Olen 30v mies. Seurustellut olen elämäni aikana kerran, ja sekin oli viime kesänä. Poikuus on vielä tallella.
omaan huonon itsetunnon lapsuuden kokemuksien johdosta, ja olen muutenkin epävarma itsestäni.
kävin viime vuonna paljon (melkein 20 kertaa) nettitreffeillä, mutta mikään nainen ei sytyttänyt niin, että olisin seurustelumielessä halunnut heitä tavata useammin. Viimein kesällä tapasin tytön joka kiinnosti _vähän_ enemmän kuin ne muut ja ajattelin sitten kokeilla miltä seurustelu tuntuu. Ongelma vaan oli, että vaikka tyttö olikin todella mukava ja halusin viettää aikaa hänen kanssaan, en silti löytänyt hänestäkään kipinää oikealle parisuhteelle, vaikka hetken seurustelua kokeilimmekin.
Minusta on alkanut tuntumaan, etten sitten kai oikeastaan olekaan luotu parisuhteelle, kun en ole saanut vielä koskaan sellaista kipinää jostakin tytöstä että haluaisin seurustella hänen kanssaan. En oikein kaipaa seksiäkään.
Olen epävarma itsestäni ja joku voisi sanoa (ja onkin sanonut) että olen hieman vässykkä, työni on aika stressaavaa, mutta minkäköhän takia käyttäydyn näin?
omaan huonon itsetunnon lapsuuden kokemuksien johdosta, ja olen muutenkin epävarma itsestäni.
kävin viime vuonna paljon (melkein 20 kertaa) nettitreffeillä, mutta mikään nainen ei sytyttänyt niin, että olisin seurustelumielessä halunnut heitä tavata useammin. Viimein kesällä tapasin tytön joka kiinnosti _vähän_ enemmän kuin ne muut ja ajattelin sitten kokeilla miltä seurustelu tuntuu. Ongelma vaan oli, että vaikka tyttö olikin todella mukava ja halusin viettää aikaa hänen kanssaan, en silti löytänyt hänestäkään kipinää oikealle parisuhteelle, vaikka hetken seurustelua kokeilimmekin.
Minusta on alkanut tuntumaan, etten sitten kai oikeastaan olekaan luotu parisuhteelle, kun en ole saanut vielä koskaan sellaista kipinää jostakin tytöstä että haluaisin seurustella hänen kanssaan. En oikein kaipaa seksiäkään.
Olen epävarma itsestäni ja joku voisi sanoa (ja onkin sanonut) että olen hieman vässykkä, työni on aika stressaavaa, mutta minkäköhän takia käyttäydyn näin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miten sä voisit hyväksyä toisen ihmisen elämääsi, kun et hyväksy edes itseäsi?
Hanki jotain terapiaa, ei ne ongelma itsestään mihinkään häviä.
Ehkä sinä käyttäydyt noin sIksi, ettei sinulla ole kokemusta todellisesta onnesta toisen ihmisen rinnalla. Et siten osaa kaivatakaan sitä. Me myös elämme maailmassa jossa seksi ja parisuhdeasiat pursuvat joka tuutista, joten jokainen niitä ajautuu miettimään, halusi tai ei.
Satun tuntemaan monia ihmisiä, jotka tapasivat elämänkumppaninsa vasta sinun iässäsi. Et siis ole ainoa etkä mitenkään eriskummallinen.
Joku löytää parinsa aktivoitumalla harrastuksiin, joku toinen taas isketään työpaikalta, kolmas törmää tulevaan puolisoonsa ulkomaanmatkalla jne.
Sinuna en antaisi periksi, sillä kukaan ei tiedä mitä tapahtuu jo tänäiltana tai huomenna, ensiviikolla, kuukauden päästä, kesällä jne.
Analysoi vähän sitäkin, missä ympyröissä haluaisit tavata naisia, ja sitten hakeudu sellaisiin tilanteisiin. Mieti myös sitä, miksi hylkäät ihmisen niin nopeasti (esim. nettitreffeillä) vaikket ehdi kunnolla edes tutustua häneen. Mahdollisuuksia menee silloin ohi koko ajan...
Oletko nyt aivan varma ettet ole homo ?
Sinulla taitaa olla alhainen testosteronitaso? Ikään kuin olet vielä nuori kloppi ja hormonitoiminta (-toimimattomuus) pitää sinut sopuisana, kivana mutta vähän nössönä kaverina. Voisit käydä yleisessä terveydentilan tarkastuksessa ja mittauta se testosteroni ainakin. Mikä arvo on ja mitä sen jälkeen, vaikkapa urologi/andrologi voi arvioida.
Miehillä yleisesti aktiivinen sukupuolielämä (tarkoittaa seksiä usein) pitää arvot korkeina, ja selibaatti laskee arvot. Monia muitakin tekijöitä on, kuten kunto, lihavuus, stressi jne. jotka vaikuttavat.
Kukaan nainen ei erityisemmin säväytä sinua muuten kuin kivana ihmisenä, jos arvo-arvailuni osui oikeaan. Taas jos on oikein korkeat mieshormonipitoisuudet, niin nainen kuin nainen näyttää seksikkäältä : )
Asenteesi on nyt sellainen, että olet hoet päässäsi, että tapaamisissa naisissa on jotain vikaa, tai keksit heissä jotain puutteita alitajuisesti, sillä et halua myöntää itsellesi, että et uskalla heittäytyä. Tiedän, tuo "heittäytyä"-sana on ällö ja kuin jostain paskasta elämänhallintaoppaasta, mut totta se on.
Niin siis heittäytyä tilanteeseen. Älä mieti jatkoa tai muutenkaan liikaa mitään, ole vain näiden naisten kanssa ja katso, mitä tapahtuu.
Niin, tähän asti ei ole tapahtunut mitään, ei yhtikäs mitään, koska kukaan ei "säväytä". Kts. ylempi vastaus. Miehellä nykyisellään olisi loistava tulevaisuus esim. munkkiluostarissa.
Hormi3: kuvailit minua ja tuntemuksia aivan oikein. Millä sitä testosteroni tasoa saa sitten nostettua ja onko se vakavaa jos ei nosta ( eli jäänkö naisettomaksi vässykäksi?)
Jotkut naispuoleiset kaverit ovat joskus kysyneet kuka nainen vaikka julkisuudesta olisi minusta hyvännäköinen enkä yleensä oikein keksi ja joutuu jotain väkisin keksimään. Minulla on paljon naispuoleisia kavereita enkä näe heitä yhtään ihastumisen merkeissä, ovat mukavaa seuraa. Kesällinen tyttöystävä n spesiaalimpi minulle kuin muut mutta kaveri silti.
Hänen vieressä on turvallista nukkua.
Itse en ole lääkäri vaikka läheltä liippaa. Käänny andrologin eli miestentautien erikoislääkärin puoleen, saat varmaan avun. Hoidoista minulla on aavistus mutta tässä joku voisi vaikka ehdottaa sopivaa lekurisetää?
Lääkärin juttusille meno kiinnostaa ja pelottaa samaan aikaan, onko minussa sitten joku vika ja voiko persoonani muuttua eli tuleeko minusta ainoastaan alapäällä ajatteleva?
No sepä olisi mielenkiintoista vaihtelua, ainakin tyttöystäväsi mielestä : )
Mene hyvä mies käymään lääkärissä ja pyydä otattamaan perusverikokeet ja hormonitestit kilpirauhaskokeet....ja onhan ihmiset erilaisia seksuaalisesti..jollekin piisaa kerta vuoteen kun joku haluaa 2krt päivässä...ja mä luulen että kun tapaat joskusn sen oikena niin jossain vaiheessa viisari värähtää...
Aloittajan kirjoitus oli kuin omasta kynästäni. Olen aina ajatellut että omat ongelmani johtuvat silkasta pelosta, mutta voisiko taustalla olla muutakin? Tuntuu etten uskalla heittäytyä ja kokeilla koska en voi enää silloin hallita tilannetta
Kävin itsekin paljon nettideiteillä joilta sitten löysin vihdoin tytön jonka kanssa ystävystyimme koska en halunnut muuta. Tyttö on mukava ja viihdyn erinomaisesti hänen seurassaan, mutta en halua että sukulaiseni näkevät häntä tai kuvittelisivat että seurustelem, joten vaikka tyttö kysyikin voisimmeko seurustella sanoin ei koska en halua muiden tietävän että minullakin voisi olla elämää.
Tytölle sanoin että pidän hänestä vain kaverina mutta jos olemme yhdessä saunassa tai nukumme yhdessä (ei muuta) minulla saattaa alkaa seisomaan ja se on kiusallista. En tiedä mitä tekisin, aika paljon ongelmia mutta en halua menettää tyttöä mutta en ole varma onko hän se oikea seurustelukumppanikaan. Mistä voi tietää ja miten uskaltaa? Minua pelottaa ajatuskin seksistä ja olisi kiva vain olla kavereita tytön kanssa jos hän ei olekaan se oikea
Ennustajaeukon terveiset: kyllä hän on se oikea, itse vain pilaat elämäsi antamalla pelon istua kuskin penkillä ja itse lusmuilet pelkääjän paikalla passiivisena.
Jonakin päiv'änä havahdut siihen, että nuoruus meni jo, olet vanheneva yksinäinen mies, joka jostain syystä ei koskaan itse elänyt omaa elämäänsä.
Keskusteluapu itsetunto- ja identiteettikysymyksistä voisi tehdä sinulle hyvää. Sinulla on jotakin taustalla, joka saa sinut tuntemaan itsesi ulkopuoliseksi ja osattomaksi? Perhetaustan syyt ja seuraukset olisi hyvä tiedostaa ja lopultakin ottaa oma kohtalonsa omiin käsiin, ennen kuin on liian myöhäistä.
Muuten, elämäähän ei voi hallita koskaan, se on illuusio. Esimerkiksi tuo ajatuksesi, että jossakin on vielä oikeampi tyttö sinulle, miten realistisena pidät sitä itse? Ettei vain olisi suojaava illuusio, joka takaa että juuri nyt voit valita peräytymisen ja varovaisuuden tämän todellisen naisen seurassa.
minua on koulukiusattu koko yläaste ja aikuisena töissäkin on kiusattu niin että itsetunto on ihan pohjissa. Vaikka perheeni välit ovat aina olleet lämpimät, emme ole oikeasti koskaan kotona puhuneet mistään.
Minulla ei oikein kotona ollut yksityisyyttä enkä sitä ehkä silloin kaivannutkaan, koskaan ei tullut mieleenkään haluta tyttöystävää, kun en olisi voinut viedä häntä kuitenkaan kotiin. Nykyään asun jo omillani, mutta vanhempieni avioeron jälkeen isä asuu niin lähellä minua, etten oikeen kehtaa kauheasti pyytää edes tätä kaverityttöä minun luokse, ettei kukaan ajattele että minulla olisi tyttöystävä. Muutin omillenikin vasta 2 vuotta sitten.
välillä tuntuu, ettei minulla ole oikein lupaa haluta mitään itselleni enkä oikein aina luota omiin mielipiteisiini vaan pitää kysyä jonkun toisen mielipide.
jos ei uskalla, ei koskaan voi saavuttaa mitään.
"En oikein kaipaa seksiäkään."
Et ole seksiä edes harrastanut kuten itse mainitsit joten vaikeahan sitä on kaivata.
Ei kannata olla liian kriittinen kumppanin suhteen vaan antaa mahdollisuus hänelle näyttää millainen ihminen on. Muutamalla treffillä saa vasta ensivaikutelman joka voi usein olla jännitysten takia ihan väärä.
sattuipa somasti, minun kohdalle on tämmöinen mies tullut, ei välttämättä aloittaja, mutta tuttu tarina.
Mies ei halunnut lyhyen suhteen aikana lainkaan seksiä (paljastui että on kokematon) mutta ei myöskään minua. Olisin kuvitellut että kokenut nainen olisi edes seksin vuoksi kiinnostanut (en sentään ole susiruma ja ihan kauniiksi väitetty usealta taholta) mutta ei.
valitettavasti usein kokemattomien miesten ongelma ei ole se kokemattomuus (olen varma että kuka tahansa nainen olisi aika innoissaan jos miehen seksitottumuksia voisi muokata omanlaisekseen opastamalla alusta lähtien) tämä kuitenkaan ei ole se ongelma, vaan taustalla on yleensä pelko ja päättämättömyys. Ollaan kolmekymppisenä vielä sillä teinitasolla, kun tytöt kiinnostais "mutta en ole vielä valmis ja minkä valitsisi ja seksikin pelottaa" eli jostain syystä henkisesti muita toodella paljon jäljessä. eihän silloin kukaan aikusesksi kasvanut halua opastaa kolmekymppistä miestä joka on henkiseltä iältään 16 eikä edes valmis seurustelusuhteeseen vaan unelmat ovat pilvilinnoja ilman tajua todellisesta seurustelusta.
...muutama suhde takana olleella miehellä taas on selkeä käsitys siitä mitä suhteelta haluaa tai ainakin mitä ei halua eikä ole ehkä liian kriittinen muuta kuin suhteellisen realistisessa mielessä.