Ajanlaskun alku
Vaalituloksen selvittyä, soitin kolmelle täysin erilaiselle ihmiselle pikapuhelun; eräänlaisen tunne-elämää sivuavan gallupin, sillä halusin tietää mitä missäkin päässä juuri sillä hetkellä tapahtui.
Neljännen osapuolen mietteet olivat omiani, joten niiden analysoimiseen tarvittiin kolmen muun tahon peilaus.
Kohtasin hyvin alkukantaisia olotiloja: raivoa, pettymystä, hämmennystä, huojennusta, silkkaa perusteetonta onnea, iloa ja euforiaa. Erityistä kiinnostusta minussa aiheutti se tulenpalava paatos, joka johtui kahdesta päätekijästä: rahasta ja vallasta, jota haastattelemallani ihmisellä ei tietääkseni ollut. Vaalitulos oli hänelle henkinen ja aineellinen voitto, vaikka en muutamaan yksinkertaiseen kysymykseeni saanut minkäänlaista vastausta.
Tulos oli hämmentänyt, saattanut haastateltavan tilaan, jossa hänen ajattelu oli menettänyt suhteellisuudentajunsa, ja kimmahtanut kuin superpallo hetkeksi ilmaan. Aika oli pysähtynyt. Kumipallo leijui ilmassa kauniin sinisenä ja kirkkaana. Hän voi hyvin. Hän odotti, että se palaisi hänen käsiinsä. Hän odotti ja odotti, kuin hyvin koulutettu lapsi näin odottaa.
Hallitusneuvotteluja
Kapakassa oli hulinaa. Koko tilanne muistutti yön tunteja, joissa jo suurimmat palopuheet alkoivat saada lisäväriä, monimutkaisuutta ja sisäisiä ristiriitoja riipakseen. Ennen niin tiiviit rivit rakoilivat. Ja muodostui erilaisia kärhämiä ja linjanvetojen ristikkäisyyksiä. Aika taisteli kaikkea syntyvää vastaan. Kiireisimmät puhuivat jo huomisesta, ja jatkoista, joissa voitaisiin pitää yllä liputuspäivää hamaan ikuisuuteen asti.
Suuria valtakuntia syntyi ja tuhoutui silmiemme edessä. Kansakunnan kärsimykset moninkertaistuivat. Eräitä heiteltiin ulos, sillä he rikkoivat irtaimistoa ja ihmisten luita. Kaduilla oli vaikea kävellä.
Allekirjoittanut otti taksin.
Olen aina pitänyt helsinkiläistä taksikuskia kaiken mittarina. Käytän itse paljon pirssiä, joten tulen keskustelleeksi yhden jos toisen suharin kanssa päivänpolitiikasta. Oikeastaan en pidä automatkailusta, mutta tämä yhteiskunnallinen kuljetusilmiö, sen siirtyessä hevosrattailta sen moottoroiduksi versioksi, on yhdistänyt vierekkäin kaksi täysin erilaista maailmaa: ne, jotka kuljettavat niitä, jotka kulkevat maailmalla niihin, jotka eivät kulje missään.
Tässä vertauksessa on hyvä muistaa se tosiseikka, että molemmat maailmat ovat jatkuvasti liikkeellä, mutta vain toinen näistä maailmoista ei liiku mihinkään, koska ei jalkaudu kuin tolpalla tupakalle, jossa jo odottaa samanlainen maailma Iltalehtineen.
”Ärtynyt asiakas pyytää kuljettajaa olemaan hiljaa, sillä häntä ei kiinnosta ajurin poliittiset mielipiteet. Syntyy syvä hiljaisuus.”
Tässä nimenomaisessa tilanteessa ilmenee kolme selvää tosiasiaa: Kuljettaja ei ymmärrä mikä on, mikä tilanne on, ja missä roolissa hänen matkustajansa on.
