Onko muita ? Mies ja sinkku. Sinkkuuden syitä voi aina miettiä mutta suurin syy taitaa olla ettei naiset kiinnosta niin paljon että jaksaisi tehdä mitään sen eteen.
Siis olen ihan hetero ja pidän seksistä ja läheisyydestä siinä kuin muutkin. En nyt halua mitään kettuilua seksuaalisesta suuntautumisesta. En muista kuin pari tapausta että olisin tuntenut tosi vahvaa seksuaalista vetoa naiseen. Rakastunut olen. Raflassa kun pitäisi tehdä jotain, fiilinki on enemmän että ihmettelee mitä täällä tekee.
Osa syy omaan laiskuuteen voi olla että nuorempana huomasi ettei ole mikään naisten ykkösvalinta. Ihannetapaus olisi jos voisi vaan kosia, mennä naimisiin ja aloittaa perhe-elämä. Ajatus siitä että pitäisi alkaa ensin parin vuoden seurustelu jossa leikitään läpi tyttökirjojen tunne-esterata alkaa ahdistamaan. Been there, don that. Esimerkiksi nytkin olisi tyrkyllä muutaman ihna ok nainen, mutta ei saa vaan itseään vakuuttuneeksi että hyödyt voittaa nähdyn vaivan.
Muita samanlaisia ? Patalaiskoja ? Väärässä ajassa ?
Siis olen ihan hetero ja pidän seksistä ja läheisyydestä siinä kuin muutkin. En nyt halua mitään kettuilua seksuaalisesta suuntautumisesta. En muista kuin pari tapausta että olisin tuntenut tosi vahvaa seksuaalista vetoa naiseen. Rakastunut olen. Raflassa kun pitäisi tehdä jotain, fiilinki on enemmän että ihmettelee mitä täällä tekee.
Osa syy omaan laiskuuteen voi olla että nuorempana huomasi ettei ole mikään naisten ykkösvalinta. Ihannetapaus olisi jos voisi vaan kosia, mennä naimisiin ja aloittaa perhe-elämä. Ajatus siitä että pitäisi alkaa ensin parin vuoden seurustelu jossa leikitään läpi tyttökirjojen tunne-esterata alkaa ahdistamaan. Been there, don that. Esimerkiksi nytkin olisi tyrkyllä muutaman ihna ok nainen, mutta ei saa vaan itseään vakuuttuneeksi että hyödyt voittaa nähdyn vaivan.
Muita samanlaisia ? Patalaiskoja ? Väärässä ajassa ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän mistä puhut. Olen seurustellut aikaisemminkin ja tiedän tasantarkkaan mitä parisuhde on. Minulle ei sinänsä ole tarjolla suoraan yhtään naista mutta vastaus kysymykseen että haluanko nähdä kaiken naisen saamisen vaivan vain saadakseni parisuhteen on:: Nhä. Parisuhteessa eläminen ei ole minulle mitenkään vastentahtoista hommaa, mutta se että nyky vaatimuksilla pääsisin sellaiseen ovat jotain järkyttävää. En vain jaksa nähdä sitä vaivaa vain keskinkertaisen elämän takia. Parisuhteessa sinulla on aina liian vähän aikaa toteuttaa omia unelmiasi samalla kun toteutat jonkun toisen osa unelmaa joka ei kuitenkaan täydellisesti toteudu.
Eiköhän se ole ihan järkeenkäypää ettei kaikkia seksi tai parisuhde-elämä kiinnosta. Se nyt on vaan sellainen "ihanne" mihin tässä yhteiskunnassa on päädytty. Mutta ei se varmasti kaikille ole ihanne.
Ennen periaatteessa tarvitsi sen perheen ympärilleen, siis ennen teollistumista, koska yksin oli hankala taikoa ruokaa pöytään. Sitten se oli lähinnä vain tapa ja ainut yleisesti hyväksytty juttu. Nykyään voi helposti tehdä sen valinnan että on vain yksin.
Sitä en kyllä ymmärrä kun sanot "Olen seurustellut aikaisemminkin ja tiedän tasantarkkaan mitä parisuhde on". Itse olen seurustellut vakavasti 3 kertaa, ja kaikki ne suhteet ovat olleet niin erilaisia etten ainakaan itse voi noin itsevarmasti määritellä mitä parisuhde on. Tiedän jotain siitä mitä se voi olla ja jotain siitä mitä se ei voi olla.
Hmmm...olisko niin että monella miehellä painaa suhde kolmen näiden tekijöiden välillä
-Mitkä mahdollisuudet itsellä ovat (arvo naisten silmissä itsensä arvostus näistä arvio)
-Millainen nainen on mahdollista saada (omat kriteerit mitä on tarjolla miten on tarjolla)
-Mitä saamisen edellytyksenä on toiminnan muodossa (miten joutuu muuttumaan sopeutumaan saavuttamaan)
siinä miten halukkaita hän on lopulta pyrkimään hankkia naista itselleen?
AP. Noin se varmaan on. Sitä alitajuisesti miettii omia mahdollisuuksia ja sitten jos huomaa ettei oikein pärjää tässä pelissä jättää väliin. Harva alle 170 cm mies alkaa harrastamaan koripalloa tosissaan.
Sitten se juttu että en tarkoita etteikö parisuhteessa olon plussat hakkaisi mennen tullen yksinoloa. En ole näitä jotka toitottavat: parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Uskon ihan oikeasti että ihminen ei ole terkoitettu olemaan yksin. Kyllä sitä toista kaipaa. Kaverit tai kiinnostava työ ei sitä korvaa.
Jostain syystä sitä ei vaan saa itseään tekemään asian eteen mitään. Tuntuu että nykyajan vaatimukset, jossa seurustelu, naimisiin meno, yhdessä olo jne. on tehty niin tavoitehakuiseksi, elämää suuremmaksi projektiksi ettei itse sovi kuvioon ollenkaan. Miksei enää voida vaan olla vaan ? Niinkuin joskus 100 vuotta sitten.