Olen hinkannut noin 14 vuotta samoilla metronomin nopeuksilla sillain, että soitan joka nuotin kaulasta (e ihan korkeimmalta) nopeutta, eli onko se kromaattisesti tms. Pystyn soittamaan noin nopeudella 108 mikä on tosi hidasta. En vain pääse tästä eteenpäin ja aina kiinnostus loppuu siihen kun mitään kehitystä ei tapahdu. Olen monissa urheilulajeissa jotka vaativat isoja lihaksia todella nopea, mutta ranteeseen ja sormiin tuo nopeus ei vaan näytä tarttuvan. Onko tässä nyt saavutettu joku raja, että tämän nopeammaksi en voi tulla ja pakko tyytyä soittelemaan hidasta bluesia?
Reenaan noin tunnin päivässä tota pelkkää nopeustekniikkaa. Ja tässä 14 vuoden jälkeen alkaa mietityttään, että onko tässä lainkaan järkeä jos samoilla nopeuksilla aina mennään.
Reenaan noin tunnin päivässä tota pelkkää nopeustekniikkaa. Ja tässä 14 vuoden jälkeen alkaa mietityttään, että onko tässä lainkaan järkeä jos samoilla nopeuksilla aina mennään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ainahan sitä voi soittaa hitaampaakin musiikkia, hitaampi on itseasiassa vaikeampaa kuin nopea.
Juu, enemmän kuitenki tuollaista rock/heavyä niin siellä tahtoo varsinki sooloissa olla turhan nopeita kohtia. Kyrsiikun muuten osaisi biisit soittaa, mutta sitten soolossa tökkää. Ei kai tässä auta kun reenata vaan keskittyneemmin ja välttää reenitaukoja kun palautuu aina lähtöpisteeseen. Ehkä sitä kehitystä on, mutta se on niin hidasta, ja jos tästä vielä vähän nopeutus ja tulis varmuus siihen ni vois kuulsotaa ja aika menokkaalta musalta.
Siis en tarkota mitään heavymetal tilutussoolo ja enemmän tuollasita Slash tyyppistä melodista sooloilua jonne sit mahtuu niitä nopeitakin kohtia mukaan.