Pääsenkö koskaan surusta..

Olet jo nuorena joutunut suremaan useamman läheisen kuolemaa. Olen pahoillani, että olet menettänyt isäsi jo lapsena ja myöskin siitä, että se tapahtui oman käden kautta.

Ihmettelen, ettet ole saanut yhtään vastausta pohdiskeluusi. Surusta ei pääse koskaan eroon, mutta mitä enemmän sitä voi purkaa, sitä vähemmän se hallitsee. Purkamiskeinoja on monia, tänne kirjoittaminen on niistä yksi. Itselleni maailmaa mullistava oli poikaystävän kuolema hamassa nuoruudessa ja ehkä sen takia olen säästynyt muiden läheisten menetyksiltä tänne keski-ikään saakka. Poikaystävän kuolema oli niin kova paikka, että se itkettää vieläkin jos ajattelen sitä. En osannut, enkä voinut sitä kenenkään kanssa silloin jakaa, eikä läheisillä ollut keinoja lohduttaa. Vain aika tekee tehtäväänsä ja maailma pyörii radallaan.

Joudumme jokainen käymään kovan koulun vahvistuaksemme ja moni sanookin suuren menetyksen jälkeen kestävänsä tulevaisuudessa mitä vaan. Sinäkin olet jo nyt vahvempi kuin ikäisesi, jotka eivät ole menetyksiä vielä kokeneet. Moni murtuu surujen ja vastoinkäymisien edessä jos vahvistavat kokemukset puuttuvat. Ehkä isällesi kävi näin, eikä hän nähnyt enää muuta vaihtoehtoa.. hän ei myöskään osannut ajatella, että jättää surua jälkeensä. Muita keinoja hyväksyä hänen tekoansa ei ole kuin antaa hänelle anteeksi. En ole uskovainen, mutta raamatun lause "antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät" pätee moniin tilanteisiin elämässä ja ihmissuhteissa. Me kaikki elämme juuri niillä taidoilla kuin meillä kulloinkin on, enempää ei ole kenelläkään antaa ilman päivittäistä kasvamista ja "aikuistumista". Huomenna olet sinäkin päivää rikkaampi. Valmista meistä ei tule kuitenkaan koskaan.

Elä sinä nuoren ihmisen elämääsi ja anna tukesi omille ikätovereillesi kun he sitä tarvitsevat. Sinä tiedät, mitä suru on ja että siitä huolimatta arki vain jatkuu. Suruun ei kannata juuttua, sillä siitä voi tulla elämää rajoittava ja varjostava asia. Ethän toki halua olla sivustakatsoja. Iloitse siitä, että sinulla on tulevaisuus edessäsi ja kulje omia unelmiasi kohti. Jokaisen elämäntehtävä olisi mielestäni tehdä omasta ja läheistensä elämästä niin hyvää kuin mahdollista. Tähän liittyen Pave Maijasen laulussa "Pidä huolta" on hyvät sanat.

Olet vielä niin nuori, että tulossa on myös suuria iloja. Suurista suruista sinulla osa on jo takanapäin, ole siitä kiitollinen. Itse olen tyytyväinen, että olen selvinnyt tänne asti, vaikka usko on meinannut välillä loppua. En haluaisi elää enää uudestaan nuoruuden murheita, enkä sydänsuruja. Jos/ kun nuoruuden rakkaussuhteessa tulee ero, voit lohduttaa itseäsi sillä, että kumppani on kuitenkin elossa ja aina voi aloittaa uudestaan kun aika on kypsä... ja edessä on aina parempaa. Toivon voimia sinulle ja onnea elämääsi.

Hei, minulla on sinun ikäinen lapsi myöskin. Hän on kahdesta lapsestani nuorin.
En olisi ikinä voinut kuvitella, että minä koskaan teen lapsia.
Minun isäni kuoli yllättäen, kun olin viiden vanha. Sen jälkeen olen menettänyt kaiken aikaa läheisiä ihmisiä. Sairauksien, onnettomuuksien ja jopa itsemurhienkin kautta.
Jossakin elämän vaiheessa podin panikkihäiriöitäkin, mutta selvisin niistä kohtaamalla sen tilanteen rohkeasti, missä se aina tuli.
Kysyit voiko selvitä, tai päästä surusta. Minä vastaan rehellisesti, että suru...muuttaa muotoaan vuosien myötä. Se muuttuu kaipaukseksi ja ikäväksi. Mitä enemmän sinulle tulee ikää, ymmärrät elämän tarkoituksen ja sen, että elämä on tosiaankin lyhyt ja täältä ei kannattaisi kenenkään omin avuin poistua.
Elämällä on jokaiselle kirjoitettu ikäänkuin kirja, jota me joka päivä luemme elämällä uuden päivän. Uusi päivä on aina se uusi sivu. Kun ajattelee, niin harvoin on kirjoitettu esim. romaania, jossa ei iloa, rakkautta, kaipausta ja suurta suruakin olisi. Nämä kaikki kuuluvat elämään ja on vaan opeteltava kulkemaan käsi kädessä näiden asioiden kanssa. Surtava on silloin, kun on surun aika...itkettävä ...kun itkettää. Sitten on vaan jatkettava elämää...käännettävä uusi lehti. Näin minä olen tehnyt ja olen selvinnyt ...yli viisikymmenvuotiaaksi ja minulla on jo lastenlapsiakin. Koko ajan ilot ja surut ovat elämässäni, mutta olen oppinut ottamaan ne vastaan ja hyväksymään elämän kaikki puolet.
Kaikkea hyvää elämääsi, rohkeutta, luota itseesi kyllä sinä selviät...En ole mikään ns. uskovainen, mutta pienestä pitäen olen oppinut lukemaan iltarukouksen ja luen se vielä. Kun on vaikeaa, mielessäni rukoilen, että minua autettaisiin kestämään ja saisin voimia. Niin työelämässäni kuin jokapäiväisessä pyhässä ja arjessa olen saanut apua. Kyllä sinäkin saat, kun vain pyydät. Iloa pääsiäiseesi.