Jatkan tutkimuksiani... "räks piip"
Vaalituloksen selvittyä, soitin kolmelle täysin erilaiselle ihmiselle pikapuhelun; eräänlaisen tunne-elämää sivuavan gallupin, sillä halusin tietää mitä missäkin päässä juuri sillä hetkellä tapahtui.
Neljännen osapuolen mietteet olivat omiani, joten niiden analysoimiseen tarvittiin kolmen muun tahon peilaus.
Kohtasin hyvin alkukantaisia olotiloja: raivoa, pettymystä, hämmennystä, huojennusta, silkkaa perusteetonta onnea, iloa ja euforiaa. Erityistä kiinnostusta minussa aiheutti se tulenpalava paatos, joka johtui kahdesta päätekijästä: rahasta ja vallasta, jota haastattelemallani ihmisellä ei tietääkseni ollut. Vaalitulos oli hänelle henkinen ja aineellinen voitto, vaikka en muutamaan yksinkertaiseen kysymykseeni saanut minkäänlaista vastausta.
Tulos oli hämmentänyt, saattanut haastateltavan tilaan, jossa hänen ajattelu oli menettänyt suhteellisuudentajunsa, ja kimmahtanut kuin superpallo hetkeksi ilmaan. Aika oli pysähtynyt. Kumipallo leijui ilmassa kauniin sinisenä ja kirkkaana. Hän voi hyvin. Hän odotti, että se palaisi hänen käsiinsä. Hän odotti ja odotti, kuin hyvin koulutettu lapsi näin odottaa.
Hallitusneuvotteluja
Kapakassa oli hulinaa. Koko tilanne muistutti yön tunteja, joissa jo suurimmat palopuheet alkoivat saada lisäväriä, monimutkaisuutta ja sisäisiä ristiriitoja riipakseen. Ennen niin tiiviit rivit rakoilivat. Ja muodostui erilaisia kärhämiä ja linjanvetojen ristikkäisyyksiä. Aika taisteli kaikkea syntyvää vastaan. Kiireisimmät puhuivat jo huomisesta, ja jatkoista, joissa voitaisiin pitää yllä liputuspäivää hamaan ikuisuuteen asti.
Suuria valtakuntia syntyi ja tuhoutui silmiemme edessä. Kansakunnan kärsimykset moninkertaistuivat. Eräitä heiteltiin ulos, sillä he rikkoivat irtaimistoa ja ihmisten luita. Kaduilla oli vaikea kävellä.
Allekirjoittanut otti taksin.
Olen aina pitänyt helsinkiläistä taksikuskia kaiken mittarina. Käytän itse paljon pirssiä, joten tulen keskustelleeksi yhden jos toisen suharin kanssa päivänpolitiikasta. Oikeastaan en pidä automatkailusta, mutta tämä yhteiskunnallinen kuljetusilmiö, sen siirtyessä hevosrattailta sen moottoroiduksi versioksi, on yhdistänyt vierekkäin kaksi täysin erilaista maailmaa: ne, jotka kuljettavat niitä, jotka kulkevat maailmalla niihin, jotka eivät kulje missään.
Tässä vertauksessa on hyvä muistaa se tosiseikka, että molemmat maailmat ovat jatkuvasti liikkeellä, mutta vain toinen näistä maailmoista ei liiku mihinkään, koska ei jalkaudu kuin tolpalla tupakalle, jossa jo odottaa samanlainen maailma Iltalehtineen.
”Ärtynyt asiakas pyytää kuljettajaa olemaan hiljaa, sillä häntä ei kiinnosta ajurin poliittiset mielipiteet. Syntyy syvä hiljaisuus.”
Tässä nimenomaisessa tilanteessa ilmenee kolme selvää tosiasiaa: Kuljettaja ei ymmärrä mikä on, mikä tilanne on, ja missä roolissa hänen matkustajansa on.
Jatkan tutkimuksiani... "räks piip"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.