmaan niinkin et vie oman aikansa ennen kuin asiat korjaantuvat. Sen vain voin sanoa etten ikinä ole aiemmin törmännyt jossain asuessa sellaisiin asioihin kuin siinä edellisessä paikassa asuessa törmäsin.
Pitänee yrittää ajatella noin.. Siis et aloittaa puhtaalta pöydältä..
Asioita en kuitenkaan pysty unohtamaan..
Mut se vastuun ottaminen itsestäni ja elämästäni merkitsee minulle aika paljon.. Vielä kun saisi uskoa ja luottamusta itseensä sen verran et uskoisi selviävänsä asioista (kuten opinnoista). Ei nimittäin ole ihan itsestäänselvä asia sekään.. Ovat asiat vaikuttaneet aika pahasti siihenkin. Aiemmin kaikki oli huomattavan paljon helpompaa.. Ennen kuin mitään pahaa oli ehtinyt tapahtua.
Vaan se on ihan varmaa etten anna IKINÄ joitakin asioita joillekin anteeksi. Se olisi täysin mahdotonta.. Eikä edes kovin järkevääkään.
Syyttely kestää aikansa, mutta loppuu kun asiaa on käsitelty. Asiat jää lopulta kompostin pohjalle mätänemään. Ne eivät katoa, mutta eivät myöskään vaikuta paitsi sellaisissa tilanteissa, joissa toinen ihminen tunkee henkisen reviirin sisälle ja alkaa omalla käytöksellään sitä kompostia pöyhimään. Ne voi olla mitä erilaisempia elämän eri tilanteita. Silloin kaikki kivut nousevat pintaan ja on pakko puolustaa omaa henkistäreviiriä hyökkääjää vastaan.
Isän kanssa tuli viimeksi lyhyt riita, vaikka välit ovatkin parantuneet, kun hän yhtäkkiä sai päähänsä kylässä käydessäni, että minähän voin kulkea työmatkani(n. 15km suuntaansa) polkupyörällä. Totesin suuttumatta, että kuljen mieluummin linja-autolla. Mutta hän alkoikin vängätä vastaan. Syntyi outo tilanne, missä aina kun sanoin, etten aio kulkea pyörällä, hän heitti vielä jotakin viimeiseksi sanaksi kuten että omapa on fysiikkasi tai vastaavaa. Parin minuutin vänkäämisen jälkeen viimeisestä sanasta lopulta raivostuin. Piti raivota, että älä yritäkään sanoa viimeistä sanaa. Jos minä omassa elämässäni olen se joka vetää viimeisen henkäykseni, niin perkele se olen minä joka myös silloin sanoo viimeisen sanankin omassa elämässäni. Tuli murhaavan jäätävän hiljaisuus, joka kesti viisi minuuttia, ennenkuin isä alkoi puhua ihan jostain muusta.
Ylipäänsä se mitä kompostista nousee ja millaisissa tilanteissa riippuu varmaankin omista kokemuksista ja jopa persoonallisuudesta. Jos lapsuudessa nujerrettiin 20 vuotta, tai lapsi kantoi vastuuta perheestään, niin varmasti röyhkeimpiä hyökkäyksiä on nimenomaan sellainen henkisenvallan käyttö, että aletaan heittää täysin omia vaatimuksia toisen vastuulle. Ikäänkuin oman vastuun keksiminen olisi suurikin älynleimaus, joka tulee antaa ylhäältä alaspäin idiootille, joka ei itse sitä kyennyt keksimään, vaikka tämä olisikin kantanut vastuuta vanhemmistaan ja perheestään jo lapsuudesta saakka. Ehkä joku oikeasti vastuuton hulivili sitten voi kaivata sellaista ulkoista vastuuttamista.
Ylipäänsä toisen henkisen reviirin sisälle on turha tunkea jos ei kunnioita toisen itsemääräämisoikeutta. Varmasti oma yksinäisyyteni on lopulta seurausta, että valikoin erittäin tarkasti, ketä voin päästää henkisen reviirini sisälle. Mutta se on sitä vastuuta itseäni kohtaan, jota aloitaja penää. Se ei vain ilmene kuten ehkä hän ja muut haluaisivat eli yltiöreippautena ja kirkasotsaisuutena vaan oman reviirin suojelemisena. Pitäisi voida luottaa ja saada varmuus, ettei toinen pyri rikkomaan sisintä vastaan, jos sen paljastaa. Se on minun vastuuni itseäni kohtaan kaiken elämän kokemukseni jälkeen. Ja varmasti olisin erittäin hankala kumppani ja täysin väärä kenelle tahansa rymyreetalle, joka ei näitä asioita pystyisi samalla tavalla kokemaan, sitä en kiellä.