Olen ollut sinkkuna jo 5 vuotta ja vanha suola on janottanut kaiken aikaa. Olen järkeillyt, että se nyt vaan johtuu siitä, ettei minulla ole mitään muutakaan kohdetta kuin ex, johon kohdistaa kaikki haavet ja unelmat parisuhde/seurusteluasioissa.
Olen ajatellut, että tilanne korjaantuu itsestään kun seuraavan kerran ihastus johonkuhun. Sitten kaikki haaveeni ja unelmani rakkauteen/parisuhteeseen/seurusteluun kohdistuvat häneen ja uudet kokemukset pyyhkivät vanhat muistot pois.
Välillä tulee kyllä se pelko, että mitä jos näin ei käykkään. Mitä jos vanha suola edelleen janottaa, vaikka oikeasti ihastuisin johonkin henkilöön ja saisin vastakaikua tunteisiini?
Kai se olisi sitten vaan kurja tilanne :/
Kokemuksia kellään?
Olen ajatellut, että tilanne korjaantuu itsestään kun seuraavan kerran ihastus johonkuhun. Sitten kaikki haaveeni ja unelmani rakkauteen/parisuhteeseen/seurusteluun kohdistuvat häneen ja uudet kokemukset pyyhkivät vanhat muistot pois.
Välillä tulee kyllä se pelko, että mitä jos näin ei käykkään. Mitä jos vanha suola edelleen janottaa, vaikka oikeasti ihastuisin johonkin henkilöön ja saisin vastakaikua tunteisiini?
Kai se olisi sitten vaan kurja tilanne :/
Kokemuksia kellään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On! ..mut luulen, että ollaan "katoava luonnonvara"? : )
erosin vuosi sitten. Olen vasta aloittanut uuden suhteen, mutta ex pyörii vielä mielessä. Ei hänestä eroon pääse vaikka yrittää...
Älä huoli, se uusi oikea ei ole vain löytänyt sinua vielä. JA MUISTA sanat ; SAAT SEN MISTÄ LUOVUT eli vanha rakkaus väistyy uuden tilalta. Uskon, että syvä rakkaus vaatii pitemmän "toipumisajan".
Jos luovun rahoistani niin millä tavoin tulen saamaan ne takaisin?
Jos luovun vapaudestani, tulenko jollain tapaa saamaan vapauksia? Eikö itsekkäät ihmiset ole juurikin niitä jotka haluavat rajoittaa muiden vapauksia? Eivät he tule antamaan vapauksia jollei niitä itse vaadi.
Luovuin monista tulevaisuudensuunnitelmistani kun lähdin suhteeseen exän kanssa. Hän ei pitänyt tästä ja jätti minut. Mitä siis sain palkinnoksi? En mitään. Talous meni kuralle ja aikaa meni hukkaan. Särkyneen sydämen sain palkinnoksi.
Miksi olen tällaisella palstalla?
Pakkohan sitä on jossain määrin ajatella jotain hyvää entisestä koska en voi kuvitella että kukaan ihminen voisi oikeasti olla niin paha että valehtelee monesta asiasta niin että johtaa ihmisen umpikujaan jonka jälkeen jättää toisen.
No tämmöisiähän taitaa kyllä riittävän. Etenkin miehissä mitä olen kirjoituksia lukenut. Tosin miehet taitavat vähemmän tänne kirjoitella sydänsurujaan. Se on heikkouden merkki eikä heikkous ole hyvä asia miehessä.
Mistä luovut, siitä luovut..
Sitä et tule saamaan takaisin ellet vaadi sitä ja tällöin se pitää usein vaatia korkojen kera..
Lue Tommy Hellstenin kirja (saat sen varmaan kirjastostakin lainaksi) " Saat sen mistä luovut" - minulle kirja kolahti kuin tiiliskivi päähän.
Menetin exäni kautta paljon koko pitkän vuosia ja vuosia kestäneen suhteessa elämisen ajan, koska kaikki meni Hänen ehdoillaan - olisin saanut paljon enemmän jo aiemmin, kun olisin tajunnut luopua mielettömästä rakkaudestani. En ehkä tee enää samoja virheitä - kiitos kirjan : ))
meillä kohta erosta 10kk aikaa ja kyllä niitä tunteita vaan edelleen on, vaikka syytä ei olis tuntea muuta kun vihaa.
Tosin mä en odottanutkaan iha helpolla yli pääseväni. Yhtä tyyppiä tapailin tossa, tykkäsin omasta mielestäni siitä paljon, mut vähän väliä havahduin siihen että mietin exääni tai puhuin exästä nyxälle jotakin. Silkkaa itse petostahan se oli, ja pistin homman poikki.
Tosin siinä oli syynä kyllä sekin, että se uusi mies oli saatanan mustasukkanen, mut kai päällimmäisenä vaan se etten minä ollut toipunu erosta