Tyttöystäväni jätti minut muutama kuukausi sitten.
Se oli todella yllättä ja kova isku minulle, kun ottaa huomioon että puhuimme jo kihloista.
Olimme seurustelleet melkein puolitoista vuotta kaukosuhteessa.
Hän halusi enemmän seksiä ja kaikkea muuta, jota kaukosuhteen takia en pystynyt niin paljon antamaan.
Syynä oli ilmeisesti toinen mies, koska eromme aikoihin kuvioihin tuli mukaan eräs nimeltä mainitsematon mies.
Se on jännä miten toinen ihminen voi satuttaa, ehkä se on virhe avata toiselle sielunsa. Niin tekee itsestään vain haavoittuvan.
Olemme molemmat 18v ja sikäli kyseessä oli oikeasti vakava suhde, tai niin minä ainakin luulin.
Toivoin että olisimme pysyneet ystävinä, mutta ei siitä tullut mitään. Jostain syystä kun koitin puhua hänelle kaverillisesti hän syytti minua ja lopulta alkoi hehkuttaa sänkypuuhistaan toisen kanssa ja kehua miten onnellinen on.
Tuon illan jälkeen en ole voinut olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä. Kaikesta huolimatta en voi sille mitään että kaipaan suuresti häntä. Tunteeni vain eivät ole kadonneet.
Olen ollut viime kuukaudet kuin tuuliajolla, koittanut jatkaa elämää ja olla muistelematta menneitä.
Kieltämättä kaipaisin lepoa, että saisi rentoutua ja vain olla. Jotenkin vain kaikki on menny enempi tai vähempi perseelleen siitä asti kuin erottiin.
Maybe love is overrated.
Se oli todella yllättä ja kova isku minulle, kun ottaa huomioon että puhuimme jo kihloista.
Olimme seurustelleet melkein puolitoista vuotta kaukosuhteessa.
Hän halusi enemmän seksiä ja kaikkea muuta, jota kaukosuhteen takia en pystynyt niin paljon antamaan.
Syynä oli ilmeisesti toinen mies, koska eromme aikoihin kuvioihin tuli mukaan eräs nimeltä mainitsematon mies.
Se on jännä miten toinen ihminen voi satuttaa, ehkä se on virhe avata toiselle sielunsa. Niin tekee itsestään vain haavoittuvan.
Olemme molemmat 18v ja sikäli kyseessä oli oikeasti vakava suhde, tai niin minä ainakin luulin.
Toivoin että olisimme pysyneet ystävinä, mutta ei siitä tullut mitään. Jostain syystä kun koitin puhua hänelle kaverillisesti hän syytti minua ja lopulta alkoi hehkuttaa sänkypuuhistaan toisen kanssa ja kehua miten onnellinen on.
Tuon illan jälkeen en ole voinut olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä. Kaikesta huolimatta en voi sille mitään että kaipaan suuresti häntä. Tunteeni vain eivät ole kadonneet.
Olen ollut viime kuukaudet kuin tuuliajolla, koittanut jatkaa elämää ja olla muistelematta menneitä.
Kieltämättä kaipaisin lepoa, että saisi rentoutua ja vain olla. Jotenkin vain kaikki on menny enempi tai vähempi perseelleen siitä asti kuin erottiin.
Maybe love is overrated.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.