En keksi mitään sanottavaa

Mulla on sama ongelma, paitsi että olen mies. Niin että et ole yksin tämän asian kanssa.

Sinun pitää löytää mies, joka on aidosti kiinnostunut sinusta ja siitä miten koet elämän. Äläkä sitten turvaudu mihinkään väärennöksiin, siis pelimiehiin jotka aluksi vaikuttavat olevansa sinusta kiinnostuneita, mutta joille se on vain hurmausrutiinia. Itse olen juuri sellainen mies, että haluan kuunnella naista, haluan rohkaista häntä kertomaan minulle millainen hänen maailmansa on.

Ensalkuun tuo säästä puhuminen tuntuu tosiaan itsestä kiusallisen jonninjoutavalta, mutta se saattaa laukaista puhumattomuuden ja innostaa vastapuolta jatkamaan jostakin toisesta aiheesta, josta saatte kutun liikkeelle. - Eli sää on ihan hyvä aihe. - Katupöly, otsoniaukko, EU/Portugal "Saapa nähdä maksellaanko tässä toisten velkoja vai riittääkö takaukset", "Pystytääköhän tällä estämään pankkikriisi ja uusi taantuma" tms. - Kannattaa tietysti puhua sellaisista aiheista, joista on oma mielipide tai tietää edes jotakin. - Hyvä juttu on selata aamun sanomalehti tai nettiuutiset ja aloittaa juttua jostakin päivänpolttavasta uutisesta; Japanin maanjäristykset, ydinvoima jne. - Jos tuntuu, että asia ei kolahda vastapuolella, niin palaa takaisin säähän ja muihin turvallisiin aiheisiin. - Jos pystyy tuomaan vähän huumoria juttuun, niin ei se haitaksikaan ole, mutta ei mitenkään pakollista.

Siitä vaan puhumaan ihmisille ;)

Minulla on tämä aivan sama ongelma. Minäkin olen työpaikalla se joka ei jaa omia asioitaan muille ja osaan vain kommentoida toisten juttuja tai jutella työasioista. Olen oppinut tämän sulkeituneisuuden jo nuorella iällä. Minulla kun on aika omituisia harrastuksia niin koulussa oppi että niistä ei kannata puhua ettei tulisi leimatuksi. Samalla tavalla asiat menevät nyt kun en tiedä mistä uskaltaa puhua ja mistä ei että ei tekisi heti huonoa vaikutelmaa toiseen. En esim baarissa uskalla kertoa omaa koulutus taustaani yleensä koska sitä saatetaan halveksia. En myöskään uskalla puhua omista mielipiteistäni koska ne eivät ole mitenkään vahvoja vaan yleensä kuuntelen muita ja etsin uusia näkökulmia joka kysymykseen. Esimerkiksi voi ottaa vaikka nämä kreikan,irlannin,portugalin laina asiat. Onhan se totta että jos oltaisiin vain tehty velkasaneeraus näille maille niin siitä olisi seurannut uusi lama. Toisaalta jos oltaisiin vain annettu näiden maiden kaatua ja laman tulla niin olisimmeko jo hyvässä taloudellisessa nousussa ja ei tarvisi enää pelätä tulevaa taloudellista taantumaa? Asia on mutkikas enkä minä siihen osaa vastata. Joillakin on kuitenkin hyvinkin vahvoja mielipiteitä asiasta ja jos menet ottamaan väärän puolen keskustelussa niin olet heti vastustaja.

Aletaan maili kamuiksi. On helpompaa kirjoittaa kun puhuu kasvotusten.
kyllä se siitä sitten.Itskkin nuorena en puhunut paljon mitään, mut harrastin kirjeenvaihtoa. Se auttoi paljon ja sai käsityksen mistä ihmiset puhuu.
No eihän säästä puhuminen oo kovin kiinnostavaa. Kaikesta muusta voi sitten puhuu. Yleensä auttaa jos joku kysyy jostain asiasta jotain ja sit pitää vaan sanoo oma mielipide. Puhutko sä puhelimes ihmisille paljon? auttaa varmaan kans jos tuntee jonkun joka ennen ei paljoo puhunut mut nyt puhuu. minä esimerkiksi!!

Keskusteleminen on taito eikä synnynnäinen asia. Jos esim. lapsuudenkodissa ei olla keskustelut ruokapöydässä ja oltu kiinnostuneita lasten/aikuisten välisistä asioista, niin on selvää, että keskustelutaitoa ei opi. Jos on koulukiusaamista tai ei muuten vaan olen kavereita, niin tietenkään niitä sosiaalisia taitoja ei tule opittua.

Omasta mielestäni sinun tyyppisten ihmisten ongelma on siinä, että kun yrittää keskustella, niin kevyt jutustelu kääntyy hyvin äkkiä siihen, että keskustelutaidoton sanoo hyvin jyrkkiä mielipiteitään. Itse ainakin helposti pahastun, jos rupattelu kääntyykin siihen, että minun mielipiteitäni ei arvosteta. Esimerkiksi politiikassahan ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, sillä on vain eri näkökulmia. Siksi joskus on parempi vain vaieta, jos toisen osapuolen mielipide on erittäin kaukana omasta mielipiteestä. Silloin voi vaikka vaivihkaa todeta, että "No, saa nähdä, miten vaaleissa käy" ja sen jälkeen ohjata keskustelu toiseen aiheeseen.

Sää on hyvä keino aloittaa rupattelua. Jos haluat tosissasi treenata keskustelutaitoja, niin hyödynnä sitä vaikka vaihtamalla pari sanaa hississä naapureiden kanssa, yritä keksiä joku muukin sanominen kuin 'hei' ja 'kiitos' kassaneidille jne.

Kuuntele myös sitä, mitä muualla puhutaan (kahvihuone, julkiset kulkuneuvot, hyvin puhuva kaverisi, vanhempasi) ja ota siitä opiksi. Hyväksi keskustelijaksi oppii vain treenaamalla.

Keskustelussa ongelmana on myös se, että miten syvällisiä asioita voi puhua kenenkin kanssa. Esimerkiksi uskonto ja politiikka ovat tyypillisesti sellaisia asioita, joista ei pitäisi puhua, koska ne herättävät niin paljon tunteita. Sen sijaan esimerkiksi lehtiä lukemalla löytää paljon keskustelunaiheita. Myös ruuhkat, oman paikkakunnan tapahtumat yms. ovat usein sellaisia, joista voi huoletta vaihtaa muutaman sanan. Jos esimerkiksi Ruotsin kuningaspari tulisi Suomeen, niin voi vaikka todeta, että meinaatkos mennä katsomaan Ruotsin kuningasta. Lehden mukaan odotetaan aika paljon katsojia kadun varteen tms.

Väittelyä ja omien mielipiteiden julkituomista ei välttämättä parhaiden kavereiden kanssakaan kannata liian pitkälle viedä. Kun esimerkiksi minä ja paras kaverini odotimme lasta, niin minä sanoin, että jos lapseni on vammainen, niin aion tehdä abortin, johon kaverini vastasi, että hän ei tekisi aborttia missään olosuhteessa. Jätimme keskustelun siihen, koska kumpikin arvosti toisensa mielipidettä eikä ollut järkeä lähteä väittelemään ja "käännyttämään" toista. Hienotunteisuutta pitää myös olla.

Hyvä harjoittelukeino on myös nämä sättipalstat. Kirjoitat nimimerkin takaa ja näet, että millaisia juttuja muut kirjoittavat yleisellä puolella. Yritä saada omaa kommenttiasi väliin, vaikkei se niin lennokasta olisikaan. Sillä tavoin näet, mihin keskustelu ajautuu. VÄlillä voi käydä treenaamassa keskustelutaitoa esim. 40 tai 50 palstoilla, joissa on erittäin taitavia keskustelijoita ajoittain.

älä keksikään
onneksi sinulla on nimittäin alapää jolla voit puhua

itse haluaisin vaimoksi juuri hiljaisen naisen joka villikissana hoitelisi minut sängyssä ja ei nalkuttaisi

tottakai saat puhua mistä ja miten vaan
huonosta itseluottamuksesta kärsit
ajattele vaan No Problem!
vika on negatiivisuudessasi

Joo, kyllähän se tuo puhumattomuus on melkoinen este uusien sosiaalisten suhteiden syntymisen kannalta. Jostain sitä nyt pitää alkajaisiksi osata höpistä että jotain kaveruutta tai seurustelusuhdetta siitä voisi syntyä.

Kyllä minäkin huomasin sen että usein ne puheet muiden yliopistolla opiskelevien kanssa jäivät hyvin arkiselle tasolle, yleensä vain koulujuttuja. Olisin usein halunnut puhua muistakin asioista kuin vain menneistä ja tulevista kursseista ja kouluun liittyvistä asioista, mutta usein sitä ei vain uskaltanut alkaa puhumaan mistään muusta. Tästä syystä useimmat ihmissuhteeni yliopistolla jäivät lähinnä siihen että moikattiin käytävällä ja parisen sanaa vaihdettiin, muutaman ystävyyssuhteen onnistuin kuitenkin saamaan vuosien aikana, mutta nekin jäivät jollain tapaa "pinnallisiksi" kun kaikilla oli jo tuossa iässä se oma vanha kaveripiiri ja minä olin vain jokin uusi pikku lisä siinä kaikessa